Moi, olen tässä juopotellut silleen 2-4krt/vk ainakin 4vuotta...eikä mitään kaljaa tai siideria vaan, vähintään aina on ollut se 0,7l viinapullo. Joskus siihen päälle sit joku 0,2l 60% kossu vodka..viime lauantaina päätin, että jos aloittaisi silleen, että ottaisi ekaksi joka viikonloppu. Sit Sen jälkeen joka toinen jne jne..ei kerrasta poikki. Kyllä huomaa, että heti kun on useampi päivä välissä, kun ei ota, niin silleen hermostunut olo, päässä pyörii se ihanuus, kun nousuhumala alkaa. Ihme kyllä muuten ei ole mitenkään oireita? Yöni nukun ihan normaalisti. On vaan niin perkeleen hermostunut, kun ei sitä eka ryyppyä siinä 18:00 korvilla otakkaan..olen 28v mies.
Ekat päivät juomisen jälkeen
Ch0stSoul
6643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet kehittänyt itsellesi alkoholiriippuvuuden. Pahimmillaan olet puolet kuukaudesta humalassa ja juomasi määrät ylittävät reippaasti suurkulutuksen rajat (miehillä 24 annosta / viikko). Jos sama tahti jatkuu, olet suuressa vaarassa alkoholisoitua kokonaan ja terveyshaittoja alkaa ennemmin tai myöhemmin tulla – vai onko niitä jo?
Onnistuisko alkuun parin viikon täysraittius? Kroppasi saisi hengähdystauon ja ajatuksetkin kirkastuisivat. Tiedän omasta kokemuksestani, että silloin kun vielä join jo parin viikon juomattomuus teki mielialalle hyvää.
Suosittelen käyntiä paikallisella a-klinikalla. Varmasti ottaa aikansa totutella ajatukseen ja pyöritellä sitä mielessään. Muistan, että itsellä meni monta viikkoa ennen kuin uskaltauduin, parisen vuotta sitten, mutta se kannatti. Eka kerta tuntuu pahalta, hävettää, mutta henkilökunta on ihanaa ja auttavaista ja se pelko ja häpeä kaikkoaa samantein, kun alkaa siellä jutella. Ja tilalle tulee suunnaton helpotus - ettei ole yksin ongelmien kanssa ja että ne ihmiset ovat siellä juuri minua varten!
Itse päätin pian 2 kk sitten käydä katsomassa, mitä A-klinikalla olisi minulle tarjottavanaan. Käytäntönä on, että uuden asiakkaan kaksi ensimmäistä käyntiä ovat ns. arviointikertoja, jolloin saa jutella tilanteestaan päihde- ja sosiaalityöntekijän kanssa ja tuumataan yhdessä, miten jatkossa aletaan menetellä. Esim. minulle ollaan nyt hakemassa "omaa" päihdetyöntekijää, jota rupean sitten tapailemaan parin viikon välein. Avohoitoa siis. Tuntuisi ainakin minulle ihan sopivalta vaihtoehdolta, ts. minulle on tärkeää saada elää hoidon ohella mahdollisimman tavallista elämää. AA:ta olen kokeillut jokusia vuosia sitten, mutta sen yhteisöllisyys ja periaatteet eivät olleet minua varten.
Se mikä sai minut hakeutumaan klinikalle oli tunne siitä, että "näin ei voi enää jatkua". Viime kesänä olin jo hoidossa ensimmäisen juoppohulluuskohtauksen takia, jolloin lääkäri suositteli minulle A-klinikkaa "jos en saa juomistani radikaalisti vähennettyä". Viime syksyn ja alkutalven krapulat alkoivat olla jo "tavallisen" viikonloppujuopottelun jälkeen sellaisia, että alkoi tulla paniikinomaisia olotiloja ja alkuviikolla töissä piti vältellä ihmisiä, kädet meinasivat vapista jne. Näitä oireita alkoi siis tulla vasta viime aikoina, vaikka juomiseni oli ollut samankaltaista (alkoholistista) jo vuosien ajan. En halunnut enää jäädä katsomaan, mitä seuraavaksi olisi ollut luvassa jos juominen olisi jatkunut. Uusi delirium?
itseäsi ja jätät kormeammat voimat fiksusti niille, jotka eivät tajua tavallisen ja tervejärkisen elämän päälle.
Onnea juomattomalle elämän matkalla!
Deliriumpelkoinen olin minä myös ja kyllästyin samaan alkossa ramppaamiseen ja krapulan siirtämiseen. Kävin aan ryhmissä jonkin aikaa, mutta onneksi ymmärsin sen sortin ihmisten heikkouden, voimattomuuden nousta omille jaloilleen.
kirjoituksestasi ei oikein selvinny, halusitko kommentteja asiaasi mutta sait tuossa jo pari ihan hyvää palautetta ja samansuuntaista ajattelin itsekin.
Mikäli juomistasi jatkat ja olkoon ne määrät ja kerrat nyt mitä tahansa, niin väistämätön on ainakin yksi asia ja se on, että hauskuus siitä nousuhumalasta häipyy!! Asia vaan on niin.
Kirjoitan myös kokemuksesta. Sinun ikäisenä saatoin itsekin vielä jotain sen tapaisia tuntea; olin silloin käyttänyt alkoholia n 10 vuotta mutta kyllä seuraavat 10 - 12 vuotta olivat täyttä helvettiä. Ja loppuvaiheet niin kuin ne kaikilla alkoholiin riippuvuuden itselleen kehittäneillä ovat, pelkkää tuskaa. Viina ei enää helpottanut edes oloa, vaan oli juotava ( ja lääkkeet päälle ) aina filmin katkeamiseen asti. Pois oli pakko päästä!!
Mieti mitä elämältäsi haluat. Olet nuori ja elämä edessä. Viinan kanssa et tule onnistumaan.
Tsemppiä
Ei nousuhumalaa, vain juomista ja määrät ovat valtavia. Viiniä saattaa mennä päivän mittaan melkein tonkka. Silloin kun on putki päällä..
Mulla on nyt raittiutta takana tuomoinen reilu puoli vuotta, antabuksen avulla - järkkyä muistella kuinka aamuisin sai hinauduttua hädin tuskin alkoon, toivoi ettei vaan kukaan tuttu näe. Taas sama viinitonkka kassalle, jos rahaa riitti niin ehkä pieni minttuviina kyytipojaksi. Kun pääsi ulos alkosta niin ehkä jopa pahimpaan oloon saattoi mennä Citymarketin vessaan ja avata sen minttuviinan samantien. Sitten jaksoi polkea kotiin.. Huh huh!!!