Onko täällä kellään kokemusta liitosta jehovan todistajan ja ei-jehovan todistajan välillä? Olen itse tilanteessa jossa poikaystäväni (entinen jt) saattaa joskus palata todistajiin. Itse en ole ollenkaan varma että siihen koskaan pystyisin.Olen vähän sitä mieltä että usko on ihmisen ja Jumalan välinen asia johon ei tarvita muita organisaatioita. Tulin tähän tulokseen kun perheenjäseneni joutui uskonnon uhriksi.(ei Jehovan todistajien vaan lahkon joka toimi luterilaisen kirkon sisällä ennen paljastumistaan). Siis vaikka joskus uskoisinkin samoihin asioihin (olen vasta aloittanut lähemmän tutustumisen raamattuun) en ole ollenkaan varma että pystyisin liittymään 'organisaatioon'. Miten Jehovan todistajissa suhtaudutaan tällaisiin avioliittoihin, jos siis ollaan jo aviossa kun toinen liittyy? Rakastan poikaystävääni ja pelkään että siinä tilanteessa joutuisin menettämään hänet. Jos on kokemuksia kertokaahan.
avioliitto jehovan todistajan ja ei-todistajan välillä
kata
541901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
jotain tästä, muut jatkanevat..
Tässäkin tapauksessa on olemassa raamatussa suora neuvo: 1 KOr. 7: 12 l. näin ollen avioliittosi ei ole uhattuna.
Se että et halua kastetuksi JT ksi, ei tee miehellesi tyhjäksi osoittaa rakkauttaan sinua kohtaan KOL: 3:19
Toki raamattukurssia sinulle tullaan tarjoamaan, mutta eihän siihen kenenkään pakosta tarvitse suostua.
Vaikkakin PERHEONNEN SALAISUUS-kirja oliskin aika pätevä opettamaan tässäkin tilanteessa.
Aika ja miehesi käytös, seuraa sitä ja tee päätöksesi vaikuttiko JT liittyminen mieheesi positiivisesti.
mahtuvat ne kaikki jehovan todistajat
jotka syntyvät tänne paratiisiin maan päälle?
Kun ei kukaan kuole niin maa täyttyy todistajilla
eksponentiaalisesti.
Kuka sanoi että paratiisissa lisäännytään ja lisäännytään kunnes ollaan kuin sillit suolassa?
Jumala sanoi paratiisissa ensimmäiselle ihmisparille mm. "täyttäkää maa". Kun maa on täynnä niin sittenhän tuo käsky on täytetty. Miten täynnä maa sitten pitää olla että se on täynnä? Tästä saadaan ehkä tarkemmat ohjeet sitten paratiisissa, ongelmahan ei ole nyt ajankohtainen.
Hei!
Oletko tutustunut näihin sivuihin:
http://www.jttuki.info/
H2o-keskustelupalstalta saattaa löytyä samassa tilanteessa olevia ihmisiä
saat eroon päästäksesi jehovan todistajista..
Sitä tietoo näiltä säteiltä löytyy.,.
Mutta useimmiten kukaan ei oo edes ehdottanu tällasta rinnaikkaiseloa JTn kanssa, kuten aikomuksesi kuitenkin ehkä on..
Ajattelepa näin. Voit sitten täällä vapaasti kertoa käytännön elämästä, kuinka kauheeta tai normaalia sun elämäs onkaan.
Näistä kriittareista yleensä itse oon todennu Maija Vilkkumaan laulun sanoin:
Mun elämä.... milloin siitä tuli näin hirveä..
l. monet ei itse päästä irti omasta taustastaan vaan vetoaa siihen et vaikka syntyi JT perheeseen, ei nyt site kykene norm. luterilaiselämää...
vai mikä piru niitä ajaa tänne mollaa ..
ohittas ja jatkas elämäänsä..
on pahempiakin asioita olemassa kuin se että kerran oli Jt.
Minulla on omakohtainen kokemus äitini ja isäni avioliitosta. Tosin tämä on jo 60-70 lukujen vaihteesta. Mutta kait samat säännöt pätee vieläkin. (vanhempani ovat jo kuolleet) Äitini hurahti Jehovan todistajiin, isä ei. Äitini olisi silloin heidän sääntöjensä mukaan pitänyt käännyttää myös isäni. Tämä ei kuitenkaan onnistunut. No, äitini pyysi, että isäni ottaisi avioeron, koska hän ei sitä voisi tehdä. Jehovantodistajat eivät hyväksyneet, että äitini olisi aviossa "maailmallisen" ihmisen kanssa. Heidän mukaansa äitini olisi pitänyt kääntää isälleni selkänsä, eikä olisi saanut olla hänen kanssaan edes "hyväpäivän tuttu". Aika rankka juttu mielestäni.Onneksi!? kuolema tuli väliin ja tavallaan "pelasti" tilanteen. Myös, ainakin silloin oli niin, että jos jehovantodistaja-perheessä jollekin lapselle tuli "maailmallinen" sulhanen tai morsian, niin perheen pään oli karkotettava tämä maailmalliseen suhteeseen ajautunut lapsensa pois kotoa ja koko perheen oli käännettävä hänelle selkänsä. Senjälkeen ei tämän kanssa saanut enää olla missään tekemisissä. Mielestäni kannattaa harkita aika tarkasti mitä tekee.
Ilmeisesti säännöt ovat muuttuneet koska poikaystäväni on kertonut, että jt:t eivät voi kehoittaa ketään eroamaan vaimostaan/miehestään sillä raamattu kehoittaa rakastamaan. Hän sanoi myös että jos hän joskus liittyisikin uudestaan se ei millään tavalla muuttaisi hänen tunteitaan minua kohtaan eikä hän pakottaisi minua liittymään ja jos jt:t joskus vaatisivatkin jotakin muuta hän olisi ensimmäisenä sanomassa vastaan ja lähtemässä pois, sillä raamattu sanoo toista. Hän on ollut 5 vuotta jt, joten tietää kait. Mutta uskallanko luottaa hänen sanaansa... Omat suhteensa sukulaisiinsa hän on säilyttänyt täysin myös silloin kun kuului jt:iin eikä ole yrittänyt heitä 'käännyttää', mutta on kertonut jos he ovat kysyneet. Onkohan siis ajat muuttuneet noin paljon 60-70 luvusta? Osaisiko joku jt sanoa?
>Ilmeisesti säännöt ovat muuttuneet koska poikaystäväni on kertonut, että jt:t eivät voi kehoittaa ketään eroamaan vaimostaan/miehestään sillä raamattu kehoittaa rakastamaan.
Säännöt eivät ole merkittävästi muuttuneet viimeisen 50 vuoden aikana. Suhtautuminen avioliiton solmimiseen muun kuin jehovantodistajan kanssa on tullut hieman nuivemmaksi. Itse asiassa sama nuivuus käsittää tietysti jo seurustelun, koska jehovantodistajan ei tule seurustella muuten kuin avioliittotarkoituksessa. Kihlauksen purkaantuminen onkin jo avioerosta seuraava.
