synnytyksen käynnistäminen

Hei,

minulla synnytys käynnistettiin rv. 42 2.

Aamulla saavuimme sovittuun aikaan, n. klo.8, sairaalalle. Meistä otettiin tietoja ylös ja minut laitettiin sitten oksitoniinitippaan n. 8.30, jonka määrää pikkuhiljaa lisättiin. Siinä sitten odoteltiin tippaan kytkettynä, ja tasan klo.15 alkoivat kunnon supistukset. Luulin että tippa otettaisiin pois, mutta kätilö antoi sen vielä olla jonkun aikaa, ehkä tunteroisen, en enää tarkkaan muista. Tipan lisäksi on käsittääkseni muitakin tapoja käynnistää.

Usein käynnistetty synnytys on raju, ja niin myös minulla. Rajulla tarkoitan omalla kohdallani supistusten tiheyttä, supistusta tuli supistuksen perään, hengähtää ei saanut. Oli pakko ottaa puudutuksia.

Lapsi oli maailmassa kahdeksan jälkeen, synnytys kesti 5h15min. Se oli lyhyt ensisynnyttäjälle.

Synnytyksestä jäi hyvä mieli, se oli elämäni hienoin kokemus tähän asti. Lapsikin olisi ollut painonsa puolesta valmis syntymään paljon aikaisemmin, pieni mies kun painoi huikeat 4,7kg.

Mulla käynnistettiín rv 41 6. (perjantai, sain itse valinta käynnistetäänkö perjantaina vaiko vasta maanantaina, joka olis ollut rv 42 2).

Menin klo 8 synnärille, klo 9 laitettiin oksitosiinitippa (kohdunsuu oli pehmennyt ja 1 cm auki). Jos kohdunsuu on kova ja kiinni käynnistys aloitetaan yleensä antamalla suun kautta tai kohdunsuulle prostaglandiinia, mutta tällöin yleensä käynnistys kestää usemman päivän kohdunsuun kypsymisen takia. Mut jos kohdunsuu kypsynyt voidaan siis aloittaa suoraan käynnistys oksitosiinitipalla. Kun ei homma dennyt, n. klo 11.30 puhkaistiin sikiökalvot, muttei sillä ollut mitään vaikutusta. Tippamäärää nostettiin pikkuhiljaa maksimiin. Ekat kipeät supistukset tuli n. klo 15. Pyysin ja sain aika pian epiduraalin ja sen jälkeen olo oli taas tosi leppoisa ja kivuton. Supistukset koveni pikkuhiljaa ja joskus ysin aikaan sain lisäsatsin puudutusta. Ponnistusvaihe alkoi vasta puolen yön tienoilla ja kesti 1h20 min... Oli aika tuskien taival, mut terve lapsi lopulta syntyi ja kiitos hitaan ponnistusvaiheen (vaikkakin oli tuskaa), niin en revennyt ja kestin heti istua. Synnytys oli rankka, mutta siitä jäi ihan hyvä mieli. Se on kuitenkin aika lyhyt koitos ihanaan palkintoon verratuna. Nyt sitten odotellaan vielä n. 20 viikkoa ja katsellaan olisko seuraava synnytys jo helpompi.

Tsemppiä koitokseen, hyvin se menee. Ja käynnistyksessä on se ihana puoli, et voit rauhassa edeltävänä iltana laittaa vauvalle paikat valmiiksi, pakata sairaalakassin ja nukkua hyvät yöunet ennen h-hetkeä!!

mulla käynistettiin rv 38 4. annettiin pillerin murusta jonka otin veden kanssa aamupäivällä, sitten klo.21 illalla meni lapsivesi. :)

