Sotakorvauksista on lätisty täälläkin usein, mutta sen vaikutukset suomalaiseen teollisuuteen ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Se on sääli, koska vaikutukset ovat yhä nähtävissä.
Sotakorvauksista suurin osahan toimitettiin tavarana, jonka valtio tilasi yrityksiltä. Siihen aikaan tumpelompikin hyvävelikerhon jäsen sai johtamansa firman kukoistamaan, joten heille oli kysyntää.
Kun korvaukset saatiin maksettua, neukut olivat tottuneet saamaan tavaraa Suomesta ja alkoivat ostaa sitä. Näin syntyi mittava idänkauppa, jossa edellä mainitut tumpelot hyvävelikerholaiset pääsivät loistamaan aiemmin luomiensa suhteiden ansiosta.
Idänkauppa oli pitkälti palikkatason roinan myymistä, mutta myös vaikkapa muissa länsimaissa vastustusta herättäneen patenttilainsäädännön ansiosta laillisesti valmistetut lääkkeiden piraattikopiot menivät mainiosti kaupaksi.(Syy siihen, miksi ulkolaiset lääkeyhtiöt vastustavat jopa patenttisuojan menettäneiden lääkkeiden käytön lisäämistä Suomessa ei siis ole niinkään ahneus kuin pelko uusienkin lääkkeiden kopioimisen mahdollistaviin menetelmäpatentteihin palaamisesta.)
Näin syntyi kasvava ja hyvinvoiva teollisuuden osa, joka ei paljon tuotekehitystä harrastanut eikä harrasta vieläkään. Silloin kun valtio yritti tosissaan luoda Suomesta korkean teknologian maata, tuotekehitykseen kyllä syydettiin rahaa, mutta vain koska valtio rahoitti sitä puolet siitä minkä yritys katsoi tarpeelliseksi siihen investoida. Kun valtio lopetti rahan kylvämisen, yrityksissä lopahti mielenkiinto tuotekehitykseen. Välillä joku mouruaa valtiolta enemmän tukia, mutta firman omia rahoja siihen ei raaskita sijoittaa.
Suomalaisen metsäteollisuuden heikko tila ja huono tulevaisuus johtuvat juuri tästä asenteesta. Vertaamalla lehtipisteessä suomalaisien ja kauempaa tuotujen lehtien papereita huomaa selvästi, että suomalainen paperi on sekundaa ulkomailla valmistettuun verrattuna. Netistä taas saa helposti tarkistettua että suomalaisen sekundapaperin valmistaminen on kalliimpaa ja saastuttavampaa kuin hyvän ulkolaisen paperin valmistaminen eli metsäyhtiöt syöttävät silkkaa skeidaa inistessään Venäjän puutulleista ja ahneista metsänomistajista. Niiden paperi ei vain käy kaupaksi ulkomailla, koska se on kallista skeidaa, jonka käyttämisestä saa Greenpeacen kimppuunsa ja ihan täydestä syystä.
Korkeasta teknologiasta hölisemisen takaa löytyy vieläkin hassumpia totuuksia, mutta se on liian laaja aihepiiri tässä käsiteltäväksi. Yksistään suomalaisen ohjelmistoalan ykkösvitsi Tieto Enator on sekoillut riittävästi tarjotakseen materiaalin paksua kirjaa varten.
Sotakorvauksista suurin osahan toimitettiin tavarana, jonka valtio tilasi yrityksiltä. Siihen aikaan tumpelompikin hyvävelikerhon jäsen sai johtamansa firman kukoistamaan, joten heille oli kysyntää.
Kun korvaukset saatiin maksettua, neukut olivat tottuneet saamaan tavaraa Suomesta ja alkoivat ostaa sitä. Näin syntyi mittava idänkauppa, jossa edellä mainitut tumpelot hyvävelikerholaiset pääsivät loistamaan aiemmin luomiensa suhteiden ansiosta.
Idänkauppa oli pitkälti palikkatason roinan myymistä, mutta myös vaikkapa muissa länsimaissa vastustusta herättäneen patenttilainsäädännön ansiosta laillisesti valmistetut lääkkeiden piraattikopiot menivät mainiosti kaupaksi.(Syy siihen, miksi ulkolaiset lääkeyhtiöt vastustavat jopa patenttisuojan menettäneiden lääkkeiden käytön lisäämistä Suomessa ei siis ole niinkään ahneus kuin pelko uusienkin lääkkeiden kopioimisen mahdollistaviin menetelmäpatentteihin palaamisesta.)
