luovuttaisiin kehostamme "kuolemassa" ja henkemme jatkaisi muualla... Ei kai näin yksinkertaisessa kemiallisessa reagtiossa mitään Jumalia ja Saatanoita tarvita?
Ei puukaan syksyllä pudottaessaan kuolleet lehtensä tarvi luojaansa laskemaan, kuka lehti oli syntinen ja kuka synnitön.
Mennään vaan minne henki kykenee menemään. Tai jäädään paikoilleen.
Ei puukaan syksyllä pudottaessaan kuolleet lehtensä tarvi luojaansa laskemaan, kuka lehti oli syntinen ja kuka synnitön.
Mennään vaan minne henki kykenee menemään. Tai jäädään paikoilleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä onkin kysymys vastuustamme ja siitä miten tiedostamme Itsemme.
Hengen voitto aineesta, eli nouseminen biologiamme ylle irti materiasta voi olla se ratkaiseva kehitettävä ominaisuus, joka erottaa jyvät akanoista?
Tiibetiläinen kuolleiden kirja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiibetiläinen_kuolleiden_kirja
on yksi "ohje-kirjaksi" tituleerattu opus, joka kylläkin johdattaa sielut takaisin maailmaan, ei pois siitä.
Ajattelen niin, että oleelliset ratkaisut tehdään tilattomuudessa, vailla niitä pidäkkeitä ja lakeja jotka vaikuttavat ja sitovat tietoisuuksia materiassa. Ratkaisut ovat laajempia idea-tasoisia vaihtoehtoja?
Vapaa Ajatus on vapaa kaikesta materia-sidonnaisuudesta, seuraukset joissa viivähdämme ovat vain seurauksia huonoista ideoista, siis kokeiluista, tai kehityksestä kohti hyviä ideoita, niiden ollessa Iättöminä ja muuttumattomina odottamassa "tuhlaajahenkiä"?
Onko äo sinulla jo 50.
Tietoisuus jatkuu vaikka ruumiit kuolevat.
Ootko muuten käynyt "hengailemassa" jossakin? Et varmasti. Kukaan ei ole. Maanpäällisen vaelluksemme aikana olemme osa kehoamme. Kukaan ei leijuile siellä täällä oman mielensä mukaan. Eri asia on mielenvikaiset jotka kuvittelevat leijuvansa.
Ei meitä varmaankaan olla viikatteineen ja syyttelevineen sormineen vastassa, vaan kun kuolemme, tapahtuu sen jälkeen asioita, joista ollaan ollut aina erimieltä ja varmaan kokemuskin on kaikille erinlainen.
Kuolevien viimeisiä sanoja valoista, enkeleistä, ym. antaa uskoa, että meitä tullaan noutamaan, "elämä" jatkuu, mutta voihan olla niin että yksin vaan ihmettelemme uutta olomuotoamme ja koetamme löytää tiemme pois.
Kun puhutaan kummituksista/haamuista on yhdistetty näihin juuttuneisiin henkiin nekatiiviset tunteet. He ei kykene irrotautumaan jostain maallisesta (kosto, oikeus, omaisuus....)Saattaa siis olla niin, että me vaan kuolemme ja olemme sitten yksin henkenä ja jos pystymme hyväksymään kuolemamme ja vapautumaan pääsemme eteenpäin, pois tämän eläväisten raskaasta aineesta kevyempään aineeseen.
(hankalaa pukea ajatuksiani sanoiksi)
Kun raamatussakin puhutaan helvetistä ja siitä, että se on alhaalla, saattaapi olla, että kyse onkin meidän eläväisten paikasta. Täällä me kärsitään kipua, tuskaa, nälkää, sairauksia ikuisesti.... mutta kun kuolemme, vapaudumme synneistä, sillä henki ei tarvitse mitään.
No, nyt toistelin samoja sanoja...
Mutta todellakin, kuolema on varmaankin hyvin yksinkertaista (siis heti kuoleman jälkeen tapahtuvat asiat)Ei mitään fanfaareja ja Pietareita portilla, vaan.... hiljaisuutta ja rauhaa.
Lihallinen kuolema on luonnollista ja joskus helppoa, mutta hengestään luopuminen on mahdotonta.
Henki lepää kaikkeudesta, siksi me olemme saaneet käyttöömme vain yksilöllisyyden joka ilmeisesti meiltä otetaan myös pois ja saamme sulautua maailman henkeen. Yksilöllisyytemme luo mahdolliset vaikeutemmekin