Crossari vs hybridi

asiantuntija on,kirjoittelee aivan käsittämättömiä.

sekopää täm kirjoitti:

asiantuntija on,kirjoittelee aivan käsittämättömiä.

Kunhan vain levittelee omia harhaisia mielikuviaan.
Onneksi harva muu on unessa, joten ei tuommoinen soossin suoltaminen pahaa tee, hauskahan tämmöisiä aasintunkioiden päättömiä juttuja on lueskella.

asia-arkumenteissa löytyy hä?

joilla ei ole kokemusta hybridistä, että mikä siitä tekee huonon. Sanotaan, että kyseessä on matti meikäläinen joka esimerkiksi ajaa pyörällä kesäikaan töihin sen vajaan kymmenen kilometrin matkan asfaltoitua tietä. Sen lisäksi saattaa olla ajelua kaupungilla ja muutamia kilometrejä silloin tällöin soratiellä. Hän vierastaa kippurasarvia ja haluaa suht koht pystyn asennon, ettei selkä kipeydy. Niin ja joskus myös lumisena aikanakin tarttee pyörän.
Siis miksi ei kyseiselle henkilölle hybridi olisi oiva vaihtoehto?
Itsellä ei ole minkäänlaista kokemusta hybridistä. Moni lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään faktat miksi hybridi olisi húono.

ReiskaS kirjoitti:

joilla ei ole kokemusta hybridistä, että mikä siitä tekee huonon. Sanotaan, että kyseessä on matti meikäläinen joka esimerkiksi ajaa pyörällä kesäikaan töihin sen vajaan kymmenen kilometrin matkan asfaltoitua tietä. Sen lisäksi saattaa olla ajelua kaupungilla ja muutamia kilometrejä silloin tällöin soratiellä. Hän vierastaa kippurasarvia ja haluaa suht koht pystyn asennon, ettei selkä kipeydy. Niin ja joskus myös lumisena aikanakin tarttee pyörän.
Siis miksi ei kyseiselle henkilölle hybridi olisi oiva vaihtoehto?
Itsellä ei ole minkäänlaista kokemusta hybridistä. Moni lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään faktat miksi hybridi olisi húono.

Lue lisää

Minulla on ollut tuollainen ruma sana ja olen keksinyt sille vain yhden hyvän puolen: kauppiaan ei tarvitse miettiä, mitä asiakkaalle myy :D :D Pyörä sopii yhtä huonosti kaikkiin käyttötarjoituksiin.

Se oli ksinkertaisesti ikävä ajaa. Ostin sen alun perin juuri huonojen säiden pyöräksi, kun kerran halvalla sain. Mutta taisin ajaa sillä kerran pari töihin ja kaksi lenkkiä. Kun vieressä oli maantiepyörävaihtoehto, niin tuli aina otettua se alle.

Esimerkkisi on aivan loistava. Sitä vasten voi hyvin peilata ruman sanan käyttökelpoisuutta. Noita varmasti myydän juuri suurten mainoskamppanioiden, marketmyyjien asiantuntemattomuuden ja turhien pelkojen takia. Edellinen muoti-ilmiö, eli retkipyörä, oli paljon parempi valinta yleispyöräksi. Samoin tuleva, eli crossari, näyttävät paljon paremmalta valinnalta tuohon käyttöön.

Turpa kiinni jos ei ole tähdellistä asiaa.

"on parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla hölmöksi kuin avata suunsa ja varmistaa asia" ;=/

aisantunkija kirjoitti:

Turpa kiinni jos ei ole tähdellistä asiaa.

"on parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla hölmöksi kuin avata suunsa ja varmistaa asia" ;=/

oikein,tunkia eikä asiantuntija

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

Minulla on ollut tuollainen ruma sana ja olen keksinyt sille vain yhden hyvän puolen: kauppiaan ei tarvitse miettiä, mitä asiakkaalle myy :D :D Pyörä sopii yhtä huonosti kaikkiin käyttötarjoituksiin.

Se oli ksinkertaisesti ikävä ajaa. Ostin sen alun perin juuri huonojen säiden pyöräksi, kun kerran halvalla sain. Mutta taisin ajaa sillä kerran pari töihin ja kaksi lenkkiä. Kun vieressä oli maantiepyörävaihtoehto, niin tuli aina otettua se alle.

Esimerkkisi on aivan loistava. Sitä vasten voi hyvin peilata ruman sanan käyttökelpoisuutta. Noita varmasti myydän juuri suurten mainoskamppanioiden, marketmyyjien asiantuntemattomuuden ja turhien pelkojen takia. Edellinen muoti-ilmiö, eli retkipyörä, oli paljon parempi valinta yleispyöräksi. Samoin tuleva, eli crossari, näyttävät paljon paremmalta valinnalta tuohon käyttöön.

Lue lisää

ihan saanut viestissäsi vastausta siihen miksi hybridi on huono. Mainitsit, että se on ikävä ajaa. Se tuntemus perustui 4 pyöräilykertaan, mikäli ymmärsin viestisi oikein. Voin ymmärtää, että maantiepyörään tottuneelle muut kapistukset ovat surkeita. Siihen kun on tottunut, että maantiepyörä on alla. Kaikilla ei ole sama tilanne. Nykyinen pyörä saattaa olla kolmivaihteinen tavallinen fillari. Silloin tilanne on toinen. Hybridistä löytyy enemmän välityksiä mitä tarvitaan esimerkiksi tuulisissa oloissa. Kolmivaihteisessa pyörässä on monesti kakkonen liian tiuha ja kolmonen harva. Hybridin osat (jarrut, vaihteensiirto) ovat samaa tasoa mitä maastureissa ja maantiepyörissä. Rungon geometria ja ohjaustanko sanelevat ajoasennon. Jos etuhaarukka on jäykkä, niin miksi hybridi on huono? En ole hybridin kannattaja, mutta tulin todella uteliaaksi miksi sitä väitetään huonoksi:)

ReiskaS kirjoitti:

ihan saanut viestissäsi vastausta siihen miksi hybridi on huono. Mainitsit, että se on ikävä ajaa. Se tuntemus perustui 4 pyöräilykertaan, mikäli ymmärsin viestisi oikein. Voin ymmärtää, että maantiepyörään tottuneelle muut kapistukset ovat surkeita. Siihen kun on tottunut, että maantiepyörä on alla. Kaikilla ei ole sama tilanne. Nykyinen pyörä saattaa olla kolmivaihteinen tavallinen fillari. Silloin tilanne on toinen. Hybridistä löytyy enemmän välityksiä mitä tarvitaan esimerkiksi tuulisissa oloissa. Kolmivaihteisessa pyörässä on monesti kakkonen liian tiuha ja kolmonen harva. Hybridin osat (jarrut, vaihteensiirto) ovat samaa tasoa mitä maastureissa ja maantiepyörissä. Rungon geometria ja ohjaustanko sanelevat ajoasennon. Jos etuhaarukka on jäykkä, niin miksi hybridi on huono? En ole hybridin kannattaja, mutta tulin todella uteliaaksi miksi sitä väitetään huonoksi:)

Lue lisää

Ihan hyvä pyörä se hybridi on. Työ-/kauppamatkalle, huviajoihin ihan käypä peli, jopa rapakeleihin. Ainoastaan pro-kuntoilijalle huono valinta hikilenkeille, joka voi hänellä olla myös työmatka.

alkup.tuna kirjoitti:

Ihan hyvä pyörä se hybridi on. Työ-/kauppamatkalle, huviajoihin ihan käypä peli, jopa rapakeleihin. Ainoastaan pro-kuntoilijalle huono valinta hikilenkeille, joka voi hänellä olla myös työmatka.

Lue lisää

Ensinnäkään en tunne olevani mitenkään "pro-kuntoilija". Olen ihan tavalinen jonkin verran liikkuva keski-ikäinen mies.

Hybridin ajettavuus vain on huono verrattuna esimerkiksi maantiepyörään. Nyt pitäisi määritellä hybridi ja maantiepyörä, mutta jätetään tekemättä tässä. Lisäksi pitäisi todentaa, että kyseessä on pyörätyyppien, ei yksittäisten mallien tai yksilöiden erot. Jätetään sekin tekemättä, mutta nähdäkseni minulla on riittävästi tuntumaa ja ymmärrystä erottaa edellämainitut tekijät.

Se mistä en pidä, on ajatus että vähemmän liikkuvalle kelpaa fillariksi mikä tahansa kaksi pyörää ja jonkinlainen runko. Ajomukavuudesta puhumattakaan ajo-ominaisuuksista viis. Ei sillä tavalla saada aikaan liikunnan nautintoa.

Aivan varmasti rumalla sanallakin saa hien pintaan. En yhtään epäile. Se vain ei ole mukavaa. Huonot ajo-aminaisuudet tappavat liikunnan riemun ja sitä tietä koko liikuntaharrastuksen.

Koska harrastajalla on aina rajoitettu määrä rahaa käytössään liikuntavälineisiin, niin ne eurot on mietittävä tarkkaan. En vielä ole keksinyt, missä tilanteessa ne olisi järkevää käyttää rumaan sanaan. Jos hankkii vain yhden lenkkipyörän/työmatkatykin, niin se on joko crossari, maantiepyörä tai maasturi tarpeen mukaan. Jos rahaa on rajoitetusti, niin käytännössä vain maantiepyörä tulee kyseeseen, mikä taas rajaa käyttöä.

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

Ensinnäkään en tunne olevani mitenkään "pro-kuntoilija". Olen ihan tavalinen jonkin verran liikkuva keski-ikäinen mies.

Hybridin ajettavuus vain on huono verrattuna esimerkiksi maantiepyörään. Nyt pitäisi määritellä hybridi ja maantiepyörä, mutta jätetään tekemättä tässä. Lisäksi pitäisi todentaa, että kyseessä on pyörätyyppien, ei yksittäisten mallien tai yksilöiden erot. Jätetään sekin tekemättä, mutta nähdäkseni minulla on riittävästi tuntumaa ja ymmärrystä erottaa edellämainitut tekijät.

