Seitsemän kuolemansyntiä, mikä on lempparisi tai mihin lankeat useimmin:
1. Ylpeys/turhamaisuus
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Mässäily (ahneus, huomaa että eri asia kuin esim. rahanahneus)
7. Himo
Oma lempparini on mässäily. Mikään ei voita isoa kulhollista hyvää suklaata. Toiseks tulee varmaan himo tai turhamaisuus. Vihan on inhokkini ja ainoa synti kateuden lisäks, jota en fanita.
1. Ylpeys/turhamaisuus
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Mässäily (ahneus, huomaa että eri asia kuin esim. rahanahneus)
7. Himo
Oma lempparini on mässäily. Mikään ei voita isoa kulhollista hyvää suklaata. Toiseks tulee varmaan himo tai turhamaisuus. Vihan on inhokkini ja ainoa synti kateuden lisäks, jota en fanita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...koska synti kuuluu uskossa heiluvien sanavarastoon. Jos pitää valita mikä on paras synti... se on tietenkin HIMO....ihanaa ja himokasta.
Kahvihimo on juuri syttymässä...nam.
ja hyvänä kakkosena laiskuus, vaikka ei nuo minusta syntejä ole.
Kaikkihan näistä kuuluvat arkirepertuaariin... Mutta kateudesta ja vihasta tulee paskafiilis, ei jaksais...
Laiskuus, Mässäily ja Himo ovat kärkikolmikko. Niiden suositummuussjärjestys vaihtelee pitkin päivää.
Kaikki nuo paitsi viha.
No kerropas moniko on kuollut johonkin noista "kuolemansynneistä"?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200902279159320_ul.shtml
Olen pata-laiska, listalta muita en tunnista itsessäni lainkaan.
Tuo laiskuuskin synti-listalla taitaa tarkoittaa lähinnä henkistä-laiskuutta, sitä minussa ei ole, muuten en kyllä viitsi evääni heilauttaa.
Kuolemansynnit ovat tietääkseni tulleet kristinuskoon kreikkalaisilta filosofeilta, jotka olivat määrittäneet listan hyveistä ja paheista. Kyse on asioista, jotka ovat uskomusjärjestelmään katsomatta pahaksi ihmisyhteisöille, jos niiden annetaan rehottaa rajoittamatta. Siispä noista ei löydy mitään suoranaista "suosikkia.
Ylpeys taas noista on paheena ehkä kyseenalaisin, koska on olemassa myös hyödyllistä ylpeyttä, jopa mielenterveydelle välttämätöntä. Ei siis voi yksiselitteisesti sanoa, että ylpeyden tunteminen yhtään mistään olisi paha asia. Pikemminkin, jotta pysyttäisi paheiden teemassa, ylpeys voitaisiin korvata maallisessa versiossa sanalla hybris tai arroganssi.
Toisaalta, noista paheista kaikkein useimmin lankean mässäilyyn. Enkä usko, että siitä on kovin suurta haittaa kenellekään, edes itselleni, koska teen sitä kuitenkin suhteellisen harvoin. Periaatteessa uskon kyllä kohtuuden tarpeellisuuteen, sillä jatkuva mässäily (samoin kuin jatkuva laiskuuskin) johtaisi lihomiseen ja terveyden rapistumiseen.
Minä en syntiä tee.
mutta en sitä syntinä pidä, vaan hyveenä. Kun työt on tehty niin mikä sen mukavampaa kuin kruisailla sohvalla laiskana ja luovana. Juoskoon sopulit.