Suhtautuminen vaihtelee hieman myös eri seurakuntien kesken ja nokkimisjärjestyskin vaikuttaa usein asiaan.
>Hän sanoi myös että jos hän joskus liittyisikin uudestaan se ei millään tavalla muuttaisi hänen tunteitaan minua kohtaan eikä hän pakottaisi minua liittymään ja jos jt:t joskus vaatisivatkin jotakin muuta hän olisi ensimmäisenä sanomassa vastaan ja lähtemässä pois, sillä raamattu sanoo toista.
Rakastuneen on helppo puhua ja toisen rakastuneen uskoa.
>Hän on ollut 5 vuotta jt, joten tietää kait. Mutta uskallanko luottaa hänen sanaansa... Omat suhteensa sukulaisiinsa hän on säilyttänyt täysin myös silloin kun kuului jt:iin eikä ole yrittänyt heitä 'käännyttää', mutta on kertonut jos he ovat kysyneet. Onkohan siis ajat muuttuneet noin paljon 60-70 luvusta? Osaisiko joku jt sanoa?
Olen kuluttanut jt-seurakunnan puutuolia lapsena ensimmäisen kerran jo 1949 ja lyhyen elämänkokemukseni mukaan tällainen "epäsuhtainen" avioliitto tuo hyvin usein ongelmia. Karmeinpia tapauksia ovat olleet verioppiin liittyneet riidat, joissa ihmishenki on panoksena. Mutta kukin vastaa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Voit kokeilla pojan asenteita esittämällä avoliittoa. Jos karvat nousevat siitä ajatuksesta pystyyn, niin hän on mitä ilmeisimmin vielä voimakkaasti jt-mielenhallinnan alaisuudessa, eikä voimakas paluuhalu ole poissuljettu.
No avoliittoa ollaan suunnittelemassa, mies muuttamassa luokseni, lapsiakin voi tulla ja naimisiin mennään kun sen aika on. Joten kyllä hän ihan omilla aivoillaan ajattelee ja kylläkin korostaa voimakkaasti ettei (tällä hetkellä) ole JT. Ei ole ollut muutamaan vuoteen. Muutenhan hän ei tosiaan voisi olla kanssani ja suunnitella noita yhteisiä asioita. Mutta hän on vain kysynyt, että miten suhtautuisin jos hän joskus haluaisikin palata JT:iin. Eli ei siis ainakaan nyt ole minkään 'mielenhallinnan' alaisena, mutta entä tulevaisuudessa.. Tämä tiedon määrä vastaan ja puolesta on sellaista sillisalaattia, että pää on ihan pyörällä.
>No avoliittoa ollaan suunnittelemassa, mies muuttamassa luokseni, lapsiakin voi tulla ja naimisiin mennään kun sen aika on.
Tuo on hyvä merkki.
>Joten kyllä hän ihan omilla aivoillaan ajattelee ja kylläkin korostaa voimakkaasti ettei (tällä hetkellä) ole JT.
Tuo on paha merkki.
>Ei ole ollut muutamaan vuoteen.
Erottamiseni jälkeen haikailin paluuta parikymmentä vuotta, ei Vartiotorniseuran mielenhallinta lakkaa millään taikaiskulla. Mitä useammin asia on esillä keskustelussa sitä voimakkaampi merkki se on Vt-seuran läsnäolosta. Minä en vaimoni kuolemaan mennessä keskustellut jehovantodistajuudesta hänen kanssaan, silti elättelin ajatusta paluusta "sitten kun lapset ovat riittävän vanhoja".
>Muutenhan hän ei tosiaan voisi olla kanssani ja suunnitella noita yhteisiä asioita.
Nyt olet naiivi, jehovantodistajat tekevät mitä ihmeellisimpiä temppuja rakkauden tähden. Peitelty seurustelu on arkipäivää jt-seurakunnissa. Lisäksi kumppani voidaan ilmoittaa kiinnostuneeksi ja yhdessäoloaika raportoidaan kenttäaikana.
>Mutta hän on vain kysynyt, että miten suhtautuisin jos hän joskus haluaisikin palata JT:iin. Eli ei siis ainakaan nyt ole minkään 'mielenhallinnan' alaisena, mutta entä tulevaisuudessa..
Mielestäni hän on mitä syvemmässä hallinnassa, hänellä on häpeän tunne, harmagedoninpelko, mikä tahansa.
>Tämä tiedon määrä vastaan ja puolesta on sellaista sillisalaattia, että pää on ihan pyörällä.
En yhtään ihmettele, olet vaikeassa tilanteessa, josta ei ole helppoa ulospääsyä. Kaikesta päätellen et ole riittävän tietoinen jehovantodistajuudesta ja sen vahingoittavasta vaikutuksesta.
Ainoa, mitä uskallan neuvoa (koska en halua ottaa vastuuta ratkaisustasi) on miettiä mitä kaikkea voi tapahtua kun avioliiton arki laskeutuu suhteen ylle ja poika kaikkoaa kokouksiin. Mukana tulee mahdollinen jehovantodistajamainen mieskeskeisyys ja lasten pakottaminen jehovantodistajiksi
Eivät edes painosta minkäänlaiseen eroon!! Päinvastoin, kannustavat lujittamaan suhdetta ja kehittämään keskinäistä rakkautta.
Olen päässyt todella läheltä seuraamaan jokseenkin vastaavaa tapausta. Pariskunta oli todella rakastunut ja se näkyi päällepäinkin :)
He menivät pari vuotta sitten naimisiin, mies "palasi" takaisin JT:ksi. Nyt heillä on lapsi ja avio-onni kukoistaa. Vaimo ei edelleenkään ole JT, eikä häntä siihen millään tavalla painosteta. Liikumme paljon yhdessä tyttöporukalla ja mukana on monesti myös Jehovan todistajia. En itse ole JT, eikä kukaan ole koskaan minua mitenkään painostanut, eikä minulle tulla selittelemään asioita (ellen niitä itse uteliaisuudessani kysy), eikä myöskään ystävättärelleni.
Uskaltaisinpa melkein mennä väittämään, että pariskunta elää onnellisempaa elämää kuin muut tuttavapariskunnat. Ehkäpä juuri sen takia, että mies joutuu jopa normaalia enemmän panostamaan parisuhteeseen, välttääkseen mahdolliset ristiriitatilanteet, joita uskonto saattaisi aiheuttaa. Enpä ole kovin montaa niin tasapainoista kaksilahkeista tavannut. Melkein kateeksi käy ;)
JT tuttavani kertovatkin, että seurakunnassa opetetaan miehiä ottamaan vaimonsa kaikin tavoin huomioon ja olemaan erityisen tarkkoina, etteivät ärsyttäisi ns. ei-uskovaa puolisoaan uskonnollisilla asioilla tai tavoilla. Käännyttämistä ei tarvitse pelätä. Sitä en ole vielä havainnut niiden monien vuosien aikana, joina olen Jehovan todistajien elämää päässyt lähemmin seuraamaan...
