Kerron lyhyesti kokemukseni ja nykyisen tilanteeni:
v. 2005 kävin vapaaseurakunnan tilaisuuksissa. Kävin siellä, koska halusin ottaa selvää millainen "vapis" on. Selvisihän siellä yhtä ja toista. Melko pian ensimmäisen käyntini jälkeen eräs iäkkäämpi neiti ehdotti minulle sielunhoitokoulutukseen menoa ja tutustuin esitteeseen. Ilmoittauduin ja kurssi alkoi. Aiheet olivat asiallisia ja ne käynnistivät sisäisiä prosesseja, joita otin puheeksi, kuten oli sovittu. Erään kerran kävikin niin, että esille nostamani aihe ei ollutkaan koulutuksen ohjelmassa sillä hetkellä, vaan vasta n. vuoden päästä. Jäin siis vaille vastauksia, yksin ahdistukseni kanssa. Koulutus jatkui ja tuli uusi aihe, joka käynnisti toisen prosessin (jo aiemmin alkaneen ja käsittelemättä jääneen aiheen päälle). Kerroin ajatuksistani ja tunteistani, mutta ryhmän vetäjä totesi kylmästi, ettei ko. aihe ole ohjelmassa vielä, vasta n. 4 kk:n päästä. Molemmat aiheet olivat siis jätettävä tuonnemaksi. Olin pettynyt, peloissani ja yksin. Keskeytin koulutukseni ja jäin masentuneena aukomaan yksin solmujani (enhän ollut saanut apua ryhmästä). n. 3 kk olin itsemurhan partaalla. Se aika oli todella paha. Jotenkin vaan selvisin siitä, mutta käynnit "vapiksella" lopetin. Enkä mennyt enää mihinkään sielunhoitokoulutukseenkaan sen jälkeen.
Tämä oli tarinani v. 2005. Nykyään olen tasapainoinen, sillä selvittelin ongelmani kirjojen avulla. Selvitin ongelmani loppujen lopuksi yksin, ilman "sielunhoitajia". En luota ihmiseen, joka sanoo olevansa "sielunhoitaja", sillä eihän hän sitä ole, vaan ennemmin hän on sielunmurskaaja.
Onko vastaavanlaisia kokemuksia?
v. 2005 kävin vapaaseurakunnan tilaisuuksissa. Kävin siellä, koska halusin ottaa selvää millainen "vapis" on. Selvisihän siellä yhtä ja toista. Melko pian ensimmäisen käyntini jälkeen eräs iäkkäämpi neiti ehdotti minulle sielunhoitokoulutukseen menoa ja tutustuin esitteeseen. Ilmoittauduin ja kurssi alkoi. Aiheet olivat asiallisia ja ne käynnistivät sisäisiä prosesseja, joita otin puheeksi, kuten oli sovittu. Erään kerran kävikin niin, että esille nostamani aihe ei ollutkaan koulutuksen ohjelmassa sillä hetkellä, vaan vasta n. vuoden päästä. Jäin siis vaille vastauksia, yksin ahdistukseni kanssa. Koulutus jatkui ja tuli uusi aihe, joka käynnisti toisen prosessin (jo aiemmin alkaneen ja käsittelemättä jääneen aiheen päälle). Kerroin ajatuksistani ja tunteistani, mutta ryhmän vetäjä totesi kylmästi, ettei ko. aihe ole ohjelmassa vielä, vasta n. 4 kk:n päästä. Molemmat aiheet olivat siis jätettävä tuonnemaksi. Olin pettynyt, peloissani ja yksin. Keskeytin koulutukseni ja jäin masentuneena aukomaan yksin solmujani (enhän ollut saanut apua ryhmästä). n. 3 kk olin itsemurhan partaalla. Se aika oli todella paha. Jotenkin vaan selvisin siitä, mutta käynnit "vapiksella" lopetin. Enkä mennyt enää mihinkään sielunhoitokoulutukseenkaan sen jälkeen.
Tämä oli tarinani v. 2005. Nykyään olen tasapainoinen, sillä selvittelin ongelmani kirjojen avulla. Selvitin ongelmani loppujen lopuksi yksin, ilman "sielunhoitajia". En luota ihmiseen, joka sanoo olevansa "sielunhoitaja", sillä eihän hän sitä ole, vaan ennemmin hän on sielunmurskaaja.