käynnistys aloitettiin kohdunkaulakanavan "kypsyttämisellä" emättimeen asetettavilla prostaglandiinitableteilla, koska kohdunkaulakanavan tilanne oli vielä hyvin epäkypsä. Käynnistykseen päädyttiin mm. raskaudenaikaisen verenpainetaudin ja uhkaavan raskausmyrkytyksen vuoksi, kun kaksosraskauteni oli edennyt viikon 39 lopulle. Olin tuolloin jo valmiiksi sairaalassa tarkkailussa, ja sain ensimmäisen prostaglandiiniannoksen aamupäivällä, jonka jälkeen otettiin vauvojen sydänkäyrät. Olin varautunut odottelemaan tositoimiin pääsyä pitkäänkin, jolloin prostaglandiinia olisi lisätty useampia kertoja. Säännölliset ja kivuliaat supistukset alkoivat kuitenkin lähes välittömästi, ja ne muuttuivatkin sitten vauhdilla yhä tiheämmiksi ja kivuliaammiksi. Muutaman tunnin kuluttua menivät a-vauvan ensimmäiset lapsivedet, ja seuraavana yönä syntyivät kaksoseni. Itse synnytyksen kestoksi on papereihin merkitty muistaakseni kymmenisen tuntia. Tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen synnytykseni, joten en osaa verrata sitä täysin spontaanisti käynnistyneeseen synnytykseen. Avautumisvaihe oli kyllä aika tuskallinen, ja kohdunsuun epäkypsän tilanteen vuoksi kesti pitkään ennen kuin sain epiduraalin. Olin kuvitellut synnyttäväni pelkkä ilokaasu kivunlievityksenä, mutta löysinkin itseni rukoilemasta epiduraalia jo paljon ennen kuin kohdunsuun tilanne sen salli. Tosin epiduraali ei sitten tehonnutkaan ihan niin hyvin kuin olin toivonut, vaan supistukset jatkuivat varsin kivuliaina. Useinhan sanotaan, että epiduraalin saatuaan äiti voi ehkä ottaa jopa pienet torkut, mutta minulla ei kyllä ollut levosta tietoakaan. B-vauvani (kaksosista jälkimmäinen) jouduttiin sykkeen hidastuttua auttamaan ulos imukupilla, mikä on todennäköisempää käynnistetyssä synnytyksessä kuin luomussa, muttei toisaalta ihan harvinaista b-kaksosen kohdalla muutenkaan. En tiedä paljonko osuutta käynnistyksellä tässä tapauksessa oli asiaan. Synnytys oli siis kivulias ja b:n syntymään liittyi hieman dramatiikkaa. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi kuitenkin positiivinen muisto jo pelkästään siksi, että molemmat vauvat saatiin turvallisesti maailmaan.

..ole mitään kaunista sanottavaa esikoisen synnytyksestä mikä käynnistettiin kalvojen puhkaisulla rv 42 0. Epiduraalista ei ollut mitään hyötyä, jyväpusseistakin sain palovammat. Koko homma päättyi melkein tunnin mittaiseen ponnistamiseen, episiotomiaan ja imukuppiin. Onneksi sentään vauvalla oli kaikki hyvin, sehän tietysti on se pääasia. Toivon todella, että tämä pikkukakkonen lähtisi tulemaan ihan itsekseen ilman käynnistelyjä ja saisin kokea ns. luonnollisen synnytyksen minkä olen kuullut olevan paljon lempeämpi kuin käynnistetty versio.

Mulla käynnistettiin synnytys viikon 38 alussa koska olen pienikokoinen ja vauva arvioitiin yli 4 kiloiseksi.

Käynnistys aloitettiin tableteilla jotka tekivät pian tosi kivuliaita supistuksia. Eivät kuitenkaan avanneet paikkoja. Lähes viikko yritettiin tabletein käynnistystä, muttei vieläkään edennyt vaikka supistuskipuja tulikin.

Lääkäri puhkaisi sitten viikon loppupuolella kalvot ja minut laitettiin oksitosiinitippaan. Kivut olivat sietämättömät ja rajut. Epiduraalia ei voitu laittaa, koska paikat eivät olleet vieläkään auenneet riittävästi.

Lopulta päädyttiin sektioon, koska lapsivesi oli mennyt jo paria päivää sitten. Lapsi painoi syntyessään alle 4 kg.

Tällainen tarina, eikä edes kovin epätavallinen.

Toiste en vain enää käynnistykseen suostuisi.

jota hoidettu klinikalla pari kuukautta ennen synnytystä. Käynnistysyritys oli kahtena päivänä (oksitosiinitippa), mutta ei käynnistynyt. Seuraavalla viikolla oli tarkotus taas käynnistää, mutta päivää ennen sisätutkimuksen jälkeen illalla meni lapsivesi, ja synnytys alkoi vauhdikkaasti. Olin helpottunut kun kesti vain noin 6 tuntia, mitään kivunlievitystä en osannut edes toivoa (yöaika) ja kokemus oli paljon helpompi mitä olin kuvitellut. Taitavat monet äidit liioitella kipuja. Synnytysvalmennuksessa en ehtinyt sairasteluni takia käydä kuin kerran mutta terveen poikavauvan syntymä oli parasta mitä olin ikinä kokenut. Onnellista synnytystä sullekin!!!

Eli ensimmäinen käynnistettiin ja toinen tuli itekseen. Ja kipujen kannalta voin sanoa, että käynnistetty synnytys oli helpompi!

