Onkos kokemuksia kirkosta eroamisesta teillä aikaisemman saapumiserän ateisteilla. Tarkoitan sitä kun ennen piti kuulemma käydä kirkkoherran puhuttelussa kun halusi erota.
Mahtoiko olla minkälainen kokemus? Kiristeltiinkö hampaita ja luisuttiinko helvettiin vai sanottiinko vaan että terve ja moi?
Joskus olen ajatellut että olisi toisaalta ollut ihan hauska käydä liperilasselle kertomassa miksei koskaan enää kiinnosta maksaa hänen satuilujaan.
Mahtoiko olla minkälainen kokemus? Kiristeltiinkö hampaita ja luisuttiinko helvettiin vai sanottiinko vaan että terve ja moi?
Joskus olen ajatellut että olisi toisaalta ollut ihan hauska käydä liperilasselle kertomassa miksei koskaan enää kiinnosta maksaa hänen satuilujaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minusta kyllä vaikutti siltä, että se pappismies lähinnä PELKÄSI minua ja muita lahkosta eronneita. Ehkäpä hän luuli, että jos tulen liian lähelle niin "luopumus" tarttuu!
Minun eropappini ei voinut ymmärtää etten liity mihinkään uskonlahkoon, kun erosin valtionkirkosta.
Niinpäs tietysti! En tarkoittanut tätä aloitusta vain ateisteille, vaan muutkin voivat laittaa kokemuksia.
Paikalla ei ollut pappia vaan kirkkoherranviraston virkailija. Antoi paperin ja sanoi että "eron syy" -kohtaa ei ole pakko täyttää. Mieleen jäi lähinnä erokaavakkeen muoto, se oli pitkämäinen pahvikortti.
ja se oli siinä. Kukaan ei mitään kysellyt, eikä papista näkynyt vilaustakaan. Häntä minäkin vähän odottelin paikalle kuulemaan perusteluitani.
Hiemankos tylsää jos kukaan ei ole tivannut syytä uskomattomuuksiin! Olishan sitä vähän pitänyt rovastin edes ääntä korottaa niin olisi päästy tunnelmaa :)
kuin minkä tahansa paperin allekirjoittaminen. Taisin muistaakseni kirjoittaa siihen kohtaan, jossa kysyttiin eroamisen syytä, että en usko jumalaan.
Olisihan se ollut ihan kiva nähdä joku pappi ja selittää ne kaikki muutkin syyt eroamiseen, kuin jumaluskon puuttuminen, mutta paikalla ei näkynyt muita kuin kanslisti.
enää edes muista miten. Se ei ollut minulle mikään merkittävä tapahtunma. En ole ateisti. Liityin vuoden kuluttua evlut kirkosta eroamisestani toiseen uskontokuntaan.
Jos eroaa kirkosta, tarviiko enää sanoa syytä eroamiselle? Tiedän, että ennen piti mennä sanomaan syy kirkkoherran virastoon.
Kysytäänkö syytä maistraatissa?
Miksi se heitä kiinnostaisikaan.
Ei sitä syytä ole ennenkään tarvinnut sanoa, onpahan vain ollut kirkolla tapana kysyä. Voi olla vieläkin.
Vuosina 1889-1922 oli sitten eri juttu, piti ensinnäkin olla saanut opetusta kristinopissa että sai ensinkään erota.
ollut pakko kuulua kirkkoon?
Uskontokuntien ulkopuolelle sai jättäytyä vasta 1923. Mutta jo sitä ennen oli eriuskolaislaki. Tiukka laki tosin, sulki mm. katoliset ulkopuolelle, mutta noin periaatteessa siis hieman valinnanvaraa oli. Ks. tarkemmin esim. http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
että tuosta on noin 90 vuotta aikaa, niin eipä kuitenkaan ihmeitä ole saatu aikaan. Kirkon valta on edelleen suuri ja uskonnonvapautta vastustavat ovat äänekkäitä.
Forssan kokouksen päätökset olivat radikaaleja omana aikanaan, mutta vieläkään niihin tavoitteisiin ei ole päästy.
Ei ole Urpilainen tainnut oman puolueensa historiaa lukea. Hänhän haluaa lisää kirkon ja valtion yhteistyötä.