Raamatun toisarvoisuus vanhoillislestadiolaisuudessa auktoriteettina seurakuntaan verraten on ilmiselvää jokaiselle, joka vanhoillislestadiolaisuutta ja Raamattua vähänkin tuntee ja joka ei kieltäydy näkemästä tosiasioita.
Kirkon kannan mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.
Perinteisen lestadiolaisen näkemyksen mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.
Lauri Pietilä, Sota perintöosasta, s. 69,70:
"Kirjassa: "KERTOMUS JA PÖYTÄKIRJA", neljän maan, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Amerikan lestadiolaisten yhteisestä kokouksesta v. 1909 on s. 13 ja 14 mm: "Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: "Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet" vai riittääkö sanoa: "Raamattuun perustuvat puheet". Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. SEURAKUNTA VOI JOSKUS EREHTYÄ. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen RINNALLE pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: "Joka uskoo niin kuin RAAMATTU sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman", sekä "Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta Minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman". Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin. Näihin Kanniaisten sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen."
Tämä lainaus ei kaivanne syvällistä tulkintaa. Vielä vuonna 1909 yksimielinen lestadiolainen kanta oli kristallinkirkas, ”emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta”.
Jo tuolloin tuo kysymys oli kuitenkin aiheellista esittää, eli se syöpä joka sittemmin saastutti opin oli jo vuonna 1909 olemassa.
60-luvulla tuo heresia sitten pääsi voitolle, ja ne jotka eivät seurakunnan auktoriteettia tunnustaneet, sidottiin synteihinsä ja ajettiin seurakunnasta ulos 60- ja 70-luvuilla.
Vuosikymmeniä seurakunta on vanhoillislestadiolaisuudessa ollut ”totuuden patsas ja perustus”, kuuliaisuuden seurakunnalle on pitänyt olla ehdotonta ulos heittämisen uhalla.
Kuten Lauri Pietilä jatkaa sivulla 70:
"Paavali huomautti Korinttolaisille: ”Jumalan Henki ASUU teissä”, siis uskovaisissa ihmisissä. Nyt on siis huomattava, että asukas ja asunto ovat kokonaan eri aioita. Henki on asukas ja seurakunta on asunto. SRK:n nykyinen kanta on vienyt siihen, että pitää kuunnella asuntoa. Asukkaasta ei näytä olevan niinkään väliä. Muistettakoon tässä sekin, kuinka Raamattu sanoo: ”mitä henki seurakunnalle sanoo.” SRK:n käytäntö on kuitenkin: ”mitä seurakunnan henki (eli ymmärrys) sanoo.”"
Tänään vanhoillislestadiolaisuudessa ainoa sallittu Raamatun tulkinta on se, joka kulloinkin satutaan johdon toimesta Jumalan seurakunnan näkemykseksi katsomaan, eli Raamattua voidaan lukea vain seurakunnan sanoman pohjalta. Seurakuntaa ei puolestaan saa arvostella Raamatun perusteella. Eli, Raamattua tarkastellaan seurakunnan perusteella, mutta seurakuntaa ei Raamatun perusteella. Siis, miten voidaan väittää että Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje?
Sitten hiukan tuoreempaakin näyttöä vanhoillislestadiolaisesta seurakunnan asemasta.
Juhani Alaranta Oulun syysseuroissa 2007:
"On tärkeää, että kuuntelemme herkällä korvalla seurakuntaäidin ääntä ja neuvoja. On huono tilanne, jos meille alkaa kertyä asioita, joista olemme eri mieltä toisten uskovaisten kanssa. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, mutta yksittäinen Jumalan lapsi tai jopa ryhmä uskovaisia voi erehtyä ja eksyä."
Aarno Haho 5. lokakuuta 2008 Minneapolisissa:
"Suomessa on ollut sellaista, että jotkut ovat sanoneet, että minun omatuntoni voi tehdä sitä ja sitä, ja ne ovat eri mieltä Jumalan seurakunnan omantunnon kanssa, Pyhän Hengen äänen kanssa. Minusta on vaarallista lähteä tälle tielle. --- Ja me sanomme näin että kun sitten tulee Jumalan aika, ja sitten tulee seurakunnassa puhdistuksen aika, sanomme sitä että sitten kun eriseura syntyy, niin ne jotka jaetulla omallatunnolla kulkevat, saattavat joutua väärälle puolelle.On vaarallista se ettei ole yksimielinen Jumalan seurakunnan kanssa. Kannattaa sitä (ennemmin) luopua ja kantaa ristiä kuin olla tottelematon."
Näiden kahden lainauksen valossa SRK:n nettisivuilta osiossa "Näin me uskomme" oleva väite "Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä" on leikinlaskua turhan vakavilla asioilla.
SRK, olet eri mieltä Raamatun, Lutherin, Laestadiuksen, asiasta vielä vuonna 1909 yksimielisen vanhoillislestadiolaisuuden sekä kansankirkkomme kanssa tästä asiasta. Miksi Raamattu ei ole sinulle ylin auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä?
Kirkon kannan mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.
Perinteisen lestadiolaisen näkemyksen mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.
Lauri Pietilä, Sota perintöosasta, s. 69,70:
"Kirjassa: "KERTOMUS JA PÖYTÄKIRJA", neljän maan, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Amerikan lestadiolaisten yhteisestä kokouksesta v. 1909 on s. 13 ja 14 mm: "Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: "Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet" vai riittääkö sanoa: "Raamattuun perustuvat puheet". Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. SEURAKUNTA VOI JOSKUS EREHTYÄ. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen RINNALLE pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: "Joka uskoo niin kuin RAAMATTU sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman", sekä "Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta Minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman". Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin. Näihin Kanniaisten sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen."
Tämä lainaus ei kaivanne syvällistä tulkintaa. Vielä vuonna 1909 yksimielinen lestadiolainen kanta oli kristallinkirkas, ”emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta”.
Jo tuolloin tuo kysymys oli kuitenkin aiheellista esittää, eli se syöpä joka sittemmin saastutti opin oli jo vuonna 1909 olemassa.
60-luvulla tuo heresia sitten pääsi voitolle, ja ne jotka eivät seurakunnan auktoriteettia tunnustaneet, sidottiin synteihinsä ja ajettiin seurakunnasta ulos 60- ja 70-luvuilla.
Vuosikymmeniä seurakunta on vanhoillislestadiolaisuudessa ollut ”totuuden patsas ja perustus”, kuuliaisuuden seurakunnalle on pitänyt olla ehdotonta ulos heittämisen uhalla.
Kuten Lauri Pietilä jatkaa sivulla 70:
"Paavali huomautti Korinttolaisille: ”Jumalan Henki ASUU teissä”, siis uskovaisissa ihmisissä. Nyt on siis huomattava, että asukas ja asunto ovat kokonaan eri aioita. Henki on asukas ja seurakunta on asunto. SRK:n nykyinen kanta on vienyt siihen, että pitää kuunnella asuntoa. Asukkaasta ei näytä olevan niinkään väliä. Muistettakoon tässä sekin, kuinka Raamattu sanoo: ”mitä henki seurakunnalle sanoo.” SRK:n käytäntö on kuitenkin: ”mitä seurakunnan henki (eli ymmärrys) sanoo.”"
Tänään vanhoillislestadiolaisuudessa ainoa sallittu Raamatun tulkinta on se, joka kulloinkin satutaan johdon toimesta Jumalan seurakunnan näkemykseksi katsomaan, eli Raamattua voidaan lukea vain seurakunnan sanoman pohjalta. Seurakuntaa ei puolestaan saa arvostella Raamatun perusteella. Eli, Raamattua tarkastellaan seurakunnan perusteella, mutta seurakuntaa ei Raamatun perusteella. Siis, miten voidaan väittää että Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje?
Sitten hiukan tuoreempaakin näyttöä vanhoillislestadiolaisesta seurakunnan asemasta.
Juhani Alaranta Oulun syysseuroissa 2007:
"On tärkeää, että kuuntelemme herkällä korvalla seurakuntaäidin ääntä ja neuvoja. On huono tilanne, jos meille alkaa kertyä asioita, joista olemme eri mieltä toisten uskovaisten kanssa. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, mutta yksittäinen Jumalan lapsi tai jopa ryhmä uskovaisia voi erehtyä ja eksyä."
Aarno Haho 5. lokakuuta 2008 Minneapolisissa:
"Suomessa on ollut sellaista, että jotkut ovat sanoneet, että minun omatuntoni voi tehdä sitä ja sitä, ja ne ovat eri mieltä Jumalan seurakunnan omantunnon kanssa, Pyhän Hengen äänen kanssa. Minusta on vaarallista lähteä tälle tielle. --- Ja me sanomme näin että kun sitten tulee Jumalan aika, ja sitten tulee seurakunnassa puhdistuksen aika, sanomme sitä että sitten kun eriseura syntyy, niin ne jotka jaetulla omallatunnolla kulkevat, saattavat joutua väärälle puolelle.On vaarallista se ettei ole yksimielinen Jumalan seurakunnan kanssa. Kannattaa sitä (ennemmin) luopua ja kantaa ristiä kuin olla tottelematon."
Näiden kahden lainauksen valossa SRK:n nettisivuilta osiossa "Näin me uskomme" oleva väite "Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä" on leikinlaskua turhan vakavilla asioilla.
SRK, olet eri mieltä Raamatun, Lutherin, Laestadiuksen, asiasta vielä vuonna 1909 yksimielisen vanhoillislestadiolaisuuden sekä kansankirkkomme kanssa tästä asiasta. Miksi Raamattu ei ole sinulle ylin auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä?
Vastaukset 126
Vanhimmat
Vaikka vl näytetään näin selkeästi se etei se mitä ne sanoo uskovansa pitä näidenkään lainausten perusteella paikaansa niin ne kuitenkin ovat valmiita väittämään että - näin on ennenkin uskottu.
Epäilen ettei tälläistä leväperäisyyttä ole usko enen ollut.
että vl-foorumilaisilla on tapana lisätä omien tuomiokirjoitustensa perään juuri tuo sama lause: Näin on ennenkin uskottu.
Tämä on totta, jos tuolla tarkoitetaan voomeistä 50 vuotta. Mutta kun sillä kuitenkin tarkoitetaan aikaa ennen 60-luvun alkua, tuo sanonta on suoranaista valhetta ja harhautusta, joka minua suoraansanoen suututtaa.
Aarno ja Juhani ovat fundamentalismin ruumiillistumia vl-liikkeessä. He imimivät viimeistä pisaraa myöten Saaren Heikin ja Lepistön Einarin opit -60 ja -70 luvulla ja ovat vääristyneen seurakuntakäsityksen uhreja hautaan asti.
"Aarno ja Juhani ovat fundamentalismin ruumiillistumia vl-liikkeessä. He imimivät viimeistä pisaraa myöten Saaren Heikin ja Lepistön Einarin opit -60 ja -70 luvulla ja ovat vääristyneen seurakuntakäsityksen uhreja hautaan asti."
Mielestäni he edustavat juuri sitä O.Voittosen Oulun puhujakokouksen avauspuheessa mainitsemaa uusheräysläisyyttä, joka Voittosen mukaan oli hoitokokousrumban alkusyy.
Nettimaailmassa tämä sama uusheräysläisyys pitää majaansa vl-foorumilla. Lukekaa vaikka nimim. Nuuskun ja kumppaneiden kirjoituksia.
Hoitokousajat itse eläneenä ja läheltä seuranneena en huomaa mitään eroa noiden kirjoitusten ja 70-luvun uusheräysläisyydeksi kuvatun oikeaoppisuutta, tuomitsevuutta ja armottomuutta edustaneiden hoitomiesten puheiden välillä. Kielenkäyttöä myöten kaikki on sitä samaa.
asia ole niin, mutta sinä et tunnu sitä tietävän, koska tuollaista luulet
Kirjoitit selkeästi ja johdonmukaisesti, loogisesti terävin esimerkein, miten oli ennen vanhoillislestadiolaisuudessa ja miten on nyt.
Ongelmana on se, että nykyiset vl-liikkeen jäsenet eivät ole tietoisia oman liikkeensä historiasta. Eivät edes SRK:n johtokunnan jäsenet eivätkä liikkeen johtavat papit.
Jos he nimittäin olisivat, niin eivät he voisi hyväksyä tuollaista Raamatun vastaista opetusta ja oppia, mikä on vl-liikkeessä vallalla nykyään. Opetus muuttuisi ja Pyhä Henki ja Raamattu saisivat niille kuuluvan arvovallan kaiken opetuksen peilaajana ja auktoriteettina.
Toinen ongelma on se, että vl-kansaan on iskostettu se käsitys, että "seurakunta on erehtymätön eikä sen toimia saa kritisoida". Tuo opetus tuli yleiseksi -70-luvulla. Koska opetusta tai seurakuntaa ei saa kritisoida edes Raamatun sanalla, niin miten sitten voisi opetuksen ja opin suunta muuttua?
Tuolloin hoitokokousten aikaanhan ei Raamattua saanut käyttää puolustukseksi "kososlaisista" ja muista vääristä hengistä syytetty hoidettava, vaan vastaus oli: "Tässä ei Raamatuita tarvita".
Tilanne on siis umpisolmussa. Ne vl-liikkeen jäsenet, jotka ymmärtävät tilanteen, eivät uskalla suutaan avata, vaan ovat hiljaa siinä pelossa, että heidät "hoidetaan ulos". Toiset eivät vaivaudu ottamaan asioista selvää, vaan uskovat fraasin:"Kun tässä joukossa pysyt, niin varmasti perille pääset".
Mitä siis voidaan tehdä? Meitä ulos hoidettujahan ei kuulla, koska "olemme väärässä hengessä" tai "näitä asioita ei voi ymmärtää sellaiset jotka eivät ole sisällä". Siis ihan tyhjään me siitä täällä puhumme.
Mutta on tietysti sellaisiakin ja lähinnä nuoria, jotka eivät halua ajatella yhteisillä aivoilla (eli "seurakunnan määräyksiä sokeasti noudattaen") vaan omillaan ja jotka hakevat täältä vastauksia, kun eivät saa niitä omasta joukostaan ja heidän on tulevaisuus.
Toivonkin, että nämä kirjoittelut ja nyt viimeksi Hulluinhuonelaisen ansiokas kirjoitus saisivat nuorison silmät aukeamaan ja tietysti ajattelevien vanhempienkin vl-ihmisten näkemykset kirkastumaan.
sellaista tekstiä, missä on perehdytty vl-opin historiaan ja opissa mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin.
Itse olen liittynyt liikkeeseen 70-luvulla. Sitä aikaisemmasta opetuksesta olen korkeintaan jotakin lukenut ja ollut havaitsevinani Kristuksen sovitustyön merkityksen latistumisen ja seurakunnan merkityksen korostumisen. Samalla puheiden sisältö on pitkälti muuttunut samojen "tuttujen ja turvallisten " fraasien toistelemiseksi.
Nykyään olen vl-kriittinen vl, mikä on pidemmän päälle ilmeisesti mahdoton yhtälö. Kuumeisesti mietin, jäädäkö taistelemaan mielestäni oikeamman opetuksen puolesta sen riskin uhallakin, että joudun hoidetuksi ulos. Toinen vaihtoehto olisi pakeneminen liikkeestä.
Olen puhunut omille nuorilleni kriittisen ajattelun puolesta ja pyytänyt tutustumaan lestadiolaisuuden historiaan ja paljon olemme asioista keskustelleetkin ihan perheen kesken.
Nähtäväksi jää, muuttuuko liikkeen opetus alkuperäiseen suuntaansa . Suhtaudun asiaan skepitsesti. Tätä menoa seurauksena saattaa olla liikkeen vähittäinen hiipuminen.
"Nykyään olen vl-kriittinen vl, mikä on pidemmän päälle ilmeisesti mahdoton yhtälö. Kuumeisesti mietin, jäädäkö taistelemaan mielestäni oikeamman opetuksen puolesta sen riskin uhallakin, että joudun hoidetuksi ulos. Toinen vaihtoehto olisi pakeneminen liikkeestä."
