Politiikassa tabuja ja kiellettyjä aiheita.
Yksi näyttää olevan parinsadan vuoden takaa periytyvän yleisen asevelvollisuuden järkevyys: sitä ei saa epäillä.
Hallituksen mukaan Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu mitään sotilaallista uhkaa, eikä missään nimessä ainakaan Venäjältä. Silti armeijan koulutusta ei tarvitse uudistaa. Mahdollisimman moni asevelvollinen pitää yhä kouluttaa torjumaan puna-armeijan tankkihyökkäystä tai maahanlaskua.
Syrjäseuduilta voidaan rauhan aikana karsia puhelinlinjat (tai ostaa maa-alueet strategisilta paikoilta), palvelut ja elämisen edellytykset, mutta hallitus vakuuttaa että kriisin tullessa jokaista pientä kirkonkylääkin tullaan puolustamaan verisesti.
Siksi meillä pitää olla rivissä 350 000 reserviläistä, jotta itärajalle ("josta meitä ei kukaan uhkaa") saadaan tarvittaessa seisomaan maastopukuinen ukko neljän metrin välein.
Tällaiseen aluepuolustukseen asevelvollisuusarmeija on halpa ratkaisu.
Mutta onko moinen ajattelu enää tarpeen, kun hallitus on jo tietoisesti hylännyt osan valtakunnasta ja keskittynyt kasvukeskuksien tukemiseen. Kepulaisten aluepolitiikka kusee pahemman kerran!
Suomi tarvitsee pienen, mutta tehokasta nopeasti reagoimaan pystyvän armeijan, joka vastaisi paremmin tarvittaessa myös globaaleihin kriiseihin.
Armeijan tulee koostua valikoiduista, motivoituneista asevelvollisista ja palkatuista ammattisotilaista: vähän kuin nykyiset ilma- ja merivoimamme.
Suomi pakottaa yhä kaikki nuoret miehet valitsemaan armeijan tai siviilipalveluksen. Kokonaisten ikäluokkien opiskeluun ja työelämään siirtyminen pitkittyvät valtion määräämän välivuoden takia.
Koko puolustusmylly pyörii vajaateholla vastentahtoisten varusmiesten voimin, vaikka armeijakin myöntää, että sillä ei ole käyttöä saati ajanmukaisia varusteita kaikille prosessista tuleville reserviläisille.
Kymmeniä tuhansia suomalaisia siis pakkokoulutetaan täysin turhaan, kun vaihtoehtoisia järjestelmiä ei ole uskallettu tai haluttu edes kokeilla.
Kriisit muuttuvat, mutta kansanedustajat eivät tajua kuinka voitaisiin hyödyntää esimerkikisi maailman parasta kuolujärjestelmää. Suomessa on maailman parhaat oppilaitokset ja silti osa väestöstämme syrjäytyy. Meidän tulisi tehdä vielä yksi "tarkastus" nuorille parikymppisille henkilöille. Sukupuolesta riippumatta heidät tulisi velvoittaa isänmään hyväksi tapahtuvaan työhön.. Puolivuotta pakollista työtä vanhusten ja tulevien suurten ikäluokkien hoitamiseen. Kaupassa käynteihin, ulkoiluttamisiin ja vaikkapa seurusteluun..
Valtaosa kansanedustajista on täysin pihalla. Kriisit ymmärretään joko talvisodan tapaisiksi poterotaisteluiksi, tai sitten ydinasein käytäviksi ohjussodiksi, joissa Suomen armeijalla ei ole mitään virkaa.
Suurista puolueista kokoomus himoitsee Nato-jäsenyyttä ideologisista syistä: pääsisimme vihdoinkin "oikeaan" länsiseuraan pois itänaapurin varjosta.
Nato-haukat eivät vain ole uskaltaneet myöntää, että seurauksena sotilasliiton tiukkojen laatuvaatimusten takia Suomen maavoimatkin pienenisivät, teknistyisivät ja ammattimaistuisivat, ja nykyjärjestelmä purkautuisi.
