Yritin lukea 1. kirjaa...pakko lopettaa, sellaista skeidaa. Miksiköhän luetuimpien listalla? Aku ankkakin parempi.
Sven Hassel
on paska
101394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Amen.
Jos battlerbrittonmainen korkeajännitys tai svenhasselmainen näljä tökkii ja haluat hyvää ja todella realistista sodanmakuista kerrontaa, lue Onni Palasteen (ent. Bovellan) kirjoja. Ne ovat pieniä ruohonjuuritason dokumentteja, todellisia helmiä.
Vieläkin parempia kirjoja kirjoitti Niilo Lappalainen.
Panssarieverstin kuolema sisältää pikku anekdootteja sodan sattumuksista. Sellaisia jutunroiskeita eli tarinoista jotka ei muihin kirjoihin kuulemma istuneet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Lappalainen
Toinen hyvä sotadokumenttikirjailija on Eino Pohjamo. Kirjat ei ole liian "raskaita" aloittelijallekaan.
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=123
Panssareitten tuhoamista JR12 toimesta:
Pohjamo, Eino: Ihantalan murskattu teräs, Karisto, 1981, ISBN 951-23-1811-3
Myönmnän.
Lappalainen on todella hyvä, vieläpä sellainen historioitsijalle sopiva kirjailija. On tarkka lähteistään ja ymmärtää niin laajat liikkeet kuin monttumiehenkin näkökulman.
Onni Bovellanin, siis Palasteen, etuna on omakohtainen kokemus korpisodasta ja monesta partioretkestä. Se tuntuu otteessa. On kuin mukana olisi.
Pohjamon makuun pitäisi vielä päästä.
Et tainnut arvata kuka kirjoista kommentoi... ;-)
Sattumalta osui kommentti kohdalle niin laitoin lonkalta vähän järkevämpiä vaihtoehtoja jollekin Hasselille.
Molempia noista on runsaasti hyllyssä, Lappalaista vain yksi: Suursaari toisessa maailmansodassa.
Lappalaisen kirjat on harvinaisia ja siksi turhan kalliita eli 30-50€ divareissa. Pohjamon tuotanto on tullut hyllyyn kuin itsestään, samoin Onni Palasteen useimmat kirjat.
luulitko historian kirjoiksi?
eihän kaikkien "sotakirjojen" tarvitse olla tosiasiohin perustuvia
Hassell oli pikkukonna ja saksalaisten apuri, jonka tanskalaiset sodan jälkeen paiskasivat häkkiin miettimään tekojaan. Hassell vapautettiin suht pian, mutta ehti kuunnella huolella samassa sumpussa istuneiden ihan oikeiden tanskalaisten ss-miesten juttuja. Näiden tarinoiden pohjalta hän väänsi lapselliset sotakirjansa, joiden lukemiseen ei todellakaan kannata tuhlata aikaa.
"Miksiköhän luetuimpien listalla?"
Sven Hasselia luetaan, koska hänen henkilökuvauksensa on hyvä. Lisäksi hän kirjoittaa ansiokkaasti SS:n ja Gestapon julmuuksista sekä rangaistusjoukkojen kovasta kurinpidosta. Näkökulma on saksalaisen rivimiehen.
Historiankirjoitusta Hassel ei toki ole.
Roope
Eikö olisi ihan sama lukea Niilo Lauttamuksen sepustuksia?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Lauttamus
Luin aikoinaan jostakin että Lauttamus yritti itsemurhaa ampuen haulikolla kasvonsa pilalle jääden eloon. Kuitenkin hän näyttää kuolleen aika nuorena.
Kukahan tietää enemmän?
Lauttamuksen kirjat ovat itse asiassa vetäviä ja tiedollisestikin antavia. Olihan hänellä kahden vuoden kokemus Viikinkidivisioonasta ja sitten jatko- ja Lapin sodasta. Esimerkiksi "Vieraan kypärän alla" on vetävä teos.
Lauttamukselle sattui paha vahinko. Hän ilmeisesti ajoi juovuksissa kuolonkolarin 1970-luvun lopussa (runttasi vahingossa naisen kapakan seinää vasten autolla) ja sittemmin ampui itsensä.
Naaman ampumisesta en ole kuullut Lauttamuksen kohdalla. Erästä naamansa haulikolla ampunutta miestä samoihin aikoihin kyllä hoidettiin Helsingissä, mutta hän kuoli parissa päivässä tulehduksiin.
http://www.lauttamus.fi/niilo311006.pdf
Lauttamus asui Jyväskylän lähellä, Muuramessa. Kuolinsyy on kaiketi itsemurha.
Liikaa taisi poika nähdä ja liian varhain.