"Sikäli kun tiede ei edistä hyvinvointia, mitä se ei tällä hetkellä juurikaan tee, se todellakin on epäolennaista. "
Katsovatko uskovaiset TVtä? kyllä! lukevatko uskovaiset painettua raamattua? kyllä! istuvatko uskovaiset öämpimässä kodissa josta vesi tulee raanasta ja mikrossa lämpiää tee nopeasti? kyllä!
olisivatko uskovaisten elämä kivutonta ja noin pitkää ilman lääkeTIEDETTÄ? ei!
ilman tiedettä ja kehitystä nuoret vaiset poltettas roviolla jonkun maanjäristyksen jälkeen? kyllä!
ilaman tiedettä pystyisikö häirikköhihhulit levittää sanaansa netissä? EI
ilman tiedettä hihhulit joutuisivat hiihtämään kouluun aamuisin ja sudet söisivät heidät!
Katsovatko uskovaiset TVtä? kyllä! lukevatko uskovaiset painettua raamattua? kyllä! istuvatko uskovaiset öämpimässä kodissa josta vesi tulee raanasta ja mikrossa lämpiää tee nopeasti? kyllä!
olisivatko uskovaisten elämä kivutonta ja noin pitkää ilman lääkeTIEDETTÄ? ei!
ilman tiedettä ja kehitystä nuoret vaiset poltettas roviolla jonkun maanjäristyksen jälkeen? kyllä!
ilaman tiedettä pystyisikö häirikköhihhulit levittää sanaansa netissä? EI
ilman tiedettä hihhulit joutuisivat hiihtämään kouluun aamuisin ja sudet söisivät heidät!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuo lainaus on multa lainattu, ja en oo uskovainen.
En juurikaan kato tv:tä, koneella oon sen verran mitä muutamaa foorumia luen.
Mielestäni tiede ei juurikaan edistä hyvinvointia. Totta että lääketieteellä pystytään parantamaan nykyään todella tehokkaasti, mutta hyvinvoinnilla tarkoitin ihmisten keskimääräistä onnellisuutta.
En usko että ihmiset ovat nyt sen onnellisempia kuin ennen tv:n keksimistä. Itseasiassa nykyinen tulevaisuuden haaveisiin ja kilpailevaan kouluttautumiseen perustuva järjestelmä aiheuttaa että ihmiset ovat varmaankin paljon onnettomampia kuin ennen:
http://www.freshminds.com/animation/alan_watts_life.html
Mielestäni hyvinvointi liittyy vahvasti sellaisiin käsitteisiin kuin elämänlaatu ja terveys. Elämänlaatu taas tarkoittaisi ainakin yksilön tyytyväisyyttä elämäänsä, käsitystä itsestä, terveys ja toimintakyky sekä toimeentulo taloudellisesti.
Ajatellaampa aikaa vaikkapa 100 vuotta aikaisemmin. Terveydenhoito oli huonompaa, toimeentuloa tai edes ruoan saantia ei ollut turvattu (Suomessa), ihmisen käsitys itsestä saattoi olla turhan negatiivinen, koska esimerkiksi homoseksuaaleja tai muuten poikkeavia pidettiin yleisesti huonoina ihmisinä, koulutukseen oli mahdollisuus vain harvoilla...
Ok, kyllähän nykyään on muita haasteita kuin aikaisemmin, mutta kyllä yksilön perustarpeet on paremmin huomioitu. Aika kultaa muistot ja itsestäänselvyyksiä ei osata arvostaa. Minkäköhänlaisen aukon hyvinvointiin tekisi jo niinkin pieni asia, kuin hammashoidon siirtyminen 1900-luvun alun tasolle, puhumattakaan muusta terveydenhuollosta?
Joo no onnellisuus on hankala määritellä, kun se ei ole suoranaisesti mitattavissa mitenkään. Oma mielipiteeni on kuitenkin että onnellisuuden kannalta tärkeämpi on henkinen hyvinvointi kuin fyysinen. Nyky yhteiskunnan ongelma (länsimaissa) on juuri tämä henkinen hyvinvointi: Stressi, kiire, masennus, urapainotteisuus...