Näin syntyi kasvava ja hyvinvoiva teollisuuden osa, joka ei paljon tuotekehitystä harrastanut eikä harrasta vieläkään. Silloin kun valtio yritti tosissaan luoda Suomesta korkean teknologian maata, tuotekehitykseen kyllä syydettiin rahaa, mutta vain koska valtio rahoitti sitä puolet siitä minkä yritys katsoi tarpeelliseksi siihen investoida. Kun valtio lopetti rahan kylvämisen, yrityksissä lopahti mielenkiinto tuotekehitykseen. Välillä joku mouruaa valtiolta enemmän tukia, mutta firman omia rahoja siihen ei raaskita sijoittaa.
Suomalaisen metsäteollisuuden heikko tila ja huono tulevaisuus johtuvat juuri tästä asenteesta. Vertaamalla lehtipisteessä suomalaisien ja kauempaa tuotujen lehtien papereita huomaa selvästi, että suomalainen paperi on sekundaa ulkomailla valmistettuun verrattuna. Netistä taas saa helposti tarkistettua että suomalaisen sekundapaperin valmistaminen on kalliimpaa ja saastuttavampaa kuin hyvän ulkolaisen paperin valmistaminen eli metsäyhtiöt syöttävät silkkaa skeidaa inistessään Venäjän puutulleista ja ahneista metsänomistajista. Niiden paperi ei vain käy kaupaksi ulkomailla, koska se on kallista skeidaa, jonka käyttämisestä saa Greenpeacen kimppuunsa ja ihan täydestä syystä.
Korkeasta teknologiasta hölisemisen takaa löytyy vieläkin hassumpia totuuksia, mutta se on liian laaja aihepiiri tässä käsiteltäväksi. Yksistään suomalaisen ohjelmistoalan ykkösvitsi Tieto Enator on sekoillut riittävästi tarjotakseen materiaalin paksua kirjaa varten.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yhtään mitään. Tuotteiden raaka-aineet kuitenkin joutuivat lahjoittamaan (pakko-ottot) metsänomistajat.
Varsinkin yksi neukkujen vaatimus loi suomalaiselle teollisuudelle tulevaiswuuden perusteet. Tarkoitan sitä paljon hukuttua ja harmaita hiuksia toimittajille tuottanutta Kost-normia.
Normissa oli määräykset kaikelle. Se tuntui suomalaisista tavattoman hankalalta ja kalliilta.
Kaikki laitteet piti valmistaa normin mukaan vastaamaan kyseistä neuvostoliittolaista normia. Usein se oli vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Kyseiset normit oli "hätäisesti" tehtyjä. Niissä oli joitakin keskenäisiä ristiriitoja ja epätarkkuuksia. Normit eivät myöskään aina olleet maalaisjärjellä ymmärrettäviä. Kuitenkin niiden vaikutus suomalaiseen teollisuuteen oli arvaamattoman suuri.
Kaiken kaikkiaan normit opettivat suomalaisen vasta kehittymässä olevan teollisuuden seuraamaan ohjeita, suorittamaan mittaukset vaikeissakin paikoissa ja uusimaan työt niin moneen kertaan, että normien vaatimuksiin päästiin. Tällä "perusopetuksella" oli ratkaiseva vaikutus suomalaisen teollisuuden kehittymiseen. Opittiin oikea asenne. Voitiin siirtyä standardoituihin rakenteisiin eli alihankintatyöhön.Opittiin täyttämään myös länsikaupassa voimassa olevat vaatimukset.
Toinen tärkeä koulutushaara käsitti aikataulujen tärkeyden. Neuvostoliitto vaati kovien sakkojen uhalla tiukassa aikataulussa pysymistä. Tämä opetti suomalaiset yritykset kilpailukykyisisksi myös myöhemmässä koko maailman markkinoinnissa.
Tarkoittanet GOST-standardia (gosudarstvennyi standart)?
