Uskomatonta että tuota venäläistä maataistelukonetta pidetään jonain huippuhyvänä, totuus on toinen. Lentokone oli panssaroitu, siinä oli 680 kiloa panssarilevyä. Teoriassa hyvä idea, suojasi konetta ja ohjaajaa kiväärikaliperisiltä aseilta. Tosin tuo massiivinen panssarointi teki koneesta hirvittävän lentää. Tykillä sen sai kuitenkin alas joten panssarointi ei loppujen lopuksi ollut niin hyvä idea. Nopeus ja hyvä ohjattuvuus on lentokoneessa kuitenkin tärkeämpää.
Koneeseen lisättiin taka-ampuja jotta puolustautumien takaa tulevaa hyökkäystä vastaan onnistuisi. Tämä oli virhe, koneen surkeat lento-ominaisuudet muuttuivat entistä huonommiksi. KK-ampujasta ei ollut kuin tähystyshyötyä, kk:n ampuma-ala oli olematon. Ylhäältä ja alhaalta hyökkäävää hävittäjää ei pystynyt ampumaan ja tämän saksalaishävittäjät nopeasti oppivat.
Kaiken kaikkiaan on perin kummallista että tuollaista konetta kovasti ylistetään. Tietysti siinä vaiheessa kun saksalaisten ilmapuolustus oli käytännössä kokonaan lännessä saivat stormovikit jotain aikaankin mutta esim. Karjalan kannaksella 1944 esitys oli heikko ja kyllä niitä alas ammuttiinkin vaikka kuinka olivat panssaroituja.
Koneeseen lisättiin taka-ampuja jotta puolustautumien takaa tulevaa hyökkäystä vastaan onnistuisi. Tämä oli virhe, koneen surkeat lento-ominaisuudet muuttuivat entistä huonommiksi. KK-ampujasta ei ollut kuin tähystyshyötyä, kk:n ampuma-ala oli olematon. Ylhäältä ja alhaalta hyökkäävää hävittäjää ei pystynyt ampumaan ja tämän saksalaishävittäjät nopeasti oppivat.
Kaiken kaikkiaan on perin kummallista että tuollaista konetta kovasti ylistetään. Tietysti siinä vaiheessa kun saksalaisten ilmapuolustus oli käytännössä kokonaan lännessä saivat stormovikit jotain aikaankin mutta esim. Karjalan kannaksella 1944 esitys oli heikko ja kyllä niitä alas ammuttiinkin vaikka kuinka olivat panssaroituja.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Paskallakin tappaa, kun sitä toimitetaan riittävästi. Venäläinen periaate.
Kannattaa lukea Saburo Sakain erinomainen kirja "Samurai", jos sen jostain käsiinsä saa, siinä kuvataan melko hyvin erilaisten konetyyppien toimivuutta ja tehoja.
Sakai itse menetti toisen silmänsä lentäessään hävittäjällään maataistelukoneen takakonekiväärin tulitukseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saburō_Sakai
Oleellista oli, että suomalaiset joukot lähes vailla ilmatorjuntaa ja omien hävittäjien suojaa olivat täysin vihollisen ilmavoimien armoilla.Hevosvetoinen tykistö ja huolto kärsivät suuria tappioita ja ylipäänsä liikkuminen tiellä valoisana aikana oli lähes mahdotonta.
On täysin yhdentekevää, mitkä koneiden lento-ominaisuudet olivat. Veteraanien mielestä ne olivat lähes pahin riesa, mitä ajatella saattoi.
Myös suomenhevonen on vähintään yhtä yliarvostettu kuin Sturmovik. Hevonen on raskas, hidas, täysin panssaroimaton ja isoruokainen.
korvaamaton. Ei ollut edes kameleita tai aaseja, ellei näitä keksustelijoita lasketa.
Suomenhevonen oli helppo huoltaa, tai pikemminkin pitäisi sanoa että huoltovapaa. Sama päti myös ruokaan, jota oli rehuna helppo kasvattaa vaikkapa korsun takapihalla. Niin ikään käyttöominaisuudet olivat kerrassaan verrattomat. Vetojuhtana ei sellaisia olosuhteita ollut, jossa tuo luojan luoma ihme olisi mennyt neuvottomaksi. Kun panssarit pysähtyivät, Suomenhevonen vaan jatkoi..
