Adventtikirkon tärkein profeetta, amerikkalainen Ellen White varoitti jättämästä perintöä pitkälle riville sukulaisia, jotka eivät ole sen tarpeessa, vaan hän kehotti tekemään kristillisen testamentin jumalan hyväksi. Ellen White ilmoitti, että Jumalan tahto tässä asiassa on laki.
Mutta millaisen testamentin profeetta itse teki?
Ellen White nimenomaan luettelee testamentissaan pitkän rivin lapsiaan, lastenlapsiaan ja vielä syntymättömiä lapsenlapsenlapsiaan ja määrääsi näille päältä valtaosan omaisuudestaan, ennen kaikkea kymmenien kirjojensa tekijänoikeustulot.
Mutta millaisen testamentin profeetta itse teki?
Ellen White nimenomaan luettelee testamentissaan pitkän rivin lapsiaan, lastenlapsiaan ja vielä syntymättömiä lapsenlapsenlapsiaan ja määrääsi näille päältä valtaosan omaisuudestaan, ennen kaikkea kymmenien kirjojensa tekijänoikeustulot.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samainen mummeli Australiassa ollessaan aiheutti pahennusta kun hänelle ruokaa laittava keittiö oli kasvisruokakeittiö ja Ellenille piti silti säännöllisesti liharuokaa laittaa.
Ellen kun ei elänyt pelkillä kasviksilla. Myöhemmin, kun lääkäri hänelle suositteli kasviksia - ne kun olivat kuulemma terveellisiä - hän totesi että olisi ehkä aika noudattaa omia neuvojaan.
Tämä oli vasta kauan sen jälkeen kun hän oli julistanut Herran sanana ettei liharuokaa syövät pääse taivaaseen.
Saipa sama tytteli vielä ilmestyksen naisten asusta joka oli hieman hankalahko mutta kuulemma korkeimman tahon ohjetta ei pidä vastustella. Kun hän oli sitä käyttänyt muutaman vuoden alkoi hän hiljaisuudessa jättää sen pois, mutta toiset naisethan rupesivat häntä siitä nuhtelemaan. Siitä hän sai onneksi näyn että tuota nuhdellutta naista piti ojentaa rajusti (eihän siis tietenkään tämän arvostelun vuoksi...)
Matt 3:9:ssä mainitaan ...'Onhan meillä isänä Aabraham'...
Pitäisikö se muuttaa muotoon 'Onhan meillä profeettana Ellen...'
Niin, omat lapset ovat rintaperillisiä ja Ellen G W tapauksessa olivat uskossa ja huolehtivat Jumalan työstä.
EGW tarkoitti tuossa asiayhteydessä kaukaisempia sukulaisia jotka eivät ole perintöjen tarpeessakaan ja hussaisiavat rahat maaliman menoihin ja turhuuksiin, himoihinsa.
Jos tutkit asiayhteyden oli kyse juuri tästä.
Muistan tuon lukeneeni hyvin selvästi joskus.
EGW tapauksessa hynä oli turvassa juuri siksi että lapsensa huolehtivat Herran työstä, ja olivat rintaperillisiä.
Lapset kasvatetaan aina uskoon.
Näin oli EGW tapauksessa.
Nykyisin on vaara että maailma vie lapset eivätkä vanhemmat enää voi mitään kun ovat täysi-ikäisiä.
Siihen aikaan vanhempien sana oli aina laki.
Raha menee nykyään aina rahan luokse, eikä se katso kuka köyhä ja kuka ei, jos jotkut testamentteja tekevät sukulaisille.
On viisasta olla haaveilematta kenenkään perintöjä.
Itsekin saan vanhudenturvaa vaatimattomasti rintaperillisenä. Ei ole pelkoa että minun pitäisi koskaan testamentata.
Omia lapsia voi aina olla ja ilmaantua, tai kuin omia rakkaudessa uskossakin joskus.
Jotka menestyvät elämässä kuittaavat testamentitkin koska tarvitsevat lisää aina ja jatkuvasti.
Joka rahaa haluaa ei saa siitä koskaan kyllikseen sanoo Raamattukin.
Omaisuus ei ole paha sinänsä rehellisin keinoin hankittuna, asennoituminen on se mikä joskus on paha.
EGW ideakin oli kyse siis vain siitä että raha on turvallisissa käsissä jos sitä jätetään.
Turvallisiksi käsiksi ei katsota jos kaikki hussataan maailman haluihin ja himoihin.
Uskovilla ei tuota vikaa tavallisesti ole, mutta ei aina niinkään.
Itse saan juuri sen verran vanhudenturvaa että voin ajatella maksavani itse hautajaiseni, ja etten kuole lääkkeiden puutteisiin kaiketi, ja olen tyytyväinen ruokaan, asuntoon, vaatteisiin ja harrastusvälineisiin joka päivä, siihen riittää eläkkeeni.
Allekirjoittanut ei ole kuolannut kenenkään vieraan rahaa koskaan eikä odota kenenkään poismenoa.
Niin raadollinen en ole/olisi.
Laitan vielä kirjoitukseni nimeni alle;
Jumalan siunausta
jari laurila
PITÄÄKÖ KRISTITYN UHRATA OMAISUUTENSA PELASTUAKSEEN?
