Ensimmäiset merkit siitä että olisi aika nousta sängystä huomasin kun tunsin lievää ahdistusta virtsarakossani, keho vaati tyhjennystä. Totesin jälleen herättyäni että tämä on taas yksi tavanomainen aamu muiden joukossa. Mikään ei ole muuttunut. Olin jo kuitenkin kauan sitten päättänyt että jonain päivänä alan elää elämää mikä tuntuu joltain. En mitään keinotekoista saatanan extremelaiffia, vaan aidon elämyspitoista elämää. Yhteiskunnan tuottaman taantumuksellisen tylsistymisen aioin jättää taakseni ja lähteä etsimään itseäni. Totesin että turha haavemaailma ja ikuinen haihattelu saisi jäädä sen sileän tien. Mikään ei ole vaarallisempaa kuin jatkuva pilvilinnoissa eläminen, joka aiheuttaa pelkästään turhaa epätoivoisuutta. Suoritin kaikella rutiinilla pakolliset aamutoimet ja lähtin suuntaamaan kohti opinahjoani. Vaikka olinkin opiskellut jo neljä vuotta en kertaakaan ollut kokenut opiskelijaelämää niin hienoksi miltä sen voisi kuvitella. Median luoma kuva opiskelijasta huolettomana bilettäjänä on vain pieni osa koko totuutta. Toivoin vain koko opiskelu osoittautuisi edes jollain tapaa kannattavaksi. Kunpa edes tänään tapahtuisi jotain mikä antaisi minun ymmärtää minkä takia olen ylipäätään olemassa. Sen ei tarvitsisi olla mitenkään merkittävä tapahtuma, ainoastaan jokin pieni jatkuvan tympeän rationalisuuden keskeltä erottuva asia. Sananlaskun mukaan jokainen on oman onnensa seppä. Pitäisi pystyä olemaan turhan laskelmoivaton ja rohkea. Voiko sitä tänä päivänä olla ilman suuria kustannuksia. En tarkoita mitään "vitut maailmasta" asennetta vaan oman todellisen minänsä ulostuomista. En aikonut luovuttaa taisteluani nähdä jotain todellista vaan halusin sinnikkäästi uskoa että tällä maailmalla olisi jotain tarjottavana myös minulle. Olin todella tyytymätön ja vittuuntunut kaikkien toisten lisäksi myös itseeni koska en pystynyt näkemään potentiaalisia mahdollisuuksia päästä tavoitteeseeni. Ainakin olin tiedostanut oman tilani enkä halunnut jatkaa elämääni samanlaisena. Päätin että on aika hankkia itselleni joitain sellaisia harrastuksia jotka olivat pakokeino kaikkinaisesta tyhjänpäiväisyydestä. Rupesin harrastamaan musiikkia ja liikuntaa säännöllisesti. Jo pelkästään näiden asioiden ajatteleminen alkoi tuntua suorastaan eufooriselta.
Juju on siinä että kaikki lähtee omasta itsestä. Siihen ei tarvita mitään jumalaa tai ylempää voimaa, ainoastaan se että tiedostaa mikä on itselle hyväksi..(ottaen tietysti huomioon muutkin).
Juju on siinä että kaikki lähtee omasta itsestä. Siihen ei tarvita mitään jumalaa tai ylempää voimaa, ainoastaan se että tiedostaa mikä on itselle hyväksi..(ottaen tietysti huomioon muutkin).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.