Mutta tämä nyt tietenkin on vaan mun näkökulma sillä onnellisuus on todella vaikea käsite.
Fyysinen hyvinvointi vaikuttaa paljon henkiseen hyvinvointiin. Jatketaampa tätä esimerkkiä hammaslääkäristä. Monikaan ei uskaltaisi mennä 1900-luvun alun hammaslääkäriin. Tästä seuraa kipuja ja unettomuutta, jotka johtavat myös henkiseen pahoinvointiin.
Toimeentulon turvaaminen poistaa huolen perustarpeista, kuten asunnosta ja ravinnosta. Veikkaampa, että kyllä perustoimeentulon puuttuminen lisää stressiä merkittävästi. Työttömyys saattaisi merkitä nälkäkuolemaa tai joutumista kadulle, joten työpaikan säilyttäminen voisi tuottaa pikkuisen suurempia paineita kuin nykyään. Tehtäsiin 10-tuntista päivää puutteellisissa työoloissa tehtaissa, kaivoksissa, pelloilla. Perheenjäsenet kuolisivat tauteihin, jotka nykyään voidaan helposti parantaa. En oikein usko, että tämä lisää henkistä hyvinvointia.
"Stressi, kiire, masennus, urapainotteisuus."
Näitä ei ole kenenkään pakko ottaa, koska nykyään perustoimeentulo on turvattu. Toista se oli ennen, kun työttömänä ei yksinkertaisesti pysynyt hengissä.
Sitäpaitsi koko onnellisuus on niin venyvä käsite, että siitä on helppo puhua millaista liirumlaarumia haluaa jos sitä ei määrittele. Minä ainakin määrittelin sen jollakin tavalla ja voithan kertoa oman visiosi asiasta jos olet eri mieltä.
Oma käsitykseni onnellisuudesta on, että onnellisuus ei niinkään riipu ulkoisista tekijöistä, vaan omasta suhtautumisesta itseensä ja elämään. Eli nyky yhteiskunnassakin voi toki elää onnellisesti, mutta moni ei huomaa tätä, sillä yhteiskunta kasvattaa ihmiset hakemaan onnellisuutta ulkoisista tekijöistä:raha, ura, elektroniikka ja vastaavaa...
Uskon että todellisen onnellisuuden edellytyksenä on se että tiedostaa oman toimintansa ja motiivinsa mahdollisimman tarkasti. Tämä usko on saanut minut hurahtamaan sellaiseen foliohattu-hihhulointiin kuin meditointi.
Ajattalu vaikuttaa paljon onnellisuuteen, ihmiset murehtivat ja vatvovat asioita jatkuvasti ajatuksissaan ja näin moninkertaistavat kärsimyksen määrää. Tämänkin huomaa helposti tarkkailemalla omaa käytöstään.
Uskon että mielenrauha on todella oleellinen tekijä onnellisuudessa.
Onnellisuus tulee ihmisen sisältä, mutta kyllä tämmöiset ulkoiset peruspuitteet onnellisuudelle pitää olla olemassa ja tieteen kehityksen tuoma elintason nousu mahdollistaa nämä perusasiat nykyään kaikille (ainakin Suomessa). Vakavasti sairaskin voi nykyään olla onnellinen lääketieteen suoman kivunlievityksen yms. avulla. Onnellisuuteen ei 'paljon' tarvita, mutta kyllä uskoisin, että esimerkiksi parannuskeinon löytäminen syöpään lisäisi ihmisten onnellisuutta, vaikka tämä vaatisikin tieteen kehitystä. Ei kehitys poista onnellisuutta.