Samoja vaihtoehtoja minä olen pyöritellyt. Liikkeen kannalta nuo vaihtoehdot todennäköisesti ovat loppujen lopuksi yksi ja sama, eli meidän sanotaan jälkeenpäin itse kävelleen ulos ja luopuneen uskostamme. Siihenhän tuo taisteleminen päättyy että meidät ajetaan nurkkaan ja laitetaan valitsemaan pakkoparannuksen ja ulosheittämisen välillä. Yhteisöjumalan ja Kristuksen... Tai sitten se moppilaiseksikin tituleerattu lähestymistapa, eli ollaan kriittisiä vain siihen pisteeseen asti mihin se sallitaan ja siitä eteenpäin annetaan seurakunnan olla halunsa mukaisesti Kristusta rakkaampi.
"Olen puhunut omille nuorilleni kriittisen ajattelun puolesta ja pyytänyt tutustumaan lestadiolaisuuden historiaan ja paljon olemme asioista keskustelleetkin ihan perheen kesken."
Nostan hattua tuolle. Olisivatpa minun vanhempani samanlaisia.
"Nähtäväksi jää, muuttuuko liikkeen opetus alkuperäiseen suuntaansa . Suhtaudun asiaan skepitsesti. Tätä menoa seurauksena saattaa olla liikkeen vähittäinen hiipuminen."
Samoin suhtaudun minä. Mutta eipä se ole syy olla kylvämättä että maa näyttää meidän silmissämme huonolta.
Minä nuorena näen erityisen selvästi liikkeen hiipumisen. Ympärilläni on laumoittain nuoria joista kyllä löytyy halua tässä laumassa matkaa tehdä ynnä muita laumaeläimen tunnusmerkkejä, mutta hengellisyyttä heistä on vaikea löytää. Vuosikymmeniä on opeteltu siihen, että "usko" säilyy parhaiten kun kohdistaa mielenkiintonsa jonnekin ihan muualle eikä ole turhan utelias - ja minun sukupolveni näyttää osaavan sen jo aika hyvin.
huomata, että samanlaisten ajatusten kanssa kamppailevia löytyy eri ikäluokista. Tietänet hyvin puhujien yleisen tavan suunnata varoituksen sanoja järkeilystä ja sen semmoisesta erityisesti nuorille. Saattaa kuitenkin olla niin, että me keski-ikäisetkin joudumme kovaan Jaakobin painiin näiden asioiden kanssa aivan yllättäen tai vähitellen.
Olen ollut tunnistavani kuvaamasi ilmiön ikäluokassasi valitettavan yleisenä käyttäytymistapana, Tietynlainen kepeys, jonka turvin selviää ja voi kulkea toisten mukana.
Olen toisaalta miettinyt sitäkin, että onko ikäpolveni omassa pelossaan siirtänyt tuon pinnallisen tavan "olla uskomassa" perinnöksi teille nuoremmille, koska olemme kokeneet raskaan 70-80 -luvun taitteen hoitokokouksineen.
No, itsessäni asuva taistelija ei vielä haluaisi luovuttaa ja toivon säilyväni Kristuksen uskossa jatkossakin.
Oletko muuten lukenut Hulluinhuonelaisen, ajattelen nyt nimimerkkiäsi?
Itse en ole lukenut vielä. joku on sanonut , että se ja Lutherin Sidottu ratkaisuvalta olisivat ne kaksi "rankinta" opusta. Jälkimmäinen on tuttu itselleni.
Tarkoitatko opillisten vai tälläisten "syntien" kritisoimista, ette sitä uskalleta tehdä?
Jos sanot, että eivät uskalla kritisoida opillisia asioita, niin otappa esimerkki. Esimerkin tähän tyyliin:
VL-opetus --> "oikea" opetus
Ja jos sanot, etteivät uskalla kritisoida "synteihin" niin en tarvitse kommentteja.
kerroppa muutama esimerkki, mikä sinua nykyisessä vl-liikeessä nostaa tunteet esiin? Eli siis ovat vääriä asioita sinun mielestäsi. Olis kiva tietää ja ehkä myöskin kommentoida.
Sekä opillisista että "syntien" puolelta.
Tässä muutamia
Opillisista:
- vl:ien -vain me-oppi eli se, että uskovaisia ovat vain vl-liikkeeseen kuuluvat miinus "mädät kalat" kaiken maailman pikkulapset. Se on Raamatun vastainen. (Luuk. 9:49-50)
- vl:ien erehtymätön seurakunta. Viittaan vuoden 1909 kokoukseen, jossa todettiin, että Raamatun rinnalle ei voi asettaa mitään muuta (ei esimerkiksi "seurakunnan neuvoja"). Siitä löydät lisää Hakomajasta, jonne se on sanatarkasti säilötty.
- parannuksentekomenetelmä: vl:ien mielestä VAIN toisen vl:n kätten päälle panemisen kautta ihminen voi tulla uskoon ja saada Pyhän Hengen. Epäraamatullinen, koska Raamatusta löytyy vain yksi paikka, Johanneksen evankeliumista, johon vl:t perustavat oppinsa, kun taas koko muu Uusi testamentti toistaa toistamasta päästyäänkin, että yksin usko Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä riittää. Jeesus opettaa, että Pyhän Hengen voi saada rukoilemalla (Luuk. 11:13).
Muutakin löytyy, mutta tässä tärkeimmät pikaisesti.
Synti: Synti on se, mikä erottaa meidät Jumalasta, kymmenen käskyä kertoo sen hyvin ja Jeesuksen tiivistämänä se on rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Syntiä on siis Raamatun mukaan rikkominen Jumalaa vastaan ja rikkominen lähimmäistä vastaan.
Vl:t ulottavat synnin hyvin laajalle ja tuo "syntilista", jota siis ei ole ja joka on korvattu kiertoilmauksella: "uskovainen ei halua ...", ilmoittaa monta asiaa, jotka eivät sodi näitä Raamatusta löydettävää synnin määritelmiä vastaan.
Vl-liikkeessä niitä sanotaan neuvoiksi ja ohjeiksi, jotka varjelevat vl:iä joutumasta syntiin. Se ei ole kuitenkaan totta, sillä neuvot ja ohjeet eivät sisällä vl-sanktiota: "jos et noudata näitä neuvoja, emme pidä sinua enää uskovaisena, vaan olet elämälläsi kieltänyt uskosi". Tuo taas ei ole Raamatun mukaista.
Siis kumpaakaan vl:t eivät uskalla kritisoida. Jos uskaltaisivat, niin vl:ien sisällä käytäisiin kovaa keskustelua näistä asioista eikä niitä tarvitsisi käydä täällä.
siellä sun täällä joka ikäluokissa :-) Kai.
"Olen toisaalta miettinyt sitäkin, että onko ikäpolveni omassa pelossaan siirtänyt tuon pinnallisen tavan "olla uskomassa" perinnöksi teille nuoremmille, koska olemme kokeneet raskaan 70-80 -luvun taitteen hoitokokouksineen."
Syöksykierre alkoi 60-luvulla, ja kasvatuksen keinoinhan vanhoillislestadiolainen liike siirtyy uusille sukupolville. Eli varmasti menneiden vuosikymmenten traumojen jäljet näkyvät tavalla tai toisella myös sukupolvissa jotka eivät olleet niitä tuolloin henkilökohtaisesti kokemassa.
"No, itsessäni asuva taistelija ei vielä haluaisi luovuttaa ja toivon säilyväni Kristuksen uskossa jatkossakin."
Minä olen ollut vapaa siitä lähtien kun lakkasin turvaamasta mihinkään ihmisjoukkoon ja jäin yksin Kristuksen varaan. Jos SRK-lestadiolaisen ottaa siitä joukosta pois, laittaa korvakorun korvaan ja istuttaa television eteen niin siitä uskosta ei enää olekaan mitään jäljellä. SRK-lainen - tai heikkisaarelainen, miksi sitä sitten haluaakaan nimittää - usko on siinä joukon ylläpitämässä elämäntavassa. Ihmiset ja varsinkin vl-joukko voivat hylätä siinä vaiheessa kun omat voimat loppuvat, mutta Kristus ei jätä matkalle.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
"Oletko muuten lukenut Hulluinhuonelaisen, ajattelen nyt nimimerkkiäsi?"
Hankkisin sen omaksi jos sen jostain saisi vaan ei saa. Uusia painoksia ei ole muutamaan vuosikymmeneen otettu, ilmeisesti muutkaan lestadiolaisuuden suunnat eivät halua antaa Laestadiusta lampaidensa luettavaksi.
Jostain kirjastosta löysin sen jokin aika sitten ja lueskelin vähän matkaa. Vaikeatajuista tekstiä eikä sillä taida olla kovin merkittävästi annettavaa liikkeen nykyongelmiin. Mutta se mikä on mielenkiintoista huomata on että samat sanat sieltä löytyvät kuin tämän päivän vl-opetuksesta mutta merkitys on jotain ihan muuta.
Ensimmäinen kohta:
- Väärin. Kysymyksessä ei ole "vain me" -oppi, vaan kaikilla on mahdollisuus päästä Taivaaseen. Raamatussa kerrotaan uskoon "tulemisesta"
Toinen kohta:
-Erota ajallinen seurakunta hengellisestä seurakunnasta.
Kolmas kohta:
-Vain Jumala antaa anteeksi Poikansa veren kautta. Meidän täytyy saada molemmin puolinen yhteys Jumalaan ja se onnistuu vain Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki on uskovaisissa ihmisissä. Ei anteeksianto ole sanoissa, vaan ajatuksessa. Myös kuuro, mykät, sokeat...voivat antaa anteeksi.
Loppu onkin sinun mielipiteesi. Olen osittain erimieltä, mutta osittain samaa mieltä.
-Erota ajallinen seurakunta hengellisestä seurakunnasta.
Teetkö sinä tosiiaan meidän oppimme päätelmät ihmisistä?
Nyt mullakin alkaa ymmärrys riittää teitä kohtaa, jos näin on. Neuvoisin tutustumaan meidän oppiimme.
Esim. Jos puhuja puhuu meistä uskovaisista, hän ei tarkoita vanhoillislestadiolaisia, vaan Jumalan lapsia.
Tämä teidän täytyy ymmärtää.
Hengellinen seukunta ei näy täällä maanpäällä selvästi. Sillä ei ole rajoja. Se on tässä meidän keskellämme. Jumalan seurakunta on Pyhän Hengen yhteys. Eli se on sydämissämme. Hengellinen seurakunta ei ole lihallinen.
Ajallinen seurakunta taas näkyy. Kirkoilla mm. on oma seurakunta.
Minä itse erotan ajallisen ja hengellisen seurakunnan helposti, koska minähän asun kummassakin. Mutta sellainen, joka ei asu hengellisessä seurakunnassa, ei voi myöskään sitä nähdä.
Hengellinen seurakunta ei voi erehtyä. Ihminen voi. Hengellinen seurakunta on Pyhä Henki. Ei Pyhä Henki voi sotia itseään vastaan. Jos tulee vääriä sanoja, niin se on ihmisestä, lihasta. Mutta sekin kyllä voi olla Jumalan teko.
Pyhä Henki ei leijaile missä sattuun. Se on uskovien ihmisten sydämissä. Eli tässäkin meillä on opillinen ero, joten siitä ei tarvitse enään keskustella.
Anteeksi saaminen ei tosiaankaan ole sanoissa. Se on Pyhän Hengen työ. Pyhä Henkihän oli uskovaisissa ihmisissä.
"viestikapula" -systeemistä. Olette aivan oikeassa. Tämänkin takiahan aika on lyhetty, koska näin ois varmaankin käynyt. Mutta onneksi ei ole vielä käynyt. Jumala pitää omistaan huolen.
Selitäppä tämä minulle.
Ap. t. 2:38
38 Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Entä tapahtuuko tässä syntien anteeksiantaminen?? Entä oliko tämä ihmisteko? Tekeekö vl:t näin?
Ap. t. 3:6-8
6 Niin Pietari sanoi: hopiaa ja kultaa ei minulla ole; vaan sitä mitä minulla on, annan minä sinulle: Jesuksen Kristuksen Natsarealaisen nimeen nouse ja käy.
7 Ja hän tarttui hänen oikiaan käteensä ja ojensi hänen, ja kohta hänen säärensä ja kantansa vahvistuivat.
8 Ja hän karkasi ylös, seisoi ja kävi, ja meni heidän kanssansa templiin, käyden ja hypäten ja kiittäen Jumalaa.
Entä tämä?
Ap. t. 3:19-20
19 Niin tehkäät parannus ja palatkaat, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, kuin virvoittamisen ajat tulevat Herran kasvoin edestä,
20 Ja hän lähettää sen, josta teille ennen saarnattu on, Jesuksen Kristuksen,
Minä tiedän ihan tarkkaan teidän oppinne. Olen sen jo tänne kirjoittanut, ja se ei kelpaa minulle. Etkä sinä ole pystynyt kirjoitustani kumoamaan.
Mutta siinä olen samaa mieltä, että jos puhuja puhuu uskovaisista, hän ei SAA tarkoittaa vanhoillislestadiolaisia. Minäkin nimittäin kuulun uskovaisten joukkoon, vaikka en olekaan vanhoillislestadiolainen.
Hengellinen seurakunta se onkin tärkeää, se ei todellakaan näy mitenkään, eikä sille voida vetää rajoja. Kuitenkin vl:t pitävät tarkat rajat, ketkä he hyväksyvät omaan "hengelliseen seurakuntaansa", sehän näkyy jo tuosta tervehtimiskulttuurista, joka on samalla merkki "vain me"-opista. Siitäkään et ole kommentoinut.
Olet siis eri mieltä muitten vl:ien kanssa noista hengellisen seurakunnan rajoista.
>
Minullakaan ei ole mitään ongelmaa erottaa näitä kahta seurakuntaa toisistaan, siitähän meillä ei ollutkaan eri käsitystä ja minä olen sen jo sinulle selittänyt. Minäkin olen jäsen molemmissa. Se hengellinen seurakunta on tärkeämpi. Mutta se minun maallinen seurakuntani ei ole vl-joukko.
Kuitenkin suurin osa vl-ihmisistä käsittää maallisen vl-liikkeen ja hengellisen seurakunnan olevan yksi ja sama asia. Siitähän Hyshys tuossa jo ihmetteli, että näitä KÄSITTEITÄ käytetään sekaisin. (Hänkin tietää, mitä sana "käsite" tarkoittaa)
Mutta sitten tuohon seurakunnan erehtymättömyyteen. Koska hengellinen seurakunta koostuu uskovaisista ihmisistä, niin siihen tulee ihan helposti ihmiskäsityksiä. Eikä se ole erehtymätön juuri siksi.
Erehtymätön seurakunta taas on epäraamatullinen oppi, jota ei ollut 100 vuotta sitten. Siitäkin olen jo maininnut. Se suuri kokous, Torniossa ja Haaparannalla v 1909 tarkoitti taatusti "hengellistä seurakuntaa" ja tuli siihen tulokseen, että "seurakuntakin voi erehtyä". Se ei voinut tarkoittaa mitään paikallisseurakuntaa, koska osanottajia oli ympäri Suomen ja Ruotsin ja taisi olla joku Amerikasta asti.
Kuitenkin olet hieman oikeilla jäljillä, sillä eri seurakunnan jäsenillä on lahjoja Jumalalta, ne ovat niitä armolahjoja, joita valitettavasti ei ole enää vl-joukossa, sen lankeemuksen takia.
Lopuksi lue Room 2:11-16.
Jae 14: "Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.
Jae 15: Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.
Jae 16: Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.( v1993 käännös)
...miten ymmärrät sen. Minä tiedän, miten vl:t ymmärtävät.
Parannuksen teko on tuossa kehotus kaikille, jotka sen kuulivat. Heillä ei ollut kirjallista tietoa Jeesuksen lunastustyöstä, he eivät mitään tienneet ennen kuin Pietari julisti. Kun Pietari kertoi, niin Korneliuksen perhekunta sai Pyhän Hengen hänen kertoessaan. He siis uskoivat kuulemansa. Mutta yhtä kaikki voi uskoa kirjoitetun saarnan kautta. Tärkeintä on usko.
Toinen oli ihmeparannus, jonka Pietari teki Pyhän Hengen voimasta. Miten tämä liittyy vl-opetukseen parannuksen teosta?
Ja viimeinen taas parannuskehotus.
Mutta itse et ole kertonut mitään niistä vl-opetuksen virheistä, vaan ainoastaan heittänyt tuollaisia yleisiä Raamatun lauseita. SE ei ole keskustelua.