Se mistä en pidä, on ajatus että vähemmän liikkuvalle kelpaa fillariksi mikä tahansa kaksi pyörää ja jonkinlainen runko. Ajomukavuudesta puhumattakaan ajo-ominaisuuksista viis. Ei sillä tavalla saada aikaan liikunnan nautintoa.

Aivan varmasti rumalla sanallakin saa hien pintaan. En yhtään epäile. Se vain ei ole mukavaa. Huonot ajo-aminaisuudet tappavat liikunnan riemun ja sitä tietä koko liikuntaharrastuksen.

Koska harrastajalla on aina rajoitettu määrä rahaa käytössään liikuntavälineisiin, niin ne eurot on mietittävä tarkkaan. En vielä ole keksinyt, missä tilanteessa ne olisi järkevää käyttää rumaan sanaan. Jos hankkii vain yhden lenkkipyörän/työmatkatykin, niin se on joko crossari, maantiepyörä tai maasturi tarpeen mukaan. Jos rahaa on rajoitetusti, niin käytännössä vain maantiepyörä tulee kyseeseen, mikä taas rajaa käyttöä.

Lue lisää

Taitaa tämä yhden miehen ristiretki hybridejä vastaan tappaa enemmän innostusta pyöräilyyn kuin mikään huono ajotuntuma. Ainakin ihmiset oppivat ettei tallissa olevalla hybridillä voi ajaa edes työmatkaa, saati lenkkeillä.

Jos olisit aidosti huolissasi ihmisten liikunnan ilosta, kannustaisit heitä liikkumaan niillä eväillä mitä heillä on. Jos jollain on rahaa vain 500€ hybridiin, et halveksu hänen pyöräänsä sanomalla sitä rumaksi sanaksi. Näillä jutuilla annat meistä aktiivisista harrastajista todella ikävän kuvan.

Pitäisi myös muistaa että samat vaivat pyöräily aiheuttaa aina aloittelijalle. Ei maantiepyöräkään itsestään kulje tottumattoman alla. Perse kipeytyy uudella kuskilla. Kai sitä voi sitten sanoa huonoksi ajotuntumaksi.

No, nykyäänhän jokainen on suuri pyöräilyn asiantuntija kun osaa sanoa ettei kompromissi ole hyvä mihinkään. Mutta, on asiantuntevaa sanoa että crossari tai maantiepyörä on tiettyyn tarkoitukseen hybridiä parempi. Se että vingutaan joka ketjussa hybridin huonoutta saa asian näyttämään vain pätemisen tarpeelta.

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

Ensinnäkään en tunne olevani mitenkään "pro-kuntoilija". Olen ihan tavalinen jonkin verran liikkuva keski-ikäinen mies.

Hybridin ajettavuus vain on huono verrattuna esimerkiksi maantiepyörään. Nyt pitäisi määritellä hybridi ja maantiepyörä, mutta jätetään tekemättä tässä. Lisäksi pitäisi todentaa, että kyseessä on pyörätyyppien, ei yksittäisten mallien tai yksilöiden erot. Jätetään sekin tekemättä, mutta nähdäkseni minulla on riittävästi tuntumaa ja ymmärrystä erottaa edellämainitut tekijät.

Se mistä en pidä, on ajatus että vähemmän liikkuvalle kelpaa fillariksi mikä tahansa kaksi pyörää ja jonkinlainen runko. Ajomukavuudesta puhumattakaan ajo-ominaisuuksista viis. Ei sillä tavalla saada aikaan liikunnan nautintoa.

Aivan varmasti rumalla sanallakin saa hien pintaan. En yhtään epäile. Se vain ei ole mukavaa. Huonot ajo-aminaisuudet tappavat liikunnan riemun ja sitä tietä koko liikuntaharrastuksen.

Koska harrastajalla on aina rajoitettu määrä rahaa käytössään liikuntavälineisiin, niin ne eurot on mietittävä tarkkaan. En vielä ole keksinyt, missä tilanteessa ne olisi järkevää käyttää rumaan sanaan. Jos hankkii vain yhden lenkkipyörän/työmatkatykin, niin se on joko crossari, maantiepyörä tai maasturi tarpeen mukaan. Jos rahaa on rajoitetusti, niin käytännössä vain maantiepyörä tulee kyseeseen, mikä taas rajaa käyttöä.

Lue lisää

Sinähän jauhat täyttä paskaa! Yhtään asiallista argumenttia tuon avaajan väitteisiin et ole esittänyt vaan selittelet lillukanvarsista, häpeäisit. Liki huru-ukkoikäinen etkä osaa ouhua asiasta.

"Ei tätä hommaa noin tehdä!" Kun siellä tuntuu olevan melkoinen puheripuli päällänsä, niin yritä kertoa miksi maantietykki tai srossari on hyrpiidiä parempi valtaosalle tuulipukukansasta, toisin kuin nyt teet eli hyppäät kirkuen nirppanokkaisesti henkilöä vastaan. Pennut väittelee tuoll tavalla!

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

Ensinnäkään en tunne olevani mitenkään "pro-kuntoilija". Olen ihan tavalinen jonkin verran liikkuva keski-ikäinen mies.

Hybridin ajettavuus vain on huono verrattuna esimerkiksi maantiepyörään. Nyt pitäisi määritellä hybridi ja maantiepyörä, mutta jätetään tekemättä tässä. Lisäksi pitäisi todentaa, että kyseessä on pyörätyyppien, ei yksittäisten mallien tai yksilöiden erot. Jätetään sekin tekemättä, mutta nähdäkseni minulla on riittävästi tuntumaa ja ymmärrystä erottaa edellämainitut tekijät.

Se mistä en pidä, on ajatus että vähemmän liikkuvalle kelpaa fillariksi mikä tahansa kaksi pyörää ja jonkinlainen runko. Ajomukavuudesta puhumattakaan ajo-ominaisuuksista viis. Ei sillä tavalla saada aikaan liikunnan nautintoa.

Aivan varmasti rumalla sanallakin saa hien pintaan. En yhtään epäile. Se vain ei ole mukavaa. Huonot ajo-aminaisuudet tappavat liikunnan riemun ja sitä tietä koko liikuntaharrastuksen.

Koska harrastajalla on aina rajoitettu määrä rahaa käytössään liikuntavälineisiin, niin ne eurot on mietittävä tarkkaan. En vielä ole keksinyt, missä tilanteessa ne olisi järkevää käyttää rumaan sanaan. Jos hankkii vain yhden lenkkipyörän/työmatkatykin, niin se on joko crossari, maantiepyörä tai maasturi tarpeen mukaan. Jos rahaa on rajoitetusti, niin käytännössä vain maantiepyörä tulee kyseeseen, mikä taas rajaa käyttöä.

Lue lisää

"Jos hankkii vain yhden lenkkipyörän/työmatkatykin, niin se on joko crossari, maantiepyörä tai maasturi tarpeen mukaan"

Ja sitten kun hankkii siihen tavaratelineen lokarit, valot, heijastimet niin hyvä tulee. Eli jonkinlaisia kompromissejä ovat jokainen.

"on ajatus että vähemmän liikkuvalle kelpaa fillariksi mikä tahansa kaksi pyörää ja jonkinlainen runko. Ajomukavuudesta puhumattakaan ajo-ominaisuuksista viis."

Kukas tuollaista on väittänyt, kyllä niissä hybrideissäkin löytyy eri tasoisia runkoja ja osasarjoja. On todellakin eroja ajettavuudessa, kuten kaikissa pyörätyypeissä.

Maantiepyörä on hyvä ainoastaan sileällä kuivalla asfaltilla, ympärivuotiseen käyttöön aivan paska valinta. Krossari menettelee, mutta kippuratanko taas huonontaa ajettavuutta huonoissa keleissä.

Hybridi ei ole paras missään lajissa, muut ovat hyviä omassa lajissaan, muualla aika paskoja, siitäpä valitset. Paras ratkaisu on hankkia suosiolla useampi pyörä :-)

pyhää... kirjoitti:

Taitaa tämä yhden miehen ristiretki hybridejä vastaan tappaa enemmän innostusta pyöräilyyn kuin mikään huono ajotuntuma. Ainakin ihmiset oppivat ettei tallissa olevalla hybridillä voi ajaa edes työmatkaa, saati lenkkeillä.

Jos olisit aidosti huolissasi ihmisten liikunnan ilosta, kannustaisit heitä liikkumaan niillä eväillä mitä heillä on. Jos jollain on rahaa vain 500€ hybridiin, et halveksu hänen pyöräänsä sanomalla sitä rumaksi sanaksi. Näillä jutuilla annat meistä aktiivisista harrastajista todella ikävän kuvan.

Pitäisi myös muistaa että samat vaivat pyöräily aiheuttaa aina aloittelijalle. Ei maantiepyöräkään itsestään kulje tottumattoman alla. Perse kipeytyy uudella kuskilla. Kai sitä voi sitten sanoa huonoksi ajotuntumaksi.

No, nykyäänhän jokainen on suuri pyöräilyn asiantuntija kun osaa sanoa ettei kompromissi ole hyvä mihinkään. Mutta, on asiantuntevaa sanoa että crossari tai maantiepyörä on tiettyyn tarkoitukseen hybridiä parempi. Se että vingutaan joka ketjussa hybridin huonoutta saa asian näyttämään vain pätemisen tarpeelta.

Lue lisää

ytimekkäästi sanottu. Eivätkä kaikki paina hiki hatussa mielipuolen lailla polkupyörällä, vaan katteleevat maisemia ja nauttivat ilmasta. Loppujen lopuksi pieni osa ottaa pyöräilyn raakana kuntoilulajina. Moni käy kaupassa tai pikkuasioilla pyörällä. Todennäköisesti tällaisiin tarpeisiin hybridi on mitä omiaan. Varmasti sillä tekee reippaammankin lenkin ja voi ottaa pyörälaukkuja tai esimerkiksi lastenistuimen takatarikalle. Siihen maantiepyörä soveltuu huonosti.

pyhää... kirjoitti:

Taitaa tämä yhden miehen ristiretki hybridejä vastaan tappaa enemmän innostusta pyöräilyyn kuin mikään huono ajotuntuma. Ainakin ihmiset oppivat ettei tallissa olevalla hybridillä voi ajaa edes työmatkaa, saati lenkkeillä.

