Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä.
Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'.
Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
- Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"
Herran pelko on viisauden alku.
Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.
Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'.
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'.
Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'.
Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.
Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'.
Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'.
Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa.
Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'
Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt;
miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?'
Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'.
- Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. -
'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"
Herran pelko on viisauden alku.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin! Ja omin sanoin? Mitä oikein halusit aloituksellasi?
Ensimmäisen lainauksen kohdalla mietin kai vaan sitä kokonaisuutta mistä se kertoo. Kertoo kai lahjojen käyttämisestä, mutta miten? Aivan kuin Jeesus olisi myös tuomari, ei pelkästään kiva kaveri. Onko tuossa jotain sellaista, mistä Eurooppalaisesa julistuksessa ei yleensä puhuta? Onko siinä sellaista, josta puhutaan vain niillä seuduilla, missä on herätystä?
Toisen lainauksen otin mukaan, koska Herran pelko voidaan ymmärtää eritavoin, kuten nuo eri kohdat kertovat. Mutta miten eritavoin ja mikä on oikea tapa?
Tuo on entisaikojen arabialainen tarina vailla todellisuuspohjaa!
Bo Giertz:n selitys tuosta kohdasta:
http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Matteus/Matt25BG.htm
(kelaa sivua toiseen kappaleeseen)
Pasi Hujasen selitys:
http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Matteus/Matt25ph.htm
(kelaa sivua toiseen kappaleeseen)
Raamattu kannesta kanteen -ohjelman Jukka Norvannon selitys tuosta kohdasta:
http://www.rkk-sansa.net/matt.htm
- klikkaa kolmiota rivin "Matt. 25:1-30 Miksi mies kuopan kaivoi?" -vieressä ja kuuntele
Menestymisen teologia on luotu roomalaisten toimesta. Se antoi heille oikeuden riistää ja rosvota jumalansa nimissä köyhiä ihmisiä ja vaatimaan näitä kumartamaan Keisariaan, siis sotapäällikköään ja triumfia. Kristus kieltäytyi moisesta kunniasta.