Tässä viime viikkojen keskustelussa on esille tuotu Svenska Vakt-nimisen julkaisun kanta vuodelta 1940 esimerkkinä ruotsinkielisen väestönosan epäsolidaarisuudesta siirtoväen asutuksen yhteydessä. Olen itse sitä mieltä, etä myös ruotsinkielisten väestönosan olisi tullut luovuttaa maitaan.
Historiallisen tasapuolisuuden takia on kuitenkin esille tuotava, että lain voimakas vastus löytyi ylipäätään maanomistajien keskuudesta - koskihan luovutusvelvollisuus heiddän kohdallaan. Etelä-Suomessa ei ollut juurikaan käytetävissä valtion maata.
Kannattaa tutustua vaikkapa MTK:n rolliin tuolloin oheisesta emeritusprofessori Pekka V. Virtasen kirjoituksesta.
http://mts.fgi.fi/paivat/2005/04_virtanen_pekka_v.pdf
Lainaan Virtasen tekstiä:
"Tämän lain vastustus tuli voimakkaimmin juuri maatalouden piiristä. Esimerkiksi Maataloustuottajien keskusliitto MTK vastusti jo pika-asutuslakia järjestämällä 1940 eri puolilla maata kansalaiskokouksia ja tekemällä julkilausumia sitä vastaan. Kun MTK:ssa oli kuitenkin huomattava määrä myös karjalaisia jäseniä, kokivat monet tällaisen toiminnan epäoikeutetuksi. Tämän ristiriidan poistamiseksi perustettiinkin 1945 Maanomistajien Liitto,
joka pyrki erityisesti suojaamaan yksityistä omistusta asutustoiminnan vaatimilta
lunastuksilta.
Näkyvimpiä vastustajia olivat MTK:n johtokunnan puheenjohtaja professori Juho Jännes ja Helsingin yliopiston maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala. Professorit esittivät, että suuria tiloja pilkottaessa vaarantuu koko maan elintarvikehuolto, minkä seurauksena voi olla nälänhätä (eli koittaa Vennamon päivät). Jännes jopa katsoi myös, että karjalainen viljelijä hyötyy kohtuuttomasti saadessaan entistä parempia tiloja. Professorienpelottelu osoittautui aikanaan perusteettomaksi: nälänhätää ei tullut vaan tilanne muuttui ajan mittaan ylituotannoksi"
Niinpä niin. Ettei vain olisi ollut peräti aitosuomalaisia (yllä mainittuna eräs tunnetun aitosuomalaisen suvun jäsen) vastustajien joukossa. Niinpä niin, kyllä vastustuksen taustana oli myös kielen lisäksi oma taloudelline intressi.
Edellä esitetty tasapuolisuuden vuoksi.
Historiallisen tasapuolisuuden takia on kuitenkin esille tuotava, että lain voimakas vastus löytyi ylipäätään maanomistajien keskuudesta - koskihan luovutusvelvollisuus heiddän kohdallaan. Etelä-Suomessa ei ollut juurikaan käytetävissä valtion maata.
Kannattaa tutustua vaikkapa MTK:n rolliin tuolloin oheisesta emeritusprofessori Pekka V. Virtasen kirjoituksesta.
http://mts.fgi.fi/paivat/2005/04_virtanen_pekka_v.pdf
Lainaan Virtasen tekstiä:
"Tämän lain vastustus tuli voimakkaimmin juuri maatalouden piiristä. Esimerkiksi Maataloustuottajien keskusliitto MTK vastusti jo pika-asutuslakia järjestämällä 1940 eri puolilla maata kansalaiskokouksia ja tekemällä julkilausumia sitä vastaan. Kun MTK:ssa oli kuitenkin huomattava määrä myös karjalaisia jäseniä, kokivat monet tällaisen toiminnan epäoikeutetuksi. Tämän ristiriidan poistamiseksi perustettiinkin 1945 Maanomistajien Liitto,
joka pyrki erityisesti suojaamaan yksityistä omistusta asutustoiminnan vaatimilta
lunastuksilta.
Näkyvimpiä vastustajia olivat MTK:n johtokunnan puheenjohtaja professori Juho Jännes ja Helsingin yliopiston maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala. Professorit esittivät, että suuria tiloja pilkottaessa vaarantuu koko maan elintarvikehuolto, minkä seurauksena voi olla nälänhätä (eli koittaa Vennamon päivät). Jännes jopa katsoi myös, että karjalainen viljelijä hyötyy kohtuuttomasti saadessaan entistä parempia tiloja. Professorienpelottelu osoittautui aikanaan perusteettomaksi: nälänhätää ei tullut vaan tilanne muuttui ajan mittaan ylituotannoksi"
Niinpä niin. Ettei vain olisi ollut peräti aitosuomalaisia (yllä mainittuna eräs tunnetun aitosuomalaisen suvun jäsen) vastustajien joukossa. Niinpä niin, kyllä vastustuksen taustana oli myös kielen lisäksi oma taloudelline intressi.
Edellä esitetty tasapuolisuuden vuoksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.