Jos olisit aidosti huolissasi ihmisten liikunnan ilosta, kannustaisit heitä liikkumaan niillä eväillä mitä heillä on. Jos jollain on rahaa vain 500€ hybridiin, et halveksu hänen pyöräänsä sanomalla sitä rumaksi sanaksi. Näillä jutuilla annat meistä aktiivisista harrastajista todella ikävän kuvan.

Pitäisi myös muistaa että samat vaivat pyöräily aiheuttaa aina aloittelijalle. Ei maantiepyöräkään itsestään kulje tottumattoman alla. Perse kipeytyy uudella kuskilla. Kai sitä voi sitten sanoa huonoksi ajotuntumaksi.

No, nykyäänhän jokainen on suuri pyöräilyn asiantuntija kun osaa sanoa ettei kompromissi ole hyvä mihinkään. Mutta, on asiantuntevaa sanoa että crossari tai maantiepyörä on tiettyyn tarkoitukseen hybridiä parempi. Se että vingutaan joka ketjussa hybridin huonoutta saa asian näyttämään vain pätemisen tarpeelta.

Lue lisää

harrastaa monella eri tavalla. Varmaan on paljon polkijoita jotka ajavat huikeat matkat joka kesä vaikkapa 300 euron pyörällä tai 400 -700 euron hybridillä. Miksei saisi harrastaa pyöräilyä niinkuin itse tykkää ja haluaa?

Kuinkahan tuomittavaa se sitten on sillä aion ajaa ensi kesän monta vuotta VANHALLA hybridilläni!

pyhää... kirjoitti:

Taitaa tämä yhden miehen ristiretki hybridejä vastaan tappaa enemmän innostusta pyöräilyyn kuin mikään huono ajotuntuma. Ainakin ihmiset oppivat ettei tallissa olevalla hybridillä voi ajaa edes työmatkaa, saati lenkkeillä.

Jos olisit aidosti huolissasi ihmisten liikunnan ilosta, kannustaisit heitä liikkumaan niillä eväillä mitä heillä on. Jos jollain on rahaa vain 500€ hybridiin, et halveksu hänen pyöräänsä sanomalla sitä rumaksi sanaksi. Näillä jutuilla annat meistä aktiivisista harrastajista todella ikävän kuvan.

Pitäisi myös muistaa että samat vaivat pyöräily aiheuttaa aina aloittelijalle. Ei maantiepyöräkään itsestään kulje tottumattoman alla. Perse kipeytyy uudella kuskilla. Kai sitä voi sitten sanoa huonoksi ajotuntumaksi.

No, nykyäänhän jokainen on suuri pyöräilyn asiantuntija kun osaa sanoa ettei kompromissi ole hyvä mihinkään. Mutta, on asiantuntevaa sanoa että crossari tai maantiepyörä on tiettyyn tarkoitukseen hybridiä parempi. Se että vingutaan joka ketjussa hybridin huonoutta saa asian näyttämään vain pätemisen tarpeelta.

Lue lisää

"...Jos jollain on rahaa vain 500€ hybridiin, et halveksu hänen pyöräänsä sanomalla sitä rumaksi sanaksi..."

Viidelläsadalla saa ihan hyvänkin pyörän. Miksi ostaa jotain mihinkään sopimatonta hybridiä, joka tappaa heti innostuksen? Sen takia, että ammattiaan osaamattomat marketkauppiaat myyvät niitä heille!

Tämän foorumin tehtävähän on välittää tietoa harrastajalta harrastajalle. Idea on oppia toisen virheistä, niin ettei itse tarvitse niitä tehdä.

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

"...Jos jollain on rahaa vain 500€ hybridiin, et halveksu hänen pyöräänsä sanomalla sitä rumaksi sanaksi..."

Viidelläsadalla saa ihan hyvänkin pyörän. Miksi ostaa jotain mihinkään sopimatonta hybridiä, joka tappaa heti innostuksen? Sen takia, että ammattiaan osaamattomat marketkauppiaat myyvät niitä heille!

Tämän foorumin tehtävähän on välittää tietoa harrastajalta harrastajalle. Idea on oppia toisen virheistä, niin ettei itse tarvitse niitä tehdä.

Lue lisää

Olisit nyt jo hiljaa.

Itse poljen päivittäin lapsen tarhaan ja siitä töihin ja illalla taas sama reissu takaisin. Kesät, talvet, syksyt ja keväät. Mikä ihme on, että hybridi on mielestäsi huono minulle?

Oletko koskaan vertaillut crossareiden ja hybridien hintoja? Minä olen ja ihmettelen mistä hintaero oikein muodostuu.

Tuo fitnesspyörä on kaikkein mitääntekemättömin pyörä hybridin ohella mitä minä tunnen. Ja kolmanneksi, kyllä se perse kipeytyy muussakin kuin maantiepyörässä, jos ja kun takalisto ei ole tottunut satulaan. Cyclocrossarista sen verran vielä, että olen ajellut sellaisella viimeiset 5 vuotta talvisin, eikä ole ollut ongelmia ajoasennon (ohjaustangon) vuoksi. Kyllä kippurasarvella voi ajaa " umpihangessa " siinä missä hybridilläkin, renkaistahan se vain on kiinni (alla Nokian 240) kummit.

toiseen ! kirjoitti:

Tuo fitnesspyörä on kaikkein mitääntekemättömin pyörä hybridin ohella mitä minä tunnen. Ja kolmanneksi, kyllä se perse kipeytyy muussakin kuin maantiepyörässä, jos ja kun takalisto ei ole tottunut satulaan. Cyclocrossarista sen verran vielä, että olen ajellut sellaisella viimeiset 5 vuotta talvisin, eikä ole ollut ongelmia ajoasennon (ohjaustangon) vuoksi. Kyllä kippurasarvella voi ajaa " umpihangessa " siinä missä hybridilläkin, renkaistahan se vain on kiinni (alla Nokian 240) kummit.

Lue lisää

pyörissä on todella suuria eroja. Jotkut valmistajat kauppaavat lähes tulkoon hybridin kaltaista ja toinen ääripää maantiepyörää suoralla ohjaustangolla. Itse voisin jopa suositella fitness pyörää jonkin sortin yleispyöräksi. Esimerkiksi Nishikillä oli aikanaan hyvän mallinen vehje.

Olen joskus aiemminkin tästä aiheesta tänne kirjoitellut. Nyt taitaa olla hyvä hetki toistaa samat tarinat..:)
Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliössä. Jo kymmenen kilometrin tuntinopeudessa ilmanvastuksen kumoamiseen menee noin 70-75% kaikesta poljentatehosta. -Mites sitten kun nopeus kaksinkertaistuu?
Vertailun vuoksi hybrideissä, kuski mukaanluettuna on noin viidenneksen suurempi ilmanvastuskerroin kuin maantiepyörässä kuskin kanssa. Oikeastaan vain ajoasennosta johtuen. Tässä tapauksessa ajoasennolla on varsin suuri vaikutus ajomukavuuteen.

Pyörivistä massoista:
Mitä painavempi on kiekon ja renkaan yhdistelmä, sitä huonommin se rullaa ylämäessä ja tasaisella.
Siihen vaikuttaa myös edellämainitun setin halkaisija, tosin hybrideissä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onneksi 28 tuumaiset alla.
Renkaan kitkapinta-ala on myös tekijä, jota ei pidä sivuuttaa. Mitä suurempi se on, sitä ennemmän siitä kertyy vastetta. Suuresta kitkapinta-alasta on etua ainoastaan silloin kun ajetaan huonoissa olosuhteissa.

Lisää ajoasennosta:
Hybridin ajoasento on usein melko takapainotteinen ja pysty. Kuskin paino keskittyy silloin enimmäkseen satulalle, jolloin se lisää entisestään painetta alueelle, joka useimmassa hybridipyörässä on toteutettu varsin heikosti. Eli huonosti muotoiltu ja ennenkaikkea liian pehmeä satula. Hyvät satulat ovat usein vain hintahaitarin yläpään pyörissä.
-Ja koska asento on takapainotteinen, vaikuttaa se huonolla tavalla pyörän käsiteltävyyteen varsinkin liukkailla keleillä. Tämä vaikuttaa myös huonontavasti suuntavakauteen.
Crossarissa, maantiepyörässä, ja xc-pyörissä painopiste on taas varsin tasainen, etu ja takapyörän välillä, joka taas parantaa käsiteltävyyttä vaikeissa olosuhteissa, nousuissa ja suurissa nopeuksissa.

Sitten siitä rungosta:
En ole ikinä törmännyt hybridimallien kohdalla kovin suureen kokotarjontaan. Jo pelkästään sopiva koko parantaisi oleellisesti ennestään huonoa käsiteltävyyttä. Sitten on nämä unisex-mallit. Nainen ei ole kuitenkaan pieni mies, eikä toisinpäin. Mielestäni on mahdotonta mitoittaa runkoja kummallekin sukupuolelle samanaikaisesti.
Löytyyhän hybrideistä toki naisille ja miehille omat mallinsa. Naistenrunko on tosin vieläkin saatavana suurimmaksi osaksi perinteisellä mallilla, jossa vaakaputki laskee satulaputken puoleenväliin. Näin aikaansaadaan vaakaputkeen vähintään 5cm lisää pituutta ja painoa lisää runkoon. Samalla rungon jäykkyys heikkenee.
Tämäkin on jäänne ajoista jolloin naisilla on pyörällä ajaessa hame, -huomattavasti useammin kuin nykyään.