Ei rakkaasi luovu sinusta, tuli sitten tuiskua tai tuulta. Olet ilmeisen selvästi ottanut asioista selkoa... hyvä niin. Aina kannattaa varautua kaikkeen!
Luota siihen mitä sinulle rakas ihminen sanoo, hän on täysin oikeassa, ei kukaan voi pakottaa teitä tekemään mitään, mitä ette itse halua. (tältäkin keskustelupalstalta näköjään löytyy pessimistisiä ja vihaisia ihmisiä, joilla itellään menee huonosti, eivätkä haluaisi muidenkaan päästä nauttimaan onnesta)
Ihana nähdä aitoa rakkautta! :)
Jatkakaa samalla linjalla, pelko pois, rakastakaa ja luottakaa toisiinne!
...ja ainoa asia, mikä tekstistäsi kuultaa läpi, on yritys erottaa tämäkin onnellinen pari toisistaan!!
Kirjoitit loppuun kommentin, ettet halua ottaa vastuuta ratkaisusta, mutta olet kyllä kovin hanakasti maalailemassa piruja seinille niin etteivät kaksi rakastunutta ihmistä päätyisi yhteen.
Kodinrikkojaksi sinut voisi leimata! Mitähän uskontoa itse mahdat edustaa, kun tällaista opetusta jakelet????
Iloa ja valoa sinunkin rakkaudettomaan elämääsi!
just joo.. jos alunperin kysytään mitä ongelmia siitä tulee, ja niihin annetaan rehelliset vastaukset, niin sitten se on pessimististen ja vihaisten ihmisten ajatuksia. Mikä ettei rakkaus voita noita ongelmia.. mutta helpommallakin pääsis jos ei ole pakko vetää sitä lahkoelämää mukaan.
Ihmeellisiä nämä JT äijät jotka eroaa siksi aikaa kun hakee itsellensä tytön "maailmasta" ja sitten palaavat takaisin oksennuksellensa. Kaksinaismoralistista! Osoittavat tekemisillään selvästi sen etteivät oikeasti usko edes JT:n sääntöihin tai siihen että harmagedon olisi tulossa. Miksi sellainen ihminen siis hakee "maailmasta" naisen, vaikka tietää että se kuolee tulevassa tuhossa? Kukaan ei pelastu harmagedonista sukulaisuussuhteilla tietääkseni. Löytyykö sellaisesta miehestä edes selkärankaa? Kun notkuu joka suuntaan.
"En itse ole JT... ...Käännyttämistä ei tarvitse pelätä. Sitä en ole vielä havainnut niiden monien vuosien aikana, joina olen Jehovan todistajien elämää päässyt lähemmin seuraamaan..."
Eli et ole edes koskaan ollutkaan JT, ja silti annat asiantuntijalausuntoja täällä??? No nyt selkis. Et siis tiedä todellisuudesta mitään, vain sen mitä sinulle on näytetty. Oevoe.. nyt lähti jutuiltasi pohja.
Käännyttäminen on täysi fakta, ja se tapahtuu pikkuhiljaa kutsumalla tälläistä henkilöä viettämään ensin aikaa vapaa-ajallaan todistajien kanssa. Hänelle uskotellaan kuinka mukavia ihmsiä JT:t ovat ja kuinka heillä on rakkaus keskuudessaan. Kasteelle mentyäsi, ja ensimmäisen kriisisi koettuasi huomaat miten se rakkaus onkin ehdollista. Tämä ei tietenkään uppoa kiinnostuneen kaaliin muutakuin kantapään kautta.
Minä muuten puhun monen vuoden JT aktiivi kokemuksesta näistä... ja tyhmä täytyy olla jos joku väittää ettenkö tietäisi millaista elämä on siellä, tai miten siellä toimitaan.
Tietänet Zaaritar senkin, että et pelastu siinä vieressä katselemalla jos kerran tiedät "totuuden". Sinun pitää vihkiytyä. Mene ja koe asiat ennenkuin todistat täällä köykäisiä hippi-aatteita, että rakkaus pelastaa.
"Tietänet Zaaritar senkin, että et pelastu siinä vieressä katselemalla jos kerran tiedät "totuuden". Sinun pitää vihkiytyä. Mene ja koe asiat ennenkuin todistat täällä köykäisiä hippi-aatteita, että rakkaus pelastaa"
Elikkä ihan itse vilpittömästi KEHOTAT liittymään JT-uskontoon? Ohhoh, taitaa sullakin olla kuitenkin vähän kallistusta JT-alalle, kun ensin tarjoat käänteispsykologiaa ja sitten kuitenkin kannustat liittymään kyseiseen uskontoon...
Ettei menis ihan tuputtamisen puolelle... aika uskomatonta noin niinku ei-jehovan todistajalta.
Oikeestaan ihan iloinen yllätys :)
zaaritar kulta.. =)
rakkaani... ;)
on hyvin repivä ja usein käytännössä mahdoton.
JT on sitoutunut JT-järjestöön enemmän kuin avioliittoonsa maailmallisen puolisonsa kanssa? Totta kai Jehova Jumalan valtakunta on tärkeämpää kuin joku, joka on osa Saatanan hallitsemaa maailmaa.
Tästä on kyse. Mieti itse.
Itse edustan juuri toista äärimmäisyyttä. Olin itse JT noin 20 vuotta. ja uskonnon painostus olikin mielessäni erittäin suuri.
Täytytyy ymmärtâä se fakta, että kun on ollut JT niin siitä ei niin helpolla eroon pääse.Ellei elävä elämä opeta ajan kanssa jotakin muuta...
Itsekkin yritin saada kahta epäuskovaa puolisoani osaksi tarinaa. Tosin epäonnistuin molemmilla kerroilla.Mutta kaikki johtuikin vain siitä, että olin ns. aivopesun uhri.
Kaikkein tärkein tuki puolisollesi onkin rakkaus.Se juuri on se todellinen lääke, ja tuki.
Rohkeutta sinulle.
...kunhan molemmat osaavat ottaa toisensa huomioon ja sehän ei näyttäisi olevan ongelmana. Olet ilmiselvästi rakastunut. Onnea!!! :)
Tiedän montakin vastaavaa pariskuntaa ja ovat erittäin onnellisia. Älä anna uskonnon tai sitä vastustavien tulla onnesi eteen. Päin vastoin, minkä tahansa asian eteen ponnisteleminen kehittää arvostusta sitä rakkautta kohtaan, joka teillä on... Kun rakkaasi on onnellinen, olet onnellinen itsekin!
*pusuja ja onnen toivotuksia* :)
Kiitos rohkaisevista sanoista! Niitä tarvitaan. Olemme molemmat todellakin umpirakastuneita toisiimme ja todellisen rakkauden hylkääminen uskonnon takia tuntuu aivan järjettömältä. Eikä meidän suhde tähänkään asti ole ollut täysin mutkatonta, mutta rakkaus toisiimme on ollut järkähtämätöntä. Ja sellaista ei ole helppo löytää. Paljon on vielä keskusteltavaa, mutta onneksi se ei ole koskaan ollut suhteessamme ongelma. :-)
Parhaassa tapauksessa saat rakkaimpasi houkuteltua pois tuosta amerikkalaisesta itsemurhakultista!