Onko vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia on omassa ja tuttujenikin historiassa. Eivät ne "sielunhoitajat" mitään ihmisen psyykkeestä käsitä. Narsistisia tyyppejä jotka tyrkyttävät vain omaa uskontoaan.
Kokemukseni mukaan vapaakirkkoihin hakeutuvat kaiken maailman merkilliset ja sairaat tyypit.
En tiedä millaisia muita sielunhoitajia on, mutta oman kokemukseni perusteella kierrän heidät kaukaa. Luulenpa, että sielunhoitajiksi hakeutuvat he, jotka ovat itsekin sairaita, eivätkä kykene olemaan edes rinnallakulkijoita, mutteivat hyväksy sitä. Ehkä he ovat niitä päänsä pensaaseen laittajia, en tiedä. Luulevat olevansa parantajia, mutta todellisuudessa heistä ei parantajiksi ole :( ei edes rinnallakulkijoiksi..
Olen pahoillani, että sinäkin olet saanut kokenut samaa. Miten pärjäät nyt?
Joten kuten pärjään. Sen olen oppinut etten lähde enää ongelmistani kenellekään itseään uskovaksi mainostavalle kertomaan.
Olen saanut tarpeekseni kaikesta jeesustelusta että oksettaa.
Uskon kyllä Jumalaan, mutta en enää heidän jumalaansa.
Käsiini osui äsken Askel- ja Sana -lehti. Samanlaista kärsivän ihmisen ohikatsomista, oman ideansa kaikkivoipaisuutta korostavaa itsekehua edustavat nämäkin foorumit.
Niinhän se taitaa olla, että jokaisen organisaation oma napa on lähimpänä. Todellista auttamista ei osaa kukaan, vaikka sanovat olevansa Jeesuksen seuraajia. Olen tullut siihen tulokseen, että joku saattaakin seurata, muttei uskalla tehdä kuten Jeesus teki: puhui suunsa puhtaaksi, vaikka vastassa oli kirjanoppineet. Nykyään kirjanoppineet (esim. teologian tohtori tai maisteri) on samassa veneessä päähän taputtelijoiden kanssa. Hekään eivät uskalla puhua suutaan puhtaaksi totuudessa.
Minäkään en enää seuraa sitä jeesusta, josta uskovat kertovat, vaan löysin OIKEAN JUMALAN, joka välittää ja jolla on Voimaa rakastaa ja parantaa. Uskovaisten jumala on kuin pullonhenki, jonka he ottavat tarpeen mukaan pullosta pois, jos silloinkaan.
Jokainen tekee valintansa ja tekee tilinsä OIKEAN JUMALAN edessä.
Toisaalta, kun nyt olet löytänyt tuon oikean Jumalan, niin olet varmasti paremminvoiva kuin aiemmin, vai oletko?
Haluatko jutella enemmänkin asioistasi?
sielunhoitokurssi sinulle siinä tilanteessasi tarpeellista? Miksi menit rikkinäisenä sielunhoitokoulutukseen? Ensiksihän ihmisen pitää parantua suurin piirtein omista rikkinäisyyksistään, ennen kuin voi aloittaa koulutuksen toisten sielunhoitajaksi. Sinä olet ilmeisesti mennyt hakemaan apua omiin ongelmiisi, ja silloin oikea paikka ei ole sielunhoitokoulutus. On valitettavaa, että omista vääristä valinnoistasi on seurannut lisää ongelmia, joita vuodatat eri palstoilla ja haukut uskovia.
Suositus tuli vanhemmalta uskovalta naiselta, joka tunsi minut. Ei kai hän olisi ehdottanut minulle koulutukseen menoa, jos olisi tiennyt kuinka "rikki" olin? Vai tekikö hän sen tahallaan? Menikö häneen saatana?? Niinhän siinä taisi käydä. Silmäni kyllä avautuivat miten saatana toimii uskovien kautta!!
Et saa poispyyhittyä kokemustani tuossa ko. seurakunnassa, joten... miksi kirjoitit?? Saatanako sinuunkin meni??