Kerropa nyt tarkemmin joka ainoasta kohdasta, minkä kirjoitin tuossa ylhäällä.
Raamatun lauseitten olisi sitten parasta olla juuri kyseiseen paikkaan sopivia, muuten ei kelpaa.
Samoin tuo "vain me".opin selvä merkki, eli tervehtimisten tarkka valikointi. Miten se sopii näkymättömään hengelliseen seurakuntaan, jolla ei ole paikallisseurakuntien rajoja?
Oletko itse tehnyt parannusta?
Eikös se ole just keskustelua, että joku tekee jotain kysymyksiä?
Ihmeparantumisesta. Kysymys syntien anteeksiantamiseta ja saamisesta. Etkö usko? Ehkä sinulta pitäisi kysyä samalla tavoin kun Jeesuksen kuulijoilta:
Mark. 2:9
Kumpi on keviämpi, sanoa halvatulle: synnit annetaan sinulle anteeksi, taikka sanoa: nouse, ja ota sinun vuotees ja käy?
Eli myös Pietari antoi synnit anteeksi.
Ei ole tietoa Jeesuksen lunastustyöstä??
Mites Kornelius? Entä tämä Raamatun kohta?
Ap. t. 8:14-17
14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17 Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Eli tähän ei päde tuo sinun väittämäsi, että he eivät tienneet Jeesuksen lunastustyöstä.
Et sinä voi sanoa sillä tavalla, että jos me ei tervehditä muita, niin se on "vain me" -oppi. Eihän käyttäytyminen välttämättä kerro uskosta mitään. Et sinä voi tälläisiä asioita vetää meidän opetukseen. Ei me näin opeteta. Sehän on vain sivistymättömyyttä.
tervehtimisestä jo laitoin.
""Olet siis eri mieltä muitten vl:ien kanssa noista hengellisen seurakunnan rajoista.""
Tätä en oikein ymmärrä. Kysyppä joltain vl:ltä, että missä kulkee Jumalan valtakunnan rajat? Onko ne piirrettävissä? yms...
Saat samat vastaukset kuin minultakin. Eli en tiedä, mistä olet saanut tälläisen ajatuksen.
"Kuitenkin suurin osa vl-ihmisistä käsittää maallisen vl-liikkeen ja hengellisen seurakunnan olevan yksi ja sama asia"
Tähän ehkä sama vastaus kuin ylempänä. Kyllä minun tietääkseni ja mitä olaan juteltu, niin tiedetään näiden ero. Koska me harvemmin puhutaan hengeelisestä seurakunnasta, eli siis tuolla nimellä, niin saattaa tulla sekaannuksia, mutta jos kysyy esim. mitä eroa on seurakunnalla ja Jumalan valtakunnalla, niin saatte samat vastaukset kuin minultakin.
"Se suuri kokous, Torniossa ja Haaparannalla v 1909 tarkoitti taatusti "hengellistä seurakunta""
Kuka sulle näin kerto? Vai onko tämä sinun päätelmäsi?
Ei Pyhä Henki voi erehtyä, eli Pyhä Henki on Jumalan seurakunta. SRK yms. ovat erejä, jotka voivat erehtyä.
vl:t eivät tervehdi muita kuin omiaan "Jumalan terveellä"? Jos se kerran ei ole merkki siitä, ettei muita pidetä uskovaisina.
Kun minut erotettiin, niin minua lakattiin tervehtimästä Jumalanterveellä. Ja muutenkin lakattiin pitämästä yhteyttä.
Sehän on niin selvä merkki, ettei sen ymmärtämiseen tarvita yliopistosivistystä.
>>Et sinä voi sanoa sillä tavalla, että jos me ei tervehditä muita, niin se on "vain me" -oppi. Eihän käyttäytyminen välttämättä kerro uskosta mitään. Et sinä voi tälläisiä asioita vetää meidän opetukseen. Ei me näin opeteta. Sehän on vain sivistymättömyyttä.
vl-liike on yhteisö ja sen sisällä tervehditään "Jumalan terveellä". Jos ei kuulu tähän yhteisöön, niin sitä ei tervehditä. Kysymys ei siis ole mistään muusta, vaikka tuo lause pitää enemmän sisällään, mitä me edes ymmärrämme. Se on vain meidän tapa tervehtiä omia yhteisön jäseniä.
Ei opetus ole muuttunut. Jos on 100 000 vl-ää, niin väkistehän siihen joukkoon mahtuu ihan hirveesti erilaista porukkaa. Jotkut tervehtii "oikein" ja jotkut "väärin". Uskomme ei kuitenkaan perustu tervehtimiseen.
Tottakai hengen hedelmät näkyy "oikein" uskovaisissa. Mutta emmehän me aina tiedä, että onko joku "oikein" uskomassa vaiko ei.
Tervehtimiseen vielä sen verran, että kukaan "epäuskoinen" ei ole vastannut mulle takas "Jumalan terveellä" jos olen vahingossa niin sanonut. Tässäkin on kuitenkin kysymyksessä uskominen. Eli jos ei usko meidän tavalla, niin ei ole Jumalassa terve, jos uskoo niin sitten on.
Kysymyksessä siis on uskon asia. Uskotaan sellaista mitä ei ole nähtävissä.
Eli siis jollakin toisella tavalla uskovilla voi olla omat tervehdykset ja he uskovat sitten sillä tavalla, eikä mulla oo niitä sitten mitään vastaan.
Miten Pyhä Henki voisi olla seurakunta?
Pyhä Henki ei toki erehdy, mutta ihminen voi erehtyä luulemaan Pyhän Hengen ääneksi jotain sellaista, mikä sitä ei ole. Ja juuri tämän erehdyksen välttämiseksi täytyy Pyhän Hengen sanomaksi väitettyä arvostella Raamatun sanalla. Jos ne ovat yks yhteen, niin silloin kyse on todellisen Pyhän Hengen todellisesta äänestä.
Miksi sitten ne muutamat vl:t selittivät minulle kuten yllä kerroin? Vaikka olen vastannut kaikille takaisin, jos minua niin tervehditään? Sitten taas, jos joku vl "vahingossa" tervehtii meikäläistä Jumalan terveellä, niin se asia korjataan sanomalla:"Otan takaisin", kun tuolle tervehtijälle selviää, etten ole vl?
Selityksesi ei kelpaa minulle.
Totta kuitenkin on, etten piittaa siitä sen enempää, kuin että se on "suuntatervehdys". Sellaisia käyttävät lestadiolaiset toisilleen, tosin häveten, jos ei-vl on läsnä se sanotaan mumisten ja hiljaisella äänellä.
Muutamat vl:t pitävät minuakin uskovaisena ja tervehtivät minua "Jumalan terveellä" mutta vain silloin, kuin muita vl:iä ei ole mukana. Jos on, niin ei tervehditä;)
Kyseessä on siis jotain muutakin, kuin mitä annat ymmärtää. Kyse on ihan selvästi siitä, ettei muita kuin toisia vl:iä tunnusteta siihen maailmanlaajuiseen hengelliseen seurakuntaan kuuluviksi. Tämän voivat todistaa tosi monet muutkin uskovaiset, joilla on vl-tausta.
Sanoit tietäväsi, että mikä on hengellisen ja ajallisen seurakunnan ero. Mutta täytyypi sanoa, että et taidakkaan tietää.
Jumalan seurakunta on Pyhä, eli hengellinen. Tässä Jumalan seurakunnassa on vain Pyhiä, eli sellaisia, jolla on Pyhä Henki. Eli hengellinen seurakunta on Pyhän Hengen seurakunta.
ME MUUT olemme kaikki joulupukkeja!
Kysymyshän on uskosta. Jos ei joku usko sillä tavalla kuin me, niin silloinhan se ei kuulu "meihin" Tässä on jutun pointti.
Jos ihmiset aattelee sitten, että vl:t ei pidä muita uskovaisina, niin mitä sitten? Jos siis ei usko samalla tavalla kuin me, niin silloin ei meidän uskon mukaan ei pääse Taivaaseen. Eli silloin ei ole Jumalassa terve ja sille ei myöskään sanota Jumalan tervettä.
Tervehdys ei ole uskon peruskysymyksiä. En minä aina edes tervehdi Jumalan terveellä esim. kavereita. Ihan morokin riittää.
oikiat kristityt Raamattuun - aivan sama, miten tervettä huutelette, kun usko on sairas!
Ei taida Juhakki osata kertoa Raamatun mukaisesti, miten on mahdollista, että Pyhä Henki olisi sama kuin seurakunta???
En tosiaankaan halua olla tuollaisessa Juhakin uskossa joka on noin harhassa.
Kävitkö muuten niillä sivuilla jotka sinulle kirjoitin?
Vai etkö uskaltanut? Koska se olisi voinut riisua laput silmiltäsi, kuten teki Hulluinhuonelaiselle. Hän kauhistui sitä SRK:n valhetta, johon oli uskonut.
Olet ihan ensimmäisestä kirjoituksestasi asti kierrellyt sitä tosiasiaa, että vl-liikkeessä on "vain me-oppi":)))Olet sanonut, ettei teillä ole sellaista.
Ja nyt sen ihan itse tunnustit:
>>Jos ihmiset aattelee sitten, että vl:t ei pidä muita uskovaisina, niin mitä sitten? Jos siis ei usko samalla tavalla kuin me, niin silloin ei meidän uskon mukaan ei pääse Taivaaseen.
julkinen salaisuus. Onnellinen hän joka tämän on löytänyt.
jos minä uskon että Jeesus elää tänä päivänäkin ihmisten keskellä, armahtavana, lohduttavana ja kutsuvana seuraamaan Häntä.
Tässä maailman ajassa on paljon uskoja ja uskomuksia, näin on aina ollut. Viimeisillä ajoilla monet kutsuvat yhden miehen nimeen, mutta pyytävät vaatetttaa itseään omilla vaateilla, tämä on maailman antikristus, joka on ilmoitettu Raamatuin jälkeen.
Älä ymmärrä väärin. Maailmassa on satoja uskontoja, jotka uskovat, että heidän oppinsa mukaan vain pääsee parempaan elämään. Kaikilla ei ole Taivas se paikka, johon he pääsevät, meillä on.
Eli myös meidän uskomme on vain yksi muiden joukossa ja me uskomme, että vain tällä uskolla pääsee parempaan elämään, eli meidän uskon mukaan Taivaaseen. Kysymys ei ole mistään "vain me" -opista, vaan uskosta. Jos se olisi "vain me" -oppi, niin silloinhan kukaan muu ei pääsisi Taivaaseen. Mutta mehän annetaan jokaiselle mahdollisuus päästä Taivaaseen, ja vieläpä lisäksi oikein toivotaan ja rukoillaan sen puolesta. Joten siksi en ymmärrä tuota teidän "vain me" -oppia, jota te luulette, että me opetetaan.
Jos se tuntuu niin pahalta, että me sanotaan, näin, ette jos uskoo samalla tavalla kuin me, niin pääsee Taivaaseen. Sehän tarkoittaa sitä, että et ole varma omasta uskostasi. Silloinhan sinun kannattaa kääntyä ja tehdä parannus. Sitten kun on löytänyt oikean uskon, niin ei ole väliä sillä, mitä muut sanoo, eikä myöskään tarvitse todistella mitään. Ei edes tuu paha mieli, vaikka muut haukkus miten vain ja kuinka paljon tahansa.
Henkilökohtaisesti itsehän mua ei haittaa sinänsä esim. teidän uskonne, koska tiedän, että se on väärä, niinkuin maailman muutkin uskonnot, jotka opettavat eri tavalla kuin me.
Kun on tottunut suoraan ja loogiseen ajatteluun, niin tuollainen saivartelu, jossa todetaan musta valkeaksi ja päin vastoin, jaksaa ihmetyttää.
Itse todistit omalla kirjoittelullasi tosiasiat jo edellisessä kirjoituksessasi ja nyt vahvistit.
Te uskotte, että muut eivät pääse taivaaseen, ainoastaan vain teidän joukossanne olevat, juuri niin kuin minä kirjoitin ensimmäisessä vastauksessani sinulle vl-liikkeen harhaopeista.
Teitä ei haittaa yhtään se, mitä Raamattu sanoo, vain se on tärkeää, mitä vl-liikkeen johto sanoo. Siksi oli minulta ihan ajan haaskausta yrittää kertoa Raamatun lainauksin se, että se näkymätön seurakunta on maailmanlaajuinen ja siihen kuuluvat kaikki, jotka uskovat Jeesuksen lihaan tulleeksi Jumalaksi ja hänet Lunastajaksi meidän synneistämme.
Mutta siitä huolimatta vl-liike ei usko tuota vaan rajoittaa Taivaaseen pääsijät vain omaan joukkoonsa.
Siksi sinunkaan ei tulisi pahastua siitä, että me muut uskovaiset käytämme tuota yksinkertaista ja suurimmalle osalle lukijoista selkeää termiä "vain me"-oppi.
Me, jotka uskomme Raamattuun, emmekä vl-liikkeen oppeihin, emme todellakaan välitä siitä, mitä vl-liike opettaa, tarkoitan oman autuutemme perustaksi. Mutta on paljon vl-liikkeen sisällä olevia, jotka alkavat herätä tuosta valheopetuksesta ja tuntevat, että jotain tärkeää puuttuu ja jokin vähemmän tärkeä ja suorastaan haitallinen hallitsee uskonelämää.
Heille tämäkin ketju on todennäköisesti tarpeellinen silmien avaamiseksi eikä siihen kuluttamani aika kenties ihan hukkaan mennyt.
Kiitän sinua, Juhakki, ihan vilpittömästi, että olet omalla kirjoittelullasi paljastanut kaikille lukijoille sen, mihin vl-opetus perustuu.
Valitettavasti se perustus ei ole Raamattu, josta sanoit, että se ei ole Jumalan sanaa (vaan että sieltä voidaan löytää Jumalan sana). Minä taas uskon, että Raamattu on Jumalan Sana.
Erinomaisen raitis ja osuva avaus. Hyvä! Tuohon "heresian jatkumoon" tulee vielä lisätä Juhani Uljaan alustus Valkealan suviseurojen yhteydessä pidetyssä puhujainkokouksessa. Hän nosti alleviivaten tässä puheessaan seurakunnan neuvot Raamatun rinnalle. Yhtä merkittävään arvoon. Voi verrata Aarno Hahon Amerikan puheeseen. Paikalla olleet puhujat hyväksyivät näkemyksen. Epävirallisesti usea puhuja jälkeenpäin paheksui kannanottoa.
Mutta pelko on puhujienkin keskuudessa suuri.
ja rengas kiristyy...
Toisaalta E.Reinikainen Maaningan puheessaan totesi kirkolliskokoustenkin joskus erehtyneen. Mahtoiko hän näin epäsuorasti myöntää, että seurakunta ylipäätään voi joskus erehtyä?
Ainakin Piri, Lohi sekä myös Oulunsalon entinen kirkkoherra ja Kiimingin nykyinen kirkkoherra ovat julkisesti sanoneet että seurakunta voi erehtyä ja hoitokokouksissa on tehty vääryyksiä.
Ihmettelen jos jonkun vanhemman polven teologin omatunto olisi puhdas näissä asioissa. Kyllä heillä tietoa on mutta rohkeus puuttuu.
kaikki pappisveljiä. Lieneekö sattumaa?
"erehtymisenkin" olevan Jumalan tahto, jolla on aina jokin tarkoitus. Ja tämä tarkoitus osoittautuukin jälkeenpäin ajateltuna hyväksi ja siunaukseksi, esim. joku löytää Jumalan valtakunnan tuon "erehdyksen" seurauksena.
sillä nuo erehdykset ovat rikkoneet suurinta käskyä, eli rakkauden kaksoiskäskyä vastaan ja aiheuttaneen vääryyttä monille uskovaisille ihmisille. Heitä eivät toiset "sisälle jääneet" vl:t enää pidä uskovaisena. Muista Jeesuksen vertaus paimenesta, joka lähtee etsimään yhtä kadonnutta lammasta ja jättää ne 99 vaille paimenta.