Älä luovu toivosta!
Näytä miehellesi tämä kirjoitusketju. Kerro rehellisesti, että sinä aloitit sen. Kerro myös
syy kirjoitukseesi. Ei parisuhdetta nettiforumeilla
rakenneta.
En minä täällä mitään parisuhdetta rakennakaan. Halusin vain kysyä ihmisten kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta. Sitäpaitsi mieheni tietää tasan tarkkaan kaikki ajatukseni tästä asiasta. Joten tätä keskustelua käydään kotona yhdessä niin kuin pitääkin. Mutta jos jotakuta häiritsi kokemusten kysyminen muilta niin sillehän en voi mitään.
niin ja mieheni taisi kyllä olla oikeassa, että netin keskusteluista saa hyvin harvakseltaan vilpittömiä ja aitoja kommentteja. Kiitos kuitenkin niille jotka ovat sellaisia antaneet!
"mieheni taisi kyllä olla oikeassa, että netin keskusteluista saa hyvin harvakseltaan vilpittömiä ja aitoja kommentteja"
Taitaa tuo siippasi olla vielä erittäin paljon Vartiotornin mielenhallinnan alainen. Vartiotornin mukaanhan netti on saatanasta ja demoneja täynnä, elikkä erittäin kartettava paikka.
No sittenhän mieheni tekee kamalaa syntiä, nimittäin hänen pyynnöstään hankimme kotiin tietokoneen ja netin nimenomaan ja hän jopa käyttää sitä työn tekemiseen päivittäin. Mutta eipä se tunnu häntä pelottavan. Että näin..
Heippa Kata! Täällä on näköjään kirjoitettu pikkuisen asian vierestä... Kriittisimmät kommentit tulevat aina ihmisiltä, jotka eivät todellisuudessa tiedä asioista yhtään mitään.
Itse olen ollut Jehovan todistaja jo vuosia. Mieheni ei ole jt, vaan on ateisti. Hän hyväksyy kuitenkin minun elämäntapani, kuten minäkin hänen. Olemme erittäin onnellisia, ja uskonnostani on ollut avioliitossani vain hyötyä. Mieheni tietää periaatteeni, ja kunnioittaa niitä. Yritän itse elää Raamatun ohjeiden mukaan myös avioliitossa, ja se on tuottanut hyviä tuloksia. Tottakai erimielisyyksiä on, kuten muillakin ihmisillä.
Monella täälläkin on sellainen kuva, että me jt:t olemme jotain ihmeellisiä kummajaisia... Älä usko heitä, minäkin olen aivan tavallinen nuori nainen. Et varmastikaan tietäisi minun olevan jt, jos en sitä erikseen ilmoittaisi.
Tue vain miestäsi hänen pyrkimyksissään. Raamattu antaa ohjeeksi rakastaa aviopuolisoaan huolimatta hänen uskonnostaan.
Jos sinulla Kata, on lisää kysyttävää, vastaan mielelläni.
Moikka!
Kiitoksia rohkaisusta! Taidatkin olla ensimmäinen, joka todellakin on vastaavanlaisessa tilanteessa, ainakin melkein.
Minua varmastikin huolestuttaa moni asia aivan turhaan, mutta todellisia ne huolet kuitenkin ovat. Suurimmat huoleni tietysti liittyvät tuleviin yhteisiin lapsiin. Mitä ristiriitoja heidän kasvatuksessaan voi tulla, en haluaisi ajatella tilannetta missä isä joskus uskonnon takia kääntäisi heille selkänsä, kun he ovat muuttaneet pois kotoa. Entä yhteinen aika perheen kanssa, kun olen ymmärtänyt että jt:t ovat hyvin tiiviisti yhdessä? Joku (jt) sanoi minulle joskus että se olisi kuin samalla autolla yrittäisi ajaa eri suuntiin.
Yleiset juhlapyhät tietenkin jäisi mieheltäni viettämättä, minkä itse kyllä pystyn ymmärtämään, mutta entä lapset (joulu, syntymäpäivä ym. perinteitä jotka lapsille ovat usein tärkeitä).Miten lasten kohdalla näissä meneteltäisiin. Haluaisin että lapset kasvaisivat suvaitsevaisiksi ja ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja tapoja ja voisivat sitten aikuisena tehdä valintansa kun ovat siihen kypsiä. Millaisia yhteentörmäyksiä ihan arkipäivän tilanteissa voisi tulla?
Anteeksi, jos jotkut kysymykseni/huoleni kuulostavat ennakkoluuloisilta tai tyhmiltä, mutta se ei ole todellakaan tarkoitukseni. Kuulisin mielelläni kokemuksia/ajatuksia.
Kyllä se on niin, että se puoliso joka on JT, yrittää vahvasti viedä lapsia mukanaan siihen touhuun. Aika usein se vieläpä onnistuu. Sitten jossain vaiheessa hän haluaa sinunkin kääntyvän. Kyllä se on tahtojen taistelua jollakin tasolla. Aivan varmasti.
JT:ssa lapsesi eivät opi suvaitsevaisuutta. He oppivat aika pian hiekkalaatikko leikeissään kertomaan toisten kuolemasta harmagedonissa ja korostamaan omaa oikeassa olemistaan ja ainoata totuutta. Mikäli hän saa lapset mukaan, joutuvat he syyttään muiden silmätikuiksi koulussa esim.
Joulu koristeet yms. jutut jää vähemmälle. JT Isä ei osta syntymäpäivä/joulu lahjoja. Ja pian lapsille tulee hoitotahto-kortti, jolla verensiirrot kielletään.
Entä miten suhtaudut ruumiilliseen kurittamiseen?? Sitä käytetään aikapaljon lasten saamiseksi hiljaiseksi kokouksissa. He opettavat mm. "joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan".
Entä miten miehesi suhtautuu olemiseensa perheen päänä? JT:ssa mies on vaimon pää..
Ja se vaara että lapset menevät siihen mukaan lapsenuskossa ja eroavat vanhempana.. voi hyvin todennäköisesti aiheuttaa myös sen, että isä alkaa karttaa lapsiaan näiden tultua aikuiseksi. Se on nähty. On poikkeuksiakin.. mutta hyvin harvoin.
Jos joku JT kehtaa kyseenalaistaa noi mitä mainitsin, se valehtelee! Se näkee silmissään vain lisää käännytettäviä ja yrittää puhua ja vähätellä noita asioita. Mutta tiedän että noi asiat on totta ja ne vaikutti vahvasti siihen että itse erosin ko. uskonnosta, ja en suostunut perustamaan perhettä joka on jakautunut.
Olet fiksu kun mietit noita asioita ajoissa.
"Entä miten suhtaudut ruumiilliseen kurittamiseen?? Sitä käytetään aikapaljon lasten saamiseksi hiljaiseksi kokouksissa."