Keskustan ja demarien kansanedustajille maanpuolustus merkitsee lähinnä kotiseudun varuskuntia, joista pidetään viimeiseen asti kiinni: sotilaallisesta tarkoituksenmukaisuudesta, tehokkuudesta tai tulosvastuusta ei ole väliä.
Vasemmistoliitolle ja vihreille taas armeija on väkivaltakoneisto, mörkö, josta pitäisi luopua pasifismin hengessä kokonaan.
Koska kukaan ei näiden aluepoliittisten tai aatteellisten esteiden takia uskalla etsiä vaihtoehtoja, kansanedustajat tyytyvät hokemaan mantraa: nykyinen asevelvollisuus on Suomelle paras mahdollinen järjestelmä.
Eikö Naton ja täyden aseriisunnan välille mahtuisi joku muukin puolustusratkaisu?
Kutsunnoista
Tehokkuuden kannalta parasta siirtyä reilusti valikoivaan asevelvollisuuteen.
Valitaan sotilaskoulutukseen vain ikäluokkansa parhaimmat, tehdään kutsunnoista vaikka Idols-henkiset karsinnat, joista henkisesti tai fyysisesti toistaitoiset eivät selviä.
Varusmiehetkään eivät nykysysteemissä yleensä valita koulutuksen kovuutta, vaan tyhjäkäyntiä ja tarpeettomuutta.
Mitä sitten, jos koulutukseen päätyisikin vain 30 prosenttia ikäluokasta nykyisen 80 prosentin sijaan? Loput voisivat ikäluokasta velvoittettaisiin tekemään yleishyödyllistä työtä!
Kaikille armeijassa riittäisi ensiluokkaisia varusteita, ja ahkerasti kertausharjoitettujen joukkojen toimintakykykin olisi ihan eri luokkaa kuin nykyisillä makkaranpaistoon erikoistuneilla reserviläisillä. Kenenkään ei tarvitse tarttua aseeseen jos eivät itse halua!
Alueelliset puolustustarpeet tai luonnonmullistusten aiheuttamat virka-aputoimet hoituisivat vapaaehtoisten reserviläisten maakuntajoukoilla. Tai siviiliin muutoin kuolutettuun väkeen.
Yksi näyttää olevan parinsadan vuoden takaa periytyvän yleisen asevelvollisuuden järkevyys: sitä ei saa epäillä.
Hallituksen mukaan Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu mitään sotilaallista uhkaa, eikä missään nimessä ainakaan Venäjältä. Silti armeijan koulutusta ei tarvitse uudistaa. Mahdollisimman moni asevelvollinen pitää yhä kouluttaa torjumaan puna-armeijan tankkihyökkäystä tai maahanlaskua.
Syrjäseuduilta voidaan rauhan aikana karsia puhelinlinjat (tai ostaa maa-alueet strategisilta paikoilta), palvelut ja elämisen edellytykset, mutta hallitus vakuuttaa että kriisin tullessa jokaista pientä kirkonkylääkin tullaan puolustamaan verisesti.
Siksi meillä pitää olla rivissä 350 000 reserviläistä, jotta itärajalle ("josta meitä ei kukaan uhkaa") saadaan tarvittaessa seisomaan maastopukuinen ukko neljän metrin välein.
Tällaiseen aluepuolustukseen asevelvollisuusarmeija on halpa ratkaisu.
Mutta onko moinen ajattelu enää tarpeen, kun hallitus on jo tietoisesti hylännyt osan valtakunnasta ja keskittynyt kasvukeskuksien tukemiseen. Kepulaisten aluepolitiikka kusee pahemman kerran!
Suomi tarvitsee pienen, mutta tehokasta nopeasti reagoimaan pystyvän armeijan, joka vastaisi paremmin tarvittaessa myös globaaleihin kriiseihin.
Armeijan tulee koostua valikoiduista, motivoituneista asevelvollisista ja palkatuista ammattisotilaista: vähän kuin nykyiset ilma- ja merivoimamme.
Suomi pakottaa yhä kaikki nuoret miehet valitsemaan armeijan tai siviilipalveluksen. Kokonaisten ikäluokkien opiskeluun ja työelämään siirtyminen pitkittyvät valtion määräämän välivuoden takia.
