Miksi vuodesta toiseen kirkkoherrat pyhän Henrikin srk:ssa sallivat että laulutaidottomat maallikot pilaavat klo 9.45 (ent. kymmenen) messun?? Tämä koskee kaikkia kieliä. Missä on ihmisten taju jos ei ymmärretä että ei ole esiintyjäainesta? Englanninkieliset messut ovat aivan uskomattomia. Luulisi olevansa jossain amerikkalaisessa protestanttiseurakunnassa. Pelkkää urkumusiikkia tilalle ja järjestys kirkkoon! MIKSI kirkkoherrat eivät koskaan puutu asiaan???
9.45 messu
Henrikin tytär
171099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En itse juurikaan käy tuossa 9.45 messussa, mutta vastaan nyt silti, kun viestisi vähän tuntui pahalta.
Messun musiikki ei koskaan ole esiintymistä. Se on rukousta. Kukin laulaa rukoustaan sillä äänellä, jonka Luojalta on lahjaksi saanut. Kaikilla ei ole esiintymiskelpoista ääntä, mutta messussa on jokaisella lupa ja oikeus osallistua yhteiseen ylistykseen, kiitokseen ja anomiseen laulullaan, olkoon sävelkorva epävireinenkin.
On lupa käyttää ääntä, mutta ei alttarilta. Mihin ovat hävinneet kaikki perustavanlaatuiset esteettiset kriteerit? Eikö kukaan uskalla sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita? Olen ihmetellyt minäkin meininkiä jo vuosia.
Mistäs sinne saataisiin tarpeeksi hyviä laulajia?
Koska en käy siellä kysyn, laulavatko papit
mitään?
Yhdyn kaikkiin edellisiin kirjoittajiin. Kyse on kai psalmeista ja kansanlauluista joiden esittämisessä on ollut vahvasti toivomisen varaa. Viimeksi kun itse kävin siellä mieleeni jäi raamatunkohdista vain komento "Respond!!!" jolla psalmilaulaja komensi kansaa vastaamaan laulaen joka säkeen jälkeen. Kansa kuulosti veisatessaan puliukkokuorolta. Psalmilaulukin meni myös nuotin vierestä. Ei luterilaisessa kirkossa tällaisesta tarvinnut kärsiä. Siellä oli jotain makuakin. En viitsi enää käydä kyseisessä messussa, olen kyllästynyt niin kuin moni muukin englanninkielisiin happyface-virsiin ja korvieni tuhoamiseen. Homemade-laulajat pois ja urkumusiikkia tai oikea kuoro tilalle!
Esitän yksinkertaisen kysymykseni uudestaan.
Mistä siis laulajat aamumessuun?
Mikä on hyvän kirkkomusiikin kriteeri.
Ei kai ratkaisu ole se, että puhe alttarilla ja urut vuorottelevat?
ilmoittaudupa sinä laulutaitoinen vaikkapa klo 9.45 messun kuoroon, niin johan musiikki siitä paranee. Kuorossa on aina tilaa yhdelle epäitsekkäällä vapaaehtoislaulajalle.
Ei siellä käsittääkseni mitään kuoroa ole.
Hiippakunnan kirkoissa ei käsittääkseni
toimi ainuttakaan varsinaista kuoroa.
Eipä tähän kovin suurta mielenkiintoa
tunnu olevan kirkkoherroillakaan.
Pikainen silmäys Finlandia catholica kirjaan
kertoo vanhoista hyvistä ajoista kuoroineen
ja innostuneine kirkkoherroineen.
Todellakin voi voi sentään.
kirkoissa on kuoro ja on Henrikissäkin ollut aikoinaan, mutta jotta kuoro olisi niin siihen tarvitaan vapaaehtoisia laulutaitoisia ihmisiä.
Onko jengi tullut niin laiskaksi, ettei viitsi enää nykyään vapaaehtoisesti osallistua mihinkään, odotetaan vaan itsekkäästi, että minun pitää saada sitä ja tätä, mutta minun ei pidä tehdä mitään sen asian hyväksi. Haukkua vaan kirkkoherroja, että niiden pitäisi toimia minun itsekkäiden toiveitteni mukaan. Näinkö on myös sinun kohdallasi ajattelija x?
Mikä on ollut itsekäs toiveeni?
Käsittääkseni mikään kuoro tai muu yhteistoiminta ei synny itsestään. Se vaatii
sen, joka panee homman alulle. Kuoronjohtamisesta puheenollen siihen tarvitaan myös vähän ammattitaitoa, eli rahaa. Onko tähän intressiä kirkon johdolla, mene ja tiedä?
Olemmeko laiskoja? Olemme, ja varsin passiivisia.
Tässä on kaikilla parantamisen varaa, myös minulla.
Takavuosina kävin silloisessa kymmenenmessussa melko useinkin, mutta kun sen aika ja etenkin tyyli muuttuivat, olen jättänyt käynnit vähälle.
Jotakin on pahasti vialla. Olen samaa mieltä siitä, että siellä tunnelma on pahimmillaan kuin lastentarhan laulutuokiolla. Muistan nähneeni usein edessä jopa sähköurut, joiden säestämänä veisattiin sitten amerikkalaisia lastenlauluja ja halpamaisia rallatuksia. Sellainen tyyli ei sovi Suomeen ja maassa ollaan maan tavalla.
Lukijat ovat usein kerrassaan osaamattomia. Olen itsekin kokenut tuon "Respond!!!" -huudon ja teatterimaisia lukuesityksiä juuri tuossa messussa. Ilmeisesti lukijoilla ei ole mitään valmistusta tehtäväänsä.
Paheksun sitäkin, että latinan osuutta kyseisessä messussa on isä Marinon aikana vähennetty vuosi vuodelta. Monet latinankielisistä rukouksista on korvattu englanninkielisillä, kuten joskus jopa Isä Meidän. Itse en osaa sitä englanniksi, latinaksi toki sen taitaisin.
Alkuperäinen kymmenenmessu oli minusta kaunis: siinä oli pelkkää urkumusiikkia ja laulut jäivät päämessuun. Kaipaan sen rauhan ja rukouksen ilmapiiriä takaisin. Pallo on nyt isä Marinolla. Toivottavasti hän tekee asialle jotakin.
Ymmärrän mistä kirjoitat, mutta haluaisin
tuoda esiin pointin messumusiikista.
Katolinen messu koostuu tietyistä teksteistä,
jotka ovat tarkoituksellisia tietyissä kohdissa. Messun läpi kulkee kyseisen sunnuntain tai juhlapäivän teema proprium-osissa. Näitä tekstejä ei saisi korvata millä tahansa laululla tai urkumusiikilla. Urut ovat tarkoitettu säestämään pyhää sanaa, ei korvaamaan sitä. Mielestäni Vat2 on ymmärretty tässä väärin. Esim. offertoriumia ei saa korvata jollakin "sopivan tuntuisalla laululla". Vat2:sessa oleva kohta: "...tai muu sopiva laulu" ei voi tarkoitaa tätä. Ymmärrän tridentiinisen messun ystäviä suhteessa tässä asiassa. Se ei salli mitään muuta kuin sallitut tekstit. Sama kurinalaisuus on myös ortodoksisessa kirkossa, jossa kukaan ei keksi ennen messua mitähän laulettais kommuuniolla.
Muuten totta, mutta sinä puhut nyt JUHLALLISESTA tridentiinisestä messusta.
Ennen Vatikaanin 2. kirkolliskokousta muun muassa arkimessuissa ei ollut laulua ja mm. pelkästään uruilla säestetyt messut olivat hyvinkin yleisiä, jos kuoroa tai esilaulajaa ei ollut paikalla.
Tridentiinisessä messussa luetaan aina
Propriumtekstit. Missa cantatassa ne lauletaan.
Oikeastaan puhuttiin nyt uudesta messusta ja
urkujen roolista siinä, sekä käytettävistä
teksteistä.
Eikä missalessa tai liber usualiksessa lue,
että "tässä soitetaan urkuja".
Pieni lisäys ortodoksisen liturgian osalta. Pääasiassa siis on noin, että kaikki, mitä luetaan ja lauletaan on jumalanpalvelusohjeiden määräämiä, eikä valinnanvaraa ole kuin sävelten osalta, mutta on olemassa yksi kohta liturgiassa, jossa voidaan valita, mitä lauletaan, nimittäin siinä kohdassa, kun pappi valmistelee ehtoollista jaettavaksi (eli leikkaa palasiksi) ja kun papisto nauttii ehtoollista. Joskus tuossa kohdassa lukija lukee ehtoolliseen valmistavia rukouksia (jotka periaatteessa kyllä kaikkien olisi pitänyt kertaalleen jo lukea kotona), joskus taas kuoro laulaa jotain ajankohtaista tai muuta tilanteeseen sopivaa. Ei tosin koskaan mitään sellaista, mitä mitä ei löydy ortodoksisista jumalanpalveluskirjoista (ei esim. mitään luterilaista virttä tai muuta hengellistä laulua). Kansan ehtoollisen aikana ei kuitenkaan enää voida laulaa mitään vapaavalintaista, eli vapaavalintaisuus koskee vaintodella lyhyttä käytännön sanelemaa taukoa liturgiassa.
Kiitos täydennyksestä. Ennen katolisessa liturgiassa
saatettiin (kuoro) laulaa ns. extra-liturginen osa sellaisessa
kohdassa liturgiaa, jossa siirryttiin seuraavaan osaan.
Tämä säesti esimerkiksi papiston siirtymistä tai muuta
hiljaisuutta. Tällainen laulu oli kuitenkin raamatun tekstiä tai
muuta liturgista materiaalia. Yksi tällainen laulu on esimerkiksi
versa est in luctum, joka saatettiin laulaa hautajaisissa sielunmessun päätyttyä siirryttäessä vainajan Jumalalle haltuun
jättöön.
Urkumusiikki on osa katolista messuperinnettä. Taas kerran tuo vanhalla messulla pelleileminen on sumentanut eräiden mielet ja käsitykset.