Pienille lapsille (joskus jopa aikuisillekin)saattaa olla kovinkin vaikeaa olla paikoillaan tunnin tai pari. Eikä asiaa välttämättä helpota lasten väsymys. Pitää ymmärtää että eivät lapset välttämättä pahanilkisyyttään mekkaloi ja aiheuta häiriöitä kokouksissa. Monissa saleissa on keittiö/kirjasto johon äänekkäimmät veijarit voi viedä hetkeksi rauhoittumaan.
Vitsan ei välttämättä tarvitse olla "oikea" vitsa. Jos kokouksessa ei osata käyttäytyä, niin sitähän voi opetella vaikka sitten kotona kokouksen jälkeen. Ja vielä paremmin se tehoaa ennen kokousta...
Osoitan kommentoinnin alkuperäiselle kysyjälle, en punille.
Tulkitsen siis että tarkoitat, ettei fyysistä väkivaltaa pidetä hyväksyttävänä vaan vitsa on enemmän vertauskuvallinen ilmaisu. Suomeksi lapsella pitää olla rajat. Vai?
Jehovantodistajilla mies on perheen pää. Piste. Emansipaatio tai tasa-arvo ovat valovuosien päässä Vartiotornin opetuksista.
Tuo Meerin tilanne on siinä mielessä helpompi, että hän JT-naisena on alamainen ja nöyrä miehelleen, mikä tietysti ei-JT-miestä hivelee. Sinun, Kata, miehesi mukaan myös sinun on oltava kuuliainen ja tottelevainen hänelle, vaikket olisikaan JT.
Oletko valmis alistuvaiseksi vaimoksi hellan ja nyrkin väliin? Epäilen. Meeri voi suosittaa asemaansa muille, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, millainen tasa-arvoinen liitto voi parhaimmillaan olla. Hän ei "paremmasta tiedä".
Miehesi - sitten kun hän palaa oksennukselle eli JT-seurakuntaan - vaatii todennäköisesti vanhimmiston painostuksesta saada viedä lapset kolme kertaa viikossa kokouksiin, sekä tietenkin ovityöhön. Konventteja on kolme vuodessa. Joulu on ehdottomassa pannassa, samoin syntymäpäivät ja ylipäänsä kaikki muut juhlat paitsi hääpäivä. Jos vaadit saada juhlia joulua lasten kanssa, miehesi todennäköisesti sanoo, ettet voi julkisesti juhlia sitä, tai hänen maineensa perheenpäänä menee seurakuntalaisten silmissä. Älä aliarvioi juoruamisen ja panettelun voimaa!
Jne jne.
"Osoitan kommentoinnin alkuperäiselle kysyjälle, en punille."
Näinhän se menee. Erotetulle ei kunnon JT saa edes puhua. M.O.T.
Ainakin tuossa 15 vuotta sitten, kun kävin valtakunnansalilla (olin kastettu), näin useaan otteeseen tukkapöllytystä. Pahin tapaus oli, kun yksinhuoltajan 12-vuotias poika istui levottomasti. Hänen takanaan istunut vanhin tarttui pojan tukkaan ja antoi tukkapöllyä. Äiti ei tiennyt miten olisi ollut, kun vanhinta vastaan ei saa kääntyä, mutta tuollainen törkeys kuitenkin raivostutti. Seurakuntalaiset yrittivät unohtaa tapahtuneen.
Vitsa saattaa joillekin olla vertauskuvallinen. Minä sain ihan oikeaa koivuvihtaa. Kaveripiirissäni ei ole ketään, joidenka vanhemmat pitäisivät vitsaa vain vertauskuvallisena.
Eikä itse eronneelle, kuten minä. =)
Kysymyksesi eivät todellakaan ole ennakkoluuloisia/tyhmiä.
Olet selvästi ajatellut tarkasti asiaa ja löytänyt ne mahdolliset ydinongelmat, joita saatatte joutua käsittelemään tulevaisuudessa.
Voit olla kohtuullisen rauhallisin mielin, mitä tulee lasten uskonnolliseen kasvatukseen. (jo pelkästään senkin takia, että Suomen lain mukaan lapset kulkevat uskonnollisessa mielessä automaattisesti äidin mukana).
Tottakai lasten tapauksessa jouduttaisiin varmasti tasapainottelemaan aika kovasti, ettei kummankaan vanhemman tahtoa huuhdottaisi alas vessanpöntöstä.
Jehovan todistajat ovat kansainvälinen järjestö ja näin ollen JT-vanhemmat luonnollisesti kasvattavat lapsensa ymmärtämään/hyväksymään muitakin kulttuureja ja tapoja. Siinä vaiheessa, kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään syvällisempiä kokonaisuuksia (yleensä jo ennen murrosikää) he voivat itse päättää uskonnollisesta vakaumuksestaan. Muistan kun luokallani aikoinaan oli sisarukset, toinen heistä oli JT ja toinen ei ollut lähtenyt järjestöön mukaan ja AIVAN varmasti vanhempansa rakastivat molempaa lastaan ihan yhtä paljon :)
Mitä tulee perinteisesti vietettäviin juhliin (joulu, syntymäpäivä) kannattanee muistaa, että pienet lapset kaipaavat sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa ja joiden avulla saavat extra-huomiota. Jos nyt et halua välttämättä tuoda joulukuusta sisälle ja antaa lapsillesi lahjoja VAIN kaksi kertaa vuodessa... voitte varmasti keksiä jonkin keskivertoratkaisun, joka ei loukkaa kumpaakaan vanhemmista ja jonka avulla lapset pääsevät nauttimaan huomion keskipisteenä olemisesta ja lahjoista. Voihan jonkin juhlan räätälöidä vaikka vain teidän omalle perheellenne sopivaan ajankohtaan, ei kai päivämäärällä ole niin suurta merkitystä ;)
Perheellisten miesten pääasiallinen huomionkohde on AINA oma perhe. Tottakai oman aikansa vie ansiotyö ja sen päälle tulee varmasti uskontoon liittyviä menoja. Mutta sen mukaan, mitä itse olen kuullut ja havainnut, kannustetaan JT-miehiä viettämään MAHDOLLISIMMAN paljon aikaa perheensä kanssa, omaa perhettä ei saa laiminlyödä millään perusteella ja perheen hyvinvointi on aina ykkössijalla... sen suhteen ei tarvitse olla yhtään huolissaan :)
Tottahan JT:t viettävät paljon aikaa yhdessäkin, koska näkevät toisiaan päivittäin ja ystävystyvät helposti, mutta se ei luonnollisestikaan rankkaa SINUA mitenkään pois siitä ajanvietosta. Pariskunnat/perheet tekevät asioita yhdessä ja se, ettet itse kuulu JT:iin ei estä teitä kulkemasta yhdessä/perheenä esim. sellaisissa tilaisuuksissa missä suurin osa kuuluu miehesi uskontoon. Päinvastoin, sinuakin varmasti halutaan nähdä rakkaasi rinnalla, ja onhan se ihanaa kävellä ylpeänä oman kullan kainalossa :)
Huolesi eivät ole turhia, vaan aivan todellisia. Mutta en siltikään osaa kuvitella mitään tilannetta, mistä ette keskenänne neuvottelemalla selviäisi. Poikaystäväsi vaikuttaa varsin fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä ja rakkaus saa nuo piirteet vielä korostumaan.
