Sehän on tunnettu tosiasia, että suurin osa ns. kristityistä on uskossa ainoastaan, jotta itse pääsisi taivaaseen. Minun mielestäni tämä on kuitenkin pelkkää oman edun tavoittelua, eikä mitään kristillisyyttä. Kuinka moni teistä kristityistä elää Jeesuksen oppien mukaan? Kääntää toisen posken? Antaa viimeisen roponsa sitä tarvitsevalle? Antaa katon pään päälle sitä tarvitsevalle? Koska itse olet tehnyt jotakin oikeasti kristillistä lähimmäisellesi ilman ajatusta omasta edusta?
Kysymys kristityille
rehellisesti
38877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Luettelit paljon asioita, jotka on seurausta täydellisen Rakkauden tuntemisesta, jonka Isä Pojan kautta vaikuttaa, niissä, jotka Häneen uskovat ja antavat Hänelle täysin vapaat kädet oman elämänsä suhteen.
Taitavat olla harvassa? On paljon väärinymmärrystä uudestisyntyneillä kristityillä siitä, miten uutta elämää pitäisi elää ja monesti sen raiteet kalahtavat eteen tulevassa risteyksessä väärille urille. Ja Tietä seuraten, Rakkauden tavoittaen pitäisi kaikki risteykset ohittaa Jumalallisia uria pitkin.
Tähän lammaslauman ohjastamiseen tarvitaan Paimenta ja Paimenen tuntevia paimenia, jotka myös ovat valmiita antamaan henkensä alttiiksi lauman puolesta.
Tosin ilman yhteyttä itse Puuhun oksatkaan eivät voi tuottaa lehtiä, saati sitten hedelmää.
Kaveri esittää selvän kysymyksen, ja sitten tulee tätä jeesustelijoille tyypilistä lööperiä? Raivostuttavaa!
Ja pointtihan on aina se, ettei vaan ikinä oikeasti tartteisi tehdä mitään muuta kuin livauttaa pikku kolehti haaviin viikoittain. Aijjumalauta!
Sinullekin, jos hieman rauhallisemmin edelliset viestit lukisit niin vastaus kysymykseen löytyy.
Mutta ehkä olet asennoitunut niin, että uskovaisille pitää vastata kovaa ja ajattelematta.
Ok, tässäpä tiivistelmä siitä, mikä on edelläolevassa pointtina:
"Taitavat olla harvassa? Eivät oikein hokaa. Tarvitsisivat lisää ohjausta."
Mihin se loppu lööperi tarvittiin?
Ja sen sanon, totisesti, että tänne ei muita vastauksia alkuperäiseen kysymykseen tule, koska yhtään toisen posken kääntäjää ei kristityistä löydy!
Samaa raamatussakin Jeesukselta kysytään. Hän vastaa tähän "ihmiselle on mahdotonta elää täydellisen kristityn tavoin, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista." Ihmisen täytyy tietenkin yrittää parhaansa mukaan elää, niinkuin on ohjeistettu. 10 käskyä ovat näistä oleellisimmat, mutta vaikka ihminen yrittäisi kuinka, hän ei koskaan ilman Jumalan armoa ja Jeesuksen uhrisovitusta olisi arvollinen asumaan taivasten valtakunnassa. T:Jumalaan uskova kristitty joka parhaansa yrittää ja siinä aina epäonnistuu.
En usko, että lähes kukaan suomalainen kristitty edes yrittää tosissaan. :-) "Se, jolla on kaksi ihokasta/muuta vaatetta/taloa/autoa/kenkäparia/televisiota antakoon toisen sille, jolla ei ole."
Ei luulisi olevan teknisesti kovin haastavaa etsiä joku, jolla ei ole?
Voi olla , että liian "kaunokielinen" julistaminen tökkii itsekunkin kuulijan vastaanottimessa ( lue pää/kaali).Asia on nyt vaan niin , että Raamatun kirjojen kirjoittamisen aikaan asiat väännettiin rautalangasta siten, että käytettiin hyvin paljon vertauksia. Se oli sen ajan slangia. Esim paimen , lampaat, ihokas.
Aika fakiiri saa olla , jos meinaa kamelin työntää neulansilmän läpi. yms.