SRK ja "hoitomiehet" ruoskivat lampaita eivätkä välittäneet niistä, jotka potkivat ulos. Tuota ei todellakaan korvaa se, että "joku mahdollisesti tekisi parannuksen" noitten vääryyksien johdosta. Miten se voisi, kun niin moni kärsi niistä?
esittää Jumalalle, sillä Jumala on oikeudenmukainen ja antaa jokaiselle ansionsa jälkeen. Etäpä voi vetää Jumalaasi vastuuseen, kun olet saanut Hänen tahdostaan ansiosi jälkeen.
Meidän tehtävämme täällä on palvella toisiamme, ja Jumala on luvanut siunata kylvötyömme. Itsessämme me jokainen tunnemme olevamme ne kelvottomat palvelijat emmekä näe työtämme, ja näin on hyvä. Palvelustehtävässä on tärkeintä anteeksiantamuksen mieli, ellei tätä ole lähimmäistään kohtaan niin silloin on sidottu sydämmestä, ja ankaran palvelijan osassa.
Hyvä Paimen hoitaa lampaitaan niin ettei niistä yksikään eksy.
vetää Jumalaa vastuuseen mistään. Miten sinä sellaiseen käsitykseen olet päässyt? Eikä minulla ole mitään vaatimuksia Häneltä. Toki rukoilen siunausta ja varjelusta uskossani.
Minulle SRK ei ole Jumala. Ehkä se on sinulle.
Päin vastoin, kiitän Jumalaa, että Hän avasi silmäni näkemään sen synnin saastan, mikä SRK:ssa on. Kiitän Häntä joka päivä siitä, että saan olla Hänen lapsensa, Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta, ihan ilman omaa ansiotani.
Luen omakseni Jeesuksen ansion ja sen voimin jaksan taivaltaa vielä jonkun aikaa ja perillä minua odottaa voittopalkinto. Siihen ei vaikuta yhtään mitään, mitä SRK tekee tai on tekemättä tai mitä yksikään vl (mukaan lukien sinä) sanoo tai on sanomatta.
mitä kirjoitit "palkkapaimen" osassa, koska kyse on siitä kuuluulo Sinulta Hyvän Paimenen anteeksiantamuksen ääni.
Kun on saanut omalle kohdalleen suurimpana syntisenä 10000 leiviskän velan anteeksi, niin halu on antaa myös läheisilleen joka päivä minkä Jumala suo. Olemmehan täällä tämän päivän lapsia.
Sinun viestistäsi saa sellaisen käsityksen, että minulla pitäisi olla anteeksiantavainen mieli niitä hoitomiehiä kohtaan, jotka "hoitivat" minut Saatanan haltuun, vaikka he eivät olekaan pyytäneet anteeksi? Toki minulla on, muutenhan en itse saisi mitään anteeksi. Eihän sitä jaksaisi elääkään, jos kantaisi kaunaa itseään väärin kohdelleille ihmisille:)
Mutta "hoitomiehillä", jotka vastoin Raamatun opetuksia, kielsivät minulta anteeksiannon, vaikka pyysin syntejäni anteeksi, ei ole mitään hätää, niinkö? He siis eivät ole niitä julmia ja kovasydämisiä palkkalaisia? Heitä siis ei haittaa, vaikka he kovistelevat "kanssapalvelijaa" (eli minua), eivätkä anna anteeksi, niinkö?
Raamatun mukaan taivaallinen Isä ei anna sellaisille anteeksi, mutta "hoitomiehillekö" antaa eli se sana ei koskekaan heitä???
ehdoitta kaikille ihmisille, myös Sinulle ystäväni sillä.
Emme voi lähteä ketään ihmistä pakottamaan johonkin, olkoonpa se vaikka mikä asia. Yksi asia kuitenkin meille jokaiselle on pakollista, jotta säilyisimme elossa ja se on leipä, meidän ravintomme, jokapäiväinen leipämme.
Hyvä Paimen on elämän leipänä lastensa kanssa luvannut olla joka päivä maailman loppuun asti. Ei Hän hylkää ketään, joka Häneen turvaa. Herra Jeesus on paras ystävämme sydämissämme, vaikka ihmiset hylkäisivät Hän ei hylkää omaa lastaan. Saamme antaa anteeksi niillekin jotka eivät itse osaa anteeksi pyytää, sillä Paavalin sanoin meidän toivomme on ylösnousseessa Herrassa Jeesuksessa.
eikä vl-fraseologiaa:(
Sinä et vastannut kysymyksiini.
Ja minä jo kerroin, että olen Hyvän Paimenen laumassa ja minulla on rauha Jumalan kanssa.
Tämä on "keskustele vanhoillislestadiolaisuudesta"-palsta
eikä: "saarnaa vl-fraseologiaa"-palsta.
Nuo molemmat kirjoituksesi osoittavat, että vl:t joko eivät osaa keskustella tai sitten siirtyvät fraseologiaansa, jota Kaanaan kieleksikin kutsutaan, kun vastauksia ei löydy.
Mutta siinä he vain osoittavat kaikille lukijoille, että eväspussi on tyhjä.
että te olette totisesti minun opetuslapseni, jos te pysytte minun sanassni ja te teette hyvin kun otatte vaarin siitä kuin kirkas koin tähti koittaa teidän sydämissänne. Ei meiltä silloin mitään puutu, vaan kaikki kysymykset saavat vastaukset, niin että vain yksi asia on tärkeitä ja se on meidän uskomme.
Juuri tuon sorttisia ajatuksia ja kokemuksia minullakin on kun verrataan Raamatun totuutta SRK:n "totuuksiin" paljon puhutulta ja -kirjoitetulta hoitokokousajoilta.
Tuntui uskomattomalta ja hyvin murheelliselta, että nuo tapahtumat paisuivat niin massiivisiksi, että lähes jokainen aikalainen hyväksyi ne tai ei tohtinut ääneen sanoa mielipidettään. Yhteisö(kö) oli tärkeämpi kuin Raamatun totuus.
Kymmeniä vuosia on kulunut. Vasta täältä olen lukenut, että uusi sukupolvi ei ole tiennyt noista tapahtumista yhtikäs mitään.
***
Kysymyksiä: Olen ihmetellyt nimimerkkiäsi, mihin se perustuu? Kokousten aikoihin moni todella sairastui ja joutui oululaisittain sanottuna "Piirille". Vielä vanhempaan aikaan puhuttiin "hullujen huoneelle" joutumisesta.
Käsitin, että olet ry:läinen. Oletko puhunut kenellekään näin avoimesti kuin täällä? Mitkä ovat kokemuksesi?
Toivon, että vastaisit jotain ja kiittelen niistä jo nyt.
Terveisin Sirkka (noina aikoina oululainen)
"Olen ihmetellyt nimimerkkiäsi, mihin se perustuu?"
Laestadiuksen uskonnonfilosofisen pääteoksen nimi on Hulluinhuonelainen. Suoraan tämän päivän vanhoillislestadiolaisuuteen se ei liity oikein mitenkään, mutta se kuvastaa haluani palata sinne alkulähteille, juurille, niin kauas että löydän jotain puhdasta. Sittemmin olen siirtynyt kauas taaksepäin Laestadiuksestakin.
Hauska tuo nimimerkki minusta oli siksikin, että sitä miettiessäni minusta oli tämä Herran lammashuoneeksi väitetty alkanut tuntua yhä enemmän hullujen huoneelta.
"Käsitin, että olet ry:läinen. Oletko puhunut kenellekään näin avoimesti kuin täällä? Mitkä ovat kokemuksesi?"
Nythän minulla on jo johtopäätöksiä joiden takia minut heitetään ulos liikkeestä alta aikayksikön, jos joudun tilanteeseen, jossa joudun tuomaan julki sen että seison eri kalliolla kuin nämä yhteisöjumalan palvelijat. Kokeilin kysyä seurakuntapäivillä joitain asioita kun minulla ei vielä niin kovin paljon näiden kysymysten lisäksi itselläni vielä ollutkaan, ja vuorokauden sisään otettiin muutamalta taholta "huolestuneina" yhteyttä. Opin läksyni ja olen ollut hiljaa siitä lähtien. Tiedän että niin kauan kuin olen virallisesti tämän hullujenhuoneen jäsen, olen hiljaisesti hyväksymässä sitä hengellistä terroria ja Jumalan pilkkaa jota täällä harjoitetaan. Tällä hetkellä olen kuitenkin taloudellisesti vielä hyvin riippuvainen vl-kodistani, joten minua voitaisiin nöyryyttää aika perusteellisesti tämän riippuvuussuhteen avulla mikäli alan hankalaksi. Pian vapaudun fyysisistä siteistäni vl-sukulaisiini ja sitä kautta liikkeeseen ja mahdollisuuteen joutua sen väkivaltamyllytyksen uhriksi, jolloin vapaudun myös kaikista syistä miksi rajoitan "radikalismini" nimimerkin suojiin nettifoorumille. Siihen asti teen väärin pelkuruuttani ja olen kiltti vl-poika joka käy kolmesti viikossa seuroissa eikä kritisoi omasta aloitteestaan mitään.
Olet niiin fiksu ja hyvä ajattelija, että sinun kanssasi kannattaa kyllä vaativammistakin asioista jutella. :-)
Kirjoitit:
"Hulluinhuonelainen. Suoraan tämän päivän vanhoillislestadiolaisuuteen se ei liity oikein mitenkään, mutta se kuvastaa haluani palata sinne alkulähteille, juurille, niin kauas että löydän jotain puhdasta. Sittemmin olen siirtynyt kauas taaksepäin Laestadiuksestakin. "
Arveletko että jossain on julkaistu "puhdasta"? Mikä se voisi olla? Kaikki mikä dokumentaatio kristinuskostsa ja Jeesuksen oeptuksista on talellle, on ihmisten jälkikäteen muistiin merkitsemää. Millä tavoin se olisi "puhdasta" ja mistä se on puhdasta?
OItse näen niin ettei kyse ole niinkään ajallisesta jatkumostsa. Vaan kyse on jatkuvasta dialogista johon osallistuvat niin varhaiset evankeliumitekstien kirjoittajat, apostotli, keskiajan kirkkoisät, uuden ajan filosfit ja tämän päivän kristityt. Me kaikki olemme lopulta samalla viivalla etsimisessämme. Ne varhaiset kristityt eivät oel yhtään "puhtaampia" kuin me tänään.
Tällä tavoin itse koen.
Toki me voimme oppia paljon vanhoista kirjotiuksista. Ilman muuta. Ne on syytä tuntea! On syytä tosiaan tuntea muutakin kuin SRK:n nykyopin hapattamat näkemykset. Nyky-SRK on tuore harha-askel kristillisydyen historiassa.
Poikahan puhuu asiaa. Onnea vain irtautumis pyrkimyksessä.
seuraavasta "liikustasi", jos tai kun erkaannut Ry:n piiristä, mitä ne olisivat? Etsitkö jonkun muun yhteisön, kokeiletko maailman tuulia vai mitä?
Luuletko, onko sinunlaisesti ajattelevia paljonkin, voiko sellaista jotenkin aistia?
>>Tiedän että niin kauan kuin olen virallisesti tämän hullujenhuoneen jäsen, olen hiljaisesti hyväksymässä sitä hengellistä terroria ja Jumalan pilkkaa jota täällä harjoitetaan.
"Arveletko että jossain on julkaistu "puhdasta"? Mikä se voisi olla? Kaikki mikä dokumentaatio kristinuskostsa ja Jeesuksen oeptuksista on talellle, on ihmisten jälkikäteen muistiin merkitsemää. Millä tavoin se olisi "puhdasta" ja mistä se on puhdasta?"
Tarkoitin kronologisen taaksepäin kelauksen lisäksi myös kaivautumista syvemmälle itse asiaan. Koetan viskoa uskostani pois kaiken sen aikakausien kuonan joka on kahdessa vuosituhannessa kerennyt kristillisyyteen ilmaantua ja karsia pois kaikki kulttuurilliset lisäkkeet johtoajatuksena se että ellei apostolinen varhaiskristillisyys pelasta, niin mikä sitten.
Kyllä minä uskon astelevani turvallisemmin Hyvän paimenen jalanjäljissä kun uskon siihen rosoiseen evankeliumiin jota apostolit julistivat, kuin asettamalla uskoni kohteeksi tämän kahden vuosituhannen aikana rakennetun äärettömän teologisen labyrintin, kanonisoitujen paradoksien ja loputtomien abstraktioiden sekasotkun.
Tietenkin tässäkin ajassa julistetaan ylösnoussutta Kristusta ja etsivä löytää hänet samalla tavalla eilen, tänään ja huomenna ja kaikkina päivinä maailman loppuun asti. En sitten tiedä onko tämä minun touhuni vain turhaa hifistelyä. Ehkä. Evankeliumi on sama iankaikkisesti mutta nämä teologiset konstruktiot ovat aina ihmisrakenteisia ja siksi puutteellisia. Siksi epäröin asettua tällaisen kaksi vuosituhatta rakennetun teologisen kyhäelmän varaan joka on niin massiivinen ettei alas asti oikein näe että onko se Kristus-kalliolla. Joten hyppäsin tänne paljaalle kalliolle ja katselen olisiko täällä jotain maltillisemman oloista rakennelmaa jossa pitää majaa.
Vapauteen Kristus on jo vapauttanut minut. Se mitä on jäljellä on kertominen siitä tälle yhteisölle :-)
Jos teet tästä gradua tai jotain, haluan lukea valmiin kappaleen ;-)
"Vielä kysyisin "seuraavasta "liikustasi", jos tai kun erkaannut Ry:n piiristä, mitä ne olisivat? Etsitkö jonkun muun yhteisön, kokeiletko maailman tuulia vai mitä?"
Ajattelin turvata ihan siihen Kristuksen kirkkoon. Maallisena laitoksena saanee toimia kansankirkko, sen jäsenyyttä ei tulkita kirkon toimien varauksettomaksi tueksi kuten vanhoillislestadiolaisuudessa. Joten en jäsenyydelläni ole tukemassa hengellistä väkivaltaa.
Sosiaalista verkostoani todennäköisesti rakentelen kirkkonuorten, uudestikastajien ja miksei vaikka LYRSin suuntaan. Mihinkään uuteen ihmisvoimin rakennettuun karsinaan en kuitenkaan ole hyppäämässä.
"Luuletko, onko sinunlaisesti ajattelevia paljonkin, voiko sellaista jotenkin aistia?"
Riippuu mitä tuolla tarkoitit. Meitä SRK:n määritelmän mukaisesti mätiä kaloja löytyy muutamia kymmeniä tuhansia, mutta enemmistön arvelisin meistä olevan niitä jotka on liikkeeseen kasvatettu mukaan ja joita ei vain voi kuvata oikeen parhaalla tahdollaankaan millään tavalla hengellisiksi ja jotka siksi ovat äänessä korkeintaan vaatiakseen vähän lisää vapauksia voidakseen elää riippumattomina uskonnosta, kun taas meitä, jotka haluamme kysyä että seurataanko tässä nyt varmasti Kristusta, on vähemmän. Luulisin.
Voiko sen jotenkin aistia... 60-luvun alusta lähtien liikkeestä on heitetty ulos samantien jokainen josta sen on voinut aistia. Ja minulla on reaalielämässä kokemuksia enimmäkseen juuri näistä jotka ovat täällä liikkeessä sisällä. Mutta kyllä, otaksuisin että sen voi aistia. Ainakin joskus ja jollain tapaa.
"Tarkentaisitko, mikä on mielestäsi "henkistä terroria" ja "Jumalan pilkkaa"?"
Henkistä, tai, kuten itse sen ilmaisin, hengellistä terroria on mielestäni se lain orjuus johon ihmiset on saatettu kun on vuosikymmenet omin voimin rakennettu valtakuntaa omalle jumalaksi korotetulle yhteisölle. On tarkoituksellisesti haluttu rakentaa valtakunta joka erottuu ympäröivästä maailmasta, ja tämä on tapahtunut määrittämällä härskisti Kristuksen nimeen vedoten ne rajat joiden piirissä uskovaisen lankeaminen on sallittua. Porkkanana autuus, keppinä kadotus kaikkialla liikkeen ulkopuolella. Ja Raamattuun tämä toiminta ei juuri ole voinut nojata, joten koko siioni on pitänyt eksyttää Jumalan armon tuntemisesta jonnekin kauas harhateille.