"GOST standards were originally developed by the government of the Soviet Union as part of its national standardization strategy. The word GOST (Russian: ГОСТ) is an acronym for gosudarstvennyy standart (Russian:государственный стандарт), which means state standard."
http://en.wikipedia.org/wiki/GOST
Niissä ohjeissa oli ja on vaikeutena jäsentelemättömyys ja tulkinta siitä, mitä ne koskevat. Selvennyksiä ei ollut vain pelkkä teksti tajunnan virta muodossa.
http://www.snip.com/index.php?Page=Standards
Sotien aikana teollisuus yritti kaikkensa aina lentokoneiden valmistusta myöten.
Sodan jälkeen mobilisoitiin suuri osa kapasiteetista SOTEVAn töihin ja yritettiin saada tarvikkeita ja raaka-aineita ulkomailta.
Sotakorvausten jälkeen myynti NL:oon jatkui hyvillä hinnoilla ja teollisuus edelleen kehittyi.
Sitten vasta vuosikymmeniä myöhemmin länsivienti kasvoi merkittäväksi.
Ennen sotia Suomea pidettiin liian pienenä ja pääoma-köyhänä maana raskaan teollisuuden maaksi.Stalin pakotti Suomen sotakorvausten muodossa luomaan myös tämän alan toimijoita.Nykyinen hyvinvointimme perustuu suurelta osin tähän.Voimme siis kiittää Stalinia paitsi Talvisodasta myös siitä että kuulumme kehittyneiden valtioiden etujoukkoon!Porvarit itse eivät olisi mainitunlaista kehitys-sysäystä saaneet aikaan.
Hyvä veli kerho oli välttämätön kaupan sujumiselle. Kaupoista hyötyivät kaikki. Ei kukaan olisi ostanut meiltä, mutta gospodin Kekonne sai taivuteltua nämä ostamaan meiltä.
Tuo voi päteä ostoihin tai bilateraalikauppaan. NL:oon vietiin mm. jokilaivoja, joissa ei ollut roinaa vaan kallista sähköteknikkaa.
"Idänkauppa oli pitkälti palikkatason roinan myymistä."
on kirjoituksesi suomalaisesta paperiteollisuudesta.
En ole kyllä ennen huomannutkaan, että lehtipisteestä on tullut mittari, jossa käymällä voi tutustua suomalaiseen paperiteollisuuteen, mutta täytyy korjata tilanne.
Tiedossani on kuitenkin ollut, että Kymenlaakson painotalot käyttävät venäläistä sanomalehtipaperia, syynä hinta. Helsingin Sanomien lehtipaino sijaitsee Stora Enson Varkauden tehtaiden neloskoneen perässä.
Silakoiden hinta on joulumarkkinoilla pieni kun vertaa Rauman tehtaiden pääomakuluja yhden paperikoneen osalta, jossa vuonna 1997 oli rakenteilla märkäpää > paperikone > päällystyskone. Lienee miljardi käynyt kevyeksi hankkeen toteuttamiseen. Eikä siinä vielä kaikki, täytyy tietää myös sähkön saatavuus ja millä hinnalla. Jos tehtaan jauhimet nykäisevät tehoa yhteensä 112 MW, niin paljonko kuluttaa koko konelinja yhteensä.
Seuraavasta osoitteesta löytyy tutkimus ja tuotekehitys paperikoneet Suomessa:
Http://fi.wikipedia.org/wiki/suomen_paperiteollisuus
Seuraavassa osoitteessa on Suomen paperitehtaiden osoitettu kuuluvan maailman kymmenen suurimman paperinvalmistajan kärkeen.
Jostain kumman syystä italialaiset puuttuvat joukosta, vaikka paperitehtaita siellä on noin 850.
http://fi.wikipedia.org/wiki/paperiteollisuus
Suomalaisittain katsottuna Suomi sijaitsee etäällä markkinoista. Jos tuotannontekijöiksi lasketaan: Raaka-aineet, pääoma ja työvoima, niin ensimmäisessä on juuri suurimmat muutokset viimeksi tapahtuneet, tuottamalla yllätyksiä. Tähän raaka-aine muutokseen, eli puun hinnan nousuun, kuljetuskustannusten nousuun ja sähkön hinnan nousuun kaatui Stromsdal Juankoskella.
http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/article76304.ece