Tuhkakeskiviikkona alkaa ns. paastonaika. Alkuseurakunnassa kelvolliset katekumeenikokelaat hyväksyttiin tällöin eräänlaiselle katekumenaattikurssille, joka kesti aina palmusunnuntaihin saakka ja sisälsi synnintunnustusrukouksia sekä salaista esoteerista opetusta. kurssin alkajaisiksi tuhkakeskiviikkona katekumeenin otsaan siveltiin tuhkalla ristin merkki.
Kurssin loppupuolella Palmusunnuntaina annettiin sitten katekumeenille synninpäästö sekä salainen kastetunnus.
Pääsiäisyön messun yhteydessä oli sitten vuorossa varsinainen jäseneksi ottaminen, joka tapahtui kolmessa vaiheessa: Uskon, Toivon ja Rakkauden initiaatioriitissä:
USKO:
Kokelas kääntyi länteen päin hyläten Saatanan. Sitten hän kääntyi itään päin sitoutuen Kristukseen ja antaen anteeksi kaiken sen mitä muut olivat häntä vastaan rikkoneet. Sitten hän lausui uskontunnustuksen kolme kertaa.
TOIVO:
Kokelas puettiin valkeisiin vaatteisiin ja kastettiin kastealtaassa kolme kertaa upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
RAKKAUS:
Kokelas voideltiin, hänen velkansa julistettiin anteeksi ja hänet otettiin seurakunnan täysjäseneksi (uskovaiseksi, Pistoi) kätten päällepanotekniikkaa hyväx käyttäen.
Kastaminen tapahtui aina pääsiäisyönä.
Ei muina vuoden päivinä.
Kurssin loppupuolella Palmusunnuntaina annettiin sitten katekumeenille synninpäästö sekä salainen kastetunnus.
Pääsiäisyön messun yhteydessä oli sitten vuorossa varsinainen jäseneksi ottaminen, joka tapahtui kolmessa vaiheessa: Uskon, Toivon ja Rakkauden initiaatioriitissä:
USKO:
Kokelas kääntyi länteen päin hyläten Saatanan. Sitten hän kääntyi itään päin sitoutuen Kristukseen ja antaen anteeksi kaiken sen mitä muut olivat häntä vastaan rikkoneet. Sitten hän lausui uskontunnustuksen kolme kertaa.
TOIVO:
Kokelas puettiin valkeisiin vaatteisiin ja kastettiin kastealtaassa kolme kertaa upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
RAKKAUS:
Kokelas voideltiin, hänen velkansa julistettiin anteeksi ja hänet otettiin seurakunnan täysjäseneksi (uskovaiseksi, Pistoi) kätten päällepanotekniikkaa hyväx käyttäen.
Kastaminen tapahtui aina pääsiäisyönä.
Ei muina vuoden päivinä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Esim loppiainen, alkukirkossa Kristukseen kasteen juhla tai sen aatto oli suosittu kastepäivä, samoin helluntaiaatto. Ortodoksisessam kirkkossa lauletaan vieläkin noina juhlapäivinä: "Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette kaikki Kristukseen pukeutuneet, halleluja."
Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on vielä nykyäänkin myös rukous katekumeenien puolesta, että Herra avaisi heille vanhurskauden evankeliumin, antaisi synnit anteeksi ja liittäisi heidät Pyhään yhteiseen ja apostoliseen Kirkkoon.
Ortodoksisessa kirkossa on nykyään paljon katekumeenien kasteita. Venäjällä valtaosa ihmisistä on kastettu aikuisina.
Jos tällaiseen ritualismiin on kirkkolaitos mennyt, niin jopa on ajauduttu pois siitä, mitä me voimme lukea Apostolien teoista! Vapauduttu niistä siteistä, joita Antiokiaan tulleet juutalaiset yrittivät antaa uskovien pakanoiden noudatettavaksi ja jotka kahlitsivat Galatian seurakuntia. Ja luotu "kristillisiä" ihmisten perinnäissääntöjä ja siteitä!
Vaan mitä kertoo apostolien teot meille kasteesta? Uskoon tulleiden kastamista ei viivytelty, vaan heidät kastettiin välittömästi. Filippissä vanginvartijan koko perhekunta "tuli Jumalaan uskoviksi"; heidät kastettiin välittömästi. Sama oli vähän aiemmin tapahtunut Filippissä Lyydialle.
joka on pesinyt kirkkolaitokseen ja kaikkiin ekumeenisiin lahkoihin. Sinne se meni helluntaikirkkokin.
...täytyy muistaa sellanen asia, et noi apostolisen ajan jälkeiset katekumenaatti ym. rituaalit tuli mukaan olosuhteiden pakost sen vuox kun oli tarkasteltava että asianomainen oli tosissaan eikä liikkeellä millään huuhaamielellä.
Oli myös kaikenlaisia soluttautujia, juutalaisia ja roomalaisia vakoojia, jotka oli paljastettava eikä suin päin päästettävä kastealtaaseen niinkuin "vanhoina hyvinä aikoina".
Joo, varmasti historiallinen tilanne on ollut sellainen, että jotkut ovat päättäneet (kenties vähitellen?) siirtyä tämäntapaiseen käytäntöön. Kuvaako tuo sitten vain jossain vallinnutta käytäntöä; sen suhteen en ole asiantuntija.
Mutta olikohan niin, että ihmiset eivät enää luottaneet niin vahvasti siihen, että Pyhä Henki antaisi viisauden siihen, voidaanko ihminen kastaa? Tai oliko niin, että tällaisia tapoja ottaneilla johtajilla ei ollut enää samanlaista rohkeutta tai profetaalista näkökykyä kuin Pietarilla oli Ananiaksen ja Safiran ja myöhemmin noita Simonin tapauksessa? Tai jos oli rohkeutta ja profetaalista näkökykyä, niin ei ollut luottamusta siihen, että muissa seurakunnissa oli tällaista rohkeutta ja näkökykyä, ja siksi suositeltiin tällaisia pitkällisiä kursseja ym.?
Vaan entäpä jos olisikin johdettu seurakuntien johtajia suurempaan Jumalan tuntemiseen ja tässä tapauksessa varsinkin Jumalan äänen kuulemiseen?
...ei sitä johdeta millään tuntemuxilla ja fiilixillä. Kyllä asioiden pitää olla mustaa valkoisella halki poikki ja pinoon MOT.
päin on itä tai länsi?
...vaan aikuisia ihmisiä...