Tiedäthän, että meistä jokainen on sairas ja tarvitsee Jeesusta, parantajaa. Olisiko pitänyt odottaa vanhuuteen saakka, jotta "olisin parantunut rikkinäisyydestäni"?? Silloiset haavat paranivat aikanaan ja SE oli JUMALAN tahto, ei ihmisen. Jumala korjasi potin KOTIINPÄIN!! Ihmiset tunaroivat ja Jumala korjaa. Niin se vaan on.
Kierrän muuten edelleenkin ko. "vapiksen" kaukaa, sillä en halua tavata enää rikkirepijöitä. Olen saanut sitä osakseni ihan riittävästi tämän elämäni aikana.
Mistäpä tiedät, että valinta oli minun?? Etkö tajua: Jumalan Henki johdatti tuohon seurakuntaan!! Ja Jumala oli vastuussa siitä, että tein valintani. Hänhän se vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, vai mitä?? ;)
En tiedä millainen ihminen olet, mutta vähänpä näytät tajuavan... jos olet uskovainen. Juuri sellainen uskovainen, jonka jumala onkin oman mielensä luomus eli kuuro ja sokea.
Millaisen Jumalan kanssa sinä oikein "työskentelet"??
tähän...
Enhän kirjoituksellani ole pyyhkimässä kokemuksiasi, mutta ihmettelin vain miten menet niin kovin rikkinäisenä sielunhoitokoulutukseen. Kirjoitin 'suurin piirtein' eli ei tarvitse vanhuuteen asti odottaa vaan pahimmat omat haavat on ensin korjaannuttava, jotta voi toisia auttaa. Kaikkihan me ollaan jollain tavalla rikkinäisiä, kuka enemmän kuka vähemmän. Mutta saamme epätäydellisinä olla auttamassa kanssaihmisiämme. Teemme virheitä jokainen, sinäkin. Armahtavaa mieltä toisiamme kohtaan meidän on myös opittava. Olen itsekin saanut sanallisia haavoittavia iskuja uskovilta, mutta en niiden perusteella leimaa uskovia pahoiksi enkä helli niitä mielessäni. Ja jos koulutukseen meno oli todellakin Jumalan tahto, silloin asia on ok, mutta jatkuva toisten uskovien syyttely ei kieli ihan siitä mitä olet sanonut kohdanneesi eli sen aidomman Jumalan, jota muuta uskovat (kaikki ne miljoonat!) eivät muka tunne.
Voi voi, opittavaa on paljon, enkä kaikkea tiedä, mutta sen tiedän että Raamatussa ilmoitettu Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on se ainoa. En tiedä kenestä Jeesuksesta ja Jumalasta sinä puhut kun sanot ettet usko Raamattuun ja Jumalaan. En ole Jumalaa omassa mielessäni luonut vaan Hän ilmoitti itsensä minulle. Joten voisitko ylipäänsä lakata syyttelemästä tuntemattomia keskustelupalstoilla heidän jumaluskostaan.
Ihmiset, jotka sanovat olevansa toistensa auttajia, unohtavat tärkeimmän: vajavainen, rikkinäinen tai sairas ihminen EI VOI olla toisen auttaja, sillä molemmat menevät samaan kuoppaan. Etkö ymmärrä, että vajavainen ihminen ei todellakaan voi auttaa toista vajavaista. Johan tämän pitäisi olla selvä asia, sinullekin, jos olet uskossa elävään Jumalaan.
Se Jumala, jonka minä olen löytänyt, on paljon suurempi, mahtavampi ja rakastavampi kuin uskovaiset ovat kertoneet Raamatun Jumalasta. Se Jumala, josta uskovaiset ovat kertoneet, on ollut heidän näköisensä: kuuro ja sokea, sillä he eivät tunne elävää Jumalaa.
