Raamatussa puhutaan sielusta monessakin kohdin.
Jumala sanoo näin: Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu- ne ovat minun.
SE SIELU, JOKA SYNTIÄ TEKEE- SEN ON KUOLTAVA.Hes.18:4.
Tässä sanotaan suoraan, että sielu voi kuolla.
Raamattu puhuu hyvin paljon sielun kuolevaisuudesta.
Raamatun mukaan kuolematon on ainoastaan kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus 1Tim.6:15, 16.
Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoattomuuden vain evankeliumin kautta on pääsy kuolemattomuuteen.
Oppi kuolleiden tietoisuustilasta ja siitä, ja että elävien on mahdollista päästä vainajien henkien yhteyteen, on harhaoppina levinnyt kaikkiin pakanauskontoihin.
Egyptiläiset ensin opettivat sielun kuolemattomuutta.
Heiltä se siirtyi muinaisille kreikkalaisille ja roomalaisille. Näiltä kirkko omaksui sen opikseen toisella, kolmannella ja neljännellä vuosisadalla, jolloin sovittelevat kirkon johtajat turmelivat evankeliumin sekoittamalla siihen pakanallisia käsityksiä.
Pakanallisilta sielunvaellus- ja kuolemattomuus opeilta puuttuu tyystin Raamatun pohja.
Jo kertomus ihmisen luomisesta ilmaisee, ettei sielulla ilman ruumista ole mitään tietoista ominaisuutta.
Sielua ei ollut olemassa ilman ruumista.
Ruumiiseen ei myöskään lisätty sielua, vaan sielu syntyi elämän henkäyksen ja ruumiin yhtymisestä:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja NIIN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU 1 MOOS.2:7.
Elämänhenkäyksen ja ruumiin erottua toisistaan kuolemassa jää jäljelle kuollut sielu ylösnousemukseen asti.
Raamattu esittää tämän eroamisen: Ja tomu palajaa maahan, niinkuin se on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.Saarn.12:7.
Elämänhenkäys, jonka Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin, on henki, joka palaa kuolemassa Jumalan luo.
Ruumis ilman henkeä on kuollut.Jaak.2:26.
Ylösnousemuksessa tämä henki jälleen annetaan ihmiselle. Se on Jumalan elossa pitävä voima, joka on tietoinen vain ollessaan ruumiin yhteydessä.
Jumala sanoo näin: Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu- ne ovat minun.
SE SIELU, JOKA SYNTIÄ TEKEE- SEN ON KUOLTAVA.Hes.18:4.
Tässä sanotaan suoraan, että sielu voi kuolla.
Raamattu puhuu hyvin paljon sielun kuolevaisuudesta.
Raamatun mukaan kuolematon on ainoastaan kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus 1Tim.6:15, 16.
Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoattomuuden vain evankeliumin kautta on pääsy kuolemattomuuteen.
Oppi kuolleiden tietoisuustilasta ja siitä, ja että elävien on mahdollista päästä vainajien henkien yhteyteen, on harhaoppina levinnyt kaikkiin pakanauskontoihin.
Egyptiläiset ensin opettivat sielun kuolemattomuutta.
Heiltä se siirtyi muinaisille kreikkalaisille ja roomalaisille. Näiltä kirkko omaksui sen opikseen toisella, kolmannella ja neljännellä vuosisadalla, jolloin sovittelevat kirkon johtajat turmelivat evankeliumin sekoittamalla siihen pakanallisia käsityksiä.
Pakanallisilta sielunvaellus- ja kuolemattomuus opeilta puuttuu tyystin Raamatun pohja.
Jo kertomus ihmisen luomisesta ilmaisee, ettei sielulla ilman ruumista ole mitään tietoista ominaisuutta.
Sielua ei ollut olemassa ilman ruumista.
Ruumiiseen ei myöskään lisätty sielua, vaan sielu syntyi elämän henkäyksen ja ruumiin yhtymisestä:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja NIIN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU 1 MOOS.2:7.
