arvatkaapa

Olen kuikuillut palstalla enemmän ja vähemmän ahkerasti siinä parisen vuotta. Kerran alkuaikoina jopa puolustin erästä uskispojua, kun porukka pisti sitä ihan kuusnolla. Enää en lankea samaan virheeseen.

Minäkään en tohdi käydä kristittyjen omilla palstoilla. Osittain siksi, että ne ovat ihan hirveetä luettavaa, toisaalta siksi, että heillä olkoon vapaus omaan uskontoonsa. Odottaisin uskovaisiltakin sen verran muiden ihmisten kunnioitusta, että pysyisivät pois ateismipalstalta, jos eivät pysty muuhun kuin vihaan ja halveksuntaan ateisteja kohtaan.

mutta valitettavasti, nykyisin kutsun heitä teisteiksi.

Voisikko tarkentaa mitä tarkotit.Mä kans kuulun uskovaisten kategoriaan, mutta oon karttanut muita kun lehmä uutta porttia, kun niillä on yleensä tapana paasata niin, että ei tahdo pää eikä hermot kestää niitä oppinäkemyksiään, mutta harvemmin tulee kohdanneeks uskovaisen joka on IHMINEN. Kaikenlaista muuta sieltä sakista kyllä on löytynyt. Siks viihdyn enempi ihmisten parissa kera kristinuskoni. ;)

..pakko oli huomata, miten sairaaksi uskonto tekee ihmisen.

Nämä ihmiset eivät itse edes ymmärrä, miten huonosti heidän asiat ovat.

Yllättävintä olivat ns. aivopestyt ja lingotut julistajat, jotka leikkivät tuomarijumalaa... siellä tuomitaan, uhotaan, sohitaan ja nostetaan oma persoona jalustalle...SAIRASTA TOUHUA.

Ainakin minä olen kuullut sanottavan, että psykologiaa lähtevät lukemaan ne, joilla on ongelmia itsensä kanssa. En tiedä asian oikeaa laitaa, mutta seuraavaan asiaan olen vakuuttunut jo pelkkien omien kokemusteni pohjalta.
Uskonto tavoittaa ihmiset aina kun he ovat haavoittuvimmillaan eli jotain hyvin dramaattista on tapahtumassa ihmisen elämässä.
Tämä on tarkoin luotu strategia.

Uskonnon saatua otteen, ei ongelmaa enää lähdetäkään ratkomaan sen pitemmälle vaan se haudataan Jumalan, ihmiselle käsittämättömän, tahdon alle. Katse käännetään pois omista ongelmista ja suunnataan muihin ihmisiin, etsien heidän heikkoja kohtiaan ja virheitään. Luettelemalla erinäinen määrä täysin luonnollisia asioita synniksi, saadaan tämä virheiden etsintä tehtyä helpoksi.

Uskonto on tavallaan sitä, että asetetaan rima alemmas kuin se alunperin oli. Lopetetaan yrittämästä ja samalla tuomitaan kaikkien muiden yritykset ja onnistumiset. Toisin sanoen, kun uskovalla on ongelma, ei hän halua ratkaista sitä, vaan haluaa väkisin sen ongelman muillekin. Näin saamme luotua uuden synnin.

Totuuden nimissä täytyy sanoa, että välillä tämä keskustelu tällä palstalla saa tuntemaan toivottomuutta. Onko meillä toivoa, jos ymmärryksen määrä on noin vähäistä. Suurin osa näistä provosoivien uskovien aloituksista on sitä luokkaa, että sydämestään toivoo niiden olevan pelkkiä provoja. Keskustelukumppaneiden suhde on sama kuin Andorra aloittaisi sodan USA:ta vastaan. Ei ymmärtämättömän ihmisen aloituksiin voi vastata totuudenmukaisesti, kun hän ei ymmärtäisi vastauksesta mitään. Täytyy siis vastata ymmärtämättömyyteen sovitellen vastaukset kysyjän tasoon. Se on johtanut nämä keskustelut tälle lapselliselle, raukkamaiselle tasolle. Surulliseksi se tekee, jos ei muuta,.

ja sain käsityksen ateisteista, joiden ainoa murhe elämässään on, miten selvitä meistä kristityistä ihmisistä eroon.
Onko se todella noin hankalaa, että ihan pitää ruveta säälimään kaikkia, jotka ovat uskossa Vapahtajaansa.
Saatta olla, että täällä liikkuvat monenlaiset torventoitottajat, jotka emme ehkä muualta saa tarpeeksemme huomiota ja sitten täällä pamplaamme kaikkea yli ymmärryksen menevää. Samaa voi sanoa ateista, valitan. Tekein annatte itsestänne aika tosikkomaisen ja synkän kuvan, että niin kuin: samassa veneessä olemme, ihmisinä ihan varmasti yhtä kamalia, tottelemattomia ja toisistamme ilkeitä ajatuksia suoltavia. Ei tähän loppua löydy, ei ainakaan helposti. Toisaalta - miksi täällä liikumme sanojemme kanssa, jos emme olisi kiinnostuneita toistemme mielialoista ja aina on ovi auki molempiin suuntiin.
Jokin meitä ajaa, milloin sen saavutamme?

ja välillä ällöttää. Tälle palstalle kirjoittavien uskisten vihamielisyys on jotain käsittämätöntä.

Ei minulle tulisi mieleenkään haukkua jotain ihmistä, joka ei tykkää samasta musiikista kuin minä, tai samoista kirjoista, tai runoista. Mutta nämä lyttäävät ihan raivolla, kun ei usko johonkin näkymättömään mielikuvitusolentoon.

Mielipiteelläsi et saa ainakaan minua pois näiltä palstoilta. Tuskinpa olisit muutenkaan uskovien joukossa. Usko on aina Jumalan lahja ja jokaisen vapaan tahdon asia. Voi olla puolestani sitten uskomatta! Olen saanut Jumlalata inspiraation todistella Hänen suurista ihmeisään!