>Hevonen on raskas, hidas, täysin panssaroimaton ja isoruokainen.<
Suomen hevonen oli pieni, sitkeä ja vähäruokainen ja kesti kovia olosuhteita.
Saksalaiset nauroivat suomalaisille hevosille tullessaan Lappiin. Heillä oli isoja itävaltalaisia kuormamuuleja ja hevosia. Ne oli kaikki menehtyneet ja häipyneet kuvioista vuoden 1944 syksyyn mennessä.
Minkäs takia armeijamme on luopunut noin oivallisesta vetojuhdasta, yhdestä viime sotien menestystekijästä? Autoilla ja panssariajoneuvoille liikutaan ja vedetään kaikki kuormat, vaikka hevosiakin olisi saatavissa. Käsittämätöntä...
luopunut niistä ihanista sturmovikeistä, jos ne kerran olivat niin hyviä? Vai pysähtyneisyyden aikaako kaihoilet?
kun Stormovikit matalalla lähestyivät.
Nimittäin koulutettu koira meni matalaksi kuullessaan lähestyvän maatalouskoneen ja siitä koko joukkue tiesi painua maahan pitkin pituuttaan.
"Tykillä sen sai kuitenkin alas joten panssarointi ei loppujen lopuksi ollut niin hyvä idea"
Hyvällä tykinosumalla putoaa ihan mikä vain härveli, tuskin Sturmovikin panssarointia edes neukkujen piirustuslaudalla pidettiin minään voittamattomana. Vaikeuttihan kuitenkin merkittävästi koneen nitistämistä kevyemmällä ilmatorjunnalla, tuohan sen panssaroinnin tarkoitus olikin.
"Koneeseen lisättiin taka-ampuja jotta puolustautumien takaa tulevaa hyökkäystä vastaan onnistuisi. Tämä oli virhe, koneen surkeat lento-ominaisuudet muuttuivat entistä huonommiksi."
Ekat kaksipaikkaiset Stormovikit olivat lentoyksiköissä yksipaikkaisista muunneltuja pelejä, vasta myöhemmin tulivat tehdastekoiset kaksipaikkaiset. Tuotannon kestäessä koneen siipeä muutettiin kompensoimaan taka-ampumon/ampujan painon mukanaan tuomaa painopisteen siirtymistä.
Alkuperäisellä (yksipaikkaisen version) siivellä kaksipaikkainen IL-2 oli kuulemma varsin arvaamaton hiljaa ja matalalla lennettäessä. Kokemattoman lentäjäaineksen käsissä rytisi usein.
"Kaiken kaikkiaan on perin kummallista että tuollaista konetta kovasti ylistetään"
Kai jokainen ase on kompromissiensä summa. Stormovikia tehtiin paljon ja menetettiin paljon, neukuillahan noita reservejä riitti niin materiaalissa kuin äijissäkin. Ei noiden maataistelukoneiden käyttö useinkaan niin tehokasta ollut kuin luultiin, tähtäimet huonoja, ilmasta maahan ammuttavat RS -raketit tuppasivat lentelemään vähän minne sattui.
Suuren "kulutuksen" konetyypin osalta voi varmaan selittää ihan niiden käyttö "hiljaa ja matalalla" varsin lyijypitoisessa ilmassa. Tuollainen lentäminen on jo itsessään suurien konetappioiden härnäämistä. Panssaroitu tai ei. Varmaan em seikka tiedossa jopa kun konetta suunniteltiin.
Stormovikissa oli kahdeksan rakettia tai 400 kiloa pommeja, kaksi 20 mm (myöhemmin 23mm) tykkiä ja kaksi 7.62 konekivääriä. Aika vaatimaton aseistus kun vertaa länsiliittoutuneiden maataistelukoneisiin. Niissä oli joko neljä 20 mm tykkiä tai kahdeksan raskasta puolen tuuman kk:ta, raketteja ja pommeja enemmän.