Joten en oikein ymmärrä mitä pahaa on sellaisessa sanomassa joka julistaa rakkautta ja muiden ihmisten auttamista.
En morkannut ihokasta, vaan periaatteesta luistamista.
Ongelmana on tekopyhyys. Ollaan olevinaan moraalisesti muita parempia, vaikkei käytännössä olla. En tiedä, mitä iloa on julistaa sanaa, joka ei päde.
siitä liikkeelle ensin, että mitäs olet itse tehnyt toisten auttamiseksi vai oletko juuri niitä, jotka ovat aina kämmenpuoli ylöspäin kerjuulla.
vaatteita, kenkiä, pesukoneita, sänkyjä, pölynimureita...
Nuo koneet ovat olleet hankalia, ovat kestäneet ehkä kuukauden ja sitten on pitänyt kuskata sorttiasemalle.
Kukaan ihminen ei pelkillä puheilla tai ajatuksilla, teoilla tai lailla pääse taivaaseen. Me kaikki olemme syntisiä ja rikomme Jumalaa vastaan jokaikinen päivä.
Miten sitten on? Kuinka voimme pelastua? Vastaus löytyy uskosta. Kun sydämessämme uskomme Jumalaan ja otamme Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanamme pelastumme. Kun uskomme, Jumala tekee meidät vanhurskaiksi ja tämä vanhurskaus näkyy teoissamme ja omatunnossamme. Vanhurskaina meillä on Jeesuksen Kristuksen vuodattama armo ja rauha. Halleluja!
Me olemme kuin merten keskellä, hukkumassa synteihimme. Ainoa apumme on Jeesus, joka on heittänyt meille pelastuksen köyden. Meidän täytyy vain luottaa ja tarttua köydestä kiinni, kunnes olemme ponnistelleet rantaan saakka turvaan. Olisiko mitään mielettömämpää kuin jättää tarttumatta köyteen ja hukkua mereen. Mutta älkää te olko epäuskoisia vaan tarttukaa pelastukseenne kiinni uskollanne, ettette joutuisi hukkaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä, Aamen
Kyllä minusta ensin pitää itse luottaa pelastumiseen ennen kuin voi kenellekään muulle siitä kertoa. Pitäisi olla rohkea ja uskaltaa evankelioidakin, jotta voisi olla sisäänheittäjänä taivaaseen... Mutta kun tuntee itsensä, niin kokee, että mikä minä olen kenellekää sanomaan yhtään mitään. Jeesuksen oppien mukaan voi yrittää elää, mutta se on kyllä paljon helpompaa silloin, jos elää yksin kotonaan kuin ihmisten keskellä esim. työpaikalla. Kyllä jumalakin sen varmasti tietää. Silloin on helppoa kääntää toinen poski, jos ei sitä todellisuudesssa tarvitse kellekään kääntää. Viimeinen ropokin on helppo antaa, jos tietää, että joku toinen niitä ropoja kotiin kiikuttaa tai että ne rovot ylipäänsä riittävät. Ajattelen tässä nyt esimerkiksi kotiäitiä/isää, jonka tilanne on ihan toinen kuin töissäkäyvän yksinhuoltajan. Ehkä pitäisi antaa viimeisetkin rovot ja luottaa, että omistaan Herra huolen pitää. Verukkeena omalle ropojen jakamattomuudelle voi sanoa, että pitää huolehtia omasta jälkikasvustaan. Heittäydy siinä sitten luottavaisesti lapsen kaltaiseksei.
Itse teen kyllä tosi harvoin mitään kristillisempää... jos tarkkoja ollaan, niin varmaan kaikkeen liittyy tavalla tai toisella jotain oman edun tavoittelua. Puhun vain omasta puolestani, mutta kyllä sekin tiedetään tuolla ylhäällä ja sitä varmaankin paheksutaan.
Hmm... Osa on "uskossa" tuolla tavoin kuin sanot, mutta kuitenkin ainakin kristityt joita itse tunnen ovat pääosin ihan todella uskossa, eivätkä vain näennäisesti. Tapa jonka toit esiin on kuitenkin mielestäni sikäli naurettava, että mikäli ei toimi oppien mukaan vaan päinvastoin, ei kadu mitään tekojaan jne. niin eihän tällaisella ihmisellä minkään järjen mukaan pitäisi olla mitään asiaa Taivaaseen.
