Pelko ei oikeuta mihinkään

Kertoisitko minulle mikä olikaan aatteesi jonka vuoksi et voi puolustaa maatasi mahdollisessa kriisissä aseellisesti?

pohdiskelija kirjoitti:

Kertoisitko minulle mikä olikaan aatteesi jonka vuoksi et voi puolustaa maatasi mahdollisessa kriisissä aseellisesti?

Veikkaus: Laiskuus, pelko, aikaansaamattomuus, kommunistinen maailmankatsomus

pohdiskelija kirjoitti:

Kertoisitko minulle mikä olikaan aatteesi jonka vuoksi et voi puolustaa maatasi mahdollisessa kriisissä aseellisesti?

Luin nuo edellä olevat tekstit ja olen sitä mieltä että siviilipalveluksen valitseminen vaatii enemmän rohkeutta kuin sotaväen käyminen. Itse ole käynyt armeijan tykistön palveluksessa. Nostan kyllä hattua sellaisille nuorille miehille jotka pystyvät ajattelemaan itsenäisesti ja esim: kieltäytymään asepalveluksesta. Tosiasiahan on että mikäli olet armeijan sotilas ja olet sotatilanteessa niin sinun on tehtävä mitä esimies käskee. Jos sillä jossain on harmaja mökki jossa elelee pappa ja mummu ja pari pientä lasta päällikkösi antaa käskyn että heitä pari kranaattia sisälle ja tuikkaa mökki tuleen. Meille opettiin armeijassa että meidän on toteltava ehdottomasti myöhemmin voimme tehde ilmoituksen esimiehestä joka näin käski tehdä. On siis tapettava toisen ihmisen käskystä. Ymmärän sen jos joku joutuu tappamaan toisen itsepuolustukseksi, mutta en kyllä tiedä mitään ihmisarvoa alentavaa kuintappaa jonku käskystä.Armeijassa opetetaan että esimies vastaa Sinun puolestasi ja pappi hoitaa suhteet ylöspäin. Ei siis muuta kuin sokeana ja kuurona eteenpäin. Minä en kylläkään usko että joku muu voisi joutua vastuuseen minun tekemisistäni. Kyllä varmaan joudun itse vastaamaan niin maallisille kuin taivaallisillekkin viranomaisille. Esimerkki oli yksinkertainen, mutta näin se käy.Jokainenhan meistä saa tehda ovat ratkaisunsa, Enkä mitenkään pidä ihmistä muita huonompana jos hän menee varusmiespalvelukseen. Enempi kuitenkin nostan hattuani miehelle joka uskaltaa valita valtavirrasta poiketen siviilipalveluksen.

Viljami kirjoitti:

Luin nuo edellä olevat tekstit ja olen sitä mieltä että siviilipalveluksen valitseminen vaatii enemmän rohkeutta kuin sotaväen käyminen. Itse ole käynyt armeijan tykistön palveluksessa. Nostan kyllä hattua sellaisille nuorille miehille jotka pystyvät ajattelemaan itsenäisesti ja esim: kieltäytymään asepalveluksesta. Tosiasiahan on että mikäli olet armeijan sotilas ja olet sotatilanteessa niin sinun on tehtävä mitä esimies käskee. Jos sillä jossain on harmaja mökki jossa elelee pappa ja mummu ja pari pientä lasta päällikkösi antaa käskyn että heitä pari kranaattia sisälle ja tuikkaa mökki tuleen. Meille opettiin armeijassa että meidän on toteltava ehdottomasti myöhemmin voimme tehde ilmoituksen esimiehestä joka näin käski tehdä. On siis tapettava toisen ihmisen käskystä. Ymmärän sen jos joku joutuu tappamaan toisen itsepuolustukseksi, mutta en kyllä tiedä mitään ihmisarvoa alentavaa kuintappaa jonku käskystä.Armeijassa opetetaan että esimies vastaa Sinun puolestasi ja pappi hoitaa suhteet ylöspäin. Ei siis muuta kuin sokeana ja kuurona eteenpäin. Minä en kylläkään usko että joku muu voisi joutua vastuuseen minun tekemisistäni. Kyllä varmaan joudun itse vastaamaan niin maallisille kuin taivaallisillekkin viranomaisille. Esimerkki oli yksinkertainen, mutta näin se käy.Jokainenhan meistä saa tehda ovat ratkaisunsa, Enkä mitenkään pidä ihmistä muita huonompana jos hän menee varusmiespalvelukseen. Enempi kuitenkin nostan hattuani miehelle joka uskaltaa valita valtavirrasta poiketen siviilipalveluksen.

