Katolilaisuutta syytetään siitä, että se on säilyttänyt ja sulauttanut itseensä niin paljon pakanallisia perinteitä, mutta SEHÄN SIINÄ OIVALLISTA JUURI ONKIN - verrattuna protestanttisuuteen, joka on kaikkialla merkinnyt vanhojen eurooppalaisten traditioiden POISKITKEMISTÄ noituutena tai muuten vain epäkristillisenä harhaoppisuutena. Euroopasta ei olisi myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan vuosisatoina tullut katolilaista, ellei katolilaisuus olisi itse muuttunut eurooppalaiseksi. Pakanallisista kulteista tuli pyhimyskultteja. Hedelmällisyyden ja äitijumalattaren palvonta muuttui Marian kunnioittamiseksi. Germaanisille kansoille Kristus oli haarniskoitu ritari, joka kukisti Saatanan taistelussa. Rooman valtakunnan hallinnollinen jakautuminen provinsseihin ja diokeeseihin siirtyi katolisen kirkon hiippakuntajakoon. Rooman pakanallisen ylipapin (pontifex maximus, eli paavi) tunnuksista tuli Rooman piispan tunnuksia. Se mikä kreikkalais-roomalaisesta antiikista ja germaanisesta (tai itämerensuomalaisesta) pakanuuden ajasta säilyi, säilyi katolisessa kirkossa, sen myötävaikutuksella ja ansiosta.
Uskonto ei keskiajalla ollut saarnaamista ja sanan kuulemista, vaan magiaa ja mysteeriota. Mitä käsittivät keskiajan suomalaiset papin latinankielisestä loitsuamisesta? Eivät tietenkään mitään. He eivät osanneet edes lukea Pyhää Kirjaa, mutta uskoivat messun taikavoimaan, viinin muuttumiseen Kristuksen vereksi ja leivän lihaksi ja niiden ihmeitä tekevään, puhdistavaan vaikutukseen, kokonaan kirjaimellisesti. Kansa koki antiikkisen mysteeriuskonnon tenhovoiman koko olemuksellaan. Tähän magiaan he uskoivat, eivät Sanaan. He KÄYTTIVÄT katolisen kirkon taikakeinoja, mutta myös muita, vanhempia loitsujaan ja uhrejaan.
Tätä kaikkea reformaattorit ryhtyivät sitten juurimaan pois (Ausrottung - natsien käyttämä termi on näiden kulttuurifasistien kohdalla paikallaan). Ja katolinen kirkko astui samaan suuntaan, tapahtui "vastauskonpuhdistus", katolilainen reformaatio, jonka virstanpylväs oli Trentinon kirkolliskokous, josta huvittavaa kyllä on tullut "traditionalististen" katolilaisten tunnus, vaikka kirkolliskokouksen tavoitteena oli nimenomaan keskiaikaisten ja paikallisten traditioiden kitkeminen pois, messun käytäntöjen ja uskonnollisen doktriinin yhtenäistäminen modernisoivassa hengessä. Tässä katolinen kirkko itse asiassa jäljitteli protestanttisen valtionkirkon "puhdasoppisuutta", jonka kulta-aikaa Suomessa oli 1600-luku, synkkä aika kulttuurihistoriassamme, jolloin suomalaista pakanallista kansanperinnettä toden teolla ryhdyttiin HÄVITTÄMÄÄN. Suomea ei käännytetty katolilaisuuteen, mutta Suomi käännytettiin protestanttisuuteen - kovalla kädellä.
Pohjois-Euroopassa keskiajan kirkko oli maagisen uhritiitin toimittamisen paikka, uuden ajan kirkko oli esivallan propagandan levittämisen paikka. "Kirkkokuri" oli vain osa suurempaa yhteiskunnan yleisen KURINALAISTAMISEN prosessia, modernin valtion syntyhistoriaa. Keskiajalla kansa oli pääosin jätetty RAUHAAN, sikäli kun se maksoi kymmenyksensä. Uuden ajan valtio tarvitsi kansaa sotiinsa tykinruoaksi ja sotamenojen takia kohonneiden pakkoverojen maksajaksi. Papista tuli valtion väline kansan kurissa pitämiseksi. Valtiolle ei fyysinen yliherruus riittänyt, sen täytyi saada myös mielet otteeseensa. Siksi "uskonpuhdistus" vietiin läpi. Sitä tarvittiin. Kyseessä oli reformaattorien ja ruhtinaiden välinen sopimus, jossa molemmat osapuolet saivat merkittäviä etuja.
(Amerikassa keksitty) käsite "juutalais-kristillinen perinne" on historian uudelleen kirjoittamista. Eurooppalainen kristinusko oli roomalais-germaanista tai pikemminkin germaanis-roomalaista, ja hyvin vähän juutalaista tai edes kreikkalaista, hyvin etäällä itäisistä alkujuuristaan, jotka se on löytänyt uudelleen vasta viime vuosisatoina. Oli syvästi symbolista, että länsieurooppalaiset ristiretkeläiset käyttäytyivät Konstantinopolin ortodokseja kohtaan 1204 samalla lailla kuin Jerusalemin muslimeja (ja juutalaisia) kohtaan 1099. Sekä saraseenien että bysanttilaisten näkökulmasta eurooppalaiset olivat "frankkeja", barbaareja kaukaisesta lännestä. Todellinen kulttuurien raja ei kulkenut muslimien ja kristittyjen, vaan idän ja lännen välillä. JA NIIN SE ON EDELLEEN.