Itse ainakin yritän noudattaa raamatun neuvoja. Jokainen ihminen kuitenkin lankeaa jossain elämänsä vaiheessa syntiin - suureen tai pieneen. Kuitenkin katumuksen ja yrittämisen avulla voi saada anteeksi mutta ilman näitä... tuskin.
Hmm.. Itse ainakin yritän auttaa ystäviäni ja kuunnella näiden murheita, sekä koittaa tukea näitä vaikeina aikoina. Kuuntelen kyllä toisinaan itselleni täysin tuntemattomienkin ihmisten huolia, kun muutamia kertoja olen yllättäen saanut sähköpostilla tai muulla tavalla itselleni yhteydenottoja ihmisiltä joilla ei ole ketään kelle kertoa pahastaolostaan tai muustakaan. Useasti näistä ihmisistä onkin tullut itselleni ajanmyötä hyviä ystäviä.
En silti kiellä etteikö moni sanoisi pelkän uskon riittävän ja elävän kuin siat pellossa. Itse en kyllä valitettavasti voi uskoa että nämä ihmiset ilman katumusta pääsisivät Taivaaseen, mutta se on heidän oma valintansa ja kukapa minä olen ketään vielä tuomitsemaan. Loppujenlopuksi Jumala kuitenkin on se joka päättää kuka kuuluu mihinkin paikkaan - eivät ihmiset vaikka kovasti ovatkin tuomitsemassa muita. Kristittyjen pitäisi mielestäni opetella katsomaan asioita laajemmin ja antamaan anteeksi toisilleen, sillä tämä perusajatus tuntuu koko ajan menevän kauemmas nykyajassa.
Toivottavasti tämä antoi joitakin vastauksia kysymyksiisi.
Antoi lisää kysymyksiä... aidot kristityt, todella uskossa jne., kuka on todellisesti ja kuka on näennäisesti uskossa? Mistä sinä tiedät kuka mitäkin ja paljonko katuu?
Kirjoitat:
# Antoi lisää kysymyksiä... aidot kristityt, todella uskossa jne., kuka on todellisesti ja kuka on näennäisesti uskossa? Mistä sinä tiedät kuka mitäkin ja paljonko katuu? #
Aidosti kristitty on uudestisyntynyt, eli hän on sanonut, kyllä, Jeesukselle. Jeesus on hänen Herransa ja vapahtajansa. Hän on joka päivä / jatkuvasti henkilökohtaisessa suhteessa/tekemisissä Jeesuksen kanssa.
Se taas tarkoittaa, että hän ahkerasti tutkii Jumalan sanaa, Raamattua, sekä rukouksessa kantaa lähimmäisiään Jumalan eteen = esirukoilee.
Hän ottaa vakavasti Jeesuksen lähetyskäskyn, eli pitää esillä Jumalan sanaa, evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksesta, sopivissa ja sopimattomissakin paikoissa. Eiuskovien mielestä se tietenkin useimmiten on sopimatonta, mutta se ei saa estää uskovaa.
Pyhän Hengen avulla uskova yrittää elää Jesuksen oppien mukaan. Hänellä on seurakuntayhteys jne. Kyllä oikean uskovan tunnistaa. Ei hän salaa uskoaan, eikä häpeä Jeesusta. Hänelle usko ei ole 'yksityisasia'.
Synnitön hän ei ole. Kaikki lankeavat, mutta jo seuraavassa hetkessä uskova katuu tekoaan, pyytää ja saa anteeksi Jumalan armosta. Tahallaan hän ei tahdo Jumalaa vastaan rikkoa.
Kun rikkoo lähimmäistään vastaan, on se sama, kuin rikkoisi Jumalaa vastaan.
Kyllä tätä voisi jatkaa vaikka miten pitkään.
Hyvä kirjoitus. Minusta vaan tuntuu, että evankeliointi on aika vaikeaa. Syntiä varmaan sekin, sillä ei uskon asioista pitäisi vaieta.
