Ruotsin sotamenestys oli hyvää 1709 asti, mutta sen jälkeen samanlaista kuin italian armeijalla.
Syynä saattui olla ruotuväkiarmeija, joka oli juuri perustettu, ennen kuin pohjansota alkoi.
Syynä saattui olla ruotuväkiarmeija, joka oli juuri perustettu, ennen kuin pohjansota alkoi.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ruotsissa itse asiassa