Ohjaustangoista:
Leveä ohjaustanko parantaa käsiteltävyyttä, ei se, onko se suora vai maantietanko. Nyrkkisääntönä mainittakoon, että tangon leveyden pitäisi olla sama, kuin kuskin hartioiden leveys. Interissä ja muissa saman kaliberin putiikeissa ei käsittääkseni ole koskaan ollut tapana mitoittaa tankoa kuskille sopivaksi, jolloin hyvin moni ajaa oudon leveällä tangolla, joka taas lisää ilmanvastusta tarpeettomasti. Ennen kaikkea kuskin hartiat ja ranteet kipeytyvät huonosta asennosta, varsinkin pidemmillä reissuilla.
Joskus näkee aivan liian kapeitakin ohjaustankoja. Liian leveä tankokin on tietenkin parempi kuin liian kapea.
Leveitä tankoja käytetään useimmiten hyvää käsittelytarvetta vaativissa maastopyöräilyn alalajeissa esim. BMX, downhill, freeride. Harvemmin sellaista tarvitsee kuitenkaan kaupassakäyntiin.:)
Maantietangossa otetta voi vaihtaa, jolloin pidempää matkaa ajaessa kädet eivät väsy niin helposti. Perhostanko on siinä mielessä myös hyvä ja niitä on joissakin hybrideissä näkynytkin.

Haarukasta:
Jousitettu haarukka on täysin turha polun ulkopuolella. Jäykkä haarukka taas on halpa, kestävä ja mäkien nouseminen helpottuu, kun ei poljentavoimat osaksi mene edestakaisin pumppaavaan jousitettuun haarukkaan. Kalliimmissa on onneksi sentään lukko.
Pyöräpaketin hinta nousee myös tarpeettomasti jousitetun keulan kanssa ja alle 300 euron keulasta ei ole kuin riesaa. Ikinä en ole sellaista hybridiä nähnyt, jossa olisi ollut vakiona sitä tyyriimpi haarukka.
Halvemmat keulat ovat myös aikalailla kertakäyttötavaraa.
Saahan niitä sentään myös jäykällä keulalla. Silti suuressa osassa fillareista asiakkaalla ei ole kuitenkaan vapautta valita onko keula jäykkä vai jousitettu.

Oma lahjomaton mielipiteeni on, että hybridit ovat hintaansa nähden varsin huonoja polkupyöriä. Ja hinta-laatusuhde vain huononee kun mennään hintahaarukassa ylöspäin. Ainoat erot halvempiin malleihin rajoittuvat lähinnä voimansiirtokomponentteihin ja jarruihin.
Jos hyridien runkogeometriat olisivat tietyiltä osin hieman paremmat, voisi sellaisen ostaminen olla perustellumpaa.
Tällä hetkellä täysjäykkä XC-pyörä slickseillä on omasta mielestäni paljon parempi siihen käyttöön, mihin markkinamiehet hybrideitänsä myyvät.

pyörämekaanikko kirjoitti:

Olen joskus aiemminkin tästä aiheesta tänne kirjoitellut. Nyt taitaa olla hyvä hetki toistaa samat tarinat..:)
Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliössä. Jo kymmenen kilometrin tuntinopeudessa ilmanvastuksen kumoamiseen menee noin 70-75% kaikesta poljentatehosta. -Mites sitten kun nopeus kaksinkertaistuu?
Vertailun vuoksi hybrideissä, kuski mukaanluettuna on noin viidenneksen suurempi ilmanvastuskerroin kuin maantiepyörässä kuskin kanssa. Oikeastaan vain ajoasennosta johtuen. Tässä tapauksessa ajoasennolla on varsin suuri vaikutus ajomukavuuteen.

Pyörivistä massoista:
Mitä painavempi on kiekon ja renkaan yhdistelmä, sitä huonommin se rullaa ylämäessä ja tasaisella.
Siihen vaikuttaa myös edellämainitun setin halkaisija, tosin hybrideissä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onneksi 28 tuumaiset alla.
Renkaan kitkapinta-ala on myös tekijä, jota ei pidä sivuuttaa. Mitä suurempi se on, sitä ennemmän siitä kertyy vastetta. Suuresta kitkapinta-alasta on etua ainoastaan silloin kun ajetaan huonoissa olosuhteissa.

Lisää ajoasennosta:
Hybridin ajoasento on usein melko takapainotteinen ja pysty. Kuskin paino keskittyy silloin enimmäkseen satulalle, jolloin se lisää entisestään painetta alueelle, joka useimmassa hybridipyörässä on toteutettu varsin heikosti. Eli huonosti muotoiltu ja ennenkaikkea liian pehmeä satula. Hyvät satulat ovat usein vain hintahaitarin yläpään pyörissä.
-Ja koska asento on takapainotteinen, vaikuttaa se huonolla tavalla pyörän käsiteltävyyteen varsinkin liukkailla keleillä. Tämä vaikuttaa myös huonontavasti suuntavakauteen.
Crossarissa, maantiepyörässä, ja xc-pyörissä painopiste on taas varsin tasainen, etu ja takapyörän välillä, joka taas parantaa käsiteltävyyttä vaikeissa olosuhteissa, nousuissa ja suurissa nopeuksissa.

Sitten siitä rungosta:
En ole ikinä törmännyt hybridimallien kohdalla kovin suureen kokotarjontaan. Jo pelkästään sopiva koko parantaisi oleellisesti ennestään huonoa käsiteltävyyttä. Sitten on nämä unisex-mallit. Nainen ei ole kuitenkaan pieni mies, eikä toisinpäin. Mielestäni on mahdotonta mitoittaa runkoja kummallekin sukupuolelle samanaikaisesti.
Löytyyhän hybrideistä toki naisille ja miehille omat mallinsa. Naistenrunko on tosin vieläkin saatavana suurimmaksi osaksi perinteisellä mallilla, jossa vaakaputki laskee satulaputken puoleenväliin. Näin aikaansaadaan vaakaputkeen vähintään 5cm lisää pituutta ja painoa lisää runkoon. Samalla rungon jäykkyys heikkenee.
Tämäkin on jäänne ajoista jolloin naisilla on pyörällä ajaessa hame, -huomattavasti useammin kuin nykyään.

Ohjaustangoista:
Leveä ohjaustanko parantaa käsiteltävyyttä, ei se, onko se suora vai maantietanko. Nyrkkisääntönä mainittakoon, että tangon leveyden pitäisi olla sama, kuin kuskin hartioiden leveys. Interissä ja muissa saman kaliberin putiikeissa ei käsittääkseni ole koskaan ollut tapana mitoittaa tankoa kuskille sopivaksi, jolloin hyvin moni ajaa oudon leveällä tangolla, joka taas lisää ilmanvastusta tarpeettomasti. Ennen kaikkea kuskin hartiat ja ranteet kipeytyvät huonosta asennosta, varsinkin pidemmillä reissuilla.
Joskus näkee aivan liian kapeitakin ohjaustankoja. Liian leveä tankokin on tietenkin parempi kuin liian kapea.
Leveitä tankoja käytetään useimmiten hyvää käsittelytarvetta vaativissa maastopyöräilyn alalajeissa esim. BMX, downhill, freeride. Harvemmin sellaista tarvitsee kuitenkaan kaupassakäyntiin.:)
Maantietangossa otetta voi vaihtaa, jolloin pidempää matkaa ajaessa kädet eivät väsy niin helposti. Perhostanko on siinä mielessä myös hyvä ja niitä on joissakin hybrideissä näkynytkin.

Haarukasta:
Jousitettu haarukka on täysin turha polun ulkopuolella. Jäykkä haarukka taas on halpa, kestävä ja mäkien nouseminen helpottuu, kun ei poljentavoimat osaksi mene edestakaisin pumppaavaan jousitettuun haarukkaan. Kalliimmissa on onneksi sentään lukko.
Pyöräpaketin hinta nousee myös tarpeettomasti jousitetun keulan kanssa ja alle 300 euron keulasta ei ole kuin riesaa. Ikinä en ole sellaista hybridiä nähnyt, jossa olisi ollut vakiona sitä tyyriimpi haarukka.
Halvemmat keulat ovat myös aikalailla kertakäyttötavaraa.
Saahan niitä sentään myös jäykällä keulalla. Silti suuressa osassa fillareista asiakkaalla ei ole kuitenkaan vapautta valita onko keula jäykkä vai jousitettu.

Oma lahjomaton mielipiteeni on, että hybridit ovat hintaansa nähden varsin huonoja polkupyöriä. Ja hinta-laatusuhde vain huononee kun mennään hintahaarukassa ylöspäin. Ainoat erot halvempiin malleihin rajoittuvat lähinnä voimansiirtokomponentteihin ja jarruihin.
Jos hyridien runkogeometriat olisivat tietyiltä osin hieman paremmat, voisi sellaisen ostaminen olla perustellumpaa.
Tällä hetkellä täysjäykkä XC-pyörä slickseillä on omasta mielestäni paljon parempi siihen käyttöön, mihin markkinamiehet hybrideitänsä myyvät.

Lue lisää

puhuu silkka asiaa ! Hybridit, etenkin etujousitetut ovat ihan sitä silkkaa p****a. Jäykillä vielä kauppamatkat ajaakin, mutta siihen se sitten jääkin. Eli aivan turhan kallis laite keskikaljan hakuun. Jopolla hoituu nekin.

pyörämekaanikko kirjoitti:

Olen joskus aiemminkin tästä aiheesta tänne kirjoitellut. Nyt taitaa olla hyvä hetki toistaa samat tarinat..:)
Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliössä. Jo kymmenen kilometrin tuntinopeudessa ilmanvastuksen kumoamiseen menee noin 70-75% kaikesta poljentatehosta. -Mites sitten kun nopeus kaksinkertaistuu?
Vertailun vuoksi hybrideissä, kuski mukaanluettuna on noin viidenneksen suurempi ilmanvastuskerroin kuin maantiepyörässä kuskin kanssa. Oikeastaan vain ajoasennosta johtuen. Tässä tapauksessa ajoasennolla on varsin suuri vaikutus ajomukavuuteen.

Pyörivistä massoista:
Mitä painavempi on kiekon ja renkaan yhdistelmä, sitä huonommin se rullaa ylämäessä ja tasaisella.
Siihen vaikuttaa myös edellämainitun setin halkaisija, tosin hybrideissä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onneksi 28 tuumaiset alla.
Renkaan kitkapinta-ala on myös tekijä, jota ei pidä sivuuttaa. Mitä suurempi se on, sitä ennemmän siitä kertyy vastetta. Suuresta kitkapinta-alasta on etua ainoastaan silloin kun ajetaan huonoissa olosuhteissa.