Millähän vuosisadalla olet syntynyt?
Taidat olla vielä niitä miehiä, jotka itse pistävät naisensa nyrkin ja hellan väliin. Piste.
"Suomeksi lapsella pitää olla rajat. Vai?"
Ehdottomasti.
Jumalan lapsina meilläkin on velvollisuus olla tottelevaisia Hänelle. Hänellä on kaikki oikeus vaatia tottelevaisuutta luomuksiltaan.
Panettelija kyseenalaisti Jumalan oikeuden vaatia luomuksiltaan tottelevaisuutta. Tuosta tapauksesta on nyt about 6000 vuotta, ja tuon Saatanan alullepaneman ajattelutavan huonot seuraukset ovat nähtävissä.
Mieti seuraavaa:
Haluat tehdä kakun. Otat kaikki tarvittavat tarvikkeet esille tehdäksesi sellaisen. Olet jo aloittanut kakun tekemisen kun ovikello soi, ja työsi keskeytyy. Saat asian hoidettua ja palaat takaisin kakun tekoon. Mitä teet? Heitätkö kaikki kakuntekotarpeet roskiin ja aloitat ihan alusta? Ei, vaan jatkat siitä mihin jäit.
Jehova tuli keskeytetyksi työssään. Kun hän palaa hoitamasta tätä keskeytystä, hän tulee jatkamaan alkuperäisen tarkoituksensa loppuun saattamista.
...jätetty vastaamatta katan esittämään kysymykseen fyysisestä kurittamisesta. ehta JT..
Rakas "Pun"
Kurittamisen ei saa olla satuttavaa, eikä se saa aiheuttaa lapselle fyysisiä vammoja, näin tietääkseni opettaa JT-uskonto. Raamatussa käytettävä termi "kurituksen kepistä" tai "vitsasta" viittaa alkuperäisellä kielellään lammaspaimenten käyttämään sauvaan, jolla ohjattiin lampaita. Ei niillä kepeillä mätkitty lammasparkoja verille...
Fyysinen kurittaminen on kielletty Suomen laissa! Jokainen äiti varmasti ymmärtää eron lapsen silmittömän hakkaamisen ja pienen niskapöllytyksen välillä.
Sitten kun itsellesi siunaantuu lapsia, ymmärrät ehkä tilanteen paremmin. Onnea vaan yrityksellesi kasvattaa lapset ilman minkäänlaista opettamista... turha tulla sitten pappara-ikäisenä valittamaan kun omat lapset hakkaa ja potkii sua, että suostuisit antaamaan rahaa huumeisiin.
Tulikohan asia NYT esille tarpeeksi kiertelemättä?? Vai väännetäänkö rautalangasta?
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti on todistaja ja isä ei ole. Mielestäni olen saanut elää normaalin lapsuuden onnellisessa perheessä.
Suuria ristiriitoja ei ollut, koska vanhempani kunnioittavat toisiaan. Äitini ei mitenkään painostanut isääni tulemaan kokouksiin, joskus sitä toivoi tuloksetta.
Meillä ei vietetty äitini toivomuksesta joulua tai synttäreitä. En koe jääneeni mistään suuresta kokemuksesta paitsi. Lahjoja sain äidiltäni, kun olin käyttäytynyt hyvin ja esim. koulun päätyttyä keväällä ja jouluna.
Koskaan en ole saanut ruumillista kuritusta. Seurakunnassa jonka kokouksissa kävin oli yksi isä (ei vanhin), jonka tiedän antaneen toistuvasti lapsilleen ruumiillista kuritusta. Se tapahtui läpsäyttämällä lasta takapuolelle. Tietääkseni nämä kolme lasta ovat edelleen todistajia ja onnellisesti naimisissa.
Jehovan todistajat ovat mielestäni mukavia ja hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Todistajia, esim. viestiketjussa mainittu toisen lasta tukistava vanhin varmasti löytyy, mutta ihmisiä hekin ovat. He uskovat ruumilliseen kuriin kasvatuksen tehokeinona, mutta en usko tukistamisesta jäävän elinikäistä traumaa lapselle. Lasta vahigoittavaa kurittamista en ikinä huomannut.
Tässä vähän todellista faktaa elämästä uskonnollisesti jakautuneessa perheessä.
terv. Sämpy
Kiitos kun kerroit omasta kokemuksestasi.Mitä tuohon ruumiilliseen kurittamiseen tulee, niin eiköhän sitä muutkin kuin jt:t joskus anna lapselleen tukkapöllyä (ei tietenkään mitenkään rajusti mutta kuitenkin). Itse olen kasvanut luterilaisessa perheessä ja kyllä minä olen lapsena saanut tukkapöllyä ja joskus jopa kevyen läpsyn pepulle ja ei mulle ainakaan mitään traumoja sellaisesta ole jäänyt. Mutta ei tuollaiset keinot kyllä mitään ensimmäisiä 'kurittamisen' keinoja saa olla. Ja en kyllä usko että mieheni pystyisi lasta satuttamaan 'pahoinpitelemällä', sen tyyppiseen fyysiseen kurittamiseenhan täällä on jotkut viitanneet.Mutta täytyypä kysäistä mieheni mielipidettä asiasta. Mutta rajat ja rakkaus on se mitä lapsi tarvitsee, se on selvä.
Sen verran voin sanoa, että mieheni sanoi juuri eilen että ei voisi pakottaa minua ikinä mihinkään sellaiseen mitä en halua, joten ei minua kukaan ole mihinkään painostamassa. Ja lapsetkin saisivat kuulemma sitten aikanaan itse päättää kuulumisestaan tai ei-kuulumisestaan. Ja mitä tuohon eroamiseen vaimon haku mielessä tulee, niin kuin joku täällä viittasi, niin kyllä minun mieheni on eronnut jt:sta paljon ennen minun tapaamistani ja syynä ainoastaan se että hänen elämäntapansa eivät olleet oikeat. Hän teki silloin aivan oman valinnan eikä ole ollenkaan katkera jt:lle. Mutta uskoaan Jumalaan ja raamattuun hän ei ole koskaan menettänyt. Eikä missään sanota että vain jt:t pelastuu, tuomitseminen on Jumalan asia ei ihmisten. Sitäpaitsi ei tuo puolison löytäminen jt:en ulkopuolelta vaadi eroa jt:sta. Kuulin juuri tutustani joka seurustelee jt:n kanssa eikä hän itse ole jt. Eikä sitä kukaan peittele, avoimesti ovat yhdessä. Ainut että jt-puoliskon perhe toivoisi että menisivät naimisiin.
vaan sellaisia asioita, joiden kanssa elää joka päivä.