Laitonta käskyä ei tarvitse noudattaa. On totta että käskyjä täytyy noudattaa mutta jos käsky on vaikkapa avata tuli vihollisen sairaalaa kohti, ei käskyä tarvitse noudattaa koska se ei ole laillinen. Joku asiasta enempi tietävä varmaan kaivaa pykälät esiin.
Toisin sanoen sotilaan on ajateltava hyvin paljon ja jatkuvasti punnittava tekemisiään.

Epäilijä kirjoitti:

Laitonta käskyä ei tarvitse noudattaa. On totta että käskyjä täytyy noudattaa mutta jos käsky on vaikkapa avata tuli vihollisen sairaalaa kohti, ei käskyä tarvitse noudattaa koska se ei ole laillinen. Joku asiasta enempi tietävä varmaan kaivaa pykälät esiin.
Toisin sanoen sotilaan on ajateltava hyvin paljon ja jatkuvasti punnittava tekemisiään.

Oli se sitten laiton tai ei. Näin meille opetettiin. Käsky pitää toteuttaa ehdottomasti ja myöhemmin voi tehdä valituksen käskyn antajasta. Jos se olisi niin kuin kirjoitit niin sodankäynnistä ei tulisi yhtään mitään. Jos sotilaat alkaisivat miettiä onko käsky mahdollisesti laiton vai laillinen päättäjät ovat karsineet sellainen mahdollisuuden pois, ja ymmärrät varmaan itsekkin että näinhän se on. Meille sanottiin armeijassa että meidän ei tarvitse ajatelle. He, siis ylempämme ajattelevat meidän puolestamme. Jos haluat säilyttä ajattelunvapautesi niin elä mene armeijaan.Siellä on kuollut Irakissa jo monien eri maiden sotilaita. Varmaan Italiasais poikien kin Äidit miettivät että miksi heidän poikiensa piti mennä sinne asti kuolemaan. Mikä tarkoitus sillä oli. Ei sillä ollut mitään tarkoitusta. Heidät on haudattu sankarivainajina, puheet pidetty ja sen jälkeen heitä eivät muista muut kuin omaiset ja kaverit jonkun aikaa.

Viljami kirjoitti:

Oli se sitten laiton tai ei. Näin meille opetettiin. Käsky pitää toteuttaa ehdottomasti ja myöhemmin voi tehdä valituksen käskyn antajasta. Jos se olisi niin kuin kirjoitit niin sodankäynnistä ei tulisi yhtään mitään. Jos sotilaat alkaisivat miettiä onko käsky mahdollisesti laiton vai laillinen päättäjät ovat karsineet sellainen mahdollisuuden pois, ja ymmärrät varmaan itsekkin että näinhän se on. Meille sanottiin armeijassa että meidän ei tarvitse ajatelle. He, siis ylempämme ajattelevat meidän puolestamme. Jos haluat säilyttä ajattelunvapautesi niin elä mene armeijaan.Siellä on kuollut Irakissa jo monien eri maiden sotilaita. Varmaan Italiasais poikien kin Äidit miettivät että miksi heidän poikiensa piti mennä sinne asti kuolemaan. Mikä tarkoitus sillä oli. Ei sillä ollut mitään tarkoitusta. Heidät on haudattu sankarivainajina, puheet pidetty ja sen jälkeen heitä eivät muista muut kuin omaiset ja kaverit jonkun aikaa.

Nähtävästi koulutuksessa on eroja. Meille opetettiin ja tehtiin hyvin selväksi että on olemassa tiettyjä sääntöjä joiden mukaan edetään. Tähän kuului mm. kirkkojen, sairaaloiden tms. paikkojen rauhaan jättäminen. Opetettiin myös ettei tarvitse hypätä kaivoon vaikka käskettäisiin. Eli selvät ristiriidat pitää pystyä selvittämään ja sitä vartenhan siellä intissä pitikin opetella asioita että tulisi selvä kuva mitä tehdään ja missä tehdään.

On tietenkin eri asia jos jostain pyhäköstä avataan tuli ja sitä vastaan täytyy puolustautua. Itse ainakin pysähtyisin miettimään ennen kuin ryhtyisin ampumaan siviilejä vaikka alikessu vieressä niin käskisikin.

