Jotenkin huvittavaa että Vanhanen syyttää Itälää Väyrysmäisestä käytöksestä EU turvatakauskysymyksessä. Luulisi että keskustapuolueen pääministeri olisi tietoinen ja perehtynyt oman puolueensa ministerin Väyrysen takinkääntelyyn ja muutenkin keskustapuolueen takinkääntelyyn.
Tai ainakin ennenkuin toteaa ääneen totuuden kommunistikokoomuksen omasta pikkuväyrysestä eli itälän villestä. Kokoomusta voi syyttää maanpetoksesta, kommunismista ja äänestäjien täydellisestä pettämisestä. Mutta takinkäännöstä...ja kepun suulla. Sitä ei voi tehdä...Ilman että asiasta olisi pakko älähtää!
Tai ainakin ennenkuin toteaa ääneen totuuden kommunistikokoomuksen omasta pikkuväyrysestä eli itälän villestä. Kokoomusta voi syyttää maanpetoksesta, kommunismista ja äänestäjien täydellisestä pettämisestä. Mutta takinkäännöstä...ja kepun suulla. Sitä ei voi tehdä...Ilman että asiasta olisi pakko älähtää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sossukepulainen takuu porukan jäsenelle sopii henkilökohtaisesti myös sinulle.
Ei voi luottaa sen vertaa porukan jäseneen, että voisi lupautua antamaan turvaa ja apua, jos tämä jäsen sitä joskus tulee pyytämään - siitä huolimatta jäsenelle on kuitenkin annettu turvatakuu.
Sodan myyjä ei leimaa sodan kylkeen "rahat takaisin jos et ole tyytyväinen!" lappua.
Sinä ostaisit varmaan minkä tahansa turva-paska-takuun ja maksaisit siitä minkä tahansa mielipuolisen hinnan todetaksesi vain tiukan paikan tullen kuin kommunistikokoomuksen Heinonen Relanderin UMTS-lisenssikaupan jälkeen...että sellaista sattuu.
Sossukepu-sotatakuu on taatusti sodankestävä takuu. Sodassa kun mikään takuu, mikään lupaus eikä mikään turva kestä.
Sodissa EI ole ystäviä. On vain intressejä. Kommunistikokoomus on sellainen pellepuolue että sen johtajat uskottelevat puolueensa hönöpäille, että sodissa on ystäviä. Ja että sodan sattuessa sanaa tai lupausta ei syödä. Totta HELVETISSÄ SYÖDÄÄN!
Siksi pitää olla tarkkana mitä ostaa ja mihin luottaa ja vielä tarkempana siitä mitä maksaa.
Vielä lauantaina Itälä vaati Suomen hallitusta hyväksymään Italian esityksen, jonka mukaan itse kullakin EU-maalla olisi oikeus lähteä PYYTÄMÄTTÄ auttamaan jotain toista EU-maata, jonka tämä katsoo olevan avun tarpeessa.
Meillä suomalaisilla on YYA-neuvottelujen ajalta kokemusta siitä, että sopimuskumppanimme Neuvostoliitto tarjosi sanamuotoa, jonka mukaan yksipuolinen avuntarpeen toteaminen riittää avun perusteeksi. Suomalaiset pysyivät tuolloin lujana nimenomaan siinä, että lopulliseksi sanamuodoksi tuli maininta molemminpuolisesta ja yhteisestä avuntarpeen toteamisesta ja autettavan osapuolen pyytämästä avusta.
Suomella on siis kokemusta siitä, että juridinen sanamuoto on hiottava huolellisesti, eikä olla höynäytettävä. Italian tarkoitus oli varmaankin hyvä, mutta sillä ei ole samanlaisia kokemuksia kuin meillä.
Itälänkin tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta hän ei vain hätäillessään huomannut vaaraa, vaikka juristi onkin. Tosin nyt tietenkin häpeää ja yrittää selitellä tarkoittaneensa toista, mitä todistettavasti adventinaattona puhui.
Kipin kapin iltatumputukselle että rauhoitutte.