vain yksi.

Sinun on luotettava Raamatun Sanaan. Usko ei ole kiinni tunteista. Tunteet kyllä tulevat sitten myöhemmin. Usko Jumalan Sanan lupauksiin ja lepää Hänessä.

Nämä sanat minä sain erään vanhemman uskovan kautta kun olin helluntaiseurakunnassa katumuspenkillä ja minun puolestanai oli rukoiltu. En kuitenkaan kokenut yhtään mitään. Aikaisempien hengellisten kokemusteni tähden uskoin että nyt saan kokea jotakin valtavan hienoa ja mahtavaa kun jättäydyn Herralle ihan kokosydämisesti. Olin viikkoa aikaisemin käynyt kokouksessa vain katsomassa mitä Jumala tekee siellä. Sain silloin kokea Jumalan parantavan voiman ruumiissani ja tulin hyvin siunatuksi.

Nyt kun viikkoa myöhemmin menin eteen, olin jopa päättänyt että tunnustaisin jokaisen tietoisen synnin jonka olin tehnyt jos niitä minulta kysyttäisiin. Päätin tehdä niin kokosydämisen ratkaisun kuin vain osaisin ja ymmärtäisin. Minulta ei kysytty muuta kuin että tahdonko tulla uskoon. Minä vastasin: "tahdon". Minua pyydettiin polvistumaan ja minun puolestani rukoiltiin. En kokenut yhtään mitään. Oltuani siinä aikani polvillani, saarnaaja nousi ja jätti minut ihan yksin. Nostin päätäni ja katsoin ympärilleni. Näin hymyileviä uskovia jotka nousivat penkeistään ja kävelivät kohti ovea. He olivat lähtemässä pois. Siinä Saatana istui minun viereeni ja alkoi saarnaamaan minulle jotenkin tähän tapaan:

"Nyt sinä olet vienyt uskon asiat niin pitkälle kuin osaat ja ymmärrät. Sinä tulit Jeesuksen luokse mutta Jeesus ei ottanut sinua vastaan. Sinulla oli mahdollisuutesi viikko sitten kun sait kokea Jeesuksen kosketuksen. Nyt on jo aivan liian myöhäistä. Ei Jeesus enään huoli sinua. Nouse nyt ja lähde kotiin äläkä koskaan enään palaa tänne takaisin. Katso nyt noita ihmisiäkin. Ne nauraa ja pilkkaa sinua koska he tietävät että Jeesus ei ottanut sinua vastaan ja helvettiin sinä joudut. Mene kotiisi ja hirtä itsesi sinne pihakoivuun."

Ymmärrät että tuo saarna ei kuulostanut hyvältä. Olin umpikujassa. Mitä tehdä? Olin vienyt uskon asiat niin pitkälle ja syvälle kuin osasin ja ymmärsin. Kuitenkaan Jeesus ei ottanut minua vastaan. Ajattelin siinä mielessäni että en voi lähteä kirkosta mihinkään. Olinhan tullut Jeesuksen luokse ja koska Jeesus ei ottanutkaan minua vastaan, ei minulla ole enään mitään paikkaa mihin mennä. En siis voinut lähteä mihinkään. Niin minä päätin istua alas siihen paikkaan jossa olin istunut kokouksen ajan.
En lähtisi tästä mihinkään. Saavat viedä minut väkisin ulos. Päätin sydämessäni näin.

Kun istuin siinä, vierelleni tuli uskova, minulle täysin tuntematon mies. Hän kysyi minulta: "Miten sinulla on asiat?" En kyennyt vastaamaan hänelle yhtään mitään. Painoin pääni polvieni vääliin kyynelten valuessa poskipäitä pitkin. Pelkäsin että hän huomaa tilani ja että itken. Olinhan 30 vuotias mies.

Jos kuvaisin tuntemuksiani mitä tuossa hetkessä koin ja miksi itkin. Koin että olin ikäänkuin hyisessä kylmässä avannossa. Ympärilläni oli täydellinen pimeys. Mitään toivoa pelastuksesta ei ollut. Olin varma että hukun. Saatana vieressä ilkkuu ja hokee minulle kadotustuomiota.
Myöhemmin olen ymmärtänyt että Saatana oli näiden ajatusten takana. Olen myöhemmin ymmärtänyt että olin Saatanan valheen vavannossa.

No, nyt sitten vieressäni seisoi Jumalan sotamies. Hänellä oli voimakas ase. Tuo ase oli Jumalan Sanan miekka. Olen myöhemmin kuvannut tuota Jumalan Sanan miekkaa myös Jumalan Sanan pelastusköydeksi.
Tuo mies oli kysynyt minulta miten minulla menee. En vastannut mitään. Sitten hän hetken hiljaisuuden jälkeen sanoo nuo alussa mainitsemani sanat. Hän aloitti lyhyen puheensa sanomalla: "Sinä tulit Jeesuksen luokse." Huomasin että tuo on totta. Näin olin ajatellut ja päättänyt mielessäni mennessäni eteen. Sitten hän sanoo minulle: "Jeesus Kristus sanoo: "Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sinä saaat jäädä Jeesuksen luokse ja hän ei hylkää sinua." Muistin että Jeesus on todellakin sanonut nuo sanat Raamatun sivuilla. Olin joskus itse lukenut nuo sanat. Jos en olisi tiennyt Jeesuksen sanoneen noita sanoja, olisi minun ollut pakko pyytää häntä näyttämään Raamatusta tuo Jeesuksen lupaus. Niin vakavasta asiasta oli kysymys. Minua ei voinut tuossa tilanteessa pelastaa mitkään ihmisten vakuuttelut. Mutta sain Jumalan Sanan. Jumalan sotilas heitti minulle Jumalan Sanan pelastuksen köyden. Hän ikäänkuin sanoi: "Ota tästä kiinni." Vertailin hetken mielessäni tuota Jeesuksen Sanaa ja sitä sanaa mitä olin aikaisemmin ajatellut, nimittäin että Jeesus ei ottanut minua vastaan. Tässä oli nyt kaksi toisistaan vastakkaista ilmoitusta. Mietin että kumpaanko sanaan panen uskoni. Päätin panna kaiken uskoni ja luottamukseni tuohon Jeesuksen lupaukseen: "Sitä joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37).
Tartuin uskossa kiinni Jeesuksen lupaukseen. Päättelin mielessäni että tuo lupaus täytyy koskea myös minua vaikkakin tulen Hänen luokseen näin myöhään. Olinhan jo n.30 vuotias.
Tiedätkö mitä tapahtui? Tuo Jeesuksen Sana nosti minut kuiville siitä Saatanan valheen avannosta.