Mitä taasen tulee sotaan ja sen järjellisyyteen niin kyllähän tappaminen ja muu vastaava riitely on kokolailla pahasta. Mikäli joutuu konfliktiin niin ovatko sitten kuolleita sotilaita parempi kuolleet siviilit ja mahdollisesti joutuminen vieraan vallan alaisuuteen ja sitä kautta alempaan kastiin valloittajien silmissä? Suomi ei ole kuitenkaan pahemmin hyökkäillyt ja muutenkin on toiminta ollut asiallista sekä harkittua. Mielestäni meitä suomalaisia ei tulisi verrata amerikkalaisiin ja heidän "pyhiin" ynnä "oikeutettuihin" sotiinsa millään tavalla. Maailma olisi varmaan paljon parempi paikka ilman moisia sodanlietsojia.

Ajattelunvapaus ja armeija eivät ole ristiriidassa. Tietenkin jonkinlainen kurinalaisuus yms. hierarkia on kokonaisuuden kannalta hyvä. Mutta jos haluaa olla päättävänä elimenä moisessa paikassa niin menköön aukkiin tahi rukkiin. Tai valitkoon jonkun erikoisalan niin varmasti saa olla ajatteleva yksilö välillä liiankin kanssa.

Viljami kirjoitti:

Oli se sitten laiton tai ei. Näin meille opetettiin. Käsky pitää toteuttaa ehdottomasti ja myöhemmin voi tehdä valituksen käskyn antajasta. Jos se olisi niin kuin kirjoitit niin sodankäynnistä ei tulisi yhtään mitään. Jos sotilaat alkaisivat miettiä onko käsky mahdollisesti laiton vai laillinen päättäjät ovat karsineet sellainen mahdollisuuden pois, ja ymmärrät varmaan itsekkin että näinhän se on. Meille sanottiin armeijassa että meidän ei tarvitse ajatelle. He, siis ylempämme ajattelevat meidän puolestamme. Jos haluat säilyttä ajattelunvapautesi niin elä mene armeijaan.Siellä on kuollut Irakissa jo monien eri maiden sotilaita. Varmaan Italiasais poikien kin Äidit miettivät että miksi heidän poikiensa piti mennä sinne asti kuolemaan. Mikä tarkoitus sillä oli. Ei sillä ollut mitään tarkoitusta. Heidät on haudattu sankarivainajina, puheet pidetty ja sen jälkeen heitä eivät muista muut kuin omaiset ja kaverit jonkun aikaa.

"Jos haluat säilyttä ajattelunvapautesi niin elä mene armeijaan."

Eipä minun vapauteni ajatteluun ainakaan mihinkään armeijassa kadonnut. On nähkääs elämää armeijan jälkeenkin. Ja kyllä jopa ryhmänjohtaja joutuu toisinaan ihan ajattelemaan aivoillaan, vaikka se uskomattomalta ehkä kuulostaakin.

Ja Suomessa on (tai oli ainakin vielä silloin, kun minä firmassa olin) puolustusvoimat, jonka tarkoitus on puolustaa _omaa_ maata. En todellakaan tiedä, miten jatkossa tulee olemaan, mutta itse en mitään muuta maata puolusta, oli se sitten EU:ssa tai missä vaan. Ennemmin otan vaikka napin otsaan.

no jopas on kirjoitti:

"Jos haluat säilyttä ajattelunvapautesi niin elä mene armeijaan."

Eipä minun vapauteni ajatteluun ainakaan mihinkään armeijassa kadonnut. On nähkääs elämää armeijan jälkeenkin. Ja kyllä jopa ryhmänjohtaja joutuu toisinaan ihan ajattelemaan aivoillaan, vaikka se uskomattomalta ehkä kuulostaakin.

Ja Suomessa on (tai oli ainakin vielä silloin, kun minä firmassa olin) puolustusvoimat, jonka tarkoitus on puolustaa _omaa_ maata. En todellakaan tiedä, miten jatkossa tulee olemaan, mutta itse en mitään muuta maata puolusta, oli se sitten EU:ssa tai missä vaan. Ennemmin otan vaikka napin otsaan.

Kyllä meillekkin opetettiin intissä että esim: punaisen Ristin kohteet pitäisi jättää rauhaan, mutta käytännössä se ei aina onnistu. Pommeja putoilee niihinkin. Minä ja varmaan tekin vannoitte sotilasvalassa puolustavamme Suomen rajoja maalla, ilmassa ja merellä. Mutta entäpä jos käy käsky lähteä hyökkäyssotaan. Voiko siitä kieltäytyä ja sanoa että taidampa lähteä kotiin siviilitöihin. Ja jos ei halua kieltäytyä niin mitenkä on sitten oman moraalin laita jos on valmis hyökkäämään johonkin maahan toisen käskystä. Vielä meille opetettin että ei meidän tarvitse tappaa ihmisiä, ainoastaan vihollisia.Pitää ottaa huomioon että huonon politiikan seurauksena ehkä voisimme joutua myös hyökkäysotaan. Ehkä emme haluaisi mutta sotilaan on mentävä.