Ihan naurettavaa "olla uskossa" ja "uudestisyntynyt" ja tehdä vain marginaalisesti niitä hyviä asioita, joista uskovaiset mielellään olisivat tunnettuja.
Kas, kun jokainen määrittelee uskonsa rajat loppujen lopuksi itse.
Hmm... Nykyaikana evankeliointi on varmasti vaikeaa. Siihen vaikuttavat monet tekijät - ihmiset, suhtautuminen, ainakin itse Suomessa huomaamani nuorten yhä yleisemmin kielteinen asenne uskoon.. harva edes kuuntelee. Joillekkin ihmisille pienikin maininta Jumalasta voi olla niin paha asia, että he suunnilleen käyvät kimppuun heti sen kuullessaan. Sanon tämän kokemuksella koska olen tuntenut itse vastaavanlaisen ihmisen.
Vaikka evankeliointi on vaikeaa, pitäisi silti koittaa. Itse uskoisin että asia olisi helpompaa aloittaa vaikka puhumalla aluksi uskovien kanssa, lukemalla Raamattua ja tutustumalla siihen (missä täytyy tietysti muistaa että Raamattu kirjana avautuu vain Pyhän Hengen avulla eikä siis kaikkia kohtia välttämättä ymmärrä aluksi lukemisesta huolimatta). Sitten kun tietoa on, voi vaikka alkaa juttelemaan nuorten uskovien kanssa, sellaisten jotka vasta ovat löytäneet tien Jeesuksen luo ja joiden usko on vielä horjuvaa. Pikkuhiljaahan sitä voi sitten keskustella asiasta vaikka lähipiirin kanssa jne. jne. Pienistä teoista kasvaa vuosien varrella suuri puro - ja mistä sitä tietää vaikka virtakin. Enkä kyllä usko että Isä sitä panee pahakseen :)
Uskonasioista ei pitäisi vaieta... riippuu. Toiset asiat ovat uskovan itsensä asioita - uskovan ja Isän. Riippuu niin ihmisen ajattelutavasta. Ilosanoman levittäminen muille on kuitenkin kristityille annettu tehtävä joten... Tosin parempi olisi tosiaan tutustua kirjaan jo etukäteen ettei sitten sano asioita toisin kuin ne oikeasti ovat.
Anteeksi sekava tekstini :)
Tosin en sanoisi ilmauksia naurettaviksi. Se on kyllä että ihmiset tekevät hyviä tekoja marginaalisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen ei voisi olla uskossa. Me kaikki erehdymme ja teemme virheitä. Ihmiset ovat pelkureita ja pakenemme asioita jotka eivät meitä miellytä, kuten Adam ja Eevakin pakenivat Jumalaa piiloon tehtyään väärin. Emme haluaisi kohdata totuutta, mutta olet oikeassa siinä että ihmiset turhan usein näkevän kaiken kaksiulotteisesti - varsinkin hyvän ja pahan. Olemme myös turhan kärkkäitä tuomitsemaan toisiamme, sen sijaan että tekisimme niin kuin meitä on kehotettu tekemään - antamaan anteeksi.
"Kas, kun jokainen määrittelee uskonsa rajat loppujen lopuksi itse."
Tästä lausahduksesta voin olla montaa mieltä. Kyllä - ihmiset määrittelevät rajoja tässäkin asiassa. Ei - se ei ole oikein eikä ihminen voi paeta tekoaan Jumalan edessä. Ihmisille joku voi esittää laupiasta ja hyveellistä, mutta Isä näkee meidän jokaisen todelliset teot, ajatukset ja tavat eikä häneltä ole mikään piilossa. Me teemme väärin, me kuljemme vääriä teitä, eksymme polulta ja palaamme takaisin. Parasta kuitenkin on se että jos kadumme me saamme anteeksi. Todellista katumusta itse en voi toisesta nähdä, mutta tarvitseeko minun? Itselleni ainakin riittää että Isä näkee.
Uskon rajojen itse määrittely on mielestäni väärin. Raamattua ei saisi leikellä, mistä voisin sanoa olevani varsin turhautunut nykykirkossa. Mutta kuten Raamatussakin todetaan - kirkko tulee maallistumaan, kristittyjä tulee olemaan vähemmän ja vähemmän ja joskus sitten porukka jahtaakin meitä rikollisina jne. jne. Ei silti saa jättää kirkkoa Pirulle.
