Suomalaishuutokauppojen viime vuosien kalleimpien kotimaisten maalausten ehdoton valtiatar on syrjäänvetäytynyttä ja vaatimatonta elämää elänyt Helene Schjerfbeck.
Kymmenen kalleimman maalauksen kaikki "pistesijat" (1. - 6.) ovat naisilla; S:n lisäksi Ellen Thessleff mukana.
Albert Edelfelt pitää sijoja 7. ja 8., ja kymmenentenä on von Wrightin "Metso soitimella".
Yli puolet teoksista esittää naishahmoja. Ainakin metsoaihe esittää ilmeisesti koiraspuolista oliota. Edelfeltiltä lisäksi löytyy taulu nimeltä "Mansikoita".
Feministitkö maksavat tuollaisia hintoja (875 000 euroa) jonkun vanhapiikataiteilijan tylsästä mummukuvasta ("Äitini")?
Kymmenen kalleimman maalauksen kaikki "pistesijat" (1. - 6.) ovat naisilla; S:n lisäksi Ellen Thessleff mukana.
Albert Edelfelt pitää sijoja 7. ja 8., ja kymmenentenä on von Wrightin "Metso soitimella".
Yli puolet teoksista esittää naishahmoja. Ainakin metsoaihe esittää ilmeisesti koiraspuolista oliota. Edelfeltiltä lisäksi löytyy taulu nimeltä "Mansikoita".
Feministitkö maksavat tuollaisia hintoja (875 000 euroa) jonkun vanhapiikataiteilijan tylsästä mummukuvasta ("Äitini")?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aivan. Ja feministit ne vain jaksavat valittaa:
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/60.html
Keskimääräisistä tuloista tehtyjä tilastoja luetaan kuin piru raamattua, vaikka järki ja selkeät näytöt osoittavat, että naisella on täydet mahdollisuudet menestyä esimerkiksi taiteilijana aivan yhtä hyvin kuin miehelläkin. Mutta voiko feministiltä enempää odottaakaan?
Mitä tarkkaan ottaen tarkoitit feministien valittamisella? Tälläkin palstalla mäikyy välillä aikamoinen miesten karvaisista rinnoista lähtenyt valitus.
---
Teitkö muuten linkistä löytyvän persoonallisuustestin?
Tarkoitin vain sitä, että feministi se siinä linkissäni valittaa epätasa-arvosta. Usein feministien velitukset palkkauksen epätasarvoisuudesta perustuvat tilastoihin, joissa ei eritellä palkkaerojen syitä. Toki on näyttöä siitäkin, että (erityisesti ylemmille toimihenkilöillä) sukupuoli vaikuttaa palkkaukseen, mutta usein keskustelussa on selkeää epärehellisyyttä, kun tulkitaan tilastoje miten sattuu.
Olen tehnyt tuon persoonallisuustestin ennenkin, ja muita vastaavia testejä aikaisemminkin. Tulos on aina suurinpiirtein sama. Introvertti-ekstrovertti -akselilla olen introverttiyden äärilaidalla. (Eräässä toisessa testissä introvertti oli korvattu sulkeutuneella, ja lisäksi se todisti minun olevan äärimmäisen masentunut. Se oli masentava testi.) Samoin ajattelija-tuntija akselilla äärimmäinen ajattelija. Kahdella muulla akselilla olen aivan keskivaiheilla, kuitenkin lievästi spontaani ja havaitsija. Eli siis ISTP:
----------
PERSOONALLISUUSTYYPPISI
ISTP (Introvertti-Havaitsija-Ajattelija-Spontaani)
Kuuluisia ISTP-luonteita:
Charles Bronson
Tom Cruise
James Dean
Clint Eastwood
Ernest Hemingway
Burt Reynolds
Keith Richards
Frank Zappa
Ensialkuun ISTP voi vaikuttaa vaikeaselkoiselta ja arvoitukselliselta persoonalta. Hän ei päästä ihmisiä helposti lähelleen, ei kerro ajatuksiaan, vaan vaikenee ja tarkkailee muita. Tämä vaikeneminen johtuu siitä, että ISTP on tarkka henkilökohtaisen vapaudensa suhteen. Hän ikäänkuin puolustaa omaa, henkilökohtaista aluettaan, koska haluaa säilyttää pään sisäisen vapautensa ajatella omia asioita.
ISTP ei puhu paljon, mutta on mestari lyhyissä lohkaisuissaan ja viljelee mustaa huumoria tilanteissa, jotka voivat loukata jotakuta. Enimmäkseen hän ilmaisee itseään elein ja ilmein, jotka nekin ovat yhtä hienovaraisia kuin persoona itse. Ulkopuolisten on turha yrittää saada ISTP:tä avautumaan, pikemminkin he toivovat samanlaista, väljää kohtelua kuin itse viestittävät.