Eli sitä en ymmärrä, että miten käynnistetty synnytys on vaikeampi/kivuliaampi, kun sponttaanisti käynnistynyt synnytys, ei pätenyt se logiikka ainakaan mulla!!!

Eli sinuna en pelkäisi käynnistämistä, se on yleensä niin, että jos synnytyksestä on kivulias ym. tulossa, niin käynnistys ei siihen suoranaisesti liity, eli kivulias synnytys tulee ilman käynnistystäkin, näin ainakin itse sen ajattelisin... Että se on vaan helppo ollut laittaa sen käynnistyksen piikkiin...

mutta meni siinä muutama päivä=)

Tiistaina siis aamulla sairaalaan, ja tippaan sitten suoraan saliin. Tuli vain "harjoitussupistuksia" jotka ei kipeitä ollenkaan.

Seur päivänä tabletti suoraan kohdunsuulle, ja peräruiske. Sama vaikutus kuin ed päivänä.

Kolmas päivä samalla kaavalla.

Rappusia kävelin, se kuulemma vauhdittaa tätä.

hyöty näistä kolmesta päivästä oli se, että tiukasti kiinni ollut kohdunsuu pehmeni ja lähti aukeamaan (peräti 1 cm tuona aikana).

Sitten neljäntenä päivänä taas oksi-tippaan ja 3 tuntia myöhemmin alkoi selkää särkeä. Tästä 6 tuntia 18 min myöhemmin tyty oli rinnalla.

Muuten mukavat fiilikset, paitsi se, kuinka väsy monen päivän käynnistelyn jälkeen olin (kai lähinnä henkisesti). Olisin halunnut vain nukkua kun olisi ollut aika ponnistaa=)!

Epiduraalin sain liian myöhään ja ponnistusvaiheessa ei minkäänlaista tuntoa. Hoitohenkilökuntaa sitten huone täys ja auttoivat episiotomialla ja vatsaa painamalla minua ponnistamaan. Kesto noin 20min. Meinasivat jo hakea imukupin kun vaavin sydänäänet laski (oli kai jotenkin vähän jumissa kanavassa) mutta sitten sisuunnuin ja sain homman tehtyä ilman sitä toimenpidettä.

En koskaan enää halua käynnistystä, ellei se lapsen hyvinvoinnin vuoksi ole pakko tehdä. Oli kalkkeutunut kuulemma napanuora ja siksi piti käynnistää... Mutta!
lähettivät näytteen siitä tutkittavaksi ja selvisi ettei siinä ollutkaan mitään vikaa. Se oli ikävä, että minua näin kohdeltiin, kun syyllistettiin siitä ettei lapsi kasvanut ja siitä päättelivät että napanuorassa vikaa. Totuus oli, että lapseni on normaali, terve tyttö,vaikka syntyessään alle 3kg (niin olin ollut itsekin).

Ensisynnyttäjänä uskoin lääkäreitä kuin ylijumalia, vaikka oma vaisto oli eri mieltä. Tulevaisuudessa aion kyseenalaistaa enemmän ja vaatia myös enemmän, omaan vaistoon luottaen.

Tässä vielä kävi niin, että rakenneultrassa sanoi yksityislääkäri, että laskettu aika on väärin, pitäisi olla pari viikkoa myöhemmin, mutta sitä ei sairaalan lääkäri suostunut muuttamaan (oli laskettu menkoista). joten jos yksityinen oli oikeassa, todellisuudessa käynnistys tehtiin viikolla 38.. Ilmankos kaveri ei olisi pois halunnut eikä meinannut käynnistyä koko synnytys!

Sitten vielä, ensimmäiset 3 kuukautta huudetiin kilpaa yöt. Neuvolassa sanoivat ettei voi olla koliikki, kun huuto alkoi jo vuorokauden ikäisenä laitoksella.. Koliikki kun kuulemma alkaa vasta 1kk vanhana. Näin ollen piti pärjätä vain omillaan siinäkin.

Tää kaikki kävi raskaaksi, sairastuin masennukseen ja lapsen isästä tuli ero. Ei nämä tietysti toisiinsa liity, mutta tulipahan kerrottua sitten jatkojakin synnytyksen jälkeen=)

Nyt typykkä tyytyväinen ekaluokkalainen, itsellä haaveissa, että jos vielä jonain päivänä sisko tai veli. Oikean ihmisen kanssa. siksi kai täälläkin keskustelupalstalla pyörin, kun haaveilen!

Nähtäväksi jää!

Oikein aurinkoista ja mukavaa kevättalven jatkoa kaikille