Raamatussa on kasapäin sellaista juttua, mitä ei yksinkertaisesti normaali ihminen voi hyväksyä, kuten lakeja toisten ihmisten kivittämisestä. Ihan siellä samoilla nurkilla kuin kymmenen käskyäkin ja luomiskertomus, vedenpaisumukset, Egyptistä pakenemiset ja muut.
rakasta lähimmäistäsi NIINKUIN ITSEÄSI
Riippuu miten sen ottaa. Tietty ihmiset aina tavoittelevat omaa etuaan, mutta en voi sanoa että itseäni varsinaisesti houkuttaisi taivaaseen pääsy. Itselleni uskossa tärkämpää on ennemminkin se että yritän elää parhaani mukaan oikein, olla hyvä ihminen ja aiheuttaa mahdollisimman vähän harmia kellekkään, sekä olla mahdollisimman lähellä Jumalaa. Tietysti toivoisin Taivaaseen pääseväni. En kuitenkaan voi sanoa että uskoisin pääseväni Taivaaseen - päätös ei ole vielä loppuun lyöty. Mutta toivon.
Aamen.
Kyllä kristityn sanojen ja tekojen tulee olla yhtäpitäviä. Muussa taapuksessa on kyseessä ns. farisealaisuus.
Mutta varmasti meillä kaikilla on parantamisen varaa (ehkä aloittajallakin).
Mutta Jumalan armo kasvattaa. Tiitus 2:11-.
"Ja Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta." Joh. 1:16-17.
Siunausta kaikkeen hyvään ja oikeaan!
http://www.Jeesus-on-Herra.com
___________________________________
Nyt meni Weijolta pieleen. Farisealaisuus ei tarkoita valehtelemista, vaan omien tekojensa kehumista. Tarinan mukaan Jeesus potki itseään kehuvat farisealaiset hitoille temppelistä.
Mitä näille uskiksille pitäisi tehdä, kun niillä ei ole edes oman uskon käsitteet hanskassa? Jösses.
Ei mennyt Weijolta pieleen.
Aivan totta on, että fariselaisuus, joka on ulkokultaisuutta, on Raamatun mukaan valheellisuutta.
"Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi." Luukas 12:1-2.
Ymmärrämme tuosta, että farisealaisuus on tosiasioiden valheellisesti peittämistä, valhetta.
Ulkokultaisuus on sitä, että siloitellaan ulkoinen olemus näyttämään jotain muuta kuin mitä sisin on. Eikö se ole valhekaavun päällepukemista?
"Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen." 1 Piet. 2:1-2.
Hyvätkin teot voivat olla pahoja, jos ne eivät ole Jumalasta.
Ihminen ei voi tehdä hyvää, koska hänessä itsessään ei ole mitään hyvää.
Ihmisen täytyy elää Jumalan tahdossa, jotta teot olisivat hyviä. Jumala valmistaa ennalta teot, joita ihmisen pitäisi tehdä näin ollen kunnia hyvistä teoista kuuluu Jumalalle.
Jos ihminen voi itsessään tehdä hyvää, niin hänelle kuuluu myös kunnia.
Ihminen siis saisi palkkaa olemalla ”hyvä” Jos on hyvä niin on myös parempi kuin monet pahat, joita kadulla tulee vastaan. Hirvittävä ajatus.
Minusta ainakin olisi hirveää huomata olevansa muita parempi.
En haluasi katsoa ihmisiä ja todeta, että ”olisivatpa nuo yhtä hyviä kuin minä”.
Kaikki me olemme vain halpaa savea. Emme voi siis väittää olevamme parempaa tekoa kuin muut.
Tuo on mielenkiintoinen näkökohta. Olemme vertauskuvallisesti savea (todellisuudessa toki enimmäkseen vettä, hiilivetyjä ja vähän muuta). Tämä vertauskuva on yksi osuvimpia pätkiä Raamatussa.