Suoranaista pilkkaa Jumalasta SRK-laisuus tekee mielestäni vaikkapa siinä, kun Jumalan armosta onkin tehty ihmisen armeliaisuudesta riippuvaa kun armo on ihmisten mielissä sidottu synninpäästön sanoihin avainten vallan kautta. "Ei Jumala voi tehdä työtään kuin valtakuntansa kautta." Työvaliokuntako sen estää? Armon sitominen synninpäästöön on tehnyt armosta työkalun ihmisten alistamiseen. Lain ruoskalla sivaltelulla päästään murskaamaan ihminen paljon aikaisempaa paremmin kun armoa tarjotaan vasta sitten kun ruoskija niin tahtoo, jos tahtoo. Vanhoillislestadiolaisuus pysyy liitoksissaan sillä, että sen yhteisöjumalan eli ihmisjoukon armoa pidetään Jumalan armona eikä Jumalan armon tuntemisesta näin ollen voida liikkeen piirissä juuri puhua.
"Onko se muuttunut aiempaan Ry:llä kuulemaasi, vai oletko itse huomannut sen esimerkiksi lukemistesi jälkeen?
Missä määrin täällä olevat kirjotukset ovat muokanneet mielipiteitäsi, vai ovatko?"
Minä olen nuori... Minun on ollut tähän asti vaivatonta täyttää seurakunnan rakkauden ehdot. Se synkkyys jolla suhtaudun vanhoillislestadiolaisuuteen ja joka säikäyttää tekstiäni lukevan vanhoillislestadiolaisen joka itse elää siinä kuplassa vielä sisällä, ei kumpua minun omista kokemuksistani vaan etupäässä toisten kokemasta. Itse olen elänyt ympäristössä jossa vanhoillislestadiolainen ihanne on ehkä lähimpänä todellisuutta kuin missään, en ole kokenut käytännössä juuri minkäänlaista pakottamista liikkeen taholta. Tuntuvin kahle joka minulle on asetettu että uskon asioista on parempi olla kysymättä ellei aio uskoa ensimmäistä vastaukseksi tarjottua joka ei ole mikään vastaus. Asenteeni vanhoillislestadiolaisuuteen ei nojaa omiin kokemuksiini. Omat kokemukseni ovat huomattavasti positiivisemmat kuin mitä tunnelmaa kirjoitukseni SRK-lestadiolaisuudesta henkivät. Minä itse en aio kokea sitä käytännössä; uskoa kaikkia omia ajatuksiani, kysymyksiäni ja epäilyksiäni Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi siihen pisteeseen asti että romahdan suurperheen elättäjänä ja alan pakon edessä kysymään onko seurakuntaäidillä ollut oikeus ja syy ajaa minut siihen pisteeseen jossa olen.
Aloin minä jo rippikoulussa miettiä, että tässäkö tämä Herran lammashuone nyt on, kun en ympärillä olevissa nähnyt minkäänlaista kiinnostusta itse asiaa kohtaan.
Vajaa vuosi sitten rekisteröidyin Hakomajaan tarkoituksena näyttää kaapin paikka sellaisille silloin rienaajina pitämilleni kuten Admatalle ja Hyshysille ja siinä samalla lopullisesti testata vanhoillislestadiolaisten argumenttien kestävyys. Eivät kestäneet, ja tässä olen... Kristitty. Muodollisesti vanhoillislestadiolainen.
vastauksistasi, joihin olit paneutunut! Näistä joku ahkera asioista kiinnostunut saisi todella hyvää gradun ainesta, itse en ole tuo "ahkerikko".
Itse osallistuin muutama vuosi sitten oululaisen historianopiskelijan Jenni Etelän progradutyöhön hoitokokouksista. En ole kuitenkaan etsinyt sitä käsiini? Suunniteltu jatkotutkimusaihe on täältä lukemani perusteella muuttunut muuksi.
Olen kiinnostunut siitä, josko Ry:n sisällä löytyisi samalla tavalla uskovia kuin mitä itse olen ikäni ollut ja sellaisia, jotka eivät hyväksy h-kokouksia ym, siksi(kin) kyselen.
***
Vastauksistasi päätellen Ry:llä taitaa olla hyvin erilainen meininki kuin mitä omalla ajallani oli, siis ennen h-kokouksia. Taitaapa olla vain haavetta, että vielä joskus saisi laulaa samalla tavalla vanhoja rakkaita siioninlauluja, onhan sitäpaitsi monet noista lauluista poistettu tai niihin lisätty seurakuntaa korostavia säkeitä.
Jos Sinä tai joku muu haluaa kysellä jotain minulta, vastaan mielelläni, jos osaan.
Vanha SL (199;1)
"Kerran kaunihin Laulu riemuisin Taivahass´on kuultavanan´, Koska päältä maan Vihdoin saavutaan Autuutehen ihanahan. Karisan ma edessä kun seisoen Taivaan kultakanteleita soittelen Silloin suloisin Laulu riemuisin Taivahass´on kuultavanan´
Luterilaisilla ja katolilaisilla on siitä erilainen käsitys. Voi kai sanoa, että luterilaisen opin mukaan ihminen on pohjimmiltaan paha, katolilaisen opin mukaan hyvä.
Kumpi sinusta näyttää sieltä kalliolta käsin ihmisrakenteiselta teologiselta konstruktiolta?
Tämä asia on minusta uskon kannalta aivan olennainen.
En minä osaa sitä muuten ajatella kuin luterilaisittain. En muista juuri mitään tästä problematiikasta, joten en osaa siitä mitään syvällisempää sanoa. Mieleen tulee vain nippu Raamatun kohtia, jotka puoltavat luterilaista tulkintaa.
Mielestäni molemmat ovat ihmisen pykäämiä konstruktioita, riippumatta siitä kumpi kuvaa paremmin totuutta. Ja täydellisesti teologia ei mielestäni sitä voi kuvata koskaan.
ei taida olla paluuta vanhoillislestadiolaisuudessa... Ei ainakaan siltä näytä. :-/
Tällaisesta ei niin vain päästä eroon: SL 96, sanat Pekka Kinnunen 1971.
Jeesus Kristus sanallansa
seurakunnan asetti,
perustuksen teoillensa
vahvan sille rakensi.
Se ei järky, vaikka kerran
maa ja taivas häviää.
Aika vaihtuu iäisyyteen,
seurakunta vielä jää.
Ahdas parannuksen ovi
avoinna on kaikille.
Vaikka rikkaalle ei sovi,
mahdollista Isälle.
Hän voi antaa nöyrän mielen
kolkuttamaan ovea,
avata myös mykkäin kielen
pyytelemään armoa.
Avaimilla ovi aukee,
synninpäästö vapauttaa,
vihollisen kahleet raukee,
omantunnon rauhoittaa.
Sillä Kristus omillensa
päästönsanan asetti,
Hengen vakuudeksi antoi,
joka voiman antaapi.
Herran Henki nuhteleepi
sanan kautta maailmaa,
syyllisyyden osoittaapi,
katumukseen johdattaa.
Että kelpais jokaiselle
päästön sana taivainen,
jota saarnaa katuville
seurakunta Kristuksen.
Monet ovat synnin tähden
seurakunnan jättäneet,
mukanansa muita vieden
eksytykseen johtaneet.
Heitä myöskin Herran Henki
parannukseen kehottaa,
hoitamaton tunto viepi
aina ulos maailmaan.
Valkeus on läpi kansain
aikojenkin kulkenut.
Pohjan äären kansan saivat
myöskin kutsun taivaisen.
Siellä lepää Henki Herran
seurakunnan turvana,
sana osoitti sen kerran
aikain lopun merkkinä.
Ahkeroimme vielä hetken
totuudessa vaeltaa,
kunnes Isä päättää retken,
laumansa hän korottaa.
Seurakunta hoitaa meitä,
äidin lailla rakastaa,
vahvistaapi väsyneitä,
synnin viat puhdistaa.
Mikä on sinun tarinasi? Ulos hoidettu 70-luvulla? Mikähän henki mainittiin syyksi?
kolminaisuusoppi lienevät molemmat käsitteitä, joita sanoina sinänsä ei löydy suoraan Raamatusta.
Jotenkin ne on kuitenkin helppo mieltää molemmat jotenkin luterilaisesti. Samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas on oiva määre kristitylle:)
>>Mikä on sinun tarinasi? Ulos hoidettu 70-luvulla? Mikähän henki mainittiin syyksi?
pätkääkään, koska hän on perisynnin takia joka tapauksessa kadotukseen tuomittu. Hänet voi pelastaa siitä pelkkä usko.
Katolilaista teot auttavat, koska niiden avulla voi toisaalta estää syntiä kertymästä sen hyvän ytimen päälle ja toisaalta mitätöidä jo kertyneitä syntejä (vrt. aneet).
Vanhoillislestadiolaisuus muistuttaa jotenkin oudosti katolista uskoa, kun siinä on tärkeää "synnin poispaneminen" (sen hyvän ytimen päältä?).
Pelkkä usko pelastaa todellakin luterilaisen käsityksen mukaan.
>>Vanhoillislestadiolaisuus muistuttaa jotenkin oudosti katolista uskoa, kun siinä on tärkeää "synnin poispaneminen"(sen hyvän ytimen päältä?).>>
Niin, rippioppi ja kilvoituskritillisyys kuuluvat keskeisesti tämän päivän vl-oppiin. Armon julistus on jäänyt lapsipuolen asemaan.
Tosin teot ovat Hengen hedelmiä, ne seuraavat Lutherin mukaan automaattisesti uskoa.
Eipä oo hirviäst näkyny, omalla kohoralla nääs:(
siitä että jaoit tarinasi. Hienoa että se on jo otettu talteen jälkipolville.
Näihin omakohtaisiin kokemuksiin 70-luvun tapahtumista soisi SRK-lestadiolaistenkin perehtyvän. Meiltä nuorilta salataan paljon.
Kirjoittelemisiin, ja Jumalan siunausta.
tuon ajan ry:läisellä on omia kokemuksia h-kokouksista.
Ehdottaisin Sinulle ja muille kiinnostuneille (taas): kyselkää omilta (iso)vanhemmiltanne ja muilta luotettavilta henkilöiltä niistä!
Kokemukset voivat poiketa paljonkin toisistaan. Moni kiittelee ja kehuu, kuten virallinen SRK:n johtokin, kokouksia siunauksellisiksi ja tarpeellisiksi, joskin jokunen "ylilyönti" on myönnetty tapahtuneen.
(Tarkoittavatkohan nuo ylilyöntitapaukset heitä kuolemaan päätyneitä?). Jotkut voivat kokea ne asioiksi, jotka mieluiten unohtaa iäksi tms.
Joitakin vuosia sitten eräs hautajaistilaisuuden vapaan sanan käyttäjä muisteli vainajan perheen taannoisen iloisen perhetapahtuman osuneen samaan aikaan, kun Ry:n tapahtumien vuoksi "sydän oli vereslihalla".
Luullakseni jokikinen tuon ajan ry:läinen on tehnyt parannusta jostakin "väärähenkisynnistä". Jos ei tuntenut tarvetta siihen, tuomiona oli omavanhurskaus. Ainakin muuan perheystäviimme kuuluva tuomitsi minut sanomalla: "sinusta ihan paistaa ja loistaa tuo omavanhurskaus ja väärä henki". Kummalliselta tuntui, ettei tämä noin kaamealta tuntuva "synti" ollut aiemmin huomattu.
Omalla Ry- ajallani ei vielä tosi pahan leiman saanutta "kososlaista henkeä" oltu niinsanotusti löydetty. Se tuli jonkun ajan päästä lähtöni jälkeen varsin suureen huutoon.
Eräässä Oulun Ry:n kokouksessa, jossa vielä olin, ihmiset menivät luokonaan ja vapaaehtoisesti "mikin" eteen kertomaan ja tekemään parannusta asioista, mitkä eivät olisi sinne kuuluneetkaan. Minulle tuli kuva joukkohysteriasta ja varmuuden vuoksi- parannuksentekemisistä.
Oman Ry:ltä erkantumiseni alkuaikoina toiveet asioiden pikaiseen selviämiseen osoittautuivat turhiksi. Asiat eivät ole selvinneet vieläkään ja aikaa on kulunut jo yli 30 vuotta...
Kiitos aloittaja tasokkaista kirjoituksistasi! Minäkin toivotan Sinulle ja muille lukijoille Jumalan siunausta ja johdatusta sekä hyvää kevättalvea!
Terveisin Sirkka
sinun tarinastasi, joka oli valaiseva ja mielenkiintoinen, joskaan eihän tällaisia soisi kenellekään. Jaksamisia eteenpäin..
ja näistä tapahtumista aiemmin tietämätön?
Kiitos lämpimästä toivotuksestasi! Kysele, jos jotain tulee mieleen.
Jumalan johdatusta ja iloa elämääsi!
nuori eikä tietämätönkään. Joukkoon tullut juuri 70-luvulla nuorena,pahimpien kahinoiden aikana enkä ymmärtänyt koko touhusta tuon taivaallista, henkiparannuksista, julkiripistä jne.
Myöhemminkin saanut tuta tämän sorttista toimintaa.
Nyt olen poissa palstakuvioista ainakin reilun viikon, mutta palaan "kyselytunnille" sitten taas ajan salliessa.
Tekisitkö halutessasi vaikka uuden avauksen "kyselytunti"- teemaan liittyen kunhan palaat. Tämä ketju on viikon päästä varmaan jo takkusten takana. Palstailemisiin!
Hyviä oloja ja alkavaa viikkoa! T.Sirkka
Ystävällinen tervehdys el-puolelta, naapuripalstalta.
Kannattaisi tutustua lestadiolaisuuden historiaan ihan Laestadiuksen, Raattamaan ja muiden sen aikaisten vanhinten ajoilta. Faktaa on saatavana kirjoina ja kiejeinä. Saattaisi selvitä lestadiolaisuuden hajaantumisen syyt ja niistä johtuvat opin eroavaisuudet.
Itse olen vakuuttunut näissä kirjoissa olevien asioiden totuudenperäisyydestä. Ajat sitten edesmenneet isovanhempani kertoivat myös näistä hajaannusten ajoista ja siitä miten heidän vanhempansa kärsivät, kun oli erilaisia ajatuksia ja uskomuksia opin oikeellisuudesta. He ihmettelivät sitä sekamelskaa, joka uskonasioista vallitsi ja miten usko oli muuttumassa erilaiseksi. Silloiset lestadiolaisuuden vanhimmat tulivat Suomeen hätääntyneiden uskovaisten pyynnöstä. Ilo ja itku oli herkässä, kun nämä oikeaa uskoa kaipaavat taas pitkästä aikaa kuulivat sitä samaa elävää uskoa, mitä he olivat tottuneet aikaisemminkin kuulemaan.
Raamattu on ainoa oikea perustus opille. Siihen ei saa laittaa mitään lisää eikä ottaa mitään pois.
Olette tervetulleita kuuntelemaan seuroja ja vaikka keskustelemaan asioista, jotka mietityttävät.
meille kylään, sillä täältä meiltä ei kukaan tyhjänä palaja.
Täällä saat olla juuri tuollainen pohtija. Elämässä on ihmettelemistä, mutta vain yhdenkaltaisella uskolla pääsee perille Taivaan kotiin.
Laestadiuksen postilla löytyy sängyn alta tuosta metrin päästä.
Olen kiinnostunut lestadiolaisuuden alkuvaiheista enemmän velvollisuudentunnosta ja historiallisesta uteliaisuudesta kuin siitä syystä että etsisin sieltä hengellistä ravintoa. Lestadiolaisuus on silti aina ollut herätysliikkeenä kulttuurillisesti omaleimainen ja maallikoiden jälki on näkynyt enemmän tai vähemmän voimakkaasti joten sitä Jumalan sanaa saa seuloa tiukan siivilän kanssa sieltä opetuksesta. Tosin niin kai se on aina ja kaikkialla.
Nyt en viitsi enää yrittää olla mitään muuta kuin uudestisyntynyt Kristuksessa, yksi luupää Herran lammashuoneessa, totisen viinipuun oksa. Jeesus Kristus on Jumalan poika ja Vapahtaja ja kulttuurilliselle kristillisyydelle en vaivaudu antamaan arvoa. Minua on Jeesuksen Kristuksen nimessä koetettu jo saada liian moneen asiaan jolla ei ole ristin tien kanssa mitään tekemistä.