Lisää ajoasennosta:
Hybridin ajoasento on usein melko takapainotteinen ja pysty. Kuskin paino keskittyy silloin enimmäkseen satulalle, jolloin se lisää entisestään painetta alueelle, joka useimmassa hybridipyörässä on toteutettu varsin heikosti. Eli huonosti muotoiltu ja ennenkaikkea liian pehmeä satula. Hyvät satulat ovat usein vain hintahaitarin yläpään pyörissä.
-Ja koska asento on takapainotteinen, vaikuttaa se huonolla tavalla pyörän käsiteltävyyteen varsinkin liukkailla keleillä. Tämä vaikuttaa myös huonontavasti suuntavakauteen.
Crossarissa, maantiepyörässä, ja xc-pyörissä painopiste on taas varsin tasainen, etu ja takapyörän välillä, joka taas parantaa käsiteltävyyttä vaikeissa olosuhteissa, nousuissa ja suurissa nopeuksissa.

Sitten siitä rungosta:
En ole ikinä törmännyt hybridimallien kohdalla kovin suureen kokotarjontaan. Jo pelkästään sopiva koko parantaisi oleellisesti ennestään huonoa käsiteltävyyttä. Sitten on nämä unisex-mallit. Nainen ei ole kuitenkaan pieni mies, eikä toisinpäin. Mielestäni on mahdotonta mitoittaa runkoja kummallekin sukupuolelle samanaikaisesti.
Löytyyhän hybrideistä toki naisille ja miehille omat mallinsa. Naistenrunko on tosin vieläkin saatavana suurimmaksi osaksi perinteisellä mallilla, jossa vaakaputki laskee satulaputken puoleenväliin. Näin aikaansaadaan vaakaputkeen vähintään 5cm lisää pituutta ja painoa lisää runkoon. Samalla rungon jäykkyys heikkenee.
Tämäkin on jäänne ajoista jolloin naisilla on pyörällä ajaessa hame, -huomattavasti useammin kuin nykyään.

Ohjaustangoista:
Leveä ohjaustanko parantaa käsiteltävyyttä, ei se, onko se suora vai maantietanko. Nyrkkisääntönä mainittakoon, että tangon leveyden pitäisi olla sama, kuin kuskin hartioiden leveys. Interissä ja muissa saman kaliberin putiikeissa ei käsittääkseni ole koskaan ollut tapana mitoittaa tankoa kuskille sopivaksi, jolloin hyvin moni ajaa oudon leveällä tangolla, joka taas lisää ilmanvastusta tarpeettomasti. Ennen kaikkea kuskin hartiat ja ranteet kipeytyvät huonosta asennosta, varsinkin pidemmillä reissuilla.
Joskus näkee aivan liian kapeitakin ohjaustankoja. Liian leveä tankokin on tietenkin parempi kuin liian kapea.
Leveitä tankoja käytetään useimmiten hyvää käsittelytarvetta vaativissa maastopyöräilyn alalajeissa esim. BMX, downhill, freeride. Harvemmin sellaista tarvitsee kuitenkaan kaupassakäyntiin.:)
Maantietangossa otetta voi vaihtaa, jolloin pidempää matkaa ajaessa kädet eivät väsy niin helposti. Perhostanko on siinä mielessä myös hyvä ja niitä on joissakin hybrideissä näkynytkin.

Haarukasta:
Jousitettu haarukka on täysin turha polun ulkopuolella. Jäykkä haarukka taas on halpa, kestävä ja mäkien nouseminen helpottuu, kun ei poljentavoimat osaksi mene edestakaisin pumppaavaan jousitettuun haarukkaan. Kalliimmissa on onneksi sentään lukko.
Pyöräpaketin hinta nousee myös tarpeettomasti jousitetun keulan kanssa ja alle 300 euron keulasta ei ole kuin riesaa. Ikinä en ole sellaista hybridiä nähnyt, jossa olisi ollut vakiona sitä tyyriimpi haarukka.
Halvemmat keulat ovat myös aikalailla kertakäyttötavaraa.
Saahan niitä sentään myös jäykällä keulalla. Silti suuressa osassa fillareista asiakkaalla ei ole kuitenkaan vapautta valita onko keula jäykkä vai jousitettu.

Oma lahjomaton mielipiteeni on, että hybridit ovat hintaansa nähden varsin huonoja polkupyöriä. Ja hinta-laatusuhde vain huononee kun mennään hintahaarukassa ylöspäin. Ainoat erot halvempiin malleihin rajoittuvat lähinnä voimansiirtokomponentteihin ja jarruihin.
Jos hyridien runkogeometriat olisivat tietyiltä osin hieman paremmat, voisi sellaisen ostaminen olla perustellumpaa.
Tällä hetkellä täysjäykkä XC-pyörä slickseillä on omasta mielestäni paljon parempi siihen käyttöön, mihin markkinamiehet hybrideitänsä myyvät.

Lue lisää

Muutama kommentti:

Ilmanvastus: näin on kiistämättä kuten kirjoitit.

Vierintävastus: Itsellä on maantiepyörä ja allround malli, missä vierintävastus (myös ilmanvastus) on leveämpien renkaiden, ajoasennon ja massan takia suurempi. Oman arvioni mukaan nopeus tippuu noin 3-4km/h verrattuna maantiepyörään tasaisella, samalla teholla. Kuinka moni tavallinen pyöräilijä tai hybridin käyttäjä kiinnittää huomiota johonkin pyörivään massaan. Esimerkiksi jos sanoisin vaimolleni, että pyörässäsi on suuria pyöriviä massoja tai että toisella pyörätyypillä ilmanvastus tippuisi 20%, niin mitä mahtaisi sanoa? Vertaa myös napavaihteelliset pyörät. Toisaalta uskoisin esimerkiksi maastopyörän rullaavan huomattavasti hybridiä huonommin.

Ajoasento: halvassa pyörässä on edullinen satula oli pyörätyyppi mikä tahansa. Riippuu matkan pituudesta minkälainen satula on sopiva ja mihin on tottunut. Jos on takalisto hieman leveämpi, niin onhan se naurettava näky jos on kapea kilpasatula.
Itse en osaa sanoa hybridin ajoasennosta eli uskon mitä sanot.

Runko: katsoin Trekin internet sivulta ja heillä näytti olevan malleja parin tuuman välein, myös siinä 600€ hintaluokassa. Mitä tulee rungon jäykkyyteen naisten pyörässä, niin totta mitä kirjoitat, mutta täytyy taas muistaa tosiasia, että hybridiä käyttävät tuskin tarvitsevat yhtä jäykkää runkoa kuin maantiepyörän käyttäjät.

Etuhaarukka: samaa mieltä eli jäykkä haarukka. Jos metsään haluaa mennä niin joustavaan etuhaarukkaan pitää satsata enemmän kuin mitä se on vakiona.

Lopputoteamuksena sanoisin, että pitää muistaa ostajan/käyttäjän tarpeet. Satunnaiselle pyöräilijälle hybridi voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Muistetaan myös, että hybridien kohdallakin pyörätyyppi on saanut lokaa niskaansa kaikkista halvimpien mallien takia mitä annetaan esimerkiksi kaupanpäällisinä sohvan ostajalle tai halvimmat market pyörät. En haluasi mainostaa, mutta esimerkiksi Trekillä näytti olevan ihan asiallisen näköisiä pyöriä 600€ molemmin puolin. Sellaisen ostaja saa varmasti rahalleen vastinetta. Kannattaa koeajaa ja ottaa mahdollisesti joku kaveri mukaan joka voi neuvoa.

ReiskaS kirjoitti:

Muutama kommentti:

Ilmanvastus: näin on kiistämättä kuten kirjoitit.

Vierintävastus: Itsellä on maantiepyörä ja allround malli, missä vierintävastus (myös ilmanvastus) on leveämpien renkaiden, ajoasennon ja massan takia suurempi. Oman arvioni mukaan nopeus tippuu noin 3-4km/h verrattuna maantiepyörään tasaisella, samalla teholla. Kuinka moni tavallinen pyöräilijä tai hybridin käyttäjä kiinnittää huomiota johonkin pyörivään massaan. Esimerkiksi jos sanoisin vaimolleni, että pyörässäsi on suuria pyöriviä massoja tai että toisella pyörätyypillä ilmanvastus tippuisi 20%, niin mitä mahtaisi sanoa? Vertaa myös napavaihteelliset pyörät. Toisaalta uskoisin esimerkiksi maastopyörän rullaavan huomattavasti hybridiä huonommin.

Ajoasento: halvassa pyörässä on edullinen satula oli pyörätyyppi mikä tahansa. Riippuu matkan pituudesta minkälainen satula on sopiva ja mihin on tottunut. Jos on takalisto hieman leveämpi, niin onhan se naurettava näky jos on kapea kilpasatula.
Itse en osaa sanoa hybridin ajoasennosta eli uskon mitä sanot.

Runko: katsoin Trekin internet sivulta ja heillä näytti olevan malleja parin tuuman välein, myös siinä 600€ hintaluokassa. Mitä tulee rungon jäykkyyteen naisten pyörässä, niin totta mitä kirjoitat, mutta täytyy taas muistaa tosiasia, että hybridiä käyttävät tuskin tarvitsevat yhtä jäykkää runkoa kuin maantiepyörän käyttäjät.

Etuhaarukka: samaa mieltä eli jäykkä haarukka. Jos metsään haluaa mennä niin joustavaan etuhaarukkaan pitää satsata enemmän kuin mitä se on vakiona.

Lopputoteamuksena sanoisin, että pitää muistaa ostajan/käyttäjän tarpeet. Satunnaiselle pyöräilijälle hybridi voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Muistetaan myös, että hybridien kohdallakin pyörätyyppi on saanut lokaa niskaansa kaikkista halvimpien mallien takia mitä annetaan esimerkiksi kaupanpäällisinä sohvan ostajalle tai halvimmat market pyörät. En haluasi mainostaa, mutta esimerkiksi Trekillä näytti olevan ihan asiallisen näköisiä pyöriä 600€ molemmin puolin. Sellaisen ostaja saa varmasti rahalleen vastinetta. Kannattaa koeajaa ja ottaa mahdollisesti joku kaveri mukaan joka voi neuvoa.