- Opetuslapset jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus sanoi: "Tietäkää siis: -Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta mitä hänellä on." (Luuk 14:33)
- Jeesus tuomitsee kaiken puolisydämisyyden. Hän haluaa ihmisen kokonaan. Kaikesta luopuminen ei tarkoita vain rahaa ja aineellista, vaan kaikkea mihin mieli on kiintynyt, jopa omaa elämääkin. Itsekieltäymys on kristittynä olemisen yksi ehto. Kuitenkin tähän liittyi sen hetken tilanne opetuslasten kohdalla. Jeesus kulki ja liikkui paljon ja he eivät voineet olla sitoutuneita yhteen paikkaan. (Luuk 9:57-62, 18:28-30, 22:35-36)
Kristityn kaikki omaisuus on lainaa Jumalalta. Jumala omistaa ja on antanut kaiken.(Ps 24:1, 50:9-12, 3 Moos 25:23) Poikakin osansa (Ps 2:7-9, Matt 28:18, Joh 3:35, 13:3, Job 1:3, 31:38-39) Jumalan ihmiselle lainaamasta omaisuudesta on ihmisen tehtävä tili Jumalalle. (Luuk 16:1-13) Jumala on antanut ohjeet kymmenyksistä ja kiitosuhreista jotka koituvat sielujen pelastukseksi lähimmäisten hyväksi Jumalan kunniaksi. Ihminen saa omistaa! Yksityisomaisuus ei ole väärin. Monet Raamatun uskonmiehistä olivat varakkaita. (1 Moos 13:2, 24:35, 26:12-14, 32:10, 13:5-6) Kysymys onkin siitä ettei ihmisen sovi kiinnittää sydäntään maalliseen jos Jumala on maallista omaisuutta siunannut. Raamatun rikkaat uskonmiehet huolehtivat Herran temppelin tarpeista ja köyhistä. Jumala siunaakin omaisuutta tarkoituksenaan varojen välittäminen Herran työsä ja puutteenalaisten tarpeisiin.
Jeesus varoittaa keräämästä aarteita maan päälle. (Matt 6:19) Rikas nuorukainen kiinnitti sydämensä maalliseen omaisuuteensa, eikä hän siksi tahtonut seurata Jeesusta. (Matt 19:21-23) Rikas mies ja Lasarus on vanha juutalainen kertomus jo ennen Jeesuksen aikoja. Jeesus käytti vertauksessaan tätä kansan tuntemaa tarinaa kuvatakseen rangaistusta joka seuraa ahneudesta. Rikas mies ei huolehtinut köyhistä, vaan ahneuksissaan piti kaiken itsellään. (Luuk 16:19-31)
Jeesus piti ihanteena auttamisen halua, ja kehotti kokoamaan aarteita taivaaseen. Tätä samaa lähimmäisrakkauden henkeä on kristityn seurattava. (Luuk 12:33) Alkuseurakunnassa kokeiltiin ja noudatettiin yhteisomistusta (Apt 2:44-45, 4:34-37) ajatuksella että kaikki oli Kristuksen. Kukaan ei kärsinyt puutetta ja rakkaus vallitsi. Kuitenkin myös tänä aikana oli voimassa omaisuuden omistusoikeus. (Apt 5:4, Room 16:2,5 (talo oli oma) Kol 4:15) Omistusoikeus oli alkuseurakunnankin aikana, mutta uskova teki hyvin kun uhrasi mahdollisimman paljon yhteiseksi hyväksi.
Kristityn tulee antaa sen mukaan mitä hänen sydämensä vaatii, omantunnon mukaan. Ei pakosta tai määryksestä. (2 Kor 9:7) "Iloista antajaa Jumala rakastaa." Paavali puhuikin iloisen uhrimielen puolesta, ei kaiken myymisen puolesta. Kristittyjen aarre ja omaisuus on ikuisissa asioissa. (Hebr 10:34, 1 Tim 6:17-19) Jeesus vertasi taivaan valtakuntaa aarteeseen jonka mies löysi ja innoissaan myi kaiken minkä omisti. (Matt 13:44-46) Jeesus on kristityn elämässä tärkeimmällä sijalla jolloin kaikki muu saa väistyä. (Matt 10:37-39)
Jumala on asettanut evankeliumin työn ihmisen tehtäväksi. Jumala on Henkensä välityksellä läsnä, mutta Hän ei pudota seteleitä taivaasta eikä enkelit astu tekemään käytännön työtä. Herran työ rahoitetaan vapaaehtoisilla uhreilla ja kymmenyksillä. Kun taivaan valo loistaa ja Henki koskettaa sydäntä, itsekkyys katoaa. Jumala siunaa omilleen varoja, että työ voi menestyä. Jumala vaatii tilin omastaan ja ihminen kieltäytyy ilosta ja rakkaudesta evankeliumin työn hyväksi turhuuksista ja ylellisyydestä.
Lopun ajan evankeliumin työssä tarvitaan varoja enemmän kuin oli tarpeen patriarkkojen aikana. Kiitollisuus Kristuksen uhrista ja pelastuksesta saa kristityn iloiselle uhrimielelle. Jokainen antaa sen verran kuin on saanut eli suhteessa mahdollisuuksiinsa. "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan." (Luuk 12:48) "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." (Matt 10:8, 2 Kor 8:7,11-12, 9:8-11)