Voisiko joku JT valoittaa minulle Jumalan nimeä koskevaa asiaa?
Kuten hyvin tiedämme kirjoitetusta Hepreasta puuttuu vokaalit. Tämä on aiheuttanut tälläkin palstalla väittely Jumalan nimestä. On väitetty, että se on Jehova tai Jahve tai jotain muuta. Onko sillä oikeasti väliä miten kirjoitamme sen, sillä emmehän tiedä miten nimi on alkujaan lausuttu?
Jos vastasit edellä olevaan kysymykseen ei, eli kirjoutusmuidolla ei ole väliä, niin miten selität sen että kirkkoraamatusta on tuo nimi tahallisesti pimitetty. Kirkkoraamattu käyttää nimeä Herra. Nimi on siis kirkkoraamatussakin, tosin kirjoitettuna eri tavalla. Sanoma on kuitenkin sama.
Kuten hyvin tiedämme kirjoitetusta Hepreasta puuttuu vokaalit. Tämä on aiheuttanut tälläkin palstalla väittely Jumalan nimestä. On väitetty, että se on Jehova tai Jahve tai jotain muuta. Onko sillä oikeasti väliä miten kirjoitamme sen, sillä emmehän tiedä miten nimi on alkujaan lausuttu?
Jos vastasit edellä olevaan kysymykseen ei, eli kirjoutusmuidolla ei ole väliä, niin miten selität sen että kirkkoraamatusta on tuo nimi tahallisesti pimitetty. Kirkkoraamattu käyttää nimeä Herra. Nimi on siis kirkkoraamatussakin, tosin kirjoitettuna eri tavalla. Sanoma on kuitenkin sama.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se ei ole Kirkkoraamatun eikä raamatunkääntäjien asia eikä ongelma.
Jumalan nimi oli aikoinaan niin pyhä, että sitä ei saanut lausua. Niinpä tetragrammi JHVH luettiin ääneen "adonai" = Herra.
Sanan "adonai" vokaalit ovat JT:t ympänneet noihin neljään konsonanttiin ja päätyneet Jumalan (persoonan) henkilökohtaiseen nimeen - siis suunnilleen. JaHoVaHi tms.
Muinaisilla heprealaisilla oli yrmeä vuori- & sodanjumalansa JHVH, Jahve. Ja hän on jehovalaisten mielestä Jumala, jonka nimeä on kunnioitettava.
Kristillinen käsitys Jumalasta on tietenkin monimutkaisempi päätyen lopulta Kristuksen sovitustyöhön ihmisen ja Jumalan välillä eli armon sanomaan, joka on kristillisyyden ydin.
Onhan se kirkkoraamatussakin Jumalan nimi Jahve. Se on vain mainittu alussa pari kertaa, jonka jälkeen sen 'käyttämättömyyttä' perustellaan ainakin minun kirkkoraamatussani näin..
'Minä-joka-olen viittaa Jumalan nimeen Jahve. Jahve nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla adonaj 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä Jahve. Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa ym.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa'
Nimeä pidettiin siis liian pyhänä lausua ääneen ja koska raamatussa sanotaan että älä lausu turhaan sinun Herrasi nimeä. Tämä kielto kuitenkin koski alunperin vain petosta, väärää valaa. Sananmukaisesti kohta menee 'Älä käytä Herran, Jumalasi, nimeä petokseen,sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen' Tämäkin siis löytyy kirkkoraamatusta! Ja toisessa Mooseksen kirjassa 3:15 Jumala sanoo Moosekselle: 'Sinun tulee sanoa israelilaisille: Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.
Ja en nyt muista tarkkaa kohtaa, mutta Jumala käskee nimenomaan raamatussa rukoilemaan hänen nimeään. Nimet Jahve ja Jehova ovat molemmat hyväksyttyjä raamatunkääntäjien piirissä, joten niiden välillä ei ole ristiriitaa.
En ole JT, mutta kyllähän se vähän ihmetyttää miksi Jumalan nimeä ei voida käyttää raamatussa, sillä Jumala on kuitenkin sitä halunnut käytettävän. Kaikki käyttäminen ei ole turhaa! Järkeä kait saa käyttää.