Mielestäni todellinen onnellisuus tulee siitä, että saa tehdä sitä mitä todella haluaa tehdä, tai tämä on ainakin osa onnellisuutta. Monesti tämän löytäminen on kovin vaikeaa ja moni luulee tietävänsä mitä haluaa, mutta kun sen saa huomaakin, että se ei teekään onnelliseksi. Erehdyksistä oppii.
Tärkeää on tunnistaa oravanpyörät. Moni luulee, että koska jokin asia ei tehnyt häntä onnelliseksi, niin se johtuu vain siitä, että tätä asiaa ei ollut riittävästi tai se oli ain laadultaan huonoa tms. Tästä sitten seuraa, että asiaa on saatava enemmän tai parempaa, mutta mikään määrä tai laatu ei lopulta tuo sitä onnea. Tällöin kannattaa miettiä, että jos sen asian tavoittelu ei tuo onnea ja asia itse ei tuo onnea, niin kannattaako tavoittelua jatkaa.
Meditointi ei ole mielestäni mitään foliohattutouhua. Tosin mikä nyt sitten on varsinaista meditointia, niin siitä en tiedä. Kyllä minäkin kaikenlaista ajattelua, itsetutkiskelua yms. harrastan, mutta en minä sitä meditoinniksi kutsu. Vaikka kyllähän se voi meditointiakin olla.
Taitaa se onni syntyä lopulta itsensä tuntemisesta ja sisäisestä rauhasta. Mitä nämä sitten jokaisen kohdalla merkitsevät, niin siitä en tiedä.
Olisiko kuolema 25 vuotisena savimajassaan hyvin rikkaasti eletyn elämän jälkeen[eletty kuin "elopellossa"], verraten tälläisessä kokemattomuutta kumpuavassa maailmassamme,sääntöineen,rakenteineen, siis ymmärrät kai mitä tarkoitan[?] eletyn elämän jälkeen, sairaalassa keinotekoisesti-elossa-pidettyyn vanhukseen verrattuna,,,,mitä mielestäsi?
Ei ole vaikeatakaan kokeilla miltä tuollainen elämä tuntuu. Ostat muutaman hehtaarin metsää jostakin, tai sitten vain katoat johonkin siperian perämetsiin ja aloitat uuden, ihanan elämän siellä. Rakennat oman romanttisen laavun ja ammuskelet oravia ja jäniksiä itsetekemälläsi jousipyssyllä. Kun saalista ei tule, niin teet maittavan aterian kaarnasta ja jäkälästä. Iltaisin hätistelet kaikki lystikkäät veijarit, kuten sudet ja karhut leirisi ympäriltä. Lääkärinpalvelut toimittaa oma puukko, joka ei varmasti pidä ketään keinotekoisesti hengissä. Ah, mikä utopia.
Se että joku nykyihminen muuttaisi suoraapäätä luontoon, ei olisi sama asia. 2000-luvun ihmiset ovat niin tottuneita tällaiseen elämään ja ovat kasvaneet riippuvaiseksi siitä. Ennen ihmiset eivät tienneet teknologiasta ja siksi eivät myöskään kaivanneet sitä.
Toki varmasti nykyäänkin voi viettää onnelista (jopa onnellisempaa) elämää yksinkertaisesti elämällä, mutta teknologiariippuvuudesta vierottautuminen vaatisi oman aikansa.
Minä viihdyn kaupungissa, ihan keskustassa, lämmin, tilava,upea asunto, huippu näkö-ala, mukavaa viihteellistä elämää, lähes kaikki pelaa sähköllä, siis melkein kaikki, perunan-kuorinta-konetta joudun pyörittämään tosin käsin.
Ai niin unohtui, olisin kuollut jo yli 20 vuotta sitten ilman sitä
t e i d ä n
tiedettä, ehkä niin olisi ollut[kin] parempi?
"Se että joku nykyihminen muuttaisi suoraapäätä luontoon, ei olisi sama asia. 2000-luvun ihmiset ovat niin tottuneita tällaiseen elämään ja ovat kasvaneet riippuvaiseksi siitä."