Lue lisää

"...Satunnaiselle pyöräilijälle hybridi voi olla ihan hyvä vaihtoehto..."

Kyllä sinä periaatteessa olet oikeassa, mutta käytännössä on aina löydettävissä parempi vaihtoehto hybridille. ;) Kannattaa aina käydä pieni ajatusjumppa ja säästää rahaa. Käyttämätön pyörä on se kallein vaihtoehto.

ReiskaS kirjoitti:

Muutama kommentti:

Ilmanvastus: näin on kiistämättä kuten kirjoitit.

Vierintävastus: Itsellä on maantiepyörä ja allround malli, missä vierintävastus (myös ilmanvastus) on leveämpien renkaiden, ajoasennon ja massan takia suurempi. Oman arvioni mukaan nopeus tippuu noin 3-4km/h verrattuna maantiepyörään tasaisella, samalla teholla. Kuinka moni tavallinen pyöräilijä tai hybridin käyttäjä kiinnittää huomiota johonkin pyörivään massaan. Esimerkiksi jos sanoisin vaimolleni, että pyörässäsi on suuria pyöriviä massoja tai että toisella pyörätyypillä ilmanvastus tippuisi 20%, niin mitä mahtaisi sanoa? Vertaa myös napavaihteelliset pyörät. Toisaalta uskoisin esimerkiksi maastopyörän rullaavan huomattavasti hybridiä huonommin.

Ajoasento: halvassa pyörässä on edullinen satula oli pyörätyyppi mikä tahansa. Riippuu matkan pituudesta minkälainen satula on sopiva ja mihin on tottunut. Jos on takalisto hieman leveämpi, niin onhan se naurettava näky jos on kapea kilpasatula.
Itse en osaa sanoa hybridin ajoasennosta eli uskon mitä sanot.

Runko: katsoin Trekin internet sivulta ja heillä näytti olevan malleja parin tuuman välein, myös siinä 600€ hintaluokassa. Mitä tulee rungon jäykkyyteen naisten pyörässä, niin totta mitä kirjoitat, mutta täytyy taas muistaa tosiasia, että hybridiä käyttävät tuskin tarvitsevat yhtä jäykkää runkoa kuin maantiepyörän käyttäjät.

Etuhaarukka: samaa mieltä eli jäykkä haarukka. Jos metsään haluaa mennä niin joustavaan etuhaarukkaan pitää satsata enemmän kuin mitä se on vakiona.

Lopputoteamuksena sanoisin, että pitää muistaa ostajan/käyttäjän tarpeet. Satunnaiselle pyöräilijälle hybridi voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Muistetaan myös, että hybridien kohdallakin pyörätyyppi on saanut lokaa niskaansa kaikkista halvimpien mallien takia mitä annetaan esimerkiksi kaupanpäällisinä sohvan ostajalle tai halvimmat market pyörät. En haluasi mainostaa, mutta esimerkiksi Trekillä näytti olevan ihan asiallisen näköisiä pyöriä 600€ molemmin puolin. Sellaisen ostaja saa varmasti rahalleen vastinetta. Kannattaa koeajaa ja ottaa mahdollisesti joku kaveri mukaan joka voi neuvoa.

Lue lisää

"halvassa pyörässä on edullinen satula oli pyörätyyppi mikä tahansa."

Elikkäs..
Hybrideitä markkinoidaan ihmisille, jotka ovat usein täysin perehtymättömiä kaikkeen polkupyöräilyyn liittyvään, Ja jotka vaativat pyörältä soveltuvuutta mahdollisimman moneen käyttötarkoitukseen. Asia ei kuitenkaan ole niin kaikkien pyörätyyppien kohdalla.
Kauppiaan on helpompi myydä pyörä tyypilliselle markkinoinnin uhrille turhan pehmeällä satulalla, koska se tuntuu kaupassa hetken kokeiltaessa useimmiten paremmalta tottumattomasta.

"Jos on takalisto hieman leveämpi, niin onhan se naurettava näky jos on kapea kilpasatula."

-Naurettava näky ei mielestäni riitä miksikään perusteluksi. Istuimen pitää olla mahdollisimman mukava ja kevyt. Se ei saa myöskään estää normaalia verenkiertoa. Ihminen istuu satulassa istuinluilla, eikä traanivarastonsa päällä. Istuinluut ovat myös aivan yhtä kaukana toisistaan, vaikka henkilö olisi normaali- tai ylipainoinen.

"Mitä tulee rungon jäykkyyteen naisten pyörässä, niin totta mitä kirjoitat, mutta täytyy taas muistaa tosiasia, että hybridiä käyttävät tuskin tarvitsevat yhtä jäykkää runkoa kuin maantiepyörän käyttäjät."

(Vähän lisäystä edelliseen viestiini.)
-Kenties eivät, mutta perinteinen naistenrunko on ratkaisevasti heikompi kuin normaali timanttirunko. Hybridi on fitnesspyörän ohella taas suosittu kuntoiluväline, henkilöillä jotka eivät ole aikaisemmin fillarilla juuri polkeneet.
Hyvänä, erittäin klassisena esimerkkinä; kuvitteellinen henkilö, -Irma, 33v, 88kg, on aloittamassa hienoa kuntoiluharrastusta, -polkupyöräilyä. Siinä kun ei nivelet rasitu samaan tapaan kuin vaikka sauvakävelyssä.. Hän vertailee netissä hieman laitteiden hintoja ja käyttäjien kokemuksia ennen ostopäätöstä.
Todennäköisesti hän päätyy ostamaan enempiä miettimättä esim. Suomen myydyimmän hybridin, Nishikin 422 mallin, naistenrungolla, koska asiantuntevalta vaikuttanut paikallisen urheilukaupan myyjä on sitä varaston viimeistä hänelle kaupitellut..
-Normaali naistenrunko ei millään kestä ison miehen painoista henkilöä päällään, vaikka pyörä ei hirveään kurjuuttamiseen tulisikaan.
Vaikka suurin osa kauppiaista tajuaisivatkin tämän, eivät he missään tilanteessa kehtaisi mainita asiasta, hieman ylipainoiselle naisihmiselle. Asiasta mainitseminen, vaikkapa sitten hienovaraisesti, voi johtaa nykypäivänä kaikenlaisiin ikäviin jälkipuheisiin..

Koska rungot on näissä ja vastaavissa alumiinia, liiallisessa rasituksessa runko murtuu ja katkeaa yhtäkkiä, eikä väänny hitaasti, kuten teräs, useasti siitä satulatolpan paikkeilta ja parhaassa tapauksessa katkennut runkoputken pää kiilaa takarenkaan lukkoon, jolloin pyörä varsinkin kesäkeleillä pysähtyy vähän liiankin äkäisesti.. Rungon satulaputken katkeaminen väärässä paikassa väärään aikaan voi johtaa vaaratilanteeseen.
Olen kuullut myös huhua, että jotkut kauppiaat ovat harrastaneet riskiryhmien fillareissa jopa mahdollisimman pitkää jälkiasennettua satulatolppaa riskien minimoimiseksi. Tiedä sitten onko siinä mitään perää?
Tapauksia tulee vastaan vähän liian usein. Kokemusta on, kun fillareita yritetään tuoda välillä korjattavaksi. Alurunko on tosin aika kertakäyttötavaraa kanssa, vaikkakin jotkut niitä korjaavatkin.

Lisää hybridin ajoasennosta:
-Tyypilliselle hybridirungolle on ominaista rungon ulottuman(reach) lyhyys. Tämä yhdistettynä usein myös lyhyeen stemmiin, tekee ajoasennosta liian pystyn, joka taas sitten tekee pyörän painopisteestä takapainotteisen sekä lisää ilmanvastusta. Rungon ulottuma vaikuttaa usein myös lyhentävästi pyörän akseliväliin, jolloin nousuominaisuudet huononevat ja pyörästä tulee suuremmissa nopeuksissa rauhaton. Kuskin tuoma vastepinta-ala toimii purjeen lailla, ja kun sekin on akselivälin puolenvälin takana, miltei takapyörän päällä, on sanomattakin vissiin selvää, ettei se ainakaan paranna ajo-ominaisuuksia.

Takapainosta johtuen myös takakiekko joutuu kovemmalle rasitukselle kuin normaalisti pitäisi. Halpojen ja keskihintaisten hybridien ensimmäisiä huoltokohteita onkin takakiekon rihtailut. Varsinkin jos pyörässä on vannejarrut, operaatio on pakko toistaa pyörän elinkaaren aikana jokseenkin monesti.

Tässäpä vielä paljon tekstiä, jonka yksityiskohtiin saa taas moni pureutua..:) Yhtiömme kiittää.

alkup. Maantiepyöräilijä kirjoitti:

"...Satunnaiselle pyöräilijälle hybridi voi olla ihan hyvä vaihtoehto..."

Kyllä sinä periaatteessa olet oikeassa, mutta käytännössä on aina löydettävissä parempi vaihtoehto hybridille. ;) Kannattaa aina käydä pieni ajatusjumppa ja säästää rahaa. Käyttämätön pyörä on se kallein vaihtoehto.

Lue lisää

Mikä on sitten hyvä pyörä? Kerrotko??

Ajan töihin (n. 8 km päivittäin) enimmäkseen kesällä mutta talvellakin (silloin nastarenkaat), joskus myös huonolla säällä ja lumisateessa. Tien päällyste on vanhaa ja huonokuntoista. Välillä olen ohittanut minut kovalla vauhdilla ohittaneen kilpapyöräilijän tms. kun hän on joutunut soran tai kuoppien takia taluttamaan pyöräänsä (täh, kallis pyörä eikä sillä voi ajaa :). Ajan myös metsäpoluilla ja hiekkarannalla (rengaskoko 37-622), mutta eniten tulee päällystetyillä teillä ajoa. Työmatkoilla on läppäri ja mappi pyörälaukussa. Kesän retkillä on mukana eväät ym. kylmäkassissa pyörälaukussa.