Viljami kirjoitti:

Oli se sitten laiton tai ei. Näin meille opetettiin. Käsky pitää toteuttaa ehdottomasti ja myöhemmin voi tehdä valituksen käskyn antajasta. Jos se olisi niin kuin kirjoitit niin sodankäynnistä ei tulisi yhtään mitään. Jos sotilaat alkaisivat miettiä onko käsky mahdollisesti laiton vai laillinen päättäjät ovat karsineet sellainen mahdollisuuden pois, ja ymmärrät varmaan itsekkin että näinhän se on. Meille sanottiin armeijassa että meidän ei tarvitse ajatelle. He, siis ylempämme ajattelevat meidän puolestamme. Jos haluat säilyttä ajattelunvapautesi niin elä mene armeijaan.Siellä on kuollut Irakissa jo monien eri maiden sotilaita. Varmaan Italiasais poikien kin Äidit miettivät että miksi heidän poikiensa piti mennä sinne asti kuolemaan. Mikä tarkoitus sillä oli. Ei sillä ollut mitään tarkoitusta. Heidät on haudattu sankarivainajina, puheet pidetty ja sen jälkeen heitä eivät muista muut kuin omaiset ja kaverit jonkun aikaa.

Lainsäädäntö näyttäisi lähtevän liikkeelle siitä että sillä varmistetaan käskyjen noudattaminen. On ankarasti sanktioitu niskotteleminen ja tottelemattomuus.

Sensijaan laittoman käskyn noudattamisesta ei samalla tavalla joudu välittömään vastuuseen.

Ei ole epäilystä siitä että asiaan liittyvä lainsäädäntö pyrkii käytännössä varmistamaan tottelemisen, vaikka jättääkin teoreettisen mahdollisuuden tottelemattomuuden anteeksiantamiseen tapauksissa, joissa käsky on ollut yksiselitteisesti laiton.

Kun lain henki on näin vahvasti painottunut, käytännössä yksittäiselle sotilaalla ei ole mahdollisuuksia ajatella asioita omilla aivoillaan.

Entä silloin, kun ei ole yhtäkään kaveria kodin ulkopuolella? Onko järkevää noudattaa omaa aatetta, jos se ei takaa keneltäkään (ainakaan positiivista) vastakaikua?

Viljami kirjoitti:

Luin nuo edellä olevat tekstit ja olen sitä mieltä että siviilipalveluksen valitseminen vaatii enemmän rohkeutta kuin sotaväen käyminen. Itse ole käynyt armeijan tykistön palveluksessa. Nostan kyllä hattua sellaisille nuorille miehille jotka pystyvät ajattelemaan itsenäisesti ja esim: kieltäytymään asepalveluksesta. Tosiasiahan on että mikäli olet armeijan sotilas ja olet sotatilanteessa niin sinun on tehtävä mitä esimies käskee. Jos sillä jossain on harmaja mökki jossa elelee pappa ja mummu ja pari pientä lasta päällikkösi antaa käskyn että heitä pari kranaattia sisälle ja tuikkaa mökki tuleen. Meille opettiin armeijassa että meidän on toteltava ehdottomasti myöhemmin voimme tehde ilmoituksen esimiehestä joka näin käski tehdä. On siis tapettava toisen ihmisen käskystä. Ymmärän sen jos joku joutuu tappamaan toisen itsepuolustukseksi, mutta en kyllä tiedä mitään ihmisarvoa alentavaa kuintappaa jonku käskystä.Armeijassa opetetaan että esimies vastaa Sinun puolestasi ja pappi hoitaa suhteet ylöspäin. Ei siis muuta kuin sokeana ja kuurona eteenpäin. Minä en kylläkään usko että joku muu voisi joutua vastuuseen minun tekemisistäni. Kyllä varmaan joudun itse vastaamaan niin maallisille kuin taivaallisillekkin viranomaisille. Esimerkki oli yksinkertainen, mutta näin se käy.Jokainenhan meistä saa tehda ovat ratkaisunsa, Enkä mitenkään pidä ihmistä muita huonompana jos hän menee varusmiespalvelukseen. Enempi kuitenkin nostan hattuani miehelle joka uskaltaa valita valtavirrasta poiketen siviilipalveluksen.

"Nostan kyllä hattua sellaisille nuorille miehille jotka pystyvät ajattelemaan itsenäisesti ja esim: kieltäytymään asepalveluksesta."

No on sekin helpompaa kuin lähteä muiden hakattavaksi armeijaan!