Koulussa ISTP inhoaa abstrakteja oppiaineita ja ulkoaoppimista. Parhaimmillaan hän on teknisillä aloilla, sillä yleensä hän hallitsee konkreettiset työkalut. Hän voi olla hyvä myös insinöörinä tai palomiehenä, sillä ISTP on kiinnostunut vauhdista ja vaaran viehätyksestä. Harrastuksiin saattaa valikoitua mm. rallliautoilua, moottoripyöräilyä, sukellusta tai muita urheilulajeja.
------------
Tunnistan itseni lukuunottamatta vaaran viehätystä. Ihan hauska testi.
Niin, feministiksi itseään sanovat (mutta varmasti monesti myös itseään ei-feministeinä pitävät) valittavat monenlaisista asioista.
Naisen on ehkä vieläkin joskus vaikea "heittäytyä" asioihin, jotka hän tietää hallitsevansa ja joihin hän tuntee intohimoista perehtymishalua. Useimmiten se on kuitenkin kannattanut, ja onnistuneiden ja elämäänsä tyytyväisten esimerkki kantaa naisten yhteiskunnallisen ja kulttuuriosallistumisen alalla. Vielä jokin aika sitten olisi pidetty melkein mahdottomana, että nainen menestyisi kapellimestarina. Vastikään kuitenkin maassamme nuori, vasta opiskeleva naiskapellimestari voitti alan kilpailun, ja kakkossijankin vei muistaakseni nainen. Usko itseensä uusien alojen valtaajana tai yleensä omien kykyjensä käyttäjänä ei ole rajallinen "sielunvoima", vaan sitä riittää varmasti kaikille. Myös niille monille miehille, jotka ajattelevat naisten monipuolisen etenemisen olevan miesten mahdollisuuksista "pois".
---
Minäkin olen tehnyt joskus mainitun testin, ja aina sieltä tulee luonnehdinnaksi INTJ: introvertti - intuitiivinen - ajattelija - järjestelmällinen. "Ei sääli itseään eikä muita. --- Epäilyksetön itseluottamus ja laaja tietomäärä voidaan tulkita itserakkaudeksi ja karkottaa ihmiset pois." Mielenkiintoinen huomio, että päinvastoin MINUA on yritetty huiskia palstoilta pois...
Monet kysymysvaihtoehdot tuntuivat mahdottomilta. Testi tuntui laaditun mainos- tai jonkin IT alan ih´misille. Tulos oli INTP (Inrovertti-Intuitiivinen-Ajattelija-Spontaani).
En kylläkään erityisesti välitä shakista, tietokonepeleistä, sanapeleistä enkä matematiikastakaan, kuten INTP-tyyppien väitetään tekevän. Kieliä olen jonkin verran oppinut suurella vaivalla, muttä ääntämiseni ja aksenttini ovat ammuvainaalta, joten sekään ei sovi.
Sen sijaan tässä voi olla jotain perää: "Hän on tarkka määritelmien suhteen ja saattaa huomauttaa kärkkäästi, jos joku erehtyy. Tämä voi tuntua ulkopuolisesta alentavalta." Ainakin joillakin palstoilla ovat loukkaantuneet. Ja tulijan tuosta testistäkin huomautettua aika kärkkäästi.
kiinnostaviakin aihepiirejä.
Se, että Helene Schjerfbeck on myyntilistan kärjessä, ei ole ihme. Erään arvion mukaan hänellä voisi olla tässä tilastossa 20 ensimmäistä sijaa, jos hänen maalauksensa olisivat vapaasti kaupan.
Minusta Schjerfbeck on Suomen kaikkien aikojen ´ainoa´ taidemaalari, -perusteluina täysin omaehtoinen tyyli, työuran pitkäkestoisuus ja pisimmälle viety maalaustekniikka.
Muut taidemaalarit ovat enemmän tai vähemmän onnistuneesti soveltaneet jo olemassa olevia tyylisuuntia.
Lyhyesti sanottuna Helene on paras.
Mistäs se muuten kertoo, että hollantilaisen
mielisairaan miehen maalaamista kukkapuskista
on aikanaan maksettu n.300 000 000 markkaa ?
Jos Schjerfbeck olisi sattunut olemaan mies, mutta teokset täsmälleen samat, olisiko hän saavuttanut huippusuosion ja arvostuksen jo uransa varhaisemmassa vaiheessa - vai eikö koskaan?
Saako S. "pisteitä" siitä, että oli nainen?
Siitä huolimatta Schjerfbeck on "huimaava" ilmiö eurooppalaisittainkin katsottuna. Kuvataiteen Sibelius.
van Goghista vielä (jos nyt häntä tarkoitit).
Joskus tuntuu, että mainitsemasi asia voi johtua huonosta "kollektiivisesta omastatunnosta" (taiteilijan halveksimisesta hänen elinaikanaan) ja ihan normaalista kilpailunhalusta. Kilpaillaan siitä, kuka osoittaa parhaan taiteentuntemuksensa satsaamalla siihen taloudellisesti eniten...