Myös raamattufundamentalismista koetan päästä irti. Se ja sanainspiraatio-oppi ovat uskonpuhdistuksen jälkeen syntyneitä, siis runsaat tuhat vuotta Raamatun kanonisoinnin jälkeen. Raamattua eivät sen kokoajat pitäneet Jumalan ilmoituksena. Laki, profeetat ja Kristus olivat Jumalan ilmoitusta ja kaikki kirjoitettu vain toisen käden tietoa siitä. Raamattua luotettavampaa lähdettä meillä ei tänä päivänä ole mutta siinäkin näkyy hyvin inhimillinen vaikutus. Tuskin on väärin sanoa että kyseinen nide on pyhä mutta se ei tarkoita mitä tahansa.
Rakkaat ystävät. Teidän täytyy ymmärtää yksi asia.
Taas puhun itse kokonaisuutena, en yhtenä sanana.
Raamatussa kun puhutaan seurakunnasta, sillä tarkoitetaan ainakin kahta eri asiaa, eli ajallinen ja hengellinen.
Nyt puhujan puheesta pitää kuulijan päätellä että kumpi on kysymyksessä, koska aina ei puhuja hoksaa, että on sellaisia kuulijoita, jotka eivät ymmärrä suoraan kaikkea.
Nyt kerron eron ajallisesta ja hengellisestä seurakunnasta:
Eli hengellinen seurakunta:
1. Tim. 3:15
Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus.
Monessa yhteydessä puhutaan seurakunnasta myös kaupunkina. Se tarkoittaa sitä hengellistä seurakuntaa:
Hepr. 11:10
Sillä hän oli odottanut sitä kaupunkia, jolla perustus oli, jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
(Muistakaa!! Jumala = Isä, Poika ja Pyhä Henki)
Sitten ajallinen seurakunta:
1. Kor. 16:19
Teitä tervehtivät Asian seurakunnat. Teitä tervehtivät suuresti Akvila ja Priskilla Herrassa, ja seurakunta, joka heidän huoneessansa on.
Ap. t. 15:4
Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria.
Eli tuossa on muutama esimerkki siitä, että on ainakin kaksi seurakunta -käsitettä. Eli toisin sanoen emme/ette voi välttämättä kuulla "totuutta" puhujan suusta ellette te ymmärrä.
Eli tuo sinun ottamasi kanta kannattaa lukea näiden ajatusten ja totuuksien varjossa, ettei tule vääriä käsityksiä.
Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis, jonka päänä on Herra Jeesus Taivaassa. Uskovaiset ovat tämän ruumiin jäseniä.
Jeesus käyttää nimeä "seurakuntaäiti"
Ymmärsittekö??
missä Jeesus käyttää nimitystä "seurakuntaäiti".
Itse en ole sitä löytänyt, vaikka olen lukenut Raamattua melkoisesti.
"Kannattaa muistaa vielä yksi asia.Raamatun sana ei ole sama kuin Jumalan sana vaikkakin Raamattu on täynnä Jumalan sanaa."
Jaahas eli vl on oikeus päätää mikä on Jumalan ilmoitusta raamatussa ja mikä sitä ei ole.
"Raamatussa kun puhutaan seurakunnasta, sillä tarkoitetaan ainakin kahta eri asiaa, eli ajallinen ja hengellinen."
Miten voi olla mahdollista että vaikka väitän hoksaavani erittäin hyvin sen kummasta on kysymys. Silti käsiteitä käytetään ihan tietoisesti väärin.
Miten voi olla mahdollista ettei puhuja itsekään näytä ymmärtävän noiden kahden eroa vaan käyttävät niitä ristiin rastiin täysin tarkoitushakuisesti väärin.
Miten voi olla mahdollista etteivät puhujat kanna moraalista vastuutaan siitä mihin se johtaa että he tietoisesti harhauttavat kuulijaa sekoitaessaan hengellisen ja ajallisen seurakunnan.
Miksi kuulijan pitää päätää mitä puhuja puhuu. Eikö puhujan velvollisuus ole pitää nämä asiat Kristusken kirkaana ettei kukaan vain puhujan puheitten takia eksyisi Kirstuskalliolta syrjään?
"Eli tuossa on muutama esimerkki siitä, että on ainakin kaksi seurakunta -käsitettä. Eli toisin sanoen emme/ette voi välttämättä kuulla "totuutta" puhujan suusta ellette te ymmärrä."
Ymmärrä mitä ajallisen ja hegellisen seurakunnan eroa vai sitä miksi puhuja lähtee luomaan tietoista kuvaa ajallisesta seurakunnasta. Käytää ilmauksia jotka viitaavat ajalliseen seurakuntaan ja luovat kuvan ajallisesta seurakunnasta vaikka kyse on hengellisestä seurakunnasta.
Lainaat kohtaa totuuden patsas ja perustus. Ja käytätä sitä viitaamaan hengelliseen seurakuntaan. Ja kuitenkin tuota käytetään tarkoituksellisesti ajallisen seurakunnan vertauskuvana. Onko kyse tietoinen vallankäytöllinen valhe? Minusta on.
Ennen kaikkea siksi että on tarkoitus eksytää ihminen sekoitamaan käsiteet toisiinsa ei kirkastaa niitä. Se on moraalitonta.
"Jeesus käyttää nimeä "seurakuntaäiti"
Olen kestellut kanssasi tästä ennenkin. Missä seurakunta raamatussa on äiti. Ei seurakunta synnytä lapsia Jumalan valtakuntaan - sille joka ... antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Ei Jumalan lapseksi tulla seurakunnan voimalla vaan Jumalan voimalla.
Missä Jeesus käytää tuollaista termiä seurakuntaäiti. - ei missään. Ei ainakaan siinä merkityksessä kuin vl käyttät sitä synonyyminä ajalliselle seurakunnalle.
Vai onko seurakuntaäiti muka vl synonyymi Jumalan sanalle / tahdolle. Jos niin on... Tai se olisi ainoa raamatullinen synonyymi jotka voisi rinnastaa. Edellisen kerran kestellessa tälläistä yhteyttä ajatuksissasi ei ollut havaittavissa.
On mielenkiintoista että pitää kehitää "salakieli" ettei kukaan muu voisi tulla tutemaan Jumalan valtakunnan salaisuutta.
Jumalan valtakuntaa salataan ihmitöillä? Raamatullista, ei minusta.
ei voi olla nauramatta ajatusten samankaltiasuudelle. :)
Eihän sitä löydäkkään jos ei ymmärrä.
Room. 16:13
13 Tervehdys Rufukselle, valitulle Herrassa, ja hänen äidilleen, joka on kuin äiti minullekin.
Mark. 3:33-35
33 Ja hän vastasi heitä, sanoen: kuka on minun äitini taikka minun veljeni?
34 Ja kuin hän oli ympäri katsonut niiden päälle, jotka hänen ympärillänsä istuivat, sanoi hän: katso, minun äitini ja minun veljeni.
35 Sillä joka tekee Jumalan tahdon, hän on veljeni sisareni ja äitini.
Eli uskovaiset ihmiset ovat äiti ja veli. Jeesus puhuu myös, että uskovaiset ovat myös seurakunta. Eli seurakunta on äiti, seurakunta on veli. Joten tässä on vastaus sinulle. Niinkuin huomaat, että se seurakuntaäiti oli heittomerkeissä, eli tarkoitin, että se on käsite.
Näköjään te ette näytä ymmärtävän mitään.
Jos puhuja sanoo: "tässä seurakunnassa on hyvä elää ja kuolla"
Se joka tämän ymmärtää, niin käsittää oikein ja joka ei ymmärrä, niin käsittää väärin.
Joten kun lukee tekstejänne, niin näytätte kaikesta huolimatta ymmärtää väärin.
Ei puhuja tietoisesti todellakaan johda harhaan. Se miten puhuja puhuu, riippuu paljonkin siitä, ekkä mikä on puheen aihe tai teksti.
Sanonut oon monesti ja sanon vieläkin, että ei yhestä eikä kahesta puheesta voi tehdä paljon mitään päätelmiä siitä, että minkälainen usko meillä on.
Lutherkin kehitti kirkkovuoden, koska sekin hoksas sen, että uskomisen asioita ei voi oppia yhdessä päivässä. Tähän joku mielenkiintoinen tyyppi voi kommentoida, että onko Luther teidän uskonne perusta.
Ei mitään selkeää ja suoraa.
Noista laittamistasi Raamatun paikoista voi sanoa suoraan vain sen, että uskovaiset ovat toistensa sisaria ja veljiä ja vanhemmat ihmiset sitten äitejä ja isiä. Niinhän sitä puhutellaankin toisia uskovaisia, sisariksi ja veljiksi Herrassa.
Mutta tuo ei todellakaan tarkoita, että seurakunta (se ajallinen ja konkreettinen?) olisi kenenkään äiti, vaan tuo koskee vain yksittäisiä uskovaisia ihmisiä, ei koko yhteisöä.
"Näköjään te ette näytä ymmärtävän mitään."
Melkoisen halventavaa tekstiä. Sinä kai sitten ymmärrät ihan kaiken, vai?
Kun sinä nyt sitten ymmärrät, niin voisit sitten kommentoida tuossa ylempänä olevaan kirjoitukseeni, jonka sinua varten väsäsin. Olet tätä ketjua lukenut, joten tuskin se on jäänyt katsomatta.
Odotan perusteellista vastausta siihen.
Sitten meidän uskonnollinen näkemys tässä eroaa. Et voi sanoa, että me oltaisiin väärässä etkä voi sanoa, että me oltasiin oikeassa.
Eli toivon että et enään ottaisi missään vaiheesas tätä asiaa esille, koska se on käsitelty.
Taas tullaan samaan ongelmaan, mikä täällä vallitsee ei vl:ien keskuudessa eli yleistys.
Me puhutaan uskosta, meidän uskosta. Eli jos sanon, ette ymmärrä mitään, niin tarkoitan sillä, että ette ymmärrä meidän uskosta mitään. Samoin kun minä en aina ymmärrä teidän ajatustavastanne meidän uskoa kohtaan.
Täällä on paljonkin viisaampia ihmisiä kun minä, ehkä kaikki, mutta kun mennään sellaiselle alueelle, missä ei kysytä ihmisen viisautta vaan uskoa, niin se kääntyy päinvastaiseksi, koska usko ei ole viisaudessa.
Käsite seurakuntaäidistä, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta, on peräisin Augustinukselta ("Kellä ei ole seurakuntaa äitinä maan päällä sillä ei ole Isää Taivaassa...").
Hän oli, kuten kaikki muutkin kirkkoisät, vajavainen ja erehtyväinen ihminen, ei mikään erehtymättömän opin esiintuoja.
Hänen lausahduksensa selittyy pitkälti sillä, että tuona aikana krisillisen seurakunnan rinnalla vaikutti monia kilpailevia oppikäsityksiä ja filosofioita ... areolaisuus, joka kielsi Kristuksen olevan jumalallista alkuperää, gnostilaisuus (jonka perillisiä nykyajan monet New Age-suuntaukset) ym... Taistelu heresioita vastaan oli todella kovaa, olihan kyse ihmissieluista ja pelastuskäsityksestä, aivan kuten nykyisinkin.
Siinä mielessä Augustinuksen voidaan sanoa puhuneen lausahduksessaan totta, että jokainen, joka ei ole 'Kristuksen opissa' eikä usko Häneen, on pelastuksen ulkopuolella.
Seurakunta puolestaan on maailmanlaajuinen, näkymätön pyhien yhteisö kautta aikojen, ei mikään tiiviisti suljettu, spesifioitu ryhmä, jota tavtaaan vain Pohjolan perukoilla...
Yritin itse löytää kuka katolinen kirkkoisä tuon luterilaisen ortodoksian ja vanhoillislestadiolaisuuden suosiman viisauden aikoinaan muotoili, mutta Google petti eikä löytynyt.
Kirkkopoliittista vallankäyttöä tuo Augustinuksen toteamus on, samaa johon vanhoillislestadiolaisuus häntä lainaa, että siinä mielessä tuota toteamusta tuskin edes käytetään aivan nurinkurisessa merkityksessä. Laumakäyttäytymisen lainalaisuuksien mukaisesti omia rivejä tiivistetään kun lauma on uhattuna, olipa kyseessä sitten areiolaisuuden uhkaama katolinen kristillisyys tai teollistuvan yhteiskunnan agraarinen reliikki ja mikrokulttuuri, vanhoillislestadiolaisuus.
Mielelläni silti perehtyisin kontekstiin jossa Augustinus turvautuu noin ennenkuulumattomaan vetoon.
Se on totta, mutta voin todella sanoa, että olet väärässä. Sinulla ei ole selkeää Raamatun paikkaa "seurakuntaäiti"-oppiisi. Katso tuossa alempaa, sieltä saat tietoa, mistä se oppi on tullut vl-liikkeeseen. Ei siis Raamatusta.
>>>Eli toivon että et enään ottaisi missään vaiheesas tätä asiaa esille, koska se on käsitelty.
Täsmällistä kontekstia en nyt tässä muista, vaikka pitäisihän se tietää...
Täältä löytyy hieman tietoa Augustinuksesta sekä lista hänen teoksistaan:
http://www.ccel.org/ccel/augustine/?show=biography
Kyseessä oli tosiaan aika, jolloin eri virtaukset ja suunnat repivät yhteiskuntaa ja ihmisiä vahvasti eri suuntiin, ja tällöin kehittyi kristillinen apologetia, opin perustelu ja puolustaminen muita filosofioita vastaan. Voidaan katsoa niinkin, että kyseessä oli 'kirkkopolitiikka', mutta en pitäisi Augustinusta vain omaa etuaan tavoittelevana kirkkoruhtinaana; hän on hyvin voimakkaasti puhunut henkilökohtaisen uskon ja Kristuksen sovitustyön keskeisyydestä.
Hänellä on todennäköisesti ollut aito huoli lampaistaan ja näiden säilymisestä pelastavass auskossa, monien opintuulten puhalluksessa..
Kannattaa muistaa, että sellaiset käsitteet kuin 'katolinen ' ja 'ortodoksia' eivät tuolloin tarkoittaneet sitä, mitä niistä tänään helposti tulee mieleen. Tuona aikana ei muita kristittyjä ollutkaan kuin 'katolisia', ja oli vain yksi, jakamaton, yleinen ja yhteinen (=katolinen) seurakunta . Jakautuminen Lännen ja Idän leiriin tapahtui vasta seuraavien vuosisatojen aikana, ja virallinen ero tuli 1054.
'Ortodoksia' puolestaan merkitsee oikeaoppisuutta, puhdasoppisuutta, vastakohtana heresioille ja muille uskonnoille.
Siinä mielessä jaan A:n käsityksen oikeasta seurakunnasta , että vain Jeesuksen sovitustyöhön uskovien joukko pelastuu. Tämä pyhien yhteys on aito, Jumalan synnyttämä, eikä sitä tarvitse erikseen puristaa ulkonaisilla määräyksillä yhteen. Jumala itse tietää ja tuntee omansa kaikkialla maailmassa, eikä tätä Hänen todellista seurakuntaansa voi rajata ulkoisesti.
Ei puhuja tietoisesti todellakaan johda harhaan. Se miten puhuja puhuu, riippuu paljonkin siitä, ekkä mikä on puheen aihe tai teksti.
Sanonut oon monesti ja sanon vieläkin, että ei yhestä eikä kahesta puheesta voi tehdä paljon mitään päätelmiä siitä, että minkälainen usko meillä on.
Ei yhdestä eikä khhdesta vaan vuosikymenten puheista. Jos parinkin vuosikymmenn ajalta tarkastellaan puheita pitäisin aihetta melko kattavana.
Joten jos puhujat eivät tietoisesti johda harhaan niin vielä vähemmmän he tietoisesti pyrkivät kirkastamaan ajallisen ja hengellisen seurakunnan eroa ja pitämään nämä asiat tiukasti erilään toisstaan.
Sinä et ymmärrä kuinka tärkeää se olisi siksi että jos niin ei tehdä tuolainen saarna eksytää oikean uskon paikalata.
Kun opillinen pohja puuttuu ni toivoo että asiasta ei enää keskustella.