Meillä on kaksi lasta, ja mies antaa viedä heitä kokouksiin ja opettaa Raamattua heille. Hän kuitenkin aivan oikein pitää tärkeänä, että lapset esim. käyvät kokouksissamme vapaaehtoisesti. Vanhempi ei käy koulun uskontotunneilla, ja eivät muutenkaan osallistu uskonnollisiin juhliin ja tapahtumiin. Vanhempi haluaa joskus mennä esim. synttäreille, ja olen sanonut hänelle, että teet omantuntosi mukaisesti. Meillä ei pidetä numeroa esim. lasten synttäreistä, mutta mies ostaa heille lahjat joka vuosi. Joululahjoja hän ei ole ostanut, vaan olemme sopineet ostavamme aina joulun jälkeen aleista jotain kivaa.
Tuosta yhteisestä ajasta... Sitä pidetään kyllä erittäin tärkeänä, että perhe viettää aikaa yhdessä. Itse käyn kokouksissa, mutta kentällä harvemmin. Sitä paitsi minulla on myös kokopäivätyö, saisin olla aika supernainen, jos vielä jaksaisin työn, kodin ja kokousten päälle rinkutella ovikelloja... =)
Tosin opetan Raamattua eräälle asiasta kiinnostuneelle nuorelle naiselle ja tapaamme silloin kun mieheni on muutenkin töissä tai harrastuksissa. Vietän toki aikaa jt-ystävien kanssa, mutta niinhän viettäisin ihan muidenkin ystävieni kanssa. Usein meillä myös kyläilee sellaisia jt:ia joiden kanssa myös miehelläni synkkaa yksiin.
Toki sitä voisi ajatella niin, että onpa kurjaa kun meillä on uskonnollisesti jakautunut perhe, mutta ei minun mielestäni ole syytä surkutella. Meillä on ainakin mennyt kaikki tosi hyvin. Omien lasteni toivon tekevän sen lopullisen valinnan vasta myöhemmin, kun osaavat ajatella asioita monelta kantilta.
Ei meillä juuri tule arkielämässä mitään erikoisia erimielisyyksiä näistä asioista johtuen. Olemme ihan tavallinen aviopari. Joskus tietysti voi olla, että itse en haluaisi lapsen menevän esim. päiväkodissa joulukirkkoon, ja mieheni mielestä se on aivan sama. Mutta olenhan itsekin "syntynyt" luterilaiseksi, joten... Nämä nyt ovat asioita, joista voidaan sopia.
Ei ketään kehoteta antamaan selkään lapsilleen. Itse ainakin yritän opettaa lapsilleni, että kun jotain sanotaan niin tulee totella. Jos ei totella, niin sitten korotetaan ääntä. Jos ei auta niin laitetaan tottelemaan. Esim. jos ei suostu menemään sänkyyn nukkumaan, niin sitten sinne viedään. Jehovan todistajien käsketään pitää huolta perheestään, mitäs huolenpitoa joku lasten pahoinpitely sitten olisi?? Itse en ainakaan hyväksyisi, jos joku alkaisi vaikka kokouksessa lyömään lapsiaan!
On se mielenkiintoista, että jotkut oikeasti kuvittelevat minun elävän nyrkin ja hellan välissä... =) Ja sitten vielä sanotaan etten tiedä paremmasta... Buahhahhahhahhaaa! Ensinnäkin, olen "saanut" kokeilla näitä muitakin asetelmia, ja voin sanoa, että eipä ollut kovin kummoista...
Itse kyllä koen olevani parisuhteessa tasavertainen mieheni kanssa. Kyse onkin rooleista, kaikilla on eri tehtävät, kuten myös seurakunnassa. Ja Raamattu käskee miehiä rakastamaan vaimoaan kuin itseään. Jos joku sitten haluaa pitää vaimoaan nyrkin ja hellan välissä, niin luuletko ihan oikeasti, että Jehova hyväksyy sellaisen miehen käytöksen??? Raamatussa sanotaan, että sellaisen miehen rukouksetkin voivat estyä!
Kerroit asian, kuten se pitäisi olla. Mutta ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Ja oleellinen kysymys onkin mistä *syystä* kuritetaan. Ja SE menee överiksi monilla JT:lla.
"Onnea vaan yrityksellesi kasvattaa lapset ilman minkäänlaista opettamista... "
Aha.. eli jos en ole valmis kurittamaan lastani fyysisesti typeristä asioista, on se sama kuin jättäisin täysin opettamatta.. no huh! hei.. jotain rajaa noille olettamuksille!!
JT:t eivät kiellä fyysistä kurittamista missään. Sillä mitä suomen laki sanoo siihen, ei ole lopulta kuitenkaan JT:lle mitään merkitystä. JT:n arvojärjestys on Raamattu, ja laki vasta sen jälkeen.
Minusta tukkapöllykin on henkinen raiskaus sellaisissa tilanteissa missä JT:t sitä käyttää. Ja siitä oli nimenomaan täällä kyse.
Ollessani eteisvahtina kokouksissa, näki kyllä kaikenlaista. Kiukutteleva lapsi vietiin vessaan ja pian kuului senpäiväinen rääkäisy. Siinä ei paljon mielikuvitusta tarvittu mitä siellä tapahtui. Omasta kokemuksestani vain muistan mitä siellä yleensä tapahtui. Ja kynnys sen tekemiseen on sisäpiiriyhteisössä jossa se hyväksytään aika laajalti on aika matalalla. Meidän seurakunnassa vanhat ämmät aina tuijottivat kiukkuisesti salin takaosaan jos siellä joku lapsi piti meteliä. Meidänkin seurakunnassa yksi vanhin kerran teki pienen ojennus teonki eräälle lapselle äitinsä puolesta.
Olen myös tarkkaan seurannut millä tavalla JT sisarukseni kasvattavat lapsiaan. Tosin enää en pysty seuraamaan tilannetta enkä "valvomaan" sitä, koska he kaikki katkaisivat välit. Mutta omat kokemukseni ja nämä kaikki muut yhdessä riittävät minulle syyksi, miksi en IKINÄ halua perhettä joka on jollain tavalla yhteydessä JT lahkoon.
Kun lähdet kokouksiin seuraavalla kerralla niin seuraile vähäsen muutakin välillä kuin sitä kuivaa ohjelmaa.
Mulle on nyt alkanut muodostumaan sellainen kuva tästä kaikesta, että jt ihmisiä taitaa olla kahdenlaisia. Niitä jotka käyttäytyvät aivan äärimmäisellä tavalla noudattaen sääntöjä käyttämättä ollenkaan tilanneharkintaa ja niitä jotka elävät raamatun mukaan, mutta osaavat käyttää myös omia aivojaan eri tilanteissa kuitenkaan rikkomatta Jumalan tahtoa.Onko näin? Mieheni kyllä käyttää omaa harkintaa, joten jälkimmäiseen kastiin taitaisi kuulua.