Meinaatko nyt tosissasi, että jos joku ei-kristitty kävisi hoitamassa Afrikan nälkää näkeville viljavat pellot jollain tempulla, teko olisi *paha*? Herremungyyd, eihän tuollaisessa ajattelutavassa ole mitään järkeä!
Tosiasia on, että isä, joka ei piekse lapsiaan, on parempi, kuin se, joka pieksee. Ja voi ihan hyvällä omallatunnolla olla tyytyväinen siitä, että asia on näin.
”Meinaatko nyt tosissasi, että jos joku ei-kristitty kävisi hoitamassa Afrikan nälkää näkeville viljavat pellot jollain tempulla, teko olisi *paha*?”
Olen jo vastannut edellä tähän kysymykseen.
Eli Jumala on ennalta valmistanut hyvät teot, joita tekemällä ihminen tekee hyvää.
Jos teot eivät ole lähtöisin Jumalasta vaan ihmisestä itsestään, niin teot ovat aina pahoja, vaikka ne näyttäisivät hyviltä. Pahuus useimmiten näyttää hyvältä, mutta tekojen hedelmät ovat huonoja.
Tekomme voivat näyttää hyviltä ja moni nostaa meille hattua, mutta miten on hedelmien laita? Esim. mainitsemasi nälkäongelmaa ei ole ratkaistu, vaikka uutisissa usein näytetään maailman omistajia, jotka uskottavasti julistavat poistavansa nälkäongelman.
Kyllä se hyvältä näyttää, kun presidentit ja suuryritysten johtajat sitoutuvat poistamaan nälkäongelman, mutta mikä maksaa.
Hyvät teot ovat hankalasti toteutettavia, jos ei itse tunne osallisuutta. Kirjoituksesi on lohduttava, sillä se nostaa rimaa myös toisessa ääripäässä. Hyväntekeväisyys antaa tarkoituksen ihmiselle. Silti ei ole sanottua, onko hän kadottanut jonkin puolen itsestään. Toisessa päässä osaton etsii tarkoitusta.
Siirryit jotenkin aiheesta "hyvät teot ovat pahoja, jos ne eivät ole Jumalasta", aiheeseen "hyvistä asioista puhuminen ei ole sama kuin hyvien asioiden tekeminen".
Raamatussa sanotaan, että ei ole synnitöntä ihmistä, vaan kaikki ovat Jumalan kirkkautta vailla. Usko on Jumalan armoa ihmiselle, joka on syntinen ja paha luonnostaan.
No, Suomen valtio ainakin noudattaa aika pitkälle
Raamatun ohjeita. Antaa rahaa puutteenalaiselle
ja velkaantuu itse samalla. Ottaa vastaan pakolaisia, hoitaa tasapuolisesti joka mummon ja
papan, vaikkei heillä rahaa olisikaan leikkauksiaan maksaa.
Maksaa kaikille koulutuksen, ison osan päivähoitoakin.
Ja kun venäläinen hyökkää kimppuun, niin Suomi alkaa sotasyylliseksi, maksaapa vielä hyökkääjälle sotakorvauksetkin. Ihan rehellisesti.
Kyllä Suomen valtionkin vain pitäisi taivaaseen
päästä!
No, ainakin eilen olimme viemässä ruandalaispakolaisia vahustentalolle.
Siellä he, 8-henkinen perhe, lauloivat
ja melkein tanssivatkin, ainkin liikkuivat rytmillisesti, niin että mummot ja papat ihan
ilolla heitä katselivat ja kuuntelivat.
Kyllä minun olisi paljon helpompi ollut köllähtää
sohvalle ja nauttia iltapäiväkahvini korvapuustin kera.
Vaan ei olisi ollut läheskään niin hauskaa!
Ja maailma - pelastuu!
Ruandassa surmattiin muutmaan kuukauteen
noin 800 000 ihmistä. Tämän perheen äitikin loukkaantui pahoin. Jos sellaisesta helvetistä
pakoon pääsee ja joku ylensyönyt maa antaa
katon pään päälle, ihminen osaa olla kiitollinen.
Osaatko sinä olla kiitollinen?
> Sehän on tunnettu tosiasia, että suurin osa ns. kristityistä on uskossa ainoastaan, jotta itse pääsisi taivaaseen. Minun mielestäni tämä on kuitenkin pelkkää oman edun tavoittelua, eikä mitään kristillisyyttä.