Elämänhenkäyksen ja ruumiin erottua toisistaan kuolemassa jää jäljelle kuollut sielu ylösnousemukseen asti.
Raamattu esittää tämän eroamisen: Ja tomu palajaa maahan, niinkuin se on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.Saarn.12:7.
Elämänhenkäys, jonka Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin, on henki, joka palaa kuolemassa Jumalan luo.
Ruumis ilman henkeä on kuollut.Jaak.2:26.
Ylösnousemuksessa tämä henki jälleen annetaan ihmiselle. Se on Jumalan elossa pitävä voima, joka on tietoinen vain ollessaan ruumiin yhteydessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ruumis on ihmisen materiaalinen puoli eli ainetta. Henki on huounta, hengähdys ja sielu on tuon "hengittävän aineen" psyykkis-toiminnallinen puoli. Kun ihminen kuolee, hengitys lakkaa ja ilma eli henki keuhkoista karkaa taivaan tuuliin. Tällöin sielu kuolee eli psyykkis-toiminnallinen puoli lakkaa toimimasta ja jäljelle jäänyt ihmiskehon muodossa oleva materia alkaa muuttaa muotoaan bakteeritoiminnan, matojen ym. hajottajien toiminnan tuloksena.
1. Tess. 5:23
Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät
kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja
sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
uskon ruumiin ylösnousemiseen kuten jokainen
protestantti ja uskonpuhdistuksen läpikäynyt.
Hepr. 4:12
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja
terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja
tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja
hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen
ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Adventsimi toisaalta armottomasti tuomitsee
kadotukseen ne, joilla ei ole Pääkonferenssin
määräämää sapattisinettiä ja toisaalta adventismi
väittää, että vailla sinettiä olevalle kuolema on
helppo nakki - vain nukut tiedottomuuden tilaan.
Ei ole luottamista kumpaankaan "adventtitotuuteen"
1. Tim.
13 Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua,
14 että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
15 jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,
16 JOLLA AINOALLA ON KUOLEMATTOMUUS; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta.
Amen.
lautoja ja nauloja. Hän sahasi laudoista sopivan pitkiä ja naulasi ne yhteen siten että niistä muodostui laatikko. Nyt hänellä ei ollut enää lautoja ja nauloja vaan laatikko. Mies katseli laatikkoaan ja otti sitten vasaran ja hajoitti laatikon pani laudat pinoon ja naulat pussiin. Nyt hänellä ei enää ollut laatikkoa vaan lautoja ja nauloja.
Niin myös Luoja loi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen niin ihmisestä tuli elävä sielu. Kun ihminen kuolee palaa ihmisen ruumis maahan mistä se on otettukin ja henki Jumalan luo ja ihmistä ei enää ole, on vain tomu maassa ja henki Jumalan luona ja muisto ihmisten ja Jumalan mielessä.
En ymmärrä sitä logiikkaa, jolla väitetään että koska Jumalalla yksin on kuolemattomuus niin siksi ihmisen henki (tai sielu, näistä on eri tulkintoja, käytä sitä joka sinulle sopii) EI VOI olla Jlan luona tietoisena kuoltuamme, vaan se on "unessa".
Käytän tässä sanaa "henki" tarkoituksella minä, persoonallisuuteni, elämäni, erotukseksi "ruumis" = kotelo, maallinen koti.
Mutta siis mitä tekemistä "kuolemalla" on tämän "unen" kanssa; ts. jos on kuollut, ei enää ole olemassa. Siispä "uni" ei ole kuoleman seurausta vaan vaihtoehtoinen tila valvetilalle.