Koko puolustusmylly pyörii vajaateholla vastentahtoisten varusmiesten voimin, vaikka armeijakin myöntää, että sillä ei ole käyttöä saati ajanmukaisia varusteita kaikille prosessista tuleville reserviläisille.
Kymmeniä tuhansia suomalaisia siis pakkokoulutetaan täysin turhaan, kun vaihtoehtoisia järjestelmiä ei ole uskallettu tai haluttu edes kokeilla.
Kriisit muuttuvat, mutta kansanedustajat eivät tajua kuinka voitaisiin hyödyntää esimerkikisi maailman parasta kuolujärjestelmää. Suomessa on maailman parhaat oppilaitokset ja silti osa väestöstämme syrjäytyy. Meidän tulisi tehdä vielä yksi "tarkastus" nuorille parikymppisille henkilöille. Sukupuolesta riippumatta heidät tulisi velvoittaa isänmään hyväksi tapahtuvaan työhön.. Puolivuotta pakollista työtä vanhusten ja tulevien suurten ikäluokkien hoitamiseen. Kaupassa käynteihin, ulkoiluttamisiin ja vaikkapa seurusteluun..
Valtaosa kansanedustajista on täysin pihalla. Kriisit ymmärretään joko talvisodan tapaisiksi poterotaisteluiksi, tai sitten ydinasein käytäviksi ohjussodiksi, joissa Suomen armeijalla ei ole mitään virkaa.
Suurista puolueista kokoomus himoitsee Nato-jäsenyyttä ideologisista syistä: pääsisimme vihdoinkin "oikeaan" länsiseuraan pois itänaapurin varjosta.
Nato-haukat eivät vain ole uskaltaneet myöntää, että seurauksena sotilasliiton tiukkojen laatuvaatimusten takia Suomen maavoimatkin pienenisivät, teknistyisivät ja ammattimaistuisivat, ja nykyjärjestelmä purkautuisi.
Keskustan ja demarien kansanedustajille maanpuolustus merkitsee lähinnä kotiseudun varuskuntia, joista pidetään viimeiseen asti kiinni: sotilaallisesta tarkoituksenmukaisuudesta, tehokkuudesta tai tulosvastuusta ei ole väliä.
Vasemmistoliitolle ja vihreille taas armeija on väkivaltakoneisto, mörkö, josta pitäisi luopua pasifismin hengessä kokonaan.
Koska kukaan ei näiden aluepoliittisten tai aatteellisten esteiden takia uskalla etsiä vaihtoehtoja, kansanedustajat tyytyvät hokemaan mantraa: nykyinen asevelvollisuus on Suomelle paras mahdollinen järjestelmä.
Eikö Naton ja täyden aseriisunnan välille mahtuisi joku muukin puolustusratkaisu?
Kutsunnoista
Tehokkuuden kannalta parasta siirtyä reilusti valikoivaan asevelvollisuuteen.
Valitaan sotilaskoulutukseen vain ikäluokkansa parhaimmat, tehdään kutsunnoista vaikka Idols-henkiset karsinnat, joista henkisesti tai fyysisesti toistaitoiset eivät selviä.
Varusmiehetkään eivät nykysysteemissä yleensä valita koulutuksen kovuutta, vaan tyhjäkäyntiä ja tarpeettomuutta.
Mitä sitten, jos koulutukseen päätyisikin vain 30 prosenttia ikäluokasta nykyisen 80 prosentin sijaan? Loput voisivat ikäluokasta velvoittettaisiin tekemään yleishyödyllistä työtä!
Kaikille armeijassa riittäisi ensiluokkaisia varusteita, ja ahkerasti kertausharjoitettujen joukkojen toimintakykykin olisi ihan eri luokkaa kuin nykyisillä makkaranpaistoon erikoistuneilla reserviläisillä. Kenenkään ei tarvitse tarttua aseeseen jos eivät itse halua!
Alueelliset puolustustarpeet tai luonnonmullistusten aiheuttamat virka-aputoimet hoituisivat vapaaehtoisten reserviläisten maakuntajoukoilla. Tai siviiliin muutoin kuolutettuun väkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.