Tämä ensin mainitsemasi asia on juuri se, mitä Jumala, maan ja taivaan Luoja, Herran Jeesuksen Kristuksen Isä ja Jumala, tahtoo kaikille ihmisille rakkaudessaan ja armossaan antaa, yhteys ja elämä ainoassa pojassaan Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Juuri tämän asian takia Herra Jeesus Kristus joi Golgatan keskimmäisellä ristillä Isän Jumalan antaman katkeran maljan, että meillä ihmisraukoilla olisi mahdollisuus sovittaa syntimme Jumalan edessä ja saisimme lahjavanhurskauden hänen rakkaassa pojassaan Jeesuksessa. Älkäämme pitäkö halpana Isän Jumalan rakkautta ja Herran Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaa ja pyhää sovitusverta. Tämä mainitsemasi oman edun tavoittelu on Jumalan tahto, että ihmiset tekisivät parannuksen ja kääntyisivät pois omista itsekkäistä pahoista teoistaan ja alkaisivat kiittämään ja kunnioittamaan Isää ja Poikaa sovituksesta ja hyvyydestään. Isä Jumala ei tahdo, että yksikään ihminen joutuisi helvettiin, joka on valmistettu kapinoiville enkeleille, Saatanalle, joka vastustaa Isän Jumalan tahtoa ja vihaa kaikkea pyhää, ja hänen seuraajilleen. Jumalan siunausta sinulle, että voisit ymmärtää kuinka paljon Jumala on sinua rakastanut, kun on antanut ainoan poikansa ristiinnaulittavaksi rikkomustesi takia.
> Kuinka moni teistä kristityistä elää Jeesuksen oppien mukaan? Kääntää toisen posken? Antaa viimeisen roponsa sitä tarvitsevalle? Antaa katon pään päälle sitä tarvitsevalle?
Pyhitystä koskevien opetusten noudattaminen on myös Isän Jumalan tahto Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala antaa ihmisille täyden vapauden ottaa ristinsä ja seurata Herraa Jeesusta. Valitettavasi tänä pimeänä aikana Herran opetus on kärsinyt inflaatiosta, koska se ei miellytä lihan mieltä, koska se ei tahdo alistua Jumalan hengen tahdon mukaisiin asioihin. Jeesuskaan ei tahtonut itse juoda maljaa, mutta tahtoi kuitenkin tehdä Isän Jumalan tahdon ja rakkaudesta Isään hän ottikin maljan ja joi sen täydellisesti niin, että voi sanoa ristillä kuollessaan: "Se on täytetty". Yrittäessämme seurata Herran Jeesuksen opetuksia olemme vajavaisia ja epätäydellisiä, vaikka Herra tahtoisikin meidän olevan täydellisiä jopa kuten taivallinen Isämme. Onneksi Isä on armollinen lapsilleen, sillä ilman sitä emme selviäisi hetkeäkään. Lisäksi on hyvä muistaa, että hän itse valmistaa meille teot, joissa tahtoo meidän vaeltaa, kunhan vaan ymmärtäisimme hänen tahtonsa.
> Koska itse olet tehnyt jotakin oikeasti kristillistä lähimmäisellesi ilman ajatusta omasta edusta?
Rukoilin aamulla sekä itseni että kaikkien pyhien puolesta, että Jumala siunaisi meitä taivaallisella siunauksella. Jos Jumala siunaa minua, niin hän siunaa Jeesuksen ruumista, koska saan Pyhän Hengen kautta olla yhteydessä häneen, joka on kaikkien pyhien pää. Yhdessä ruumissa kokonaisuus voi hyvin, kun kaikki osat voivat mahdollisimman hyvin.
... että nuo uskovaiset eivät edes lue raamattuaan.
"Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee" (Matt.)
Eli kyllä niitä hyviä tekoja voi tehdä. Miksi ylpeys hyvästä teosta on muka syntiä? Se on ainoa ja paras syy olla ylpeä omasta itsestään. Olisiko siitä pakko "kerskata" kaikille, kerskaa vain itselleen.
Uskovaiset ovat Suomessa niin helvetin tekopyhiä.