Maanantainen aamu. Päivän ja koko viikon ensimmäinen kahvikuppi höyryää edessäni pöydällä, jalkojeni vierellä ja käteni ulottuvilla. Kun käteni tuo mukin huulilleni ja maistan tuoreen kahvin maun, ajatukseni palaavat vielä hetkeksi viikonlopun aamuihin. Nuo kiireettömät aamut ovat sitten nautinnollisia, jopa nautinnollisimpia kuin nämä pienet arkiaamujen hetket päivän ensimmäisen kahvimukin äärellä.
Mutta vaikka nuo viikonlopun aamut olivatkin niin nautinnollisia, jotakin silti puuttui...
Heräsin viikonloppuun avaamatta silmiäni, annoin vain ajatusten lähteä käyntiin. Ojensin käteni sivulle, mutta paikkasi sängyllä oli tyhjä. Se ei ollut edes lämmin, mikä olisi ollut merkki siitä että olit siinä äskettäin, että olet yhä jossakin lähelläni.
Tein voileipiä, joita herkutella kahvin kanssa päivän lehteä lukiessani. Kiireettä. Olisin mielelläni tehnyt niitä enemmänkin ja jakanut lehden, mutta sinua ei näkynyt missään.
Olisin halunnut kommentoida juttua lehdessä. Olisin halunnut kuulla sinun mielipiteesi, tai vain äänesi. Mutta olisin puhunut seinille ja vain kaiku olisi vastannut.
Olisin halunnut panna lehden sivuun ja vain katsella sinua pöydän yli. Nukkumisen jäljiltä vielä hieman sekaisin olevat hiuksesi olisivat varmasti olleet söpöt, ja vielä hieman uniset silmäsi vieläkin söpömmät.
No niin. Lasken kahvimukini pöydälle. Nyt on kuitenkin edessä uusi viikko ja uudet aamut, kuka tietää mitä ne tuovatkaan tullessaan?
Kun lasken jalkani pöydältä lattialle ja ojennan tyhjän kahvimukini pöydälle, ajatukseni alkavat jo siirtyä töihin. Alat hävitä ajatuksistani, mutta vain palataksesi luokseni taas...
Mutta vaikka nuo viikonlopun aamut olivatkin niin nautinnollisia, jotakin silti puuttui...
Heräsin viikonloppuun avaamatta silmiäni, annoin vain ajatusten lähteä käyntiin. Ojensin käteni sivulle, mutta paikkasi sängyllä oli tyhjä. Se ei ollut edes lämmin, mikä olisi ollut merkki siitä että olit siinä äskettäin, että olet yhä jossakin lähelläni.
Tein voileipiä, joita herkutella kahvin kanssa päivän lehteä lukiessani. Kiireettä. Olisin mielelläni tehnyt niitä enemmänkin ja jakanut lehden, mutta sinua ei näkynyt missään.
Olisin halunnut kommentoida juttua lehdessä. Olisin halunnut kuulla sinun mielipiteesi, tai vain äänesi. Mutta olisin puhunut seinille ja vain kaiku olisi vastannut.
Olisin halunnut panna lehden sivuun ja vain katsella sinua pöydän yli. Nukkumisen jäljiltä vielä hieman sekaisin olevat hiuksesi olisivat varmasti olleet söpöt, ja vielä hieman uniset silmäsi vieläkin söpömmät.
No niin. Lasken kahvimukini pöydälle. Nyt on kuitenkin edessä uusi viikko ja uudet aamut, kuka tietää mitä ne tuovatkaan tullessaan?
Kun lasken jalkani pöydältä lattialle ja ojennan tyhjän kahvimukini pöydälle, ajatukseni alkavat jo siirtyä töihin. Alat hävitä ajatuksistani, mutta vain palataksesi luokseni taas...
Vastaukset 7
Vanhimmat
...mä vaan yksinkertaisesti rakastan sinun ajatuksiasi ja kirjoitteluasi;pakko aina lukea;
thanks
Kiitos itsellesi. Ja pirteää mieltä koko päiväksi :)
...ihana hiljaisuus kotona;työpäivä takana ja koiran kans lenkki tehty;nammm...belgian suklaata kahvin kans;ja nyt taas tietsikan ääressä hetki;
uutisia, musiikkia,chattailua...onneksi kukaan ei näe mua kun luen juttuja jostain vitsi sivuilta...ja naureskelen vatsa kippurassa ja vedet silmissä ja sit tietty töissä kahvitauolla nauratan muita...hihiii; mukavaa joulun odotusta?sinulle/lämpöisten tunnelmien merkeissä.
Heräsin vasta klo 13. Olen menettänyt koko aamun ja mielessäni häivähtää harmi. Päätän etten mene kouluun tänään. En saa oikein mitään aikaiseksi koko päivänä vaikka voisin tehdä niitä lukemattomia koulutehtäviä, joita koulumme syöttää opiskelijaparoille tehtäväksi.
En pysty keskittymään, taaskaan. Jos nyt tekisin muuta, niin Sinä häivähtäisit taka-alalle, ja tänään on sellainen päivä, että haluan ajatella vain Sinua. Missähän olet tänään?
Hyvää tiistai päivää tänäänkin odotin ettäkirjoitat jotain ,kiva lukea .
En aiemmin kommentoinut kuitenkaan tähän .
Joulukuun toinen päivä ja toinen luukku tulee mieleen ainakin lapsuus ja miksei aikuisena vois availla kalenteria jouluun asti meneekö nopeammin joulukuu tai miten menee tulee ko stressiä vain.
Töissähän suurin osa ajasta menee kuitenkin .
Alakuloiseksi saa tämä syksy kun jokainen päivä on harmaa ja pimeä tulee jo niin aikaisin iltäpaivällä ja sitä kestää pitkälle aamulla.
Märkää ja sateista on ja sinä vähän piristät mietteissäs.
Yksin ollessa vielä enemmän näissä vapaapäivissä se alakulo valtaa mieltä .
Siivousta on tehtävä ja mietin päiväkahvilla sitte taas mitä pitäis olla tehtynä ja pesenkö tänään pyykkiäkin vielä , niin huomennahan on jo työpäivä taas edessä.
voi voi odotin sinulta JX tiistain aamun avausta ja olen monet aamut lukenut niitä :))
piristävää ja toivon että keskiviikkona saan avata uuden avauksesi ja kaikkea lystiä tälle päivälle JX
tupu
joka päivä ois uusi avaus eli avattu luukku uusilla ajatuksilla ja tarinoillasi
tule vain JX vaikka pienin kirjoituksin taas