Teknisesti neukkujen lentopyssyt tosin sitten olivatkin useamman askeleen länsiliittoutuneiden pyssyjä edellä. Ei sinänsä ihme kun ottaa huomioon automaattiaseiden kehityksen rappiotilan lännessä sotien välisenä aikana ja pitää mielessä, että Neuvostoliitto oli kuitenkin alan kärkimaita.
Oikeastaan hieman kyseenalaista voidaanko puhua "rappiotilasta". Esmes Yhdysvalloissa kun edellä mainittu oli lähes olematonta, joten miten olematon voi olla rappeutunut?
kuvitella päinvastaista aselajista riippumatta. Tosin lieventävänä asianhaarana voidaan todeta, että vastapuolella neukkujen harmiksi olivat saksalaiset eivätkä länsiliittoutuneet.
On kuitenkin ainakin eräs kohta, jossa länsi oli neukkuja ja saksalaisia huimasti "edellä". Nimittäin siviiliväestön tuhoamiseen tähtäävä terroripommitus. Siinä länsi kunnostautuikin sitten oikein kunnolla. Toki eivät neukutkaan tuossa konkreettisesti hävinneet vaan heillä strategiana oli lähinnä mikro-tyyppinen nainen kerrallaan -raiskaaminen ja tappaminen. Aseettomia siviileitä kun on niin paljon helpompi tappaa kun kukaan ei ammu takaisin. Pienenä detaljina mainittakoon, että saksalaisia kuoli sodan päätyttyä saman verran kuin mitä liittoutuneet kykenivät niitä tappamaan sodan aikana. Siinä muuten olisi sinullekin herkullinen tutkimuskohde. Olisi hauska tietää miten sovitat tuon seikan tähän jenkkien ja brittien pyyteettömään vapautukseen ;)
"...kuvitella päinvastaista aselajista riippumatta. Tosin lieventävänä asianhaarana voidaan todeta, että vastapuolella neukkujen harmiksi olivat saksalaiset eivätkä länsiliittoutuneet."
Voi kyllä kuvitella, mutta pudotustilastot eivät oikeammastaan päde tässä. Ilmataisteluissa on luonnollisesti paljon muitakin tekijöitä kuin kuin aseiden tekniset hienoudet. Länsiliittoutuneiden ilmavoimatkin tulivat toimeen siitäkin huolimatta, että automaattiaseet olivat teknisesti vanhanaikaisia. Se ei kuitenkaan muuta tosiasiaa, että aseistuksessa olisi ollut reilustikin parantamisen varaa, kuten Boeingin insinöörit myönsivät tutkiessaan konekiväärien ominaisuuksia. Ensisijainen ongelma olikin lähinnä siinä, että lännessä pyrittiin venyttämään vanhojen vempaimien käyttöikää loputtomiin ja ottamaan niistä irti paljon enemmän kuin mitä ne oli koskaan suunniteltu antamaan. Tässä mainittua on kuitenkin tarkasteltava siinä valossa, että kehitystyö oli toimitettava minimiresursseilla. Vasta sodan aikana väistämättömät tosiasiat pakottivat vähitellen hajottamaan tämän totutun muotin.
Saksalaiset itsekin olivat varsin vaikuttuneita neuvostoliittolaisilta sotasaaliiksi saaduista lentokoneaseista ja näyttävätkin saaneen niistä idean erääseen asemalliin, joka puolestaan ei ehtiny enää silloiseen sotaan. Se tulisi kaikesta huolimatta esittämään merkittävää roolia myöhemmin. Länsiliittoutuneiden puolella näytetään luotetun paljolti saksalaisilta saatuihin tietoihin välittömästi sodan jälkeen sikäli kun tullaan Neuvostoliiton lentokoneaseistukseen. Tästä johtuen onkin Neukkulan kalustosta paljastunut kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista vasta paljon myöhemmin...
Tykin vaihtaminen 20 mm ShVAKista VYa-23 tykkiin oli merkittävästi suurempi parannus, kuin äkkiseltään uskoisi. Ammuksen paino kaksinkertaistui 100g --> 200g ja panssarinläpäisy lentokonetykiksi kova 25mm.