Kotona ei ole omaa lämmintä ja hyvin valaistua työskentelytilaa pyörän huoltoa ja säätöä varten. Ajan aika kovaa ja ainoastaan vain kovasti varustellut kilpapyöräilijät saattavat ohittaa minut.

En pidä maastopyörästä, koska niillä on raskasta ajaa asfaltilla ja renkaat jymisevät. En pitä kilpapyöristä, kun niissä ei ole tavaratelinettä, seisontatukea, lukkoa (jätän pyöräni joskus ulos parkkiin tuntikausiksi) tai lokasuojia. Ja matala ajoasento rasittaa käsiä. En tykkää käyttää käsineitä kesällä matalan ajoasennonkaan takia.

Ostin 11 vuotta sitten hyvän n. 600 euron pyörän (ei ollut Nishiki), jollaisia alettiin vähän sen jälkeen kutsua hybrideiksi. Runko on hyvin jäykkä, eikä ole alumiinia. Osasarjat ovat hyvät, Shimanon maastopyörissä käytettyä kestäväksi ja toimivaksi todettua mallia. Ajoasento on todella hyvä kun runkokoko sattui olemaan juuri oikea (vanhalla retkipyörällä tulivat polvet kipeiksi, tällä eivät tule). Satula on hyvä, vähän pehmeämpi kuin vanhassa pyörässä ollut liian kapea ja on juuri oikean kokoinen (ei tule peppu kipeäksi vaikka välillä olisikin tullut kuukaudenkin tauko pyöräilyyn).

Huollattamiseen on mennyt 0 euroa. Itse olen vaihtanut n. 10.000 km:n jälkeen renkaat, takarataspakan, ketjut ja yhden vaihdevaijerin. Sitten muuta pienempää, kuten jarrupaat puolikymmentä kertaa. Vanteet eivät ole menneet mutkalle (ja osaan kyllä oikaista itse tarvittaessa). Vaihteiden säätöä ei ole tarvinnut tehdä. Olen suunnitellut pyörännapojen huoltoa, mutta ei ole vielä tarvinnut. Nyt ajettu n. 12.000 km, joka tietenkään ei ole paljoa vaikka onkin ihan mukavasti tullut kuntoilua (ajoinhan vanhalla pyörälläni eräänä vuonna yli 6000 km).

Kerro minulle parempi vaihtoehto! Vain yksi polkupyörä. Ei saa maksaa maltaita eikä saa vaatia huoltoa ja säätöä joka ajon jälkeen eikä edes joka viikkokaan. Pitää saada kuljetettua tavaraa sekä pitää päästä kulkemaan melko kovaa (en aja kuitenkaan pitkiä matkoja kovaa vaan satunnaisemmin, joten en tarvitse kilpapyörää). Reppu ei ole tavaran kuljettamiselle vaihtoehto koska silloin tulee turhankin hiki ja ja se vie nautinnon pyörällä liikkumisesta. Renkaat eivät saa olla liian kapeat, koska soran ja kadunreunojen takia tulee ongelmia ja joutuu ajamaan hitaasti tai kävelemäänkin (siis pyöräillähän sitä pitäisi). Lisäksi pyörä pitää voida jättää jonnekin lukittuna ilman että pelkää että joku vie tai rikkoo siitä osia tai vie koko pyörän.

Vastaus on moneen käyttöön sopiva hybridi vai mitä?

hyvälle hybridille? kirjoitti:

Mikä on sitten hyvä pyörä? Kerrotko??

Ajan töihin (n. 8 km päivittäin) enimmäkseen kesällä mutta talvellakin (silloin nastarenkaat), joskus myös huonolla säällä ja lumisateessa. Tien päällyste on vanhaa ja huonokuntoista. Välillä olen ohittanut minut kovalla vauhdilla ohittaneen kilpapyöräilijän tms. kun hän on joutunut soran tai kuoppien takia taluttamaan pyöräänsä (täh, kallis pyörä eikä sillä voi ajaa :). Ajan myös metsäpoluilla ja hiekkarannalla (rengaskoko 37-622), mutta eniten tulee päällystetyillä teillä ajoa. Työmatkoilla on läppäri ja mappi pyörälaukussa. Kesän retkillä on mukana eväät ym. kylmäkassissa pyörälaukussa.

Kotona ei ole omaa lämmintä ja hyvin valaistua työskentelytilaa pyörän huoltoa ja säätöä varten. Ajan aika kovaa ja ainoastaan vain kovasti varustellut kilpapyöräilijät saattavat ohittaa minut.

En pidä maastopyörästä, koska niillä on raskasta ajaa asfaltilla ja renkaat jymisevät. En pitä kilpapyöristä, kun niissä ei ole tavaratelinettä, seisontatukea, lukkoa (jätän pyöräni joskus ulos parkkiin tuntikausiksi) tai lokasuojia. Ja matala ajoasento rasittaa käsiä. En tykkää käyttää käsineitä kesällä matalan ajoasennonkaan takia.

Ostin 11 vuotta sitten hyvän n. 600 euron pyörän (ei ollut Nishiki), jollaisia alettiin vähän sen jälkeen kutsua hybrideiksi. Runko on hyvin jäykkä, eikä ole alumiinia. Osasarjat ovat hyvät, Shimanon maastopyörissä käytettyä kestäväksi ja toimivaksi todettua mallia. Ajoasento on todella hyvä kun runkokoko sattui olemaan juuri oikea (vanhalla retkipyörällä tulivat polvet kipeiksi, tällä eivät tule). Satula on hyvä, vähän pehmeämpi kuin vanhassa pyörässä ollut liian kapea ja on juuri oikean kokoinen (ei tule peppu kipeäksi vaikka välillä olisikin tullut kuukaudenkin tauko pyöräilyyn).

Huollattamiseen on mennyt 0 euroa. Itse olen vaihtanut n. 10.000 km:n jälkeen renkaat, takarataspakan, ketjut ja yhden vaihdevaijerin. Sitten muuta pienempää, kuten jarrupaat puolikymmentä kertaa. Vanteet eivät ole menneet mutkalle (ja osaan kyllä oikaista itse tarvittaessa). Vaihteiden säätöä ei ole tarvinnut tehdä. Olen suunnitellut pyörännapojen huoltoa, mutta ei ole vielä tarvinnut. Nyt ajettu n. 12.000 km, joka tietenkään ei ole paljoa vaikka onkin ihan mukavasti tullut kuntoilua (ajoinhan vanhalla pyörälläni eräänä vuonna yli 6000 km).

Kerro minulle parempi vaihtoehto! Vain yksi polkupyörä. Ei saa maksaa maltaita eikä saa vaatia huoltoa ja säätöä joka ajon jälkeen eikä edes joka viikkokaan. Pitää saada kuljetettua tavaraa sekä pitää päästä kulkemaan melko kovaa (en aja kuitenkaan pitkiä matkoja kovaa vaan satunnaisemmin, joten en tarvitse kilpapyörää). Reppu ei ole tavaran kuljettamiselle vaihtoehto koska silloin tulee turhankin hiki ja ja se vie nautinnon pyörällä liikkumisesta. Renkaat eivät saa olla liian kapeat, koska soran ja kadunreunojen takia tulee ongelmia ja joutuu ajamaan hitaasti tai kävelemäänkin (siis pyöräillähän sitä pitäisi). Lisäksi pyörä pitää voida jättää jonnekin lukittuna ilman että pelkää että joku vie tai rikkoo siitä osia tai vie koko pyörän.

Vastaus on moneen käyttöön sopiva hybridi vai mitä?

Lue lisää

Tähän vielä tarkennut ennen kuin joku huomauttaa, että jollain muulla pyörällä tulisi ajettua enemmän...

> Nyt ajettu n. 12.000 km, joka tietenkään ei ole paljoa vaikka onkin ihan mukavasti tullut kuntoilua
> (ajoinhan vanhalla pyörälläni eräänä vuonna yli 6000 km).

Tämä kilometrien raju väheneminen johtuu siitä, että 1) työmatka lyheni ja 2) tuli hankittua auto jolloin pyöräilyt kaikkein huonoimmilla säillä vähenivät aika paljon. Silti tulee pyöräiltyä sateessa ja tuiskussa silloin tällöin. :-)

hyvälle hybridille? kirjoitti:

Mikä on sitten hyvä pyörä? Kerrotko??

Ajan töihin (n. 8 km päivittäin) enimmäkseen kesällä mutta talvellakin (silloin nastarenkaat), joskus myös huonolla säällä ja lumisateessa. Tien päällyste on vanhaa ja huonokuntoista. Välillä olen ohittanut minut kovalla vauhdilla ohittaneen kilpapyöräilijän tms. kun hän on joutunut soran tai kuoppien takia taluttamaan pyöräänsä (täh, kallis pyörä eikä sillä voi ajaa :). Ajan myös metsäpoluilla ja hiekkarannalla (rengaskoko 37-622), mutta eniten tulee päällystetyillä teillä ajoa. Työmatkoilla on läppäri ja mappi pyörälaukussa. Kesän retkillä on mukana eväät ym. kylmäkassissa pyörälaukussa.

Kotona ei ole omaa lämmintä ja hyvin valaistua työskentelytilaa pyörän huoltoa ja säätöä varten. Ajan aika kovaa ja ainoastaan vain kovasti varustellut kilpapyöräilijät saattavat ohittaa minut.

En pidä maastopyörästä, koska niillä on raskasta ajaa asfaltilla ja renkaat jymisevät. En pitä kilpapyöristä, kun niissä ei ole tavaratelinettä, seisontatukea, lukkoa (jätän pyöräni joskus ulos parkkiin tuntikausiksi) tai lokasuojia. Ja matala ajoasento rasittaa käsiä. En tykkää käyttää käsineitä kesällä matalan ajoasennonkaan takia.

Ostin 11 vuotta sitten hyvän n. 600 euron pyörän (ei ollut Nishiki), jollaisia alettiin vähän sen jälkeen kutsua hybrideiksi. Runko on hyvin jäykkä, eikä ole alumiinia. Osasarjat ovat hyvät, Shimanon maastopyörissä käytettyä kestäväksi ja toimivaksi todettua mallia. Ajoasento on todella hyvä kun runkokoko sattui olemaan juuri oikea (vanhalla retkipyörällä tulivat polvet kipeiksi, tällä eivät tule). Satula on hyvä, vähän pehmeämpi kuin vanhassa pyörässä ollut liian kapea ja on juuri oikean kokoinen (ei tule peppu kipeäksi vaikka välillä olisikin tullut kuukaudenkin tauko pyöräilyyn).