Tuo Jumalan soturi pyysi minua iltakahville luokseen. Hetken empimisen jälkeen myönsin ja menin hänen kotiinsa. Istuin iltaa hänen ja hänen vaimonsa kanssa ja keskustelimme uskon asioista ja joimme kahvia. Sitten rukoilimme vielä. En kokenut siinä muuta kuin että "Eiköhän se tästä nyt lähde. Olenhan minä tehnyt oman osuuteni. Enempää en voi tehdä. Jumala saa hoitaa loput." Näin ajattelin ajaessani autollani iltamyöhäisellä kotiin.

Seuraavasta päivästä en muista mitään erikoista. Se oli sunnuntai ja olin vapaa töistä.
Mutta maanantaiaamuna kun tulin työmaan taukotupaan ja aloin kaatamaan kahvia kuppiin, tapahtui jotakin. Huoneessa istui kääntymätön uskosta osaton työkaverini. Hän katsoi minua mielenkiinnolla ja kysyi: "Jaikal, mitä sinulle on tapahtunut kun olet noin onnellinen näin maanantai aamuna." En tuossa hetkessä uskaltanut tunnustaa mitä minulle oli tapahtunut. Hän kuitenkin näki että jotakin oli nyt tapahtunut.
Istuin häntä ja muutamaa muuta kaveria vastapäätä kahvia juomaan ja keskustelu kääntyi heti tavallisiin arkiasioihin. Olin iloinen vaikka tavallisesti olin aina ollut huonovointinen ja varmasti surkea ilmestys kl 5.10 maanantai aamuisin.

Menin sitten työmaalle ja aloitin työni. Silloin Pyhä Henki sanoi minulle sisimmässäni: "Nyt sinä olet lähtenyt seuraamaan minua. Minä tahdon että sinä tunnustat minun nimeni ihmisten edessä. Tunnusta työkavereillesi että minä Jeesus Kristus olen nyt sinun Herrasi ja Vapahtajasi." Minä sanoin Herralle että jos tuo sama mies sanoo samat sanat vielä kerran, silloin minä tunnustan Jeesuksen Herrakseni hänelle ja kaikille taukotuvassa oleville työkavereilleni.

Kun seuraavan kerran astuin sisälle taukotupaan, arvaappas mitä tapahtui. Sama mies istui samassa paikassa ja sanoo tarkasti samat sanat: Jaikal, mitä sinulle on tapahtunut kun olet noin onnellinen näin maanantai aamuna?" Silloin minä suljin radion ja rykäisin kuuluvasti saadakseni kaikkien huoneesssa olijoiden huomion kiinnitetyksi minuun. Kun huoneessa oli tullut aivan hiljaista ja kaikki (n. 15 miestä) katsoivat minuun, sanoin:

"Erkki (muutettu nimi) tuossa kysyy minulta että mitä sinulle on tapahtunut kun olet noin onnellinen näin maananatai aamuna. Minun täytyy tunnustaa että minulle on todellakin tapahtunut jotakin. Olin lauantai-iltana helluntaiseurakunnan kokouksessa. Menin siellä eteen siinä tarkoituksessa että Jeesus pelastaisi minut ja saisin syntini anteeksi. Jättäydyin Hänelle kokosydämisesti. Tein parannuksen ja otin Jeesuksen Kristuksen vastaan Herrakseni ja Vapahtajakseni. Nyt Jeesus Kristus on minun Herra ja Vapahtaja."

Heti kun olin tämän sanonut, tunsin että joku iloitsi valtavasti sisimmässäni. Sain kokea valtavan ilon ja vapauden tunteen. Ihmettelin tuota kokemustani. Ajattelin että jos Jeesuksesta todistaminen on näin valtavan riemullista, tahdon todistaa Herrastani jokaiselle tuntemalleni henkilölle. Se mitä sain kokea tuossa hetkessä on pelastus. Raamatussa lukee näin:

Room 10:8-10 "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä JOS SINÄ TUNNUSTAT SUULLASI JEESUKSEN HERRAKSI ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja SUUN TUNNUSTUKSELLA PELASTUTAAN."

Tunnustin suullani Jeesuksen Kristuksen Herrakseni ja minä sain kokea pelastuksen. Aivan niin kuin Raamattu sanookin. Kun olin kokouksessa jättäytynyt enkä kokenut yhtään mitään, pelastuin ottamalla uskossa kiinni Jumalan Sanasta. Tunnustamalla Jeesuksen Herraksi minä "pääsin läpi" ja koin pelastuksen konkreettisesti. Siis Jumalan Sana ja suun tunnustus pelastaa ihmisen. Jeesus pelasti minut ja Hän pelastaa sinutkin. Jeesushan on Jumalan Sana. Raaamattu sanoo vielä Jumalasta:

Jes 46:4 "Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin MINÄ NOSTAN, MINÄ KANNAN JA PELASTAN."