Mistä sinä sitten tiedät, että tämä luonnossa asuminen olisi niin ihanaa tai ainakaan mukavampaa kuin nykyihmisen elämä?
"Ennen ihmiset eivät tienneet teknologiasta ja siksi eivät myöskään kaivanneet sitä."
Oma lapsi on kuolemassa keuhkokuumeeseen ja sinä väität, että hänen vanhempansa eivät kaivanneet parannuskeinoa? Kyllä ne ihmiset teknologiaa kaipasivat ja juuri siksi teknologia kehittyi.
"Toki varmasti nykyäänkin voi viettää onnelista (jopa onnellisempaa) elämää yksinkertaisesti elämällä, mutta teknologiariippuvuudesta vierottautuminen vaatisi oman aikansa."
Varmasti monikin voi elää ihan hyvää elämää elämällä yksinkertaisesti. Mutta kuinka moni? Monet sairaat tai kehitysvammaiset kuolisivat pian. Moni 70-vuotias virkeää elämää nykyisin elävä ei selviytyisi kauankaan pellolla kuokkimassa. Kaikki menee tietenkin niin kauan hyvin kuin menee, mutta mitä sitten kun tulee niitä vastoinkäymisiä? Seuraukset ovat paljon tramaattisempia kuin nykyään.
Länsimaisilla on mielestäni väärä suhtautuminen kuolemaan (vertaa esim. intiaan jossa kuolemaan suhtaudutaan paljon rauhallisemmin.).
Kuolemanpelko on ehkä onnellisen elämän suurimpia esteitä. En tarkoita että pitäisi olla varomatta autoja kun ylitää katua, mutta uskon että kuolemanpelko on taustalla aika paljon arkitoiminnassamme.
Nyt lenkille. Jatketaan keskustelua illemmalla =)
Helvetin pelko on hurahtamisen alku.
Jos pohditaan, oliko ennen ihmiset onnellisempia, vastaus on: Eivät olleet. Murheet olivat erilaisia, mutta määrä sama ja isompi.
Jos haluat lisää tietoa, käy keskustelemassa 1900-luvun alussa syntyneiden kanssa, voit tiedustella millaista oli sota-aikana, pula-aikana.
Kysy myös miltä tuntui kun näki nälkää, kun siskoksia syntyi ja kuoli monta peräkkäin.
Työolot olivat karmeita, kaikesta oli pulaa, lasten kurittaminen oli normaalia----kunnon selkäsaunat, henkinen alistaminen...
Mieti, oliko todella ennen onnellisuutta enemmän.
Voin kertoa, ei todellakaan ollut.
Vaikka olet itse nyt onneton, se ei tarkoita että muut ihmiset ovat myös...minä olen onnellinen.
Uskovaiset pelkäävät kuolemaa, mutta miten se tähän liittyy. Niin pelkää suurin osa ihmisistä enemmän tai vähemmän, tiedostaen sen tai alitajuisesti..
Voi olla, että sota aika ei ollut sen onnelisempaa kuin tämäkään aika, mutta on menneisyys muutakin kuin sotimista. Totta kai ihmiset surivat kun sisko tai veli kuoli, mutta en usko että he sitä aamusta iltaan vuosikausia murehtivat. Enkä tarkoita että menneisyys oli ihanne aikaa, johon pitäisi palata takaisin. Tarkoitan, että menneisyydessä kuitenkin elettiin enemmän päivä kerrallaan kun taas nykyään juostaan enimmäkseen tulevaisuuden haaveiden perässä.
...kuoleman pelko heikentää elämisen tasoa ja stressaa ihmistä. Miten uskovainen voi olla onnellinen, koska ilo ja onni on syntiä...
Rystyset verillä tulee sinun raahautua läpi elämän, että paratiisiin pääset bilettämään...
Samaa mieltä, mutta mielestäni myös ei-uskovaiset pelkäävät kuolemaa, ehkei yhtä voimakkaasti mutta pelkäävät kumminkin. Ja en siis ole itse uskovainen.