Tästä syystä sanon, että se Jumala, joka on Raamattuun "piilotettu", on vain uskovaisten pikkuinen jumala, joka ei tee yhtään mitään. Ne uskovaiset, joita olen tavannut, ovat kutistaneet jumalansa pieneksi ja minäkin erehdyin luulemaan OIKEAA Jumalaa pieneksi, mitättömäksi.. Asian oikea puoli paljastui vast´ikään ja selvittelen omaa suhtautumistani OIKEAAN Jumalaan ja uskovaisten antamaan kuvaan Jumalasta. Kiukuttaahan se, kun tajusin, että olin oppinut tuntemaan "väärän jumalan". Kiukuttaahan se, kun tajusin, että minua vedettiin nenästä.
Se Jumala, jonka NYT tunnen, on armollinen, rakastava ja vilpitön sekä auttaa aina. Toisin kuin se jumala, josta uskovaiset ovat kertoneet vv. 2001-2008. Olihan se aikamoinen tärsky tajuta, että mielen luoma kuva Jumalasta on toinen kuin elävä Jumala. Yritäpä itse selvitä sellaisesta tärskystä suuttumatta uskoviin!! Ja uskovaisethan ne kertoivat minulle Jumalasta. Tosin vasta nyt hoksasin, etteivät he elävää Jumalaa tunteneet.
Yritän selvitä tästä kiukusta ja vihasta.. elävän Jumalan kanssa. Annan anteeksi kaikille uskoville, jotka kertoivat omia käsityksiään Jumalasta. He vaan vahingossa välittivät väärää tietoa. Onneksi elävä Jumala puuttui asiaan ja oikaisi väärän tietoni, oikeaan Hänen aikaansa.
Joko nyt pääsit jyvälle mitä tarkoitin?? Tutustu sinäkin elävään Jumalaan, niin et välitä väärää tietoa Hänestä.
Nyt tajuan sen, että uskovaisia on monenlaisia: joku kertoo Jumalasta oikeata tietoa, joku toinen taas väärää tai vääristynyttä tietoa. Ja sen vuoksi on riitojakin, kuten olet huomannut. Se, että minulle oli tuputettu vääristynyttä tietoa, sai minutkin olemaan väärän vänkyrä. NYT alkoi oikenemisprosessi ja tiedät varmaan, että se tekee kipeää...
Et se sinäkään ole vielä täysin suora. Minä sentään suoristun pikkuhiljaa ja jokaisen mutkan oikeneminen sattuu. Luuletko, että ihminen paranee päästämättä ääntäkään? Minä ainakin huudan suoraa huutoa kivusta, mutta aikanaan se huuto kivusta lakkaa ja tilalle tulee kiitoskyyneleitä Jumalalle.
Joko nyt ymmärrät, edes vähän??
Eikö uskovia saa muka arvostella ja näyttää heidän virheitään? Kyllä uskovien pitää tehdä jokapäiväistä parannusta siinä kuin muittenkin.
Jos heille ei näytetä heidän syntejään, mistä he tietävät tehdä parannusta?
Aloittaja on mielestäni aivan oikeassa. Kyllä sielunhoitokurssien vetäjien olisi tunnettava oma vastuunsa, mutta valitettavasti he usein lipeävät vastuustaan oman ihmistekoisen jumalansa selän taakse.
Kirjoitukseni 'No niin, taas se meni tähän', voi ulkopuolinen hätäisesti tulkita toiseksi, mitä sillä tarkoitin. Kirjoittajan tyyli sättiä ja haukkua usealla palstalla jatkuvasti uskovia ja jatkuva henkilötasolle menevä argumentointi oli syy 'taas se meni tähän' -ajatukseni ylöskirjaamiseen.
Sen verran olen kirjoittajan viestejä lukenut, että taustalta paljastuu paljon katkeruutta, vaikka hänen kokemuksensa uskovista olisikin totta. Toisaalta olen kyllä valmis uskomaan että hänenkään tulkintansa ei välttämättä ihan kaikelta osin ole totuudenmukainen. Sisäiset traumat vääristävät helposti toisilta ihmisiltä tulevan informaation oikean tulkinnan. Sen olen huomannut hänen kirjoituksistaan täälläkin eri palstoilla. Joskus jää ihan haukkomaan henkeään siitä miten hän tulkitsee joidenkin ihan asiallisia ja ystävällisiä kirjoituksia. Traumatisoituneella on monesti liiallista yliherkkyyttä reagoida asioihin, mikä vääristää todellisuuden tulkintaa. On todella rankkaa elää tällaisen liian yliherkästi reagoivan ihmisen lähellä, kokemusta siitä on.