Ruumiimme kuolee, eli se ei enää toimi ollenkaan. Henkemme palajaa Jumalan tykö (Jlan tahdosta). No joo, minulla ei ole mitään sitä vastaan, koska silloin henkeni saa olla Hänen kanssaan ruumiin ylösnousemiseen asti. Uskon että Jeesuksen ollessa esikoinen, kaikki Hänessä kuolleet kokevat ylösnousemisen kuten on luvattu. Raamatun "kuolema"-kohdilla ei voi perustella "soul sleep" teoriaa, koska kuolema on ruumiin kuolema eikä hengen nukahtaminen (tämä siis vain Jeesuksen jälkeen koska ennen sitä ei lupaus ole voinut täyttyä).
Kun Jeesus sanoo että Häneen uskova ei koskaan kuole, se tarkoittaa joko "soul sleep" hengelle eli ei kuolemaa tai sitä että pääsemme heti Jeesuksen tykö eli ei kuolemaa hengelle.
MInä tyydyn siihen, että Raamattu sanoo selvästi meille jokaiselle että kun kuolemme, seuraava asia mitä havaitsemme on se kun pääsemme Jeesuksen tykö. Näin uskomme kaikki - vain "heräämisen" ajankohta vaihtelee.
" Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä( haivaitse) mitään"! Raamattu
Henki tosin palajaa jumalan tykö, joka on sen antanutkin, mutta elävä sielu kuolee,...ja hän nukkuu!
" Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta" Jeesus
Totuus on että raamattu puhuu paljon sielusta, mutta missään ei ole kohtaa, jaetta, joka kertoisi että sielu on kuolematon!
Ei edes pelastetut taivaassa, ole periaatteessa kuolemattomia, ..." sillä heillä on Jeesuksen Kristukseen uskomisen oikeutuksena, oikeus käydä porteista sisälle, ja syödä elämän puusta" Ilm. 22: 14
Eivät he huvikseen elämänpuusta syö, vaan siksi , että kun heillä on pääsy elämänpuun luo, se oikeuttaa, tai niiden puiden hedelmissä on ainetta, joka elähdyttää , niin, että he elävät iankaiken.
Mutta, sopii ryhtyä taivaassa riehumaan ja rikollisiin puuhiin, niin pääsy elämän puulle estetään, samoin uudessa maassa, jossa merta ei enää ole!
Ei se, että on taivaassa, takaa ikuista elämää, sen tietävät hyvin Lusifer ,enkelineen!
Bene, bene, Benedictus.
Ennen Jeesuksen "esikoisylösnousemusta" ei ollut kuolleiden ylösnousemusta. Hän oli esikoinen Raamatun mukaan. VT:n viittaukset kuolleiden tietoisuuteen ovat siksi selkeät - hehän olivat KUOLLEITA - ei valveilla. Siksi ei heidän hengiltään voinutkaan kysyä mitään (vaan se oli saatanan henkivaltojen työtä), ja manaajat olivat kauhistus Herralle.
Lasarus nukkui. Miksi hän nukkui ? Koska Jeesus ei ollut itse vielä ylösnoussut, EI LASARUS VOINUT OLLA ESIKOINEN KUOLLEISTA NOUSSEIDEN JOUKOSTA !!!
Olet jo oikeilla jäljillä; Kun vielä luet Paavalin kirjeet ja muistat että niitä kirjoitettaessa, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, muidenkin ylösnousemus oli JO MAHDOLLINEN, antaa Paavali sinulle monessa kohtaa mm. Filippiläiskirjeessä selkeän kuvan: Jos en ole ruumiissa, olen Herran kanssa.
Ei tässä kukaan väitä sielun kuolemattomuudesta mitään. Siitä ei Paavalikaan puhu.
Ei . se että Jeesuksesta sanotaan " Hän on esikoinen kuolemaan nukkuneista"...
suinkaan tarkoita sitä, että ennen häntä ei kukaan kuolleista oussut ylös!!
Etkö hoksaa , mitä ko. sana tarkoittaa!!??
Jos muisti olisi sielussa, niin dementiaa ei olisi.
Missה alex viettהה IִISYYTENSִ??
Kirjoittanut: IDENEB 15.2.2009
Missה vietהt iהisyytesi, alex?