Taitaa loppujen lopuksi moni pelätä omaa kuolemansa paljon vähemmän kuin jonkun muun kuolemaa. En minäkään itsestäni ole huolissani, mutta läheisten henki on tärkeä. En usko, että tämä on kovin eri tavalla muissa kulttuureissa tai menneinä aikoina. Tosin ennen ja monessa muussa maassa kuolema on luonnollisempaa, tai ihmiset näkevät kuolemaa enemmän. Tosin onko tällöin kyse siitä, että ihmiset käsittelisivät kuolemaa paremmin vai pelkästä turtumisesta kuolemaan?
Tiede on ollut uskonnolle uhkatekijä vuosituhansia, siinä missä vapaa ajattelukin. Jo kirkkoisä Augustinus joutui 400-luvun alussa toteamaan, että käänntytysyritykset jäävät turhiksi, jos uskovainen esittää uskonnollisesti väitteitä, jotka kuulijat tajuavat tietojensa pohjalta ilmiselvästi epätosiksi. Kristityt voivat siis sietää tiedettä, jos se parantaa heidän elämänsä laatua, mutta muutoin heidän tulisikin loogisesti nähdä se vihollisena.
Mistä olet sellaisen kuvan saanut, että uskovat ovat tiedettä vastaan?
Ilman uskomuksiin pohjautumista(mitä evoluutioteoria edustaa) tiede on usein mielenkiintoista. Tiedehän kertoo koko ajan Jumalan luomasta maailmankaikkeudesta.
Lyhyesti Lamarckin ja Darwinin kehitysopista hieman selitykseksi...:
1. Luonnontieteellisen teorian kokeilut on voitava toistaa useamman kerran useamman henkilön toimesta. Kehitysoppi perustuu olettamuksiin, joita ei voi toistaa. Näin ollen se on luonteeltaan enemmän historiatiede kuin luonnontiede. Historiatieteen luotettavuus määräytyy siitä, miten luotettavia todistajat ovat ja miten kaukana ajassa tapahtumat sijaitsevat. Evoluutio tapahtui (mikäli oppi on oikeassa) miljoonia vuosia sitten, jolloin kukaan ei ollut läsnä.
2. Kehitysopin teoriat ovat pitkälti olettamuksia. Ne eivät perustu havaintoihin. Esimerkkinä mainittakoon, ettei laajan mittakaavan evoluutiota (makroevoluutiota) ole koskaan havaittu. Me olemme havainneet muuntelua tiettyjen eläin- ja kasviryhmien sisällä. Tätä muuntelua on sitten ekstrapoloitu ja kuvitellaan, että se pätee myös suuressa mittakaavassa.
3. Kehitysopista puuttuu monissa tapauksissa kyky ja edellytys selittää luonnossa näkemiämme ilmiöitä. Monasti nämä jopa sotivat kehitysoppia vastaan. Yksinkertainen selitys on, että ilmiön takana on suunnittelija, mutta kuitenkin oletetaan kehityksen tapahtuneen sattumanvaraisesti.
4. Kehitysoppi on saanut dogmin (uskonkappaleen) luonteen. Monissa akateemisissa piireissä "sallitaan" keskustelua, miten kehitys on tapahtunut, mutta henkilöä, joka asettaa asian kyseenalaiseksi, pidetään tietämättömänä tai tyhmänä. Toisin sanoen tutkimus tällä alueella on harvoin ennakkoluulotonta, joka juuri on hyvän tieteen tärkeimpiä vaatimuksia. Kehitysoppiin liittyy niin monta selitystä vailla olevaa ongelmaa, että monilla muilla tieteen alueilla teoriat hylättäisiin.
5. Kehitysoppi on filosofinen olettamus. Kaikki havainnot tulkitaan enemmän tai vähemmän vaivalloisella tavalla siten, että ne sopivat teoriaan. Asiasta on kirjoitettu kirjoja.