Ei pidä tehdä omista väärinkokemuksistaan oppirakennelmaa, josta ponnistaa ja jota alvariinsa esiintuo ja jolle perustaa maailmannäkemyksensä.
Jos kaikki sielunhoitokursseille osallistuvat pyytävät henkilökohtaisten asioidensa käsittelemistä heti nyt huomenna, mitä siitäkään tulisi? Kyllähän jonkinlainen järjestys on oltava, mutta jos jollakulla on akuutti asia päällä, tietysti kurssin vetäjä/-t on velvollinen mielestäni vaikka ihan omalla vapaa-ajallaan antamaan sielunhoitoa kurssilaiselle, jos nyt ei kurssin lukujärjestykseen juuri sitä asiaa heti pystyttäisi ottamaankaan.
Mistäköhän olet saanut sellaisen luulon, että olisin kirjoittanut jonnekin?? Nyt kuule haukut väärää puuta!! Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Jos joku on joskus kirjoittanut tällä nimimerkillä, niin pyydän anteeksi nimimerkkivarkaudesta.
Kylläpä sinulla on vilkas mielikuvitus, kun väität, että olisin kirjoittanut aiemmin.
Olisikohan anteeksipyynnön paikka? Vai kykenetköhän sellaiseen ollenkaan??? Veikkaan, että et!!
Lisään vielä äskeiseen kommenttiini tämän:
Etkö sinä lue mitä kirjoitin aloituksessani: ...
"Aiheet olivat asiallisia ja ne käynnistivät sisäisiä prosesseja, joita otin puheeksi, kuten oli sovittu. Erään kerran kävikin niin, että esille nostamani aihe ei ollutkaan koulutuksen ohjelmassa sillä hetkellä, vaan vasta n. vuoden päästä. Jäin siis vaille vastauksia..."
Sanat "joita otin puheeksi, kuten oli sovittu." tarkoitti sitä, että sai puhua omista kokemuksista. Niitä ei suljettu pois, vaan sai avoimesti ottaa esille.
Sinä tietysti luulit, ettei henk.koht. aiheita saanut ottaa esille. Minäpä korjaan väärän tulkintasi: koulutuksessa sai ottaa esille eli sai puhua. Minulle vaan kävi niin, että eräs esille ottamani aihe olisi tullut vasta n. vuoden päästä.
Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää suomenkieltä?? Mitäpä, jos lukisit aloitukseni uudelleen, niin pääset kartalle. ;)
Äläkä ota hernettä nenääsi tästä aloituksestani ja kommenteistani. Jos et kestä tätä, niin älä vastaa!!
En ala väitellä oletko eka kertaa kirjoittamassa vaiko et. Jos nyt sitten tarkoitat että nimenomaan tällä Uskontojen uhrit -palstalla ekaa kerran kirjoitat. Joka tapauksessa kirjoitustyylisi ja asiasisältö on kyllä tunnistettavissa muiltakin palstoilta. Tai sitten täytyy olla t-o-d-e-l-l-a harvinainen yhteensattuma hyvin samanlaisine asiasisältöineen ja kirjoitustyylineen.
En minä luullut etteikö asioita voinut ottaa esille vaan koska kirjoitit että 'esille nostamani aihe ei ollutkaan koulutuksen ohjelmassa sillä hetkellä, vaan vasta n. vuoden päästä.' Ja jäit yksin asiasi kanssa.
Ja minä kirjoitin: "Jos kaikki sielunhoitokursseille osallistuvat pyytävät henkilökohtaisten asioidensa käsittelemistä heti nyt huomenna, mitä siitäkään tulisi? Kyllähän jonkinlainen järjestys on oltava, mutta jos jollakulla on ___akuutti asia päällä, tietysti kurssin vetäjä/-t on velvollinen mielestäni vaikka ihan omalla vapaa-ajallaan antamaan sielunhoitoa kurssilaiselle, jos nyt ei kurssin lukujärjestykseen juuri sitä asiaa heti pystyttäisi ottamaankaan___."