Sanoisin 2kpl VYa-23 ja 2kpl ShKAS vastaavan hyvin läntistä 4kpl 20mm aseistusta. Panssaroituja kohteita vastaan VYa-23 oli mennen tullen parempi.
Il-2 Type 3M aseistuksena oli sitten jo 37mm tykit, mutta aseiden rekyyli alkoi olla jo liikaa koneelle.
Eräs vähälle huomiolle jäänyt Sturmovikin ase oli PTAB. Kyseisellä kasetti/sirotepommilla tuhottiin merkittävä määrä panssarivaunuja.
Yliarvostettu on Sturmovik, samoin kuin kaikki muukin puna-armeijan kalusto, miehistöstä puhumattakaan. Neuvostopanssarit ja -lentokoneet oli helppo tuhota, eikä jalkaväestä juuri ollut vastusta. Ei todellakaan tarvittu kovin suurta sankaruutta niin heppoisen armeijan lyömiseen.
Puna-armeija kerskakulutti Rooseveltin lend-lease-kalustoa ja Siperian ihmismassoja. Kun sakut perääntyivät, he pelasivat yleensä luovuttamalla aluetta iskuhyökkäyksen edestä, ja kuluttamalla vastahyökkäyksin vihollisen elävää voimaa. Siksi venäläisten eteneminen tuli heille niin kalliiksi.
Jos Stalin ei olisi antanut komentajilleen epäinhimillisiä etenemistavoitteita, miestappiot olisi voitu pitää siedettävällä tasolla, mutta soltut piti vaan syöttää saksalaiselle sotakoneelle.
Hyökkäysvaiheen aikana puna-armeijasta ei lähdetty lomille. Miehet olivat vainajia jo ennen ensimmäistä lomaansa.
Ja tuollaisen armeijan pysäyttämistä suomalaiset pitävät suurena ja ihmeellisenä saavutuksena. Naurettavaa.
"Neuvostopanssarit ja -lentokoneet oli helppo tuhota, eikä jalkaväestä juuri ollut vastusta. Ei todellakaan tarvittu kovin suurta sankaruutta niin heppoisen armeijan lyömiseen"
Varmasti erityisen lohdullinen tieto siinä vaiheessa kun seistiin kädet ylhäällä,ehdoitta antautuneena, Berliinissä -45? Kokonaan tuon "heppoisen armeijan" armoilla.
Mitä ihmettä. Asuiko tuolloin Siperiassa massoittain ihmisiä. Maantiedon kirjat sitten valehtelevat, kun aluetta kuvataan erittäin harvaan asutuksi.
Ei onnistunut sakuilta vaikka tätä palstaa lukemalla selviää että yksi saku vastasi miljoonaa venäläistä.
Kummallista tosiaan. Ei sitä kukaan pelkällä massalla voita... kyllä siihen muutakin tarvitaan.
Panssari-kaukalon aiheuttamaa painonlisäystä torjuttiin puu-siivillä, jotka olivat saksalaisille riemun aihe: Lähesty takaa alasektorista kk-ampuja välttäen, ja roiski joko siiven tyveen tai öljynjäähdyttimeen. Kun siipi rytisten murtuu tai liekkejä alkaa lyödä koneen alta, ronskimpikin sturmovik-lentäjä valitsee laskuvarjon.
Rudel oli kerran menossa panssarintorjunta-tehtävään, kun edessä näkyi sturmoja. Hän päätti ihan piruuttaan tuhlata pst-tykkiensä tupla-laukauksen po. maaliin, ja osui! Venäläiset eivät edes ehtineet tajuta, mikä heidät tappoi.
Hartmann kertoo tapana olleen hyökätä mersuilla suuresta korkeudesta syöksynopeudella läpi sturmoja suojanneiden hävittäjien parven suoraan maataistelukoneiden kimppuun. Hävittäjät tulivat toki suojattiensa avuksi, mutta silloin homma oli jo tehty ja sturmovikit kynsivät ukrainalaista kaalipeltoa. Elleivät sitten hajonneet jo ilmassa.
No, kaalin kasvua se lienee edistänyt?