Kristinusko ja katolilaisuus ovat näytelleet loppuun suuren roolinsa länsimaiden kulttuurihistoriassa. Mitä tulee tilalle, sen näyttää aika. Tällä hetkellä Euroopan viimeiset katolilaiset joutuvat kokemaan, miltä tuntui olla vanhoihin jumaliin uskova pakana Konstantinuksen ja Theodosiuksen jälkeisessä Roomassa.
Uskonto ei keskiajalla ollut saarnaamista ja sanan kuulemista, vaan magiaa ja mysteeriota. Mitä käsittivät keskiajan suomalaiset papin latinankielisestä loitsuamisesta? Eivät tietenkään mitään. He eivät osanneet edes lukea Pyhää Kirjaa, mutta uskoivat messun taikavoimaan, viinin muuttumiseen Kristuksen vereksi ja leivän lihaksi ja niiden ihmeitä tekevään, puhdistavaan vaikutukseen, kokonaan kirjaimellisesti. Kansa koki antiikkisen mysteeriuskonnon tenhovoiman koko olemuksellaan. Tähän magiaan he uskoivat, eivät Sanaan. He KÄYTTIVÄT katolisen kirkon taikakeinoja, mutta myös muita, vanhempia loitsujaan ja uhrejaan.
Tätä kaikkea reformaattorit ryhtyivät sitten juurimaan pois (Ausrottung - natsien käyttämä termi on näiden kulttuurifasistien kohdalla paikallaan). Ja katolinen kirkko astui samaan suuntaan, tapahtui "vastauskonpuhdistus", katolilainen reformaatio, jonka virstanpylväs oli Trentinon kirkolliskokous, josta huvittavaa kyllä on tullut "traditionalististen" katolilaisten tunnus, vaikka kirkolliskokouksen tavoitteena oli nimenomaan keskiaikaisten ja paikallisten traditioiden kitkeminen pois, messun käytäntöjen ja uskonnollisen doktriinin yhtenäistäminen modernisoivassa hengessä. Tässä katolinen kirkko itse asiassa jäljitteli protestanttisen valtionkirkon "puhdasoppisuutta", jonka kulta-aikaa Suomessa oli 1600-luku, synkkä aika kulttuurihistoriassamme, jolloin suomalaista pakanallista kansanperinnettä toden teolla ryhdyttiin HÄVITTÄMÄÄN. Suomea ei käännytetty katolilaisuuteen, mutta Suomi käännytettiin protestanttisuuteen - kovalla kädellä.
Pohjois-Euroopassa keskiajan kirkko oli maagisen uhritiitin toimittamisen paikka, uuden ajan kirkko oli esivallan propagandan levittämisen paikka. "Kirkkokuri" oli vain osa suurempaa yhteiskunnan yleisen KURINALAISTAMISEN prosessia, modernin valtion syntyhistoriaa. Keskiajalla kansa oli pääosin jätetty RAUHAAN, sikäli kun se maksoi kymmenyksensä. Uuden ajan valtio tarvitsi kansaa sotiinsa tykinruoaksi ja sotamenojen takia kohonneiden pakkoverojen maksajaksi. Papista tuli valtion väline kansan kurissa pitämiseksi. Valtiolle ei fyysinen yliherruus riittänyt, sen täytyi saada myös mielet otteeseensa. Siksi "uskonpuhdistus" vietiin läpi. Sitä tarvittiin. Kyseessä oli reformaattorien ja ruhtinaiden välinen sopimus, jossa molemmat osapuolet saivat merkittäviä etuja.
(Amerikassa keksitty) käsite "juutalais-kristillinen perinne" on historian uudelleen kirjoittamista. Eurooppalainen kristinusko oli roomalais-germaanista tai pikemminkin germaanis-roomalaista, ja hyvin vähän juutalaista tai edes kreikkalaista, hyvin etäällä itäisistä alkujuuristaan, jotka se on löytänyt uudelleen vasta viime vuosisatoina. Oli syvästi symbolista, että länsieurooppalaiset ristiretkeläiset käyttäytyivät Konstantinopolin ortodokseja kohtaan 1204 samalla lailla kuin Jerusalemin muslimeja (ja juutalaisia) kohtaan 1099. Sekä saraseenien että bysanttilaisten näkökulmasta eurooppalaiset olivat "frankkeja", barbaareja kaukaisesta lännestä. Todellinen kulttuurien raja ei kulkenut muslimien ja kristittyjen, vaan idän ja lännen välillä. JA NIIN SE ON EDELLEEN.
Kristinusko ja katolilaisuus ovat näytelleet loppuun suuren roolinsa länsimaiden kulttuurihistoriassa. Mitä tulee tilalle, sen näyttää aika. Tällä hetkellä Euroopan viimeiset katolilaiset joutuvat kokemaan, miltä tuntui olla vanhoihin jumaliin uskova pakana Konstantinuksen ja Theodosiuksen jälkeisessä Roomassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luterilaisena historiantutkijana minun täytyy tuosta sanoa, että potaskaa!
Hajatietoja vailla loogista synteesiä.
Katolinen kirkko ei edes vaikuttanut Germaniassa, kun siellä oli sydänkeskiajalle saakka areiolainen kirkko, joka viis veisasi paavista.
Mikäs on sinun looginen synteesisi puhdasoppisuuden vaikutuksesta esimerkiksi täällä pohjolassa?
ja reformaation kulttuuriset vaikutukset Ruotsi-Suomessa suhteessa Parsifalin pohdintaan?