no esimerkiksi sellaisesta, jossa syvennyttäs vähän hahmoihin ja olis vaikka sellanen juonessa, että jossakin metsässä olis tapahtunu jotakin juttuja ja sitten elokuvan puolivälissä, tai vähän puolen välin jälkeen tarina keskittyiss jonkun sieltä teltan lähettyviltä löytyvän ihan tavallisen digikameran taltioimiin kauhutapahtumiin. Tästä eteenpäin elokuva voisi rullata sen matskun voimin ihan sinne lopputeksteihin saakka, jottei tunnelma särkyisi.
Ja onhan niitä vaikka mitä iteoita, mutta nykyään tehdään enimmäkseen yhtä ja samaa meininkiä.
Ja onhan niitä vaikka mitä iteoita, mutta nykyään tehdään enimmäkseen yhtä ja samaa meininkiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siitä elokuvasta jätettäis turhat paskanjauhamiset sikseen, eli ei mitään dokumenttimaisia haastattelua missään vaiheessa elokuvaa, vaan siinä keskityttäs olennaiseen ja toimivalla juonella, mutta ei sen kovin monimutkainen sen juonen tarvis olla. Siinä olis vaan ne kaksi vaihetta, eli se alkupuolihommeli ja se kun jotkut, tai joku löytää sieltä semmosen jonkunlaisen kameran ja sillee, mut ei mitään dokumentintekojuonta.
Sen pitäs olla myöskin uskottava, vaikka kyseessä olisi mikä tahansa kummitusjuttu, tai mikä vaan juttu. Sit siin ei sais olla yhtään rääkyvää blondia.