´Herbert´ Schjerfbeck olisi saanut
tunnustuksen jo elinaikanaan.
rahalla sai kaiken.
tietokoneessani. Mukava sitä on välillä katsella, vaikkakaan väreistä ei voi mennä takuuseen.
Nuo hinnat syntyvät odotuksista. Niin kauan kuin jonkin taulun hinnan uskotaan jatkava kapuamistaan, ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä enemmän, koska arvelevat saavansa rahat korkojen kanssa takaisin. Ja kääntäen, niin kauan kuin he ovat valmiita maksamaan enemmän, hinta jatkaa nousuaan ja sijoitta saa korkoa sijoitukselleen. Ja kun hinnat ovat tarpeeksi korkeita, taulu alkaa kiinnostaa suurta yleisöä, jolloin museot alkavat kilpailla siitä. Tämä puolestaan lisää nousujohteisuutta ja eräänä päivänä joku idiootti on valmis maksamaan taulusta 300 000 000.
Oletko ajatellut ryhtyä itse maalaamaan?
Värit ovat silloin aidot.
Mielenkiintoinen aihe. Kun 70-luvulla kävin vanhaa kunnon kansakoulua, minulle opetettiin Suomen suuret taidemaalarit; Edelfelt, Gallen-Kallela ja Pekka Halonen. Sittemmin naisemansipaatio toi uuden menneisyyden tähden, Helena Schjerfbeckin. Minua oikeasti kiinnostaisi tieto siitä, kuinka arvostettu HS oli ennen 90-lukua ? Paljonko hänen tauluistaan maksettiin ? Oliko hänen tauluillaan aiemmin usein näyttelyjä, jne..?
Tiedonmurusista etukäteen kiittäen.
Aikoinaan yrittelin hieman, mutta värisilmäni on aika huono. Olen sellainen yhdeksikön piirtäjä, jolta puuttuu se varsinainen "se jotain". Itseilmaisuni on muualla.
itselleni pukinkonttiin lahjaksi.
Rakel Liehun Helene.
Maalaaminen on muuten yllättävän
helppoa, kun on kerran alkuun
päässyt.
Vähän tuntuu hullulta, että nyt kun tuo varsin keskinkertainen taiteilija on väliaikaisesti naistenlehtien toimesta nostettu jalustalle, niin jotkut taiteita ymmärtämättömät sitten alkavatkin puhua ylistävästi taiteilijasta. Eräänlainen sopuli-ilmiö tuokin.
Schjerbeckin maalausten kypsymättömyyskin tulkitaan silloin tarkoitetuksi.
Lopuksi jokaisen pitäisi voida itse mieltää hyvä taide, eikä eläytyä siihen median kautta.
Asettamalla vierekkäin esimerkiksi Rembrantin ja Schjerbecin omatkuvat niin vasta silloin arvostelukyvytönkin huomaa eron taiteen ja taiteen välillä.
Rembrant ei ollut suomalainen taidemaalari, joista alkuperäisessä viestissä oli kyse.
Se kylläkin pitää paikkansa, että asettamalla vierekkäin esimerkiksi Rembrantin ja Schjerfbeckin omatkuvat, niin vasta silloin arvostelukyvytönkin huomaa eron taiteen ja taiteen välillä.
Kannattaa testata. Netistä löytyy molempien omiakuvia riittämiin.
Eipä hullumpi ajatus, tuo Liehun kirjan ostaminen (ja lukeminen).
---
Kukaan ei muuten ole seppä sen paremmin kuin tauluntekijäkään syntyessään. Koska pidät näyttelyn?
Täytyy muistaa aikakaudet: Rembrandtin ja Schjerfbeckin välillä kolmisensataa vuotta. Taiteen aikakausilla on omat rajansa, joita ne eivät kovin äkkinäisesti riko. Kun menet 300 vuotta Rembrandista taaksepäin, eikö tunnukin siltä, kuin kukaan ei osaisi maalata "näköisiä", eläviä henkilökuvia?
keskittyä enemmän kirkollisiin aiheisiin. Tekijät olivat pikemminkin käsityöläisiä.
Vasta renesanssin aikaan taiteilijat ottivat vapauden tutkia elävää ympäristöä. Materiaalien tuntemus lisääntyi, perspektiivi ´löydettiin´.
Aikakausirajoja ei ehkä helposti rikota. Taiteilijat ihmisinä kun ovat kiinni ajanhengessä. Niitä voi kuitenkin liittää yhteen, - esimerkkinä vaikka P. Pohjolainen, joka ottaa vaikutteita Fra Angelolta 1400-luvulta.
saan
a) tarpeeksi monta maalausta valmiiksi
b) jonkun antamaan tilojaan näyttelyä varten
Näillänäkymin keväällä molemmat ehdot toteutuvat.