Alkiolaisuus pelkkä muisto

Santeri Alkio julisti sata vuotta sitten, että Maalaisliiton on huolehdittava "köyhän asiasta". Vielä Urho Kekkosen aikana niin tapahtuikin. Tämän päivän Keskusta poliittisena puolueena on karistanut köyhän asian pois yltään kuin rasitteen. Matti Vanhanen yrittää ajaa raittailla niin lujaa vauhtia, että köyhän asian esilläpitäjät tippuvat kyydistä kuin lantakokkareet. Näyttää siltä, että Nyky-Keskusta tosiaankin pitää vähäväkisen väestön asioista huolehtimista epähygieenisenä katsomuksena.

Kun Keskusta poliittisena puolueena yrittää kilpailla Kokoomuksen kanssa kokoomuslaisuudesta, niin se pyrkimys johtaa yhteen ainoaan mahdolliseen seuraukseen: Keskusta tulee häviämään. Keskustasta on tullut Kokoomuksen apupuolue, jota Kokoomus vie kuin rulettikuulaa. Toisaalta Keskustalla on myös omat synkät perinteensä. Sisällissodassa v.1918 laaja oli se maalaisliittolaisten miesten joukko, joka soti valkoisten riveissä köyhää punaisten puolelle asettautunutta väkeä vastaan. Alkiolainen köyhän asian ajaminen ei ole ollut suinkaan yksiselitteisen selkeä linja Maalaisliitossa. Puoluetta ovat johtaneet isot isännät ja mahtiemännät, eivät rengit ja piiat.

Tänä päivänä voimme todeta, että Keskustasta ei ole vähävaraisen väestön asioitten hoitajaksi. Matti Vanhasen hallituksen lukuisat peräkkäiset päätökset rokottavat nimen omaan köyhintä kansaa. Kunnallisveron kiristäminen, kiinteistöveron korottaminen, autoilun eli liikkumisen tekeminen kalliiksi, vanhojen autojen tiukentuva verotuskohtelu, elintarvikkeitten hintojen nousu, jne. kaikki se osuu ankarasti vähävaraiseen pieneläjäväestöön. Rikkailla on aina varaa, mutta köyhillä ei ole.

Seppo Kääriäinen totesi väitöskirjassaan, että Keskustan asema suurena poliittisena puolueena Nyky-Suomessa on ristiriidassa niitten ennusteitten kanssa, joitten prognoosien mukaan maaltamuuton johdonmukaisena seurauksena olisi ollut Keskustan kuihtuminen poliittisena voimana.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa saattaa käydä niin, että Keskusta menettää nykyisen asemansa suurena puolueena ja Seppo Kääriäinen joutuu tekemään väitöskirjalleen jatko-osan: Keskustan tuho. Toisaalta Perussuomalaisten ilmeinen voimistuminen merkitsee samalla sitä, että poliittisella keskikentällä toimii edelleen iso puolue. Mielestäni yhtä hyvä vaihtoehto olisi Vapaan Suomen Liiton seuraaja Itsenäisyyspuolue, jonka kannatuspohja on ainakin toistaiseksi kuitenkin kovin vaatimaton. Aika näyttää.