Hei,
Olen seurannut tätä palstaa jo useita vuosia - en tosin juurikaan osallistu keskusteluun joitain yksittäisiä kysymyksiä lukuunottamatta. Olen lukenut viesteistäsi, että olet liittynyt mormonikirkkoon vasta muutama kk sitten etsittyäsi oikeaa kirkkoa. Miten sait varmuuden, että tämä on oikea kirkko? Mitä kaikkia uskontoja ehdit tutkia?
Itse olen eronnut ev.lut. kirkosta 20 vuotta sitten ja viimeiset noin 10 vuotta olen etsinyt itselleni sopivaa uskontoa. Vähä vähältä olen käynyt läpi monia uskontoja, myös ei-kristillisiä. Siksi seuraan myös tätä palstaa ja olen lukenut suurimman osan Liahona-lehdistä netissä ja kävin myös tutustumassa Espoon temppelissä.
Jokunen vuosi sitten kävin helluntailaisten tilaisuuksissa, mutta joka kerta tuli epämiellyttävä tunne tilaisuuden jälkeen. Tunneperäinen "hihhulointi" tuntui oudolta. Puhuja oli usein entinen narkkari tai vanki, joka oli löytänyt Jeesuksen.
Viime aikoina olen tutustunut islamiin, koska eräs ystäväni on islamilainen. Sekin tuntuu minulle väärältä uskonnolta... joten etsintä jatkuu.
Kysymykseen voivat vastata myös muut käännynnäiset.
Olen seurannut tätä palstaa jo useita vuosia - en tosin juurikaan osallistu keskusteluun joitain yksittäisiä kysymyksiä lukuunottamatta. Olen lukenut viesteistäsi, että olet liittynyt mormonikirkkoon vasta muutama kk sitten etsittyäsi oikeaa kirkkoa. Miten sait varmuuden, että tämä on oikea kirkko? Mitä kaikkia uskontoja ehdit tutkia?
Itse olen eronnut ev.lut. kirkosta 20 vuotta sitten ja viimeiset noin 10 vuotta olen etsinyt itselleni sopivaa uskontoa. Vähä vähältä olen käynyt läpi monia uskontoja, myös ei-kristillisiä. Siksi seuraan myös tätä palstaa ja olen lukenut suurimman osan Liahona-lehdistä netissä ja kävin myös tutustumassa Espoon temppelissä.
Jokunen vuosi sitten kävin helluntailaisten tilaisuuksissa, mutta joka kerta tuli epämiellyttävä tunne tilaisuuden jälkeen. Tunneperäinen "hihhulointi" tuntui oudolta. Puhuja oli usein entinen narkkari tai vanki, joka oli löytänyt Jeesuksen.
Viime aikoina olen tutustunut islamiin, koska eräs ystäväni on islamilainen. Sekin tuntuu minulle väärältä uskonnolta... joten etsintä jatkuu.
Kysymykseen voivat vastata myös muut käännynnäiset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
johonkin uskontokuntaan? Psykologisesti se on ymmärrettävää, mutta aivan hyvin voit pysytellä kaikkien ulkopuolella.
Kyllä, liityin kirkon jäseneksi viime syksynä.
Aloin n.2,5v sitten etsiä hengellistä kotia itselleni, aloitin tietenkin siitä jonka jäsen olin ollut koko elämäni,eli Ev.Luterilaisesta kirkosta.
Kävin helluntai srk.ssa mutta sama tunne tuli kuin sinullakin, ei se "hihhulointi" ja kädet taivaaseen ojennettuna hyppiminen samanaikaisen "tsiiiisus"toistelun kanssa tuntunut minuunkaan iskevän.
Vapaakirkko oli toinen missä olin aika paljon ja harkitsinkin liittymistä.On minulla siellä vieläkin ystäviä.
Kerran kävin Jehovien juttusilla, ei sekään, tuntunut omalta.
Islam ei myöskään tuntunut omalta.
Päätin,ennenkuin liityn mihinkään ottaa selvää vielä MAP kirkosta, olinhan käynyt avoimien ovien aikana Temppelissä, ja jotenkin tunsin näin jälkikäteen että se oli vaikuttanut ihan kuin alku sysäyksenä etsinnälleni.
Otin selvää kirkosta niin täältä netistä myös tästä foorumista, kovasti täällä tunsi kirkon vastustusta ja se sai minut tutkimaan lisää, tieto oli niin ristiriitaista ja usein huonosti perusteltuakin.
Eräs päivä päätin ottaa yhteyttä lähetys saarnaajiin, ja siitä homma lähti,tutkin kirkkoa kaikessa rauhassa, (tähän ei voi edes liittyä hetken mielijohteessa) ja tunsin saaneeni vahvan todistuksen itselleni.
Mikään yksittäinen asia vakuuttaa harvoin ketään, minullakin se oli usean asian yhdistelmä.
-Olin aina ajatellut, miksei Jumala antaisi 2000v kuulua itsestään mitään,jos kerran elävä Jumala on? Kirkko vastasi tähän Mormonin kirjalla.
-Koko kolminaisuus oppi oli aina tuntunut oudolta ja järjenvastaiselta, niinpä sekin asia selvisi.
-Perisynti, eli että vastasyntynytkin on syntinen, tuntui järjettömältä.Kun katsoin omaa poikaani aikoinaan synnytys sairaalassa, tuntui ettei sen puhtaampaa ja parempaa voi olla, miten sekin olisi jo syntiseksi ehtinyt?
Kirkkommehan opettaa että ihminen vastaa viime kädessä omista synneistään, ei Aatamin ja Eevan.
-Nämä asiat ja monet muut saivat minut tekemään päätökseni, enkä ole sitä kertaakaan katunut :-)
omasta kokemuksestani. Se oli merkillistä. Ensimmäsien kerran oli vain uteliaisuutta ja jatko oli että tulkoon nyt edelleen... toisella kerralla tiesin, että oli totta! En osaa sitä selittää olin vain aivan varma, enkä ole sen jälkeen epäillyt. Meillä sanotaan että sain hengen todistuksen. Miksi sain niin vahvan hengen todistuksen, en tiedä, mutta minulla on ollut halu jo ihan pienestä olla Kristuksen kirkossa ja palvella Häntä.
Olen varma, että sinäkin sen saat jos haluat. Jotkut savat sen huomaamattaan. Minullekkan se ei ollut mikään mullistava tapaus. Vain hiljainen ääni. Toiset etsivät sitä vuosia ja lopulta huomaavat että heillä on oikeastaan aina ollut se, mutta he eivät ole sitä tunnistaneet. Toiset lopettavat etsimisen pettyneenä kun eivät tunnista ääntä.
hyvin nuorena, miltei lapsena, mutta olin jo ehtinyt tutustua jonkin verran luterilaisuuden lisäksi Jehovan todistajiin, helluntailaisuuteen, adventismiin sekä eräisiin herätysliikkeisiin. Sittemmin olen tutustunut hyvinkin paljon eri uskontoihin.
Olen huomannut kaikissa uskonnoissa paljon hyvää. Uskonto on ihmiselle tärkeä elämänalue, jonka hylkääminen köyhdyttää ja kaventaa elämää.
Omalle kohdalleni tuli mormonismi vilpittömän rukouksen seurauksena. Edelleenkin, vuosikymmeniä myöhemmin, ajatus elävästä Jumalasta, joka pitää nykyäänkin yhteyttä ihmisiin profeetan välityksellä, iankaikkisesta elämästä ja perheestä sekä suuresta lunastussuunnitelmasta tuntuu hyvältä ja oikealta.
Usko ja hengellisten asioiden ymmärtäminen on Jumalan lahja, jota on pyydettävä Häneltä.