Lähtökohtana oli primitiivinen sulle-mulle uskonto, jossa ihmisen ja jumalan välinen suhde oli kaupankäyntiä. "Jos mä uhraan sulle tän ananaksen, niin annatko vaihdossa helpotusta hammassärkyyn? Vai tarviiko kaksi ananasta?"
Sitten joku keksi, että turha rampata kokoajan alttarilla uhraamassa jotain hedelmiä ja muuta halpaa. Parempi uhrata kerralla jotain tosi kallista. Uhrataan vaikka joku virheettömän kaunis karitsa. Näin saadaan voimaan pitkäaikainen ystävyys- ja avunantosopimus jumalan kanssa. Kestää ainakin vuoden! Loppuu sählääminen ananasten kanssa.
Sitten joku keksi, että mitä jos uhrattais jotain superhyperhienoa. Siis jotain aivan tajuttoman siistiä. Niin sitten me saataisiin jumalan kanssa aikaan tosi pitkä sopimus! Se kestäisi tuhat vuotta. Tai kukaties vaikkapa ikuisesti?
Mikä voisi olla jotain superhyperhienoa?
Hei, mitä jos uhrattaisiin täydellinen ihminen? Siis sellainen ihminen, joka on niin täydellinen, että se on jo oikeastaan jumala. Jonkinlainen ihmisen ruumiissa oleskeleva jumala niinku.
Loistava idea! Mutta yksi juttu jää hiertämään. Jos me uhrataan jumala jumalalle, eli tapetaan jumala, niin ööh... Kenenkäs kanssa me sen jälkeen kauppaa käydään?
No joo mut hei, jos ei se jumala kuoliskaan oikeasti siinä uhrauksen yhteydessä, vaan ainoastaan tilapäisesti?
Kuullostaa älyvapaalta, mutta tehdään sitten niin. Vai onko jollakulla muka parempia ehdotuksia? Ananasten uhraamiseen ei ainakaan palata!
Mistäs sellainen jumalihminen saadaan? No eiköhän jostain löydy joku hyvä myytinrakentaja. Tarinankertojia meidän heimossa on aina riittänyt.
Sitten joku keksi, että turha rampata kokoajan alttarilla uhraamassa jotain hedelmiä ja muuta halpaa. Parempi uhrata kerralla jotain tosi kallista. Uhrataan vaikka joku virheettömän kaunis karitsa. Näin saadaan voimaan pitkäaikainen ystävyys- ja avunantosopimus jumalan kanssa. Kestää ainakin vuoden! Loppuu sählääminen ananasten kanssa.
Sitten joku keksi, että mitä jos uhrattais jotain superhyperhienoa. Siis jotain aivan tajuttoman siistiä. Niin sitten me saataisiin jumalan kanssa aikaan tosi pitkä sopimus! Se kestäisi tuhat vuotta. Tai kukaties vaikkapa ikuisesti?
Mikä voisi olla jotain superhyperhienoa?
Hei, mitä jos uhrattaisiin täydellinen ihminen? Siis sellainen ihminen, joka on niin täydellinen, että se on jo oikeastaan jumala. Jonkinlainen ihmisen ruumiissa oleskeleva jumala niinku.
Loistava idea! Mutta yksi juttu jää hiertämään. Jos me uhrataan jumala jumalalle, eli tapetaan jumala, niin ööh... Kenenkäs kanssa me sen jälkeen kauppaa käydään?
No joo mut hei, jos ei se jumala kuoliskaan oikeasti siinä uhrauksen yhteydessä, vaan ainoastaan tilapäisesti?
Kuullostaa älyvapaalta, mutta tehdään sitten niin. Vai onko jollakulla muka parempia ehdotuksia? Ananasten uhraamiseen ei ainakaan palata!
Mistäs sellainen jumalihminen saadaan? No eiköhän jostain löydy joku hyvä myytinrakentaja. Tarinankertojia meidän heimossa on aina riittänyt.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kun hän jo kuoli parikymmentä vuotta sitten, mutta onhan meillä ollut sen jälkeen itsensä lähes jumalan tasolle arvioineita vielä elossa olevia poliitikkoja. Nimiä en nyt viitsi mainita, ettei tule herjaussyytetttä:-D)))))))
Tuo Jeesuksen uhraaminen on suoraa jatkumoa VT:lle. Sieltä pilkottaa taustalta se sama vanha Jahve, joka niin tykkäsi nuuhkia palavia eläimiä. Ajatuksessa ei ole järjen hiventäkään, mutta milloinkas uskonnoissa olisi.
Olisi kyllä kiva, jos helpotusta hammassärkyyn saisi ananaksen uhraamalla. Eilen illalla lohkesi hampaasta iso palanen. Ensi viikon keskiviikoksi sain ajan.
Harmillista. Mutta sellaista elämä on.
Nuketin mikrossa lisukkeeksi sekavihanneksia, mutten tarpeeksi pitkään. Joku jäinen porkkananpala tai vastaava oli, jota puraisin. No ei siihen kovin kovaa koske.
Huomenna et huomaa edes, että hammasta sattuu.