Joten pyytäisin sinuakin huolellisemmin lukemaan toisten viestit eikä tekemään vääriä tulkintoja. Olen huomannut että vääristelet suvereenisti toisten viestejä.
Mutta parempaa jatkoa toivotan ja myös unohtamista, eikä jatkuvaa uskovien syyttelyä (vaikka he sen voivat ansaitakin), nyt varsinkin kun olet omien sanojesi mukaan tasapainossa. Voin sanoa tuohon 'En yleistä' -viestiisi että kaikki sielunhoitajat eivät ole mitään päänsä pensaaseen laittajia. On niitä, jotka Jumalan avulla ovat kärsivien rinnallakulkijoita, kärsineitä itsekin, koska ilman kärsimystä on vaikea asettua toisen kärsivän rinnalle. Älä menetä uskoasi ihmiseen, vaikka oletkin tavannut vain pelkkiä paskiaisia uskovien riveissä. Olethan itse 'parempi' ihminen, joten täytyyhän maailmassa olla muitakin 'hyviä' ihmisiä kuin sinä. Hyviä lainausmerkeissä siksi koska vain Jumala yksin on hyvä.
Kerroin aloituksessani tilanteeni. Siellä ei todellakaan jääty auttamaan minua vapaa-ajalla, vaan jäin asioideni kanssa yksin, vaikka he hyvin tiesivät, että voin pahoin. Joten se siitä "auttamisesta".
Tiedätkö, että vittuileminen minulle ei tuo sitä tilannetta parempaan muotoon, vaikka kuinka väännettäisiin. Se, mikä tapahtui, se tapahtui.
Ja se, että kirjoitan todellakin ensimmäistä kertaa täällä Suomi24:ssä on näköjään sinun vaikea tajuta. Ethän sinä ole ymmärtänyt kirjoittamaani ollenkaan. Kysyin aloituksessani onko toisilla samanlaisia kokemuksia kuin minulla, huomaan, ettei sinulla ole, joten miksi vaivauduit edes vastaamaan??
Luuletko sinä, että minun haukkumiseni tai moittimiseni TÄNÄÄN muuttaa tuota v. 2005 tapahtunutta? Eihän se muuta sitä miksikään. Johan se sinunkin pitäisi tajuta.
Koska sinulla ei näytä olevan samanlaista kokemusta kuin minulla, niin jätän kommenttisi omaan arvoonsa, koska niiden tarkoituksenahan taisikin olla vain minun lyttyynlyömiseni, vai mitä??
Ja kysynpähän huvikseni: miksi vedit herneen nenääsi? Helpottuiko olosi, kun sait moittia minua? Tuliko mieleesi, että ihmiset ovat samanlaisia: lukevat omaan napaansa tuijottaen?? Eipä tainnut tulla mieleesi. ;) Sinun mielestäsi se on vääristelemistä, minun mielestäni tulkitsemista. Kun tulkitsen sinun tekstiäsi omilla ajatuksillani, sinä kutsut sinä vääristelyksi. Noo.. kutsu sitten vaikka millaiseksi tai miksi hyvänsä. Huomaan, että sinua vituttaa jokin asia ja erittäin paljon, mutta purat sen minuun.
Missä mättää?? Tarvitsetko sielunhoitajaa?? Mene sielunhoitajan luo juttelemaan. Minä en usko heidän kykenevän mihinkään muuhun kuin rikkomiseen. Heidän pitäisi tajuta jättää ne parantamisjutut Jeesukselle, sillä Hän osaa ne parhaiten.
By the way: uskovaiset onnistuivat siinä missä saatana ei onnistunut: luovuin uskostani 2vuotta sitten. Elikkä se siitä yhteensattumasta jonkun toisen kanssa.
Suosittelen sinuakin jättämään uskovaisena olemisen, omaksi ja toisten parhaaksi. Etpähän riko sinäkään sit enempää muita...
Uskovainen ei todellakaan ole parempi ihminen kuin ei-uskova. Ainoastaan uskovaiset luulevat olevansa parempia kuin ei-uskovat. Siinä on suuri ero. Mieti mikä!