Isäni on nyt 80 ja sairaus kakostyyppiin todettiin nelisen vuotta sitten. On tietysti vaikee sanoo kauan sokerit on ollut koholla, kun lääkäreillä on aika mennyt muihin vaivoihin. Isälläni on erinomainen näkö, mutta huono kuulo ja siksi kait puhuu kovaa! Herkkä hermoileen ja varmaankin "piiskalla" kasvatettu ja piiskaa ainakin isommalle siskolleni antanut, muu huonosti muistissa. Loppulapsuus ihan ok kuin äkäisyys olisi hetkeksi unohtunut. Omat lapseni ovat papasta pohtinut ja olen sanonut karjunnan johtuvan huonosta kuulosta tiedä häntä. Äitini joka koko ikäni on käskenyt olla muita parempi ja on kova keksimään "hyviä" selityksiä ikäville asioille on arvellut isäni nykyisen äkäisyyden johtuvan veriarvoista (isällä korkeat) eikä lainkaan muista lapsuuteni aikaisia väkivaltaisia tekoja niin itseään kuin siskoani/veljeäni kohtaa. Täytyy sanoa, että en muista itse saaneeni muuta kuin tukkapöllyä, mutta isonsiskoni remmellähakkauksen muista ja sen viimeisen lyönnin äitiä kohtaan joka lopetti kaiken väkivallan perheessämme. (järki kait tuli) Siis kumpi olisi todennäköisempää 1. vanhuus on tuonut vanhan tavan ärtyä ja karjua (onneksi ei muuta ole sattunut) vai 2. Veren korkeat arvot saavat hermostuun asioihin herkästi ja siksi karjunta?
Aiheuttaako 2-tyypin diabetes äkäisyyttä?
alati epäilevä
6759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Kadonneiden_mh-bakteereiden_arvoitus.html
Ärtyisyyden syy saattaa löytyä tuolta testistä kohdat 1-16.
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Oiretesti.html
Jos diabeteksen kannalta ajattelee asiaa, niin lääkitys voi aiheuttaa välillä liian matalia verensokereita, joita diabeetikko ei itse välttämättä huomaa ilman verensokerin mittauksia. Matalat verensokerit voivat saada mm. juuri kuvailemisia äkäisyyspuuskia, joita ei normaaleilla verensokereilla esiinny. Muutenkin henkilö voi tehdä epäjärkeviä tekoja, jota hän ei itse useimmiten huomaa, mutta ympäristö kylläkin.
Diabetes voi itsessään stressata diabeetikkoa, joka voi näkyä kaikenlaisena hermoiluna ja äksyilynä varsinkin, jos ei saa verensokereitaan pidettyä lääkityksillä kunnossa. Siis tieto huonosta hoitotasapainostakin voi stressata.
Verensokereiden kuntoon saattaminen on tärkeätä. On mitattava niitä ja oltava hoitopaikkaan yhteydessä omamittausvihon kanssa. Tällöin selviää, onko lääkitykseen syytä tehdä muutoksia.
Kertomasi on tuttua minullekin. Työtoverini lipsahti joskus alhaisille verensokereille, lähinnä siksi että ehti ottaa insuliinia eikä sitten voinutkaan syödä kun työ vetäisikin mukaansa. Siinä vaiheessa kun hän alkoi tuntua ärtyisältä ja poissaolevalta, alettiin kaivelemaan jaffapulloa esiin. Pahaksi mennessä sai "tapella" että hänet sai ottamaan jotain sokeripitoista koska oli niin agressiivinen.
olla yleistä. Joskus se vanhuus alkaa jo viiskymppisenä. Vanhat ovat vain sellaisia, ettei heidän tarvitse enää sopeutua toisten tahtoon. He tietävät jo kaiken, ja siksi he ärisevät kun toiset ovat hidasjärkisiä.
Neljässä vuodessa diabetes ei vielä ole ehtinyt aiheuttaa mitään vaikutuksia. Itsellä on ollut 8 vuotta ja luulen että vanhuus vaikuttaa enemmän, kun olen liki 75 vuotias.
2-tyypin diabetes vaikuttaa samalla lailla kuin vanhuus, joten niitä on vaikea erottaa toisistaan.
Se neljä vuotta on aika jolloin se huomattiin ja ei olisi muuten huomattu, ellei äidilläni olisi ilmaantunut 1-tyypin diabetes. Niinkuin sairaalassa todettiin, jos olisi viipynyt kotona vielä pari päivää hän ois joutunut koomaan. Äitini siis on sairastanut sitä 1-tyyppiä huomaamattaan ties kuinka kauan... ja todennäköisesti isäkin
Ei 1-tyypin diabetestä voi sairastaa tietämättään "ties kuinka kauan". Kyllä siitä henki lähtee. Jonkin aikaa toki voi, mutta oireet ovat pian hyvinkin rajut.