Oi voi näitä neuvoja, sori.
ole edes viinaa mökissä eikä paikkakunnallakaan ole Alkoa. Muutenkin alkoholinkäyttöni on suhteellisen harvinaista, vaikka puheistani voi saada toisenlaisen kuvan. Johtunee siitä, että kun otan se on aika humalahakuista :)
>>>Noin kai se menee
Aatami9 23.2.2009 klo 16.20
Tuo Jeesuksen uhraaminen on suoraa jatkumoa VT:lle. Sieltä pilkottaa taustalta se sama vanha Jahve, joka niin tykkäsi nuuhkia palavia eläimiä. Ajatuksessa ei ole järjen hiventäkään, mutta milloinkas uskonnoissa olisi.
Olisi kyllä kiva, jos helpotusta hammassärkyyn saisi ananaksen uhraamalla. Eilen illalla lohkesi hampaasta iso palanen. Ensi viikon keskiviikoksi sain ajan.
tarvitsee enää syödä jumalansa ja ryypätä hänen vertaan viikoittain. Miksi se jumalasi ei muuten kerralla voinut hoitaa hommia kondikseen? Sehän korjailee luomansa maailman asioita jälkikäteen. Olisi tehnyt kerralla kunnollisen duunin, niin ei tarvitsisi. Onko se epäpätevä? Kuten sanoin, hommassa ei ole järkeä.
Ei se hammas kyllä ole kovin kipeä. Säikäytti kyllä, kun iso siru irtoaa puraistessa. En ole käynyt hammaslääkärissä vuosikausiin, missä kunnossa purukalusto mahtaakaan olla.
>>>Niin nykyisin
Aatami9 tarvitsee enää syödä jumalansa ja ryypätä hänen vertaan viikoittain.>Miksi se jumalasi ei muuten kerralla voinut hoitaa hommia kondikseen? Sehän korjailee luomansa maailman asioita jälkikäteen. Olisi tehnyt kerralla kunnollisen duunin, niin ei tarvitsisi. Onko se epäpätevä? Kuten sanoin, hommassa ei ole järkeä.Ei se hammas kyllä ole kovin kipeä. Säikäytti kyllä, kun iso siru irtoaa puraistessa. En ole käynyt hammaslääkärissä vuosikausiin, missä kunnossa purukalusto mahtaakaan olla.
Luterilainen teologia ei juuri muodosta tulkintoja Jeesuksen sanoista "tämä on minun ruumiini" ja "tämä on minun vereni" (Matt. 26:26). Luterilainen kirkko ei kuitenkaan opeta katolisen kirkon tavoin leivän ja viinin muuttuvan ehtoollisessa oman olemuksellisen luontonsa puolesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatio). Leipä säilyy leipänä ja viini viininä, mutta niiden mukana ja ohella ehtoollisen nauttija saa todella Kristuksen ruumiin ja veren. Toisin kuin monissa muissa protestanttisissa suuntauksissa, luterilaisen teologian mukaan leipä ja viini eivät symboloi Kristuksen ruumista ja verta eivätkä muutu niiksi vaan yksinkertaisesti ovat ne. Toisin sanoen Kristus on läsnä leivässä ja viinissä (reaalipreesens-oppi).
Todella sekavaa mystiikkaa. Ei tuosta ota erkkikään selvää.
Ja kaikkivaltias jumalako ei pystynyt luomaan maailmaa, jota ihminen ei pilaisi? Sen piti vielä leikisti tappaa itsensä, ja kaikki korjaantui. En ymmärrä edelleenkään.
kun Ihmisen Pojan ruumista ja verta nautitaan. Siis täysin pakanallinen riitti.
uskonnon hulluudesta.
Täytyy tosin lisätä, ettei Jeesus ollut alunperin kristinuskon oppien mukaan yhtä kuin Jahve, vaan hän oli ainoastaan Jahven synnitön poika. Sittemmin Jeesuksen ja Jahven välille vedettiin yhtäläisyysmerkit, ja saatiin aikaan täysin järjenvastainen asetelma, jossa jumala uhraa itse itsensä itselleen. En usko että tuo olisi mennyt sellaisenaan läpi, ellei kristinusko olisi ollut jo varsin pitkälti vakiintunut.
Tuohon voisi kirjoittaa myös prologin siitä kuinka jumala alunperin keksittiin. Taustalla ukonilmat, maanjäristykset, sairaudet ym. käsittämättömät ilmiöt...
mutta entä jos se oikeasti tapahtui? siis Jeesuksen uhrautuminen... Aika hieno teko se oli, erityisesti eläinystävä Herra oli, kun lopetti eläinuhrien tarpeen...
Toisaalta luulis teidän ateistienkin jo tajuavan että islam on kovalla vauhdilla valtaamassa koko euroopan.... ja ne vielä uskoo eläinuhreihin.
on kerrottu kirjassa Jeesuksen evankeljumi. Siinä opetuslapset perustivat aivoriihen, jossa piti keksiä Jeesukselle legenda, jota sitten levitettäisiin kylästä kylään. Porukan ovelin, Juudas keksi tämän jumalan poika tarun, ja hyvin se on kaupaksi käynyt.
Evan kelju jumi.
on paino sanalla KELJU. Keljuilua koko ajan.