Juttelin eilen mieheni kanssa tästä fyysisestä kurittamisesta ja mielestäni minun ei tarvitse olla sen asian kanssa yhtään huolissaan. Vauvoja ja pieniä lapsia ei meidän kummankaan mielestä saa fyysisesti rankaista, hehän tekevät asioita pitkälti ymmärtämättömyyttään. Siksi heidän kanssa tärkeintä onkin yrittää aina selittää miksi jokin on kiellettyä ja jos he eivät usko ja ovat itselleen vaaraksi niin ainahan pienen lapsen saa syliin rauhoittumaan. Eri asia on silloin jos on kyse isommasta lapsesta joka lukuisista kielloista ja keskusteluista ja muista rankaisuista huolimatta vaan aina uudestaan toistaa jotakin joka on kiellettyä vaikka hyvin ymmärtää, niin silloin pieni tukistus voi olla paikallaan ja mikä mulla itselläni toimi oli se että sain itse hakea metsästä vitsan ja sitä käytettäisiin jos ei muuten uskoisi. Ei muuten ikinä tarvinnut käyttää enkä usko että sitä vanhempani olisivatkaan käyttäneet. Oltiin myös yhtä mieltä siitä, että vanhemmankin lapsen kohdalla tukistaminen ym. keinot tulevat vasta kun kaikki muut keinot on käytetty. Ja fyysisiä vammoja ei missään tapauksessa saa aiheuttaa. Joten järkeäkin saa käyttää.
Ja tuli muuten mieleeni, että moni on viitannut että ns. 'vanhimmat' erityisesti hyväksyvät fyysisen kurittamisen. Mitäköhän sukupolvea he mahtavat olla? En usko että kyse on pelkästään jt ihmisistä. Kyllä minä ainakin olen sediltäni kuullut monta tarinaa kuinka vitsan sai hakea itse ja mummo antoi pyllylle että tuntui. Kyllä se on ollut aikanaan vanhempien ihmisten elämässä se tapa rankaista lasta muillakin kuin jt:lla.Nykyään asiasta ajatellaan hieman toisella tavalla.
Ihmisiä on moneksi ja niin taitaa olla jt seurakunnissakin...
Oikean kuvan olet saanut!
Kasvatustavat eivät ole uskontoihin sidottuja. Vanhemmat kasvattavat lapsensa yleensä samoilla metodeilla kuin itsekin ovat kasvatuksensa saaneet.
Olet miehesi kanssa asiasta keskustellut ja vaikuttaisi, että teistä tulisi hyvät vanhemmat ihan miltä tahansa uskonnolliselta näkökannalta katsottuna :)
Kunpa KAIKKI vanhemmat omaisivat yhtä hyvät periaatteet lastensa kasvatuksessa!
"Itse en ainakaan hyväksyisi, jos joku alkaisi vaikka kokouksessa lyömään lapsiaan!"
Jos näet fyysistä kurittamista salilla lupaatko tehdä ilmoituksen lastensuojeluun??
Lyön vetoa että et. JT seurakunta on suojattu käräytyksiltä ulkopuolisille, mm. kiellolla käydä oikeutta veljeään vastaan, tai ottamalla asia ensin käsittelyyn sisäisesti, jolloin asia voidaan painaa villaisella. Josta esim näissä pedofiili-skandaali jutuissa on nimenomaan ollut kyse.
Tietääkseni uskonnonvapauslaki koskee myös lapsia.. jos he eivät halua olla kokouksessa, ei heidän tarvitse. sama tosin koskee muitakin uskontoja, ei vain JT:ia. Ja sitä pitäisi noudattaa.
Olet oikeassa että rajat pitää olla. mutta niissäkin voidaan olla liian tiukkoja.
Kerrankin olen zaarittaren kanssa samaa mieltä.. =)
TOSIN.. (pakkohan vastarannankiisken on jotain tähänkin sanottava) väitän että JT:t kurittavat lapsiaan asioista, joista muut eivät. Sellaisista asioista jotka vaikeuttavat lapsen itsenäistymistä ja omanarvontunnon kehittymistä. tunnen liikaa JT nuoria joiden itsetunto on heikko. jostain se johtuu... ehkä myös siitä että on joutunut elämään lapsuutensa erilaisena muiden joukossa, mutta varmasti kasvatuksellakin on osansa.
"Mitä tulee perinteisesti vietettäviin juhliin (joulu, syntymäpäivä) kannattanee muistaa, että pienet lapset kaipaavat sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa ja joiden avulla saavat extra-huomiota."
Ei vain pienet lapset. Kyllä isommat aivan yhtälailla ja vielä enemmänkin.
Aivan yhtä tärkeää on seuraavana päivänä keskustella kaverien kanssa pihalla saaduista lahjoista. Voi sitä onnetonta joka ei jouluna saanutkaan mitään. Vittaaan tässä itseeni, ja se on mastevaa ja jopa hävettää. Sekin on ikäväää kun saa kutsun synttäreille ja pitää keksiä joka kerta syy miksi ei pääse tulemaan.
"...jonkin keskivertoratkaisun, joka ei loukkaa kumpaakaan vanhemmista ja jonka avulla lapset pääsevät nauttimaan huomion keskipisteenä olemisesta ja lahjoista."
Ei tuollaisia omia lahjajuhlia vietetä. Ei kavereita pyydetä kylään lahjojen kera.
"Voihan jonkin juhlan räätälöidä vaikka vain teidän omalle perheellenne sopivaan ajankohtaan, ei kai päivämäärällä ole niin suurta merkitystä :)"
Syntymäpäivät eivät ole perhejuhla. Kaverit sinne halutaan. Eikä tällaisia päiviä ole. Kukaan Jehovan todistaja järjestä omia lahja juhlia. Vain Raamatussa mainuttuaja juhlia vietetään.
Kyllähän sinä toki tiesit jo kaiken tämän.
On sulla ollu KAUHEA lapsuus :(
Ei oo vanhempas ja kaveris roudannu sulle lahjoja joka käänteessä...
Olen itsekin ollut mukana JT:n järjestämissä lastenjuhlissa. Paikalle kutsuttiin kaikki tienoon lapset (suurin osa ei ollut JT:a) ja hauskaa oli... lahjoja sai jokainen onginnassa ja täytekakkuja riitti syötäväksi meille "vanhuksillekin".
Hienointa mielestäni oli, että myös kaikkien lasten vanhemmat olivat mukana hauskanpidossa. Ihanaa nähdä kokonaisia perheitä viettämässä yhteistä aikaa... ettei lapsia vain tuotu "päivähoitoon" ja lähdetty sitten itse puuhailemaan omia hommia...
Arvasin, että JOTAIN samojakin mielipiteitä löytyy :)
*toinenkin pusu*
En silti usko, että kyseessä on välttämättä aina huono itsetunto tai heikko omanarvontunto.
Nykyajan trendin mukaan kaikkien (myös lasten) pitäisi olla luonteeltaan hyökkääviä, oman etunsa hyväksi kynsinhamapain tappelevia, sanavalmiita ja aina antamassa samalla mitalla takaisin.
Lapsia, jotka eivät koko ajan haistattele takaisin, pidetään "nössöinä" ja "heikkoina", vaikka kyse olisikin pohjimmiltaan siitä, että lapset on kasvatettu hyvin ja heillä on tarpeeksi itsetuntoa ja mielenlujuutta olla vastaamatta jokaiseen provosointiyritykseen.