Etkצ lצytהnyt sanaa "helvetti" Raamatustasi?
Silti on aina olemassa asettaa vakava kysymys
"Missה vietהn iהisyyteni?"
Vaikea poistaa niitה kohtia Herran Sanasta, joissa
Jumala antaa tukkapצllyה -- niitה kohtia on monta.
Matt. 3:7
Mutta nהhdessההn paljon fariseuksia ja
saddukeuksia tulevan kasteelle hהn sanoi heille:
"Te kyykההrmeitten sikiצt, kuka on neuvonut
teitה pakenemaan tulevaista vihaa?
Hui kauheeta ...
Dan. 12:2
Monet maan tomussa nukkuvista herההvהt,
toiset ikuiseen elהmההn,
toiset hהpeההn ja ikuiseen kauhuun.
[2. Makk. 7:9; Matt. 25:46]
Miksi he kiduttavatkaan itseההn? Typeriה!
Miksi eivהt anna Herran pelastaa heitה ...
Joh. 12:47
Ja jos joku kuulee minun sanani eikה niitה
noudata, niin hהntה en minה tuomitse;
sillה en minה ole tullut maailmaa tuomitsemaan vaan pelastamaan maailman.
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikה ota vastaan minun
sanojani, hהnellה on tuomitsijansa: se sana,
jonka minה olen puhunut, se on tuomitseva hהnet
viimeisenה pהivהnה.
Mistהkצ meidהn tהytyy antaa pelastaa itsemme?
Luuk. 13:28
Siellה on oleva itku ja hammasten kiristys,
kun nהette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin
ja kaikkien profeettain olevan Jumalan
valtakunnassa,
mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
"Huomaatte" ... aikanaan.
Ilm. 14:10
joutuu yhtה lailla juomaan Jumalan vihan viiniה,
joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan
maljaan. Hהntה kidutetaan tulessa ja rikin
katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessה.
[Jes. 51:17; Jer. 25:15; Hes. 23:33 | 1. Moos. 19:24]
Ilm. 20:10
Saatana, noiden kansojen eksyttהjה, heitetההn
samaan rikinkatkuiseen, tuliseen jהrveen kuin
peto ja vההrה profeetta, ja siellה niitה
kidutetaan yצtה pהivהה, aina ja ikuisesti.
[Ilm. 13:11, 14:10,11, 19:20]
Tuossapa ei totta tosiaan mainita sanaa helvetti.
On vain jotain pikku vaivaa iankaikkisista
ajoista iankaikkisiin aikoihin. "Aina ja
ikuisesti".
Psalmi 139.
23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydהmeni,
koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievה,
niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Ilm. 14:11
Tulesta, joka ihmisiה kiduttaa,
nousee savu aina ja ikuisesti.
Heillה ei ole pהivהn, ei yצn lepoa -- ei niillה,
jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikה
kenellהkההn, joka ottaa pedon nimen merkikseen.
[1. Moos. 19:28; Jes. 34:10]
Ilm. 20:10
Saatana, noiden kansojen eksyttהjה, heitetההn
samaan rikinkatkuiseen, tuliseen jהrveen kuin
peto ja vההrה profeetta, ja siellה niitה
kidutetaan yצtה pהivהה, aina ja ikuisesti.
[Ilm. 13:11, 14:10,11, 19:20]
Ei se totta vie Jumaal ole, se kiduttaja.
Ja jos mie saisin pההttהה, niin ottaisin nuo
inhottavat jakeet pois Herran Sanasta. Ainakin
peittהisin ne omilla kהsitteillהni, seli selillה.
Niin annan sinun viettää iäisyyteai siellä omiesi parissa. En halua turmella onnesi hetkiä Helvetissäsi. Ole onnellinen siellä, johon sinun halusi sinua vetää. Onneksesi vaan onnea vaan.
Ulkopuolinen Ihmetteliä!