Huollattamiseen on mennyt 0 euroa. Itse olen vaihtanut n. 10.000 km:n jälkeen renkaat, takarataspakan, ketjut ja yhden vaihdevaijerin. Sitten muuta pienempää, kuten jarrupaat puolikymmentä kertaa. Vanteet eivät ole menneet mutkalle (ja osaan kyllä oikaista itse tarvittaessa). Vaihteiden säätöä ei ole tarvinnut tehdä. Olen suunnitellut pyörännapojen huoltoa, mutta ei ole vielä tarvinnut. Nyt ajettu n. 12.000 km, joka tietenkään ei ole paljoa vaikka onkin ihan mukavasti tullut kuntoilua (ajoinhan vanhalla pyörälläni eräänä vuonna yli 6000 km).

Kerro minulle parempi vaihtoehto! Vain yksi polkupyörä. Ei saa maksaa maltaita eikä saa vaatia huoltoa ja säätöä joka ajon jälkeen eikä edes joka viikkokaan. Pitää saada kuljetettua tavaraa sekä pitää päästä kulkemaan melko kovaa (en aja kuitenkaan pitkiä matkoja kovaa vaan satunnaisemmin, joten en tarvitse kilpapyörää). Reppu ei ole tavaran kuljettamiselle vaihtoehto koska silloin tulee turhankin hiki ja ja se vie nautinnon pyörällä liikkumisesta. Renkaat eivät saa olla liian kapeat, koska soran ja kadunreunojen takia tulee ongelmia ja joutuu ajamaan hitaasti tai kävelemäänkin (siis pyöräillähän sitä pitäisi). Lisäksi pyörä pitää voida jättää jonnekin lukittuna ilman että pelkää että joku vie tai rikkoo siitä osia tai vie koko pyörän.

Vastaus on moneen käyttöön sopiva hybridi vai mitä?

Lue lisää

Heti voisin heittää, että crossari on parempi tuohon käyttöön.

"...Ja matala ajoasento rasittaa käsiä..."

Tuohon pakko heittää, että kysy joltain neuvoa, miten mitoitat fillarin oikein. ;)

hyvälle hybridille? kirjoitti:

Mikä on sitten hyvä pyörä? Kerrotko??

Ajan töihin (n. 8 km päivittäin) enimmäkseen kesällä mutta talvellakin (silloin nastarenkaat), joskus myös huonolla säällä ja lumisateessa. Tien päällyste on vanhaa ja huonokuntoista. Välillä olen ohittanut minut kovalla vauhdilla ohittaneen kilpapyöräilijän tms. kun hän on joutunut soran tai kuoppien takia taluttamaan pyöräänsä (täh, kallis pyörä eikä sillä voi ajaa :). Ajan myös metsäpoluilla ja hiekkarannalla (rengaskoko 37-622), mutta eniten tulee päällystetyillä teillä ajoa. Työmatkoilla on läppäri ja mappi pyörälaukussa. Kesän retkillä on mukana eväät ym. kylmäkassissa pyörälaukussa.

Kotona ei ole omaa lämmintä ja hyvin valaistua työskentelytilaa pyörän huoltoa ja säätöä varten. Ajan aika kovaa ja ainoastaan vain kovasti varustellut kilpapyöräilijät saattavat ohittaa minut.

En pidä maastopyörästä, koska niillä on raskasta ajaa asfaltilla ja renkaat jymisevät. En pitä kilpapyöristä, kun niissä ei ole tavaratelinettä, seisontatukea, lukkoa (jätän pyöräni joskus ulos parkkiin tuntikausiksi) tai lokasuojia. Ja matala ajoasento rasittaa käsiä. En tykkää käyttää käsineitä kesällä matalan ajoasennonkaan takia.

Ostin 11 vuotta sitten hyvän n. 600 euron pyörän (ei ollut Nishiki), jollaisia alettiin vähän sen jälkeen kutsua hybrideiksi. Runko on hyvin jäykkä, eikä ole alumiinia. Osasarjat ovat hyvät, Shimanon maastopyörissä käytettyä kestäväksi ja toimivaksi todettua mallia. Ajoasento on todella hyvä kun runkokoko sattui olemaan juuri oikea (vanhalla retkipyörällä tulivat polvet kipeiksi, tällä eivät tule). Satula on hyvä, vähän pehmeämpi kuin vanhassa pyörässä ollut liian kapea ja on juuri oikean kokoinen (ei tule peppu kipeäksi vaikka välillä olisikin tullut kuukaudenkin tauko pyöräilyyn).

Huollattamiseen on mennyt 0 euroa. Itse olen vaihtanut n. 10.000 km:n jälkeen renkaat, takarataspakan, ketjut ja yhden vaihdevaijerin. Sitten muuta pienempää, kuten jarrupaat puolikymmentä kertaa. Vanteet eivät ole menneet mutkalle (ja osaan kyllä oikaista itse tarvittaessa). Vaihteiden säätöä ei ole tarvinnut tehdä. Olen suunnitellut pyörännapojen huoltoa, mutta ei ole vielä tarvinnut. Nyt ajettu n. 12.000 km, joka tietenkään ei ole paljoa vaikka onkin ihan mukavasti tullut kuntoilua (ajoinhan vanhalla pyörälläni eräänä vuonna yli 6000 km).

Kerro minulle parempi vaihtoehto! Vain yksi polkupyörä. Ei saa maksaa maltaita eikä saa vaatia huoltoa ja säätöä joka ajon jälkeen eikä edes joka viikkokaan. Pitää saada kuljetettua tavaraa sekä pitää päästä kulkemaan melko kovaa (en aja kuitenkaan pitkiä matkoja kovaa vaan satunnaisemmin, joten en tarvitse kilpapyörää). Reppu ei ole tavaran kuljettamiselle vaihtoehto koska silloin tulee turhankin hiki ja ja se vie nautinnon pyörällä liikkumisesta. Renkaat eivät saa olla liian kapeat, koska soran ja kadunreunojen takia tulee ongelmia ja joutuu ajamaan hitaasti tai kävelemäänkin (siis pyöräillähän sitä pitäisi). Lisäksi pyörä pitää voida jättää jonnekin lukittuna ilman että pelkää että joku vie tai rikkoo siitä osia tai vie koko pyörän.

Vastaus on moneen käyttöön sopiva hybridi vai mitä?

Lue lisää

"Ostin 11 vuotta sitten hyvän n. 600 euron pyörän (ei ollut Nishiki), jollaisia alettiin vähän sen jälkeen kutsua hybrideiksi. Runko on hyvin jäykkä, eikä ole alumiinia. Osasarjat ovat hyvät, Shimanon maastopyörissä käytettyä kestäväksi ja toimivaksi todettua mallia. Ajoasento on todella hyvä kun runkokoko sattui olemaan juuri oikea (vanhalla retkipyörällä tulivat polvet kipeiksi, tällä eivät tule). Satula on hyvä, vähän pehmeämpi kuin vanhassa pyörässä ollut liian kapea ja on juuri oikean kokoinen (ei tule peppu kipeäksi vaikka välillä olisikin tullut kuukaudenkin tauko pyöräilyyn)."

Laita vähän tarkempaa infoa pyörästäsi.
Ihan hauska olisi tietää. Ja jos pyöräsi todella on niin hyvä kuin kerrot, on moni perustavaa laatua oleva ongelma ratkennut, joiden ratkaisemiseksi lukuisat suuret valmistajat ovat käyttäneet erittäin suuria määriä aikaa, vuosien kokemusta, sekä ennenkaikkea valtaisia summia rahaa..


"No, mikä on parempi vaihtoehto
hyvälle hybridille?"

"eikä saa vaatia huoltoa ja säätöä joka ajon jälkeen eikä edes joka viikkokaan. "

-Vaikkapa jo moneen kertaan mainittu cyclocrossari. Kaikki ketjuvaihteiset fillarit vaativat säännöllistä huoltoa, joka on edellytys voimansiirron toiminnalle. Hybridi ketjuvaihteilla ei ole tässä suhteessa edelleenkään poikkeus. Eikä varmasti napavaihteinenkaan. Yksi yleisimmistä, Shimanon Nexus7:ssa on yli 300 toisistaan erillistä osaa ja reilut 50 liikkuvaa osakokonaisuutta. Tämä on sitten vain itse navan sisältö..

Jos fillarisi koostuisikin vain kahdesta yksittäisestä, jollain tapaa liikkuvaksi yhdistetystä partikkelista, on yhdistelmän liikkuvaksi suunnitellun liitoksen huoltaminen jossain vaiheessa väistämätöntä. Huoltovapaus polkupyörän tapaisessa moninaisista osakokonaisuuksista koostuvassa hienomekaanisessa laitteessa on jokseenkin mahdoton yhtälö. -Varsinkin jos kapistus on käytössä ympärivuotisesti..

Crossariin saa kaikki kilkkeet kiinni, jotka tekstissäsi mainitsit. Lisäksi kyseisen pyörän runkogeometria on paremmuudessaan useimpiin hybrideihin verraten kuin toisesta ulottuvuudesta. Kokojakin löytyy huomattavasti enemmän, jolloin fillarin soveltuvuus itselle on paljon todennäköisempää. Nykyisellään crossarit myydään suurimmaksi osaksi alan liikkeissä, joissa asiantuntevuuden määrä on useinmiten parempaa kuin ruotsalaisten halpamarketissa.


"Ajan aika kovaa ja ainoastaan vain kovasti varustellut kilpapyöräilijät saattavat ohittaa minut."

Ajattelepa kuinka kovaa oikein pääsisitkään samoilla tehoilla, jos ilmanvastuksesi olisi sen mainitun viidenneksen pienempi. Sitäkin kannattaa joskus ajan ja laskimen kanssa pohdiskella..:)