Omillekkin sanotaan että älä pohdi usko vaan.
Arvasin lähestulkoon sanatarkasti, että kirjoitat tuollaisen viestin.
Minä jo kerroin sinulle siitä, että mistä se "seurakuntaäiti2 -käsitys tulee. Huomaa, että se on käsitys. Onhan tietysti helpomi sanoa yhdellä sanalla se asia, mitä sitten että kertois saman tuhannella sanalla.
Eli kysymys on käsitteestä, joka on kesitty jo aikaja sitten. Sen käsitteen teille jo selvitin.
Mielestäni näin selvää asiaa ei ole enään turha jankata, koska mielipiteet ei siitä muutu. Mutta jos haluat tarkempaa selvitystä tai siis enämmän niitä Raamatun kohtia, jossa puhutaan "seurakuntaäidistä" (joka on siis käsite) niin voin kyllä laittaa. En kyllä nää siinä sinänsä mitään hyötyä, koska jo laitoin teille pari kohtaa, jossa se näkyy.
Mutta näissä monessakin kohdassa tullaa siihen uskomisen asiaan. Uskohan ei ole viisaudessa. Eli vaikka kuinka paljon laittaisin perusteluita, niin jos ei usko, niin ei usko.
Hyvä kun otit esille tuon, että mistä se seurakunta äiti on tullut. Mulla on niin vajavaiset tiedot.
Totta kai sitä tehdään jatkuvasti.
Esim puhujat puhuvat hengellisestä seurakunnasta näin:
Jumalan valtakunta, Jumalan seurakunta, siionin vuoren asukkaat, pyhien yhteisö, Jumalan lasten joukko, valittu kansa, uskovaiset, Herran omat, Isän valitut, Isän siunatut, Jumalan siunatut, Pyhän Hengen papit, Jeesusksen seuraajat, opetuslapset, lampaat,
Siis nuo kaikki on hengellisessä mielessä kuvauksia Jumalan seurakunnasta, eli hengellisestä seurakunnasta. Niinkuin huomaatte, sanat eivät sisällä sellaista sanaa kuin "vanhoillislestadiolaiset"
Jos arvasit, niin miksi sitten kirjoitit?
Osoittautui sitten tuon kolmannen kirjoittelijan avustamana, että vl-fraasi "Jolla ei ole seurakuntaa äitinä maan päällä niin hänellä ei ole Jumalaa isänä taivaassa" on myöhemmin keksitty asia, vaikkakin meidän ajastamme katsottuna "ajat sitten". Se asia ei ole uskottava asia, kuten Raamatun totuudet ovat. Et pystynyt löytämään Raamatusta (siis evankeliumeista) Jeesuksen sanaa, että seurakunta olisi äiti.
Mutta ei tarvitse vaivautua lähettämään mitään muita Raamatun kohtia, koska niitä ei löydy. Toisenlaisia kohtia toki löytyy, mutta ei sellaisia, jossa selvästi Jeesus käyttäisi "seurakuntaäiti"-sanaa, kuten tuossa ylempänä olevassa tekstissäsi väitit.
Juhakki väitti siis väärin, mutta ei voi tunnustaa sitä;) Siksi asiaa on turha jankata. MOT.
Siinä suhteessa olet oikeassa, että usko ei ole viisaudessa. Raamatun mukaan se sana on niin yksinkertainen, ettei siinä tyhmäkään eksy.
Se ilmenee yksinkertaisena n.s. pienoisevankeliumissa, Joh 3:16 "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän".
Siinä se on, sen minä ymmärrän ja uskon näin eikä siihen muita tarvita. En tarvitse siihen mitään sinun perusteluitasi, perustelut löytyvät Raamatusta.
Mutta sinuun en usko, enkä sinun "seurakuntaäitiisi". Enkä vl:ien "neuvoihin", joita ei ole Raamatussa, enkä vl-syntikäsitteisiin, joita et ole vieläkään vaivautunut tarkentamaan, olet vain huitaissut ne "minun mielipiteinäni".
Eihän fraaseilla ja käsitteillä sinänsä ole mitään merkitystä milloin ne on keksitty.
Nehän on vain sanoja, jotka selittävät "enemmän kuin tuhat sanaa"
Niinkuin taas olen ymmärtävinäni, että ette ymmärrä käsite -sanaa, koska vielä toitotat tuota, että "Jeesus ei käytä seurakuntaäiti -sanaa"
Ei se käytäkkään, siinä olet ihan oikeassa. Mutta sitä hän tarkoittaa, kun hän puhuu.
Eli ymmärrä se, että se on vain käsite, jolla saa selitettyä tuhat sanaa. Siis se on käsite.
Katso Googlesta, että mitä tarkoittaa käsite -sana
Kun kirjoitin ylioppilaaksi v -64, jolloin et todennäköisesti ollut vielä syntynytkään, käytin tuota "käsite"-termiä. Sitä tarvittiin vielä yliopisto-opinnoissani.
Joten se on tuttua. Mutta tuo sana "käsite" on niin mukava sana, että sitä voidaan käyttää tavallisten sanojen ja tavallisessa kielenkäytössä olevien "käsitteiden" sumuttamiseen ja hämärtämiseen.
Siinä te vl:t olette mestareita. Yksinkertaiset asiat tehdään niin monimutkaisiksi "käsite"-kikkailulla ja sen kikkailun aikaansaamalla sekoilulla että sitten voidaankin todeta: "tämän voi ymmärtää vain sellainen, joka on sisällä...".
Mutta sinun tekstisi eivät tee tyhjäksi "pienoisevankeliumia", jonka jo mainitsin ja joka on koko uskomisen ydin.
Olette oikeassa, että käsite -sanaa voidaan käyttää myös "tavallisten" sanojen sijasta. Esim. auto voi olla käsite, jos näin halutaan ilmaista. Eli siis jos joku kysyy että mitä auto -käsite pitää sisällään, niin aletaan luettelemaan: ratti, renkaat, konepleti, nopeusmittari...
Käsite on siinä mielessä hyvä, koska sillä voidaan ilmaista "enemmän kuin tuhat sanaa"
Kysymys ei kuitenkaan ole maititsemasta sumuttamisesta tai hämärtämisestä. Kysymys on asian ilmaisemisesta lyhyesti.
en tuomitse ukkoa vielä tähän hätään. Ehkä hän ei vain osannut arvata, mihin hänen kirjoituksiaan tultaisiin myöhemmin käyttämään.
Opettavat ne jotain jo lukionkin uskonnon tunneilla, Spiritkid ;-) Luterilaisella ortodoksialla viittasin nimenomaan luterilaisuuden puhdasoppiseen 1600-lukuun, ja katolisella tarkoitin ihan oikeasti katolista enkä roomalais- saati kreikkalaiskatolista.
"Siinä mielessä jaan A:n käsityksen oikeasta seurakunnasta , että vain Jeesuksen sovitustyöhön uskovien joukko pelastuu. Tämä pyhien yhteys on aito, Jumalan synnyttämä, eikä sitä tarvitse erikseen puristaa ulkonaisilla määräyksillä yhteen. Jumala itse tietää ja tuntee omansa kaikkialla maailmassa, eikä tätä Hänen todellista seurakuntaansa voi rajata ulkoisesti."
Samoin jaan minä.
Joo,kyllä siellä lukiossa opetetaan yhtä sun toista, mutta kaikki eivät ole jaksaneet ollayhtä ahkerasti ja valveutuneesti tunneilla mukana kuin sinä ;)
Katsoin siis kansalaisvelvollisuudekseni muistuttaa käsitteistä, jotka hämmästyttävän usein menevät ihmisillä edelleen sekasin... :D
Kannattaa muistaa vielä yksi asia.
Raamatun sana ei ole sama kuin Jumalan sana vaikkakin Raamattu on täynnä Jumalan sanaa.
se sitten on? Saatananko?
Raamattu on normaalien ihmisten kirjoittamia. Jumalan sana ei.
Ihminen voi tehdä vireitä, Jumala ei.
Ihminen voi sanoa väärin, Jumala ei.
Ihmisellä saattaa olla huono muisti, Jumalalla ei.
Joten ymmärrättekö eroa Raamatun sanalla ja Jumalan sanalla.
Joten Raamatussa saattaa olla hienoisia "virheitä" koska normaalit ihmiset sen on muistin varassa kirjoittanut ja vielä lisäksi se on käännetty jo monta kertaa esim. suomen kielelle, niin luulis siinä joku asia hieman muuttuvan.
Jumalan sanan, jos et Raamatusta? Puhujien saarnoistako?
Raamatussa on tietysti jotain pikkuvirheitä, mutta ne eivät pimennä tai turmele sitä oikeaan Raamatun ideaa, sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, Sovittajasta ja Vapahtajasta.
"Raamattu on normaalien ihmisten kirjoittamia. Jumalan sana ei."
Mistä muualta löydät Jumalan sanaa kuin "normaalien" ihmisten kirjoittamasta Raamatusta? Kun nämä normaalit ihmiset kirjoittivat Raamattua, he toimivat Pyhän Hengen käskyläisinä, vaikuttamina.
"Ihminen voi tehdä vireitä, Jumala ei.
Ihminen voi sanoa väärin, Jumala ei.
Ihmisellä saattaa olla huono muisti, Jumalalla ei. " Nämä ovat itsestään selviä asioita, eivät liity tähän.
"Joten ymmärrättekö eroa Raamatun sanalla ja Jumalan sanalla. "
En ymmärrä, jos et kerro, mistä sen Jumalan sanan sitten löytää, jos ei "normaalien" ihmisten, Pyhän Hengen asioitten, kirjoittamasta Raamatusta.
sanoin että "Raamatun sana ei ole sama asia kuin Jumalan sana. Raamattu kyllä on täynnä Jumalan sanaa"
Eli mistä me löydetään Jumalan sanaa? En itse edes kehtaa näin tyhmään kysymykseen vastata.
Ei Jumalan sana ole vain se, että mitä Raamatussa on kirjoitettu. Jos selitän Pyhän Hengen voimasta Raamattua omin sanoin, niin silloin minä puhun Jumalan sanaa, vaikka minä en käytä samoja sanoja mitä Raamatussa on.
Jos tarpeeksi muistelee historiaa, niin täytyypi sanoa, että muisti on aika isossa osassa Raamatun tekoa. Jumalan sanahan kulki sukupolvista toiseen sanallisesti alkuunsa. Eli jo silloin saattoi tulla "muistikatkoksia"
Eli lopuksi. Raamatun sana on vain kirjoitettua tekstiä, mutta Jumalan sana voi olla ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
>>>Raamatun sana on vain kirjoitettua tekstiä, mutta Jumalan sana voi olla ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.
"Ilman, että perustelee Raamatulla??"
Tämäkin taisi olla sinun johtopäätöksesi. Enhän minä missää tapauksessa ole näin sanonut. Tässä taas esimerkki teidän johtopäätöksistänne.
Raamattuhan on Jumalan sanaa. Raamattuun on kirjoitettu Jumalan sanaa. Aina kun puhutaan Jumalan sanaa, se täytyy olla totuutta Jumalassa. Totuus löytyy Raamatusta ja Raamattua selittäneitten kirjoituksista, jos ne ovat totuutta.
Raamatun lopussa tarkoitetaan Jumalan sanaan lisäämistä. Enkä minä ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisi lisätä Raamattuun jotain lisää. Kysymyhän on Raamatun selittämisestä.
Jumalan sanan löytämisestä olen jo selittänyt. Jos siitä ei osaa tehdä oikeita johtopäätösiä, niin on kumma. Toisen kerran: kirjoitin tällä tavalla: "Raamattu on täynnä Jumalan sanaa" Osaatko rakas ystäväni tehdä minkäänsorttista johtopäätöstä, että mistä sitä Jumalan sanaa löytyy?
Ja vieläkin johtopäätöksistä. En ole missään vaiheessa sanonut, etteikö Raamattu ole Jumalan sanaa. Olen sanonut, että Raamattu on täynnä Jumalan sanaa. Kuitenkin Jumalan sana on eri asia, kuin Raamatun sana. Eli taas, yrittäkää ymmärtää ensiksi, ennen kuin teette mielikuvituksellisia johtopäätöksiä.
Kuka on sanonut, että poikkeaa Raamatun sanasta?? Taas tuli hätänen johtopäätös. Raamattuhan on täytty totta, sehän on Jumalan sanaa. On tietenkin jonkinlaisia pieniä harhaanjohtavia asioita, koska Raamatun kirjoitukset ovat kulkeneet muistissa ja niitä on käännetty eri kielille. Voit esimerkiksi verrata ihan suomalaisia käännöksiä. Niissä jo keskenään tulee erilaisia asioita esille samasta jakeesta/luvusta.
Se, mikä on tärkeintä, on tietää Raamatun "punainen lanka" Eli se, mitä Raamattu haluaa meille oikeesti ilmoittaa. Ts. Raamattu täytyy ottaa kokonaisuutena, ei yhtenä jakeena/lukuna, niinkuin täällä moni sitä tekee.
Eli sanon tämän. Kaikki tuo teksti, minkä kirjoitit, johtui vaan siitä, että teit omat johtopätökset yrittämättä ymmärtää, mitä sanoin. Ja lisäksi lapsellisella tavalla yrität kääntää sanomisiani minua itseäni vastaan, siinä kuitenkaan onnistumatta.
oLetko sinä Juhakki sama kuin Weha, niin on sman lainen vänkäys? Miksi Et sitten kirjoita omalla rekatulla nikillä?
Oikean jumalan sanan? Heko heko
Sinulla on melko harhailevat ajatukset, jotka kulkevat edes takaisin.
Puhuttu teksti Raamatusta ei ole Jumalan sanaa, ellei sen sisältö ole yks yhteen Raamatun kanssa. Siitä olemme yhtä mieltä.
Sitä varten ennen vanhaan vl-seuroissa oli vanhoja uskovaisia, yleensä mummeleita, jotka nykäisivät saarnamiestä hihasta ja sanoivat, että nyt sulla meni väärin "se ja se" kohta tuossa saarnassasi. Joskus saarnamies palasi takaisin puhujan paikalle ja oikaisi asian.
Mutta nykyään (tai ainakin 30 vuotta sitten) ei tuollaista voi tehdä, sillä sehän on erehtymättömän Jumalan valtakunnan kritisoimista, vikomista, halveksimista jne. Saarnamiehiä ei myöskään tällä perusteella saanut "vikoa", eli sanoa, että väärin meni. Tuolloin on saarnamiehen tekstiin tullut sellaista, mikä ei ole raamatullista.
Ja se taas johtuu siitä väärästä vl:ien "erehtymättömyysopista", valitettavasti.
Ja sinun tekstisi, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa mutta sieltä löytyy sitä, on pelkkää sanasaivartelua. Oletko niin suuri tietoniekka, että voit perata Raamattua ja sanoa: tuo kohta on Jumalan sanaa ja tuo kohta taas ei ole??
Vai onko joku vl- instanssi se joka näin jakaa Raamatun Jumalan sanaan ja ihmisten sanaan?
Taas menee sivuun. En ole missää vaiheessa sanonut, että Raamattu ei olisi Jumalan sanaa. Näinhän se on, sen sinäkin tiedät.
Mutta Raamatussa on myös niitä inhimillisiä virheitä, mitä ihmiset ovat tehneet. Minä itse en muista esimerkkiä ja en kaikkia kohtia tiedäkkään. Ottaisin kyllä esimerkin, jos vain muistaisin.
Sen tähden ei voida sanoa, että Raamatun sana on sama asia kuin Jumalan sana. Voidaan kylläkin sanoa, että Raamatun sana Jumalan sanaa.
Eka kohtaan sen verran, että vielä joskus kuulee ja näkee sellaisia, että "yleisöstä" kommentoidaan suoraan puhujalle. Ei ne ole loppunut.
Tämän "kriittisyyden" näkee parhaiten esim. seurakuntapäivillä, jolloin jos joku puheenvuoron pitäjä sanoo jotain sellaista, mikä ei ole Jumalan opetuksen mukaista, niin se oikaistaan. Juuri näin kävi veemeksi.
Eli tämäkin on vain sinun harhakuvitelmaa.
Minua itseäni on puhuteltu siinä, kun olen asiallista kritiikkiä esittänyt ja Raamattuun tukeutuen (1970-luvulla). On sanottu, että on syntiä kritisoida erehtymätöntä seurakuntaa.
Ja ellet ole sattunut lukemaan historiaani, niin kerron lyhyesti:
Hoitomies sanoi minulle, kun en suostunut pitämään vasta "Jumalan valtakunnasta" ulos hoidettua lähisukulaistani väärähenkisenä:" Vaikka minä en ole ollut paikalla kun NN:ää hoidettiin, enkä tiedä, mitä asia koski, niin sen tiedän ihan varmasti, että hänet on oikein hoidettu. Jumalan valtakunta on erehtymätön ja kun se valitsee hoitomiehet, niin nämä ovat erehtymättömiä (tai eivät tee virheitä, ihan tarkka sanamuoto ei ole mielessä)"
sSinä se oli se erehtymättömän seurakunnan oppi ihan aitona.
Loppupäätelmäksi voidaan sanoa, että vl-opetus on muuttunut, vaikka saarnojen mukaan "Jumalanvaltakunta on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti" (niin kuin se tietysti onkin, mutta puhuja on tarkoittanut vl-liikettä)
En voi sen paremmin kommentoida tietämättä asian tarkempia yksityiskohtia, mutta sanon jotain silti.
Ensinnäkin en tiedä, että mistä häntä "syytettiin" Jos kysymyksessä oli opillisissa asioissa, niin se on ihan Raamatun mukaistakin hoitaa. Ja jos näkemykset ei mee oikeen, niin häne täytyy heivata pois seurakunnasta, jotta mätä ei pääse leviämään.
Mutta se toinen puoli. Jos hoitomies on toiminut väärin, niin silloinhan hoitomies on tehnyt virheen ja hänen täytyy pyytää anteeksi. Ihan Raamatun opetuksen mukaisesti.
Tämän tarkemmin en osaa kommentoida tuohon asiaa.
Voihan hoitomies olla väärässä. Ei siitä ole kysymys. Mutta jos te olette olleet erimieltä opillisissa asioissa, ettekä ole olleet valmiit muuttamaan mielipidettänne ja uskoanne hoitomiehen mukaisesti, niin totta kai teidän on erotettu. Mutta on varmasti annettu mahdollisuus palata takaisin ja rukoiltukkin sen puolesta.
VL:n opillinen opetus ei ole muuttunut. Piste. Totta kai tälläiset käytännölliset asiat saattavatkin muuttua. Mutta uskon peruskysymykset eivät muutu.
Tätä lähisukulaistani syytettiin monisteitten jakamisesta.
Hän oli ottanut kopioita aikaisemmista SRK:n julkaisuista ja lähettänyt niitä eräälle toiselle sukulaiselle, kun näitä oltiin erottamassa. Eikö olekin hupaisa tarina?
Opilliset asiat:) Niistä siis ei voida keskustella Raamatun valossa? Kun NN yritti niin tehdä, tuli vastaus:"Tässä ei raamatuita tarvita".
Vl-liikkeen oppi ja opetus on muuttunut hyvin paljon.
Luehan hakomajasta.
http://hakomaja.net/oppi/vaelimiehen-vaelimies?start=1
Tuolta saat hieman valaistusta, miten vl-opetus on muuttunut.
Valitettavasti hieman huvittaa sinun intosi jyrkästi väittää, ettei oppi ole muuttunut. Se on todella turvallista pitäytyä siihen, mitä opetetaan, ettei tarvitse itse ottaa asioista selvää eikä kauhistuen herätä siihen julmaan todellisuuteen, että sinua on petetty.
Lue myös
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000042071979
Siinä avaaja kertoo oman historiansa. Hänen silmänsä avautuivat. Mutta ehkä sinä et uskalla avata omia silmiäsi?
exlusiivinen. Silloin ymmärrettiin, että myös seurakunta voi erehtyä. Seurakunnan päätöksiä ei saanut silloin korottaa Raamatun veroisiksi.
Kadottivathan Maria ja Joosefkin Jeesus-lapsen. Samoin voi seurakunta ja sen palvelijat kadottaa. Mutta he löysivät Jeesuksen avoimen Raamatun ääreltä niiden joukosta, jotka sitä tutkivat.
Ehkä meillä on eri käsitys "opista".
Uskomisen ydin on evankeliumi. Evankeliumin ydin on anteeksiantaminen. Tämä asia ei ole muuttunut uskovaisissa ihmisissa. En tarkoita nyt vl-yhteisössä, vaan uskovaisissa ihmisissä.
Se mitä jossain hakomajassa tai jossain muussakin on kirjoitettu entisten vl:ien toimesta, niin tietenkin niissä voi pitää sisällään katkeruutta, vihaa ja yms. Tietenkin myös totuutta. Joten siksi ei edes kiinnosta lukea niitä, koska totuutta ei kokonaisuudessa saada mitenkään selville.
Ihan sama mitä virheitä jotkut on tehnyt, niin ei se vaikuta siihen, että miten päästään Taivaaseen. Se opetus ei ole muuttuunut.
Lestadiolaisliikkeen perustajakin antoi "itse" syntejä anteeksi Pyhän Hengen voimasta. Myös tänäpäivänäkin sitä tehdään, eli ei siis ole muuttunut.
Se, että onko joskus vl:t katsonut televisiota, nyt ei katsota, niin se ei ole opillisia asioita, vaan niin sanottuja siveellisiä. Tälläiset asiat varmasto ovat muuttuneet ajan saatossa ja vielä muuttuvat.
Evankeliumin ydinsanomat on selvästi kirjoitettu Raamattuun. Niin Pietari, Paavali kuin muutkin apostolit antoivat syntejä anteeksi. Samoin tehdään nytkin.Eli se ei ole muuttunut.
käy, kun eksytetty ja aivopesty nuorimies(?) tulee sinisilmäisesti palstalle puolustamaan ja puhumaan seuroissa ym kuulemiaan juttuja ja oppeja ottamatta selvää lahkon hirveästä menneisyydestä ja korjaamattomista synneistä; srk-lantakasan päältä on hyvä uskoa, se lämmittää kunnes räjähtää silmille! Onneksi srk:n nykyiset ja menneet vääryydet ja menettelyt ovat mediakiinnostavia, siellä Oulun Uudellakadulla vapistaan uusia avauksia ja paljastuksia
Kävin lukee tuosta hakomajassa vähän matkaa juttuja. Lopetin kesken, koska näkemykset eroavat aika rajusti.
Esim. seuraavassa kohdassa hakomajassa ymmärretään väärin:
Lisäksi on huomattava ettei Jeesus todellisuudessa jättänyt meille ihmisille, edes opetuslapsilleen, yhtään mitään ratkaisuvaltaa. Mitenkö niin, kerran Joh. 20:21-23 kertoo kuinka opetuslapsille jätettiin synninpäästö?
Tässä unohdetaan helposti Jeesuksen sanat ennen oikeutta antaa syntejä anteeksi: ”hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.” Raamatun mukaan tuo Pyhä henki anotaan ja saadaan suoraan Jumalalta:
Luukas 11:13
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Eli tätäkään ei näköjään ymmärretä oikein. Kun anotaan, niin se ei tarkoita sitä, että se saadaan automaattisesti.
1. Joh. 5:14-15
14Ja tämä on se turva, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa jälkeen, niin hän meitä kuulee.
15Ja jos me tiedämme, että hän meitä kuulee, mitä ikänä me anomme, niin me tiedämme, että meillä ovat ne anomiset, joita me häneltä anoimme.
Tässä ei luvata anomisella mitään muuta kuin, että "Hän kuulee". Samoin on rukouksen kohdalla. Vielä Hän sanoo että "Hänen tahtonsa jälkeen." Ei siis meidän tahtomme vaan Hänen.
Monessakin Raamatun kohdassa ymmärretään väärin asiat, koska ei katsota kokonaisuutena Raamatun tekstejä.
Oikein kuitenkin on eräs asia. Hakomaja sanoo, että pitää anoa Jumalalta. TÄmä on oikein. Myös Jeesus on Jumala, myös Pyhä Henki on Jumala. Onhan kyseessä komiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Näkemykset todella eroavat rajusti. Se juuri osoittaa, miten kauas SRK-laestadiolaisus on mennyt entisestä vanhoillisuudesta.
Kävi niin kuin pelkäsinkin. Sinulta loppui sisu kesken lukea loppuun ja sitten se tärkein osio:
VOISIT KRITISOIDA KAIKKEA, siellä on palauteosio, joka jutun jälkeen voi antaa palautteen ja kertoa oman tekstistä poikkeavan käsityksensä asioista. Admata on luvannut korjata, jos joku osoittaa virheen Hakomajan teksteissä.
Mutta sitä et uskaltanut tehdä. Et uskaltanut ryhtyä ajattelemaan omilla aivoillasi Raamatun valossa. Siksi koska aivosi ovat vl-puhujien pesemät ja vl-liikkeessä ei sallita omien aivojen käyttöä Raamatun tulkinnassa. Vain puhujien tulkinnan ovat sallittuja:(
Ehkä olet menetetty sielu. Sääli. Olen yrittänyt parhaani valaistaksesi asioita. Turhaanko?
Ei mun tarvii mennä mihinkään todistelemaan omaa uskoani. Minä uskon, että tämä on oikea usko ja uskon vielä senkin, että pääsen tällä uskolla Taivaaseen. Ei mua paljon kiinnosta todistaa jossain hakomajassa omaa uskoani.
Se miksi olen täällä välillä, niin on vähän eri juttu. Täällä minä vain vastaan kysymyksiin lähinnä.
Niitä on olemassa ties kuinka paljon meidän oppimme vastaisia sivustoja. Voitte kahtoa vaikka sellaisein dokumentin "syntisin silmin" elävästä arkistosta, missä kerrotaan syntisin silmin, eli ei vl:n, tästä meidän uskosta. Siitä saisitte oivallisia keskustelun aiheita. Saisitte loistavia argumenttejä meitä vastaan.
Mutta arvatkaapa, kiinnostaako mua sellainen??
Hakomajasta:
Jos heti ensimmäisellä sivulla selitetään väärin meidän usko, niin on aika lailla selvää, että kaikki muukin on väärin selitetty. Sivustothan on tehnyt entiset vl:t ja sellaiset, jotka muka tietävät meistä jotain. Jos esim. vertaan vaikka sinua ja hakomajan tekijöitä, niin uskon kyllä, että saadaan meidän sanomiset käännettyä meitä vastaan. Jotkut uskoo niihin ja jotkut ei. Minä en usko, koska minähän jo selitin yhden kohdan, jossa on opillinen ero hakomajan ja "meidän" välillä, vaikka hakomaja luulee olevansa oikeassa, luulee tietävänsä meidän uskosta jotain.
En siis ihmettele yhtään vaikka teidät ja moni muukin on "erotettu" meidän "piireistä". Opilliset erot ovat suuria.
Etkö tiennyt sellaista asiaa, että kysymys on uskosta? Ei oman viisauden jälkeen, vaan Jumalan viisauden. Eli ei uskomisen asioita ajatella aivoilla, vaan sydämellä. Ei uskoa oteta, vaan se annetaan jos Jumala sen on niin tarkoittanut.
Otan yhden esimerkin, missä teidän viisaus loppuu kesken. Sanotte, että ainoastaan yhdessä kohdassa sanotaan se syntien anteeksi antaminen, jossa ihminen se tekee. Sehän on siinä Johanneksen evankaliumissa. Mutta siinä olette erittäin rajusti väärässä. Tässä näkyy viisaudella ajatteleminen, koska ei "löydä" niitä kohtia, jossa ihmninen antaa synnit anteeksi. (Ihmisellä tarkoitan tietysti sitä, että Jumala antaa ihmisen kautta tapahtua syntien anteeksiantaminen). Raamattuhan on täynnä näitä Jumalan tekoja, jotka tapahtuvat ihmisen kautta. Niitä olen teillekkin antanut lukuisia Raamatun kohtia luettavaksi.
Vielä lopuksi sellainen kysymys, että luuletko, että kaikki vertaukset ja kaikki ne sanat, jotka olen tänne kirjoittanut, niin ois puhuja minulle sanonut? Silloinhan minulla pitäisi olla melko hyvä muisti.
mielestä ei Raamattuun ollut kirjoitettu tarpeeksi asioita.
Lainopettajat olivat saaneet hengenilmoituksia yli viiden sadan perinnäissäännön verran.
Tämä vaara meilläkin on ellemme pitäydy Raamatun Sanassa.
Heillä oli myös erinomaisia tulkintoja. He olivat tulkinneet esim. neljännen käskyn niin, että se velvollisuus, joka lapsilla olisi ollut vanhempiaan kohtaan oli uhrattukin Jumalalle vai oliko se köyhille.
Jeesus huomautti heitä tästä.
Mitähän Jeesus sanoisi pakkosynnytysopista tänäpäivänä?
Raamattu esittää asian toisinpäin. Lisääntyminen on lahja ja rikkaus.
Ihmisen tulee taistella ahneutta ja laiskuutta ja mukavuudenhaluja yms. vastaan niin, etteivät ne tule lasten hankkimisen esteeksi.
Ei hän käskenyt mittaamaan uskoa ja kristillisyyttä lasten lukumäärällä.
Minulle jää selittelyn maku teksteistäsi, mutta sehän ei ole mitään uutta vl:ien kirjoittelussa.
Ei ole myöskään mitään uutta se, ettei muka "viitsitä" tai "katsota tarpeelliseksi" korjata näkemyksiä, jotka eroavat omista kokemuksistasi, mutta jotka ovat karvaita todellisia kokemuksia jollekin toiselle.
Raamatun mukaanhan uskovaisten pitää julistaa omaa Kristususkoaan maailmassa ja voittaa näin sieluja Jumalalle. Mutta vl:t eivät niin tee.
Se, että uskot saaneesi tekstisi Jumalalta tai jostain itsesi ulkopuolelta, on vain omaa kuvitelmaasi. Kun istuu ry:llä 2-3 kertaa viikossa pikkulapsesta asti, niin jotainhan sieltä jää päähän soimaan. Koska ne sinun tekstisi ovat keskenään ihan ristiriitaiset, niin senkään takia niitä ei tosiaankaan voi panna Pyhän hengen piikkiin, valitettavasti.
Pärjäilehän elämässä.
Ihan oman itsesi takia olisi hyvä, jos lukisit Raamattua esimerkiksi päivittäin ja miettisit itse, mitä siellä todella sanotaan, ettei tarvitsisi etsiä niitä "piilomerkityksiä", jotka sopivat SRK:n uskoon, jota yritetään perustella Raamatulla, tosin huonolla menestyksellä.
Hakomajasta:
Jos heti ensimmäisellä sivulla selitetään väärin meidän usko, niin on aika lailla selvää, että kaikki muukin on väärin selitetty. Sivustothan on tehnyt entiset vl:t ja sellaiset, jotka muka tietävät meistä jotain. Jos esim. vertaan vaikka sinua ja hakomajan tekijöitä, niin uskon kyllä, että saadaan meidän sanomiset käännettyä meitä vastaan. Jotkut uskoo niihin ja jotkut ei. Minä en usko, koska minähän jo selitin yhden kohdan, jossa on opillinen ero hakomajan ja "meidän" välillä, vaikka hakomaja luulee olevansa oikeassa, luulee tietävänsä meidän uskosta jotain.
Jopa Raamatun lukeminen kiellettiin vl-saarnamiehen toimesta. "Parempi on vaan seuroissa kuunnella mitä henki seurakunnalle puhujan suulla kertoo."
Onko tuorekin juttu ?
Tämä on se seurakunta ja sen oppi, kun kerran liityin vanhoillislestadiolaisiin:
Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. SEURAKUNTA VOI JOSKUS EREHTYÄ. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen RINNALLE pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: "Joka uskoo niin kuin RAAMATTU sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman", sekä "Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta Minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman". Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin.
Tällainen pitää saada myös takaisin!
Nyt Arto....
...puhuu asiaa!
Tuota ei vaan voi julkaista muualla kuin täällä "panettelijoiden palstalla."
Olisipa mukavaa kuulla, kun SRK:n johto lukisi tuon viesti julkisesti ja päinaisi päivämiehen etusivulle kamelinkorkuisin kirjaimin!