mormonilähetyssaarnaajista!
Seurassa
paljastuksia
372226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
On kumma, että kaikesta koetetaan löytää kielteinen viesti. Seuran 19.2.2009 reportaasissa ei sanottu mitään negatiivista MAP-kirkon lähetyssaarnaajista.
myyntikikka!!
uumoilet myyntikikaksi?
Mutta silti: Tuoreessa Seurassa on paljastuksia mormonilähetyssaarnaajista.
erinomaisen myönteinen artikkeli. Mitähän mahdat kuvitella uskonkäsityksistämme?
Mitä paljastavaa artikkelissa sitten mielestäsi oli? Olen itse palvellut lähes kolmekymmentä vuotta sitten lähetystyössä ja samanlaista työtä se on edelleenkin.
Hauska kirjoitus poikien arjesta. Näin suomalaisena kiinnitin huomion saunomiskieltoon. Ymmärrän tämän asian kyllä täysin näin amerikkailaisen kulttuuriympäristön näkokulmasta.
tuo julkisiin yhteissaunoihin Keski-Euroopassa.
Valitettavasti amerikkalaiset eivät ymmärrä eroa saunan ja saunan välillä. Sen verran siinä on kulttuurisidonnaisuutta.
lavanpalvelija.
Tämä sitten on vahvistamaton juttu:
Erälle uudelle lähkärille tehtiin tempppu talvella.. Saunast aulos ja kaikki muut sitten sisään, eivätkä päästäneet ko. kaveria sitten heti sisään läpimään...
Siitä viesti äidille joka sitten lähetystystoimiston (Utah) kanssa "keskusteli" asiata ja hopsista ... Kohta tuli kielto saunomiselle...
Toki tuntien sen kuinka herkkiä amerikkalailet ovat aataminasustaan... niin siinäkin on varmaan syytä...
eräät lähetyssaarnaajat olivat luistelemassa täällä pääkaupunkiseudulla. Kuinka ollakaan, toisen luistimen terä osui toista silmään, ja jälkimmäinen menetti silmänsä.
Luistelukieltohan siitä seurasi. Lienee edelleen voimassa.
N. 55 000 nuoren ihmisen turvallisuuden valvominen monenlaisissa olosuhteissa on melkoinen tehtävä. Jos oma lapseni olisi yksi heistä, toivoisin mieluummin liian tiukkaa kuin liian lepsua otetta.
ruotsalainen ja suomalainen lähetyssaarnaja olivat saunassa, ottivat kisaa kumpi kestää kovemmat löylyt, ruotsalaisella kärähti korvat, siitä poiki tuo saunakielto...
Parempi olla varovainen kuin että otetaan "antaa mennä" mentalitetti.
Ja kun ottaa huomioon kavereiden iän niin säännöt on enemmän kuin paikallaan..
Saksalainen saunakulttuuri eroaa siinä mielessä, ettei siellä yleisissä saunoissa juurikaan ole miesten vuoroja ja naisten vuoroja erikseen. Homma toimii erittäin hyvin.
Lähkärit ovat eroottisesti hyvin efektiivisessä iässä ja suhde vastakkaiseen sukupuoleen saattaa olla tukahdettua. Saunassa saattaa herätä homoeroottisia yllykkeitä. Amerikkalaisten pelko on sillä tapaa ylimitoitettua, ettei homoeroottiset tuntemukset ole vaarallisia, ei niistä tule raskaaksi.
Toisaalta libidon sublimointi käännytystyöhon vaatii häiriöttömiä olosuhteita. Amerikkalaisen lähkäripojan puhdas omatunto on paras tyyny.l
sitten on se paha?
Toivottu raskaus on toivottu ja siunaus. Ei toivottu raskaus ei ole vaarana lähkäripoikien saunaillassa.
voitti?
Kumpi valitti lopputuloksesta?
On se kumma. Vaikka ovat "Herran työssä".
Tiedoksi sinulle, että luistelun uhri luki itsensä yleislääkäriksi yksi silmäisenä ja on juuri harkitsemassa eläkkeelle menoa.
tiedosta! Mukava kuulla että vanhin M. onnistui kompensoimaan vammansa.
Tuolla jo joku pöyristeli sitä, ettei Pyhä Henki varjele kaikkia kaikesta. Elämä on kuitenkin koulu, joskus kovakin, eikä pehmustettu koppi.
Olen pitänyt yhteyttä häneen hänen Suomessa olostaan asti. Viimeksi olimme yhdessä saunassa kuukausi sitten. Ei paljon parempaa esimerkkiä löydy. Silmä vammastaan huolimatta palveli lähetystyönsä kunnialla loppuun. Hänellä on kuusi lasta, lastenlapsia iso joukko. Hän on palvellut kirkossa vuosikymmenien ajan, piispana useampaan kertaan, sekä omassa seurakunnasaan että yliopiston opiskelijoiden seurakunnassa.
Hän harrastaa perho kalastusta tilaisuuden tullen ja velmentaa aamuisin paikallisen High Schoolin uinti joukkuetta.
Tämä kaikki oman leipätyönsä ohella.
Hallitseeko hän myös suomen kielen yhdys sanat? Englannin kielessähän asia on hiukan toisin.
Suomen kieli luistaa vanhin M:llä suhteelisen hyvin kun ajattelee että hän oli lähetystyössä 40 vuotta sitten. Tulee hyvin toimeen suomen kielillä vieläkin.
Mormonin kirja auttaa. Sanoi koti lukemisensa tekevän suomenkielisestä MK:sta.
Suomessa palvelleet amerikkalaiset lähetyssaarnaajat ovat mainioita suomen kielen ja Suomen kulttuurin lähettiläitä kotimaassaan. Jotkut heistä ovat tehneet uran kielentutkijoina, diplomaatteina jne.
Siinäkin olisi mainio tutkimuksen aihe jollekulle.
Arvelinkin, että hän ei tekisi niin paljon YHDYS SANA VIRHEITÄ kuin sinä;-)
opetti myös lähetyssaarnaajana vaimoani, kun hän oli nuori tutkija. Muistamme tapauksen hyvin. Vanhin M:n isä oli myös kirurgi ja tuli seuraamaan poikansa silmäleikkausta.
En ole koskaan pitänyt itseäni Suomen kielen tohtorina. Hyvä jos kuitenkin ymmärsit kirjoitukseni...
Tunsin myös hänet oikein hyvin. Great Man. Hän oli isähahmo minulle täällä vieraalla maalla. Vanhin M:n Isä oli toisena todistajana kun menin naimisiin. Ei ollut omia sukulaisia paikalla pitkän matkan takia.
Vanhin M:n isä korjasi sydämmiä ja keuhkoja.
Tuossa yhteydessä "Suomen" olisi pitänyt kirjoittaa pienellä alkukirjaimella.
Sydämeen ei mahdu kahta ämmää.
Vanhin M:n isä kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten 85 kesäisenä ja hautajais vieraina olivat muitten muassa Russel M. Nelson ja Thomas S. Monson.
Russel M Nelson oli Isän opiskelu kaveri lääketieteellisessä ja heidän entinen Vaarnan johtaja ja isä oli elämän kestävä partiolainen ja hän palveli Thomas S. Monsonin kanssa kirkon partio ohjelman kehittäjänä vuosia sitten.
Ei sitä kaikkia Suomen kielen sääntöjä muista, kun olen Englannin kielellä leipäni tienannut viimeiset 30 vuotta.
oikeinkirjoitusvirheisiin takertumisen.
Ottanet huomioon, että keskusteluun osallistuvat täällä myös ulkosuomalaiset. Ei ole tyylikästä huomauttaa jokaisesta poikkeamasta. Eihän tämä ole mikään kielipoliisin palsta, vaan täällä keskustellaan mormonismista.
kiva saada tietoa sieltä päin. Vanhin M. oli todella upea kaveri ja sen todistaa myös se suhtautuminen omaan vakavaan vammaan. Moni olisi varmasti masentunut tuon kokemuksen seurauksena, mutta hän toimi tosi esimerkillisesti ja saavutti elämässään tosi paljon. Hän kelpaa esimerkiksi kelle tahansa.
Pidän itseäni eritäin hyväonnisena siinä että tulin tuntemaan Vanhin M:n ja hänen isänsä. Asuin heidän perheessään 3 viikoa vaille vuoden 39 vuotta sitten. He olivat minulle todellisia esimerkkinä Myöhempien Aikojen Pyhästä.
Yksi arvokkaimmista kirjoista hyllyssäni on omistuskirjoituksella varustettu 545 sivun omaelämäkerta, jonka Vanhin M:n isä kirjoitti ennen kuolemaansa.
Se innoitti minuakin pistämään paperille omia kokemuksia elämäni varrelta.
Ei elämä ollut helppoa Vanhin M:n isälläkään.
Suunilleen kahden vuoden aikana, ensin Vanhin M menetti silmän Suomessa, puolentoista vuoden päästä siitä, isän vaimo (Vanhin M:n äiti) kuoli neljässä kuukaudessa aivo kasvaimen johdosta, ja vaimonsa sairauden aikana isällä todettin molemmissa silmissä kaihi jotka leikattiin muutama kuukausi vaimon kuoleman jälkeen.
Isä oli tuolloin 49 vuotias 9 lapsen isä. Ajan myötä silmät heikkenivät niin ettei hän voinut harjoittaa kirurgin ammattiaan ja hän siirtyi tutkimustyöhön keuhkojen hoidossa tarvittavien laitteiden kehityksessä. Isällä oli useampia pattentteja sillä alalla.
Vanhin M ja hänen isänsä ovat esimerkkejä vaikeuksien kautta "voittoon" menossa.
ovat myös minusta arvokkaita. Niistä on mahdollista ammentaa tärkeitä kokemuksia mitä ihmisillä on ollut elämänsä varrelta. Omakin isäni sai tehdyksi elämänkerran, vaikka se jäikin hieman suppeaksi. Minä olen myös aloittanut oman kertomukseni. Olen kuitenkin vasta nuoruusvuosissani. Päiväkirja olisi tärkeä instrumentti, niin pysyisi asiat paremmin muistissa.
Olen kirjoittanut sukukirjan, jossa on monien edesmenneidenkin sukulaisten tarinoita elämän varrelta. Sitten oli vielä kyläkirjan teko, jossa sain jo huomattavasti suuremmalta joukolta kerättyä arvokasta tietoa kyseisen alueen ihmisistä ja historiasta. Nuo ovat hienoja kokemuksia, kun saa olla mukana jakamassa noita tietoja. Yleensä ihmisiä nuo asiat eivät kovin paljoa kiinnosta nuoruusvuosina, mutta keski-iässä yleensä herää kiinnostus sukuun ja menneiden polvien elämään.
Vihdoinkin jokin elonmerkki hänestä!
laulun arvoinen.
Omalta kohdaltaan sitä vain ei aina huomaa.
Jokainen ihminen on tosiaan kunnon laulun arvoinen.
Itse ei sitä niin paljoa ajattele, mutta jälkikasvulle se on makeaa.