on kaunis tapahtuma ihmisen elämänkaaressa.
-ikuinen rauha, syvä uni, kaiken kärsimyksen loppu.
Miksi luulemme jotain muuta?
Eikö ole niin, että: energiaa ei synny eikä häviä.
Mihin siis katoaa ukkosella salaman sähkö? tai tulen lämpö?
Mihin katoaa ihmisen energia, kun hän kuolee?
-ikuinen rauha, syvä uni, kaiken kärsimyksen loppu.
Miksi luulemme jotain muuta?
Eikö ole niin, että: energiaa ei synny eikä häviä.
Mihin siis katoaa ukkosella salaman sähkö? tai tulen lämpö?
Mihin katoaa ihmisen energia, kun hän kuolee?
Vastaukset 17
Vanhimmat
..on katoavainen.Sitä vaan ei ole,siis kaiken loppu.Luonnonkierto.Kuolemaa tekevällä energiat on vaan täysin loppu.Hyväku jaksaa hengittää......
Fysiikka ja kemia ei ole minun vahvimpia juttujani, mutta käsittääkseeni itse valo ei näy, ennen kuin kohtaa jonkun pinnan.
Valo on siis olemassa silloinkin, kun sitä ei näy, eli eihän sekään katoa....vai?
Että joku oleva voisi tulla havaituksi sillä pitää olla kontrasti.
On Yksi ja muuttumaton, kaikkeuden täyttävä ja tosi.
tiibetiläisessä kuolleidenkirjassa.
Mitähän kaunista on kuolemassa, en ainakaan itse ole nähnyt.
Elämä siis todellinen elämä, ei mikään kituminen ja irti Jumalasta oleminen on.
Elämä on täynnä elämää jos se sitä on.
Vähän vaikeeselkosta, mutta usein meidän elämät on jotain muuta ja siksi ajattelemme usein että kuolema on kaunis.
Mieleeni tuli vaan, että jospa kuolevaisesta jo kuoltuaan kokee kuoleman kauniiksi, kun kipu ym. loppuu ja tulee niin kevyt olo.
tosin nykyään taiteella on kyetty ilmaisemaan järkyttäviäkin asioita draagisen kauniisti, että katsottuaan esim. jonkun linnun kärsimys ja kuolema se on jo ruumuudessaan sydäntäkoskettavan kaunista. (mielikuvia ja harhaa)
En näe itse kuolemaa rumana, mutta en nyt ehkä kauniinakaan. Kyseessä tunnetila, jota vaikea pukea sanoiksi ja riippuu, kenen näkökulmasta kuolemaa katsoo. Kuolleen vai elävän.
Vaikka elämä onkin mukavaa, voi kuoleman silti nähdä kauniina. Yleensä ihminen, joka on sinut elämänsä kanssa, on sinut myös kuolemansa kanssa. Se, joka näkee kauneutta kaikkialla, näkee sitä myös kuolemassa. Olen nähnyt kuolemaa hyvin läheltä, kuolemaa ja kuolemista. Ja minusta, silloin, kun ihminen on itse valmis lähtemään, kun esimerkiksi syöpä on loppuvaiheessa, kivut kovat ja voimat loppu, on kuolema todellakin kaunis tapahtuma. Silloin kuolevan ihmisen ympäröi selittämätön rauha ja tyyneys, enkeleiden läsnäolon voi silloin tuntea joka solullaan. Kyllä, kaunista se on. Minulla se kuolemankaipuu on myös osa persoonaani. Se on luonteenomaista, slaavilaista melankoliaa, jossa ei ole mitään pahaa tai väärää. Se olen mä. Olen myös havainnut, että mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän alkaa olla koti-ikävä, muistoja siitä, millaista on kotona, tulvahtelee mieleen aina silloin tällöin. Enkä toden totta pelkää kuolemaa, jos en elämääkään. Aikansa kutakin.
No kun olin masentunut niin kaipasin kuolemaa, joka oli elämälle vierasta. Nyt kun en enää ole masentunut niin en kaipaa kuolemaa päästämään mua elämästä.
Mutta periaatteeltaan kuolema on elämän vastakohta.
Mun äiti joka kuoli toissa syksynä, oli kauhean näköinen ja kärsi syövän loppuvaiheissa.
Kun näin hänet viimeisen kerran ennen kuolemaa niin kupli vain kun yritti puhua. Tukehtui nesteeseen jota oli keuhkot täynnä.
Mun äiti otti Jeesuksen vastaan ennen kuolemaansa ja sai synnit anteeksi. Hänellä kävi ryövärin armo. Ei kerinnyt kasvaa hengellisesti eikä uskossaan mutta valintansa perusteella pelastui.
On turvallinen olo sen suhteen.
Kuolema tuli vasta syntiinlankeemuksessa ja siksi on ELÄMÄLLE vierasta.
voi olla todellakin kaiken kauniin vastakohta, mutta kun on kuollut, meitä ei saisi muistella kuoleman kourissa kamppailevana, vaan elämän ihanassa valossa elävinä. Kauniita muistoja pitää vaalia ja olisi mahtavaa, jos naurumme säilyisi muiden muistossa pitkään.
Hautajaiset ovat jäänhyväiset ja ne olisi syytä olla kauniit ja kuolleen ihmisen näköiset.
Tuoreeltaan muistat läheisen kuolemassa sen ikävän puolen, mutta kuitenkin, äitisi on päässyt taivaaseen - voiko kauniimpaa asiaa olla?
Hengellinen kauneus on kaikesta ulkopuolisesta riippumatonta.
Kuolkaa, kuolkaa.... niin näette mitä se on.
kiitti.. joka päivä saa naurunpyrskähdyksen kun lukee näitä viestejä. Tässä taas oli yks sellainen
ns.psykologinen kuolema on ainut kuolema jolla on ihmiselle jotain merkitystä
sillä kuolmalla jossa ruumiin toiminnot päättyvät
ei ole mitään merkitystä
kun kuolet joka päivä kaikelle eilielle niin siinä on elämän ihanuus ja ihmiskunta muuttuu paremmaksi
Mitä tarkoitat, että kuolee kaikelle eiliselle
ja sen perusteella on ihanuus ja ihmiskunta muuttuu paremmaksi?
tarkoita sitä että luo mielikuvia ja päätelmiä asioista jotka tallentuvat muistiin joko hyvänä tai pahana asiana ja kun seuraavan kerran koette nykyhetkessä niin nuo muistikuvat nousevat esiin ja vaikuttavat reakointiin tuohon asiaan
sekä muokkaavat sen kokemuksen muistikuvan
mukaiseksi eikä se välttämättä ole enää totuuskun nuo mistikuvat nousevat nykyhetkeen ja
kuolevat niin silloin elät nykyhetkessä
ja tuo menneisyys päättyy
samoin päättyy ajattelija joka joka on saanyt ravitonsa noista päätelmistä
syitten seurausten lain vaikutus päättyy etkä luo enää uusia syitä ja seurauksia
siloin elämä on jokahrtkistä kuolemaa ja kuolema
uutta elämää
Mää ymmärrän kauhian huanost latinaa enkä muutakaa kummallist selontekkoo :)
Mut antta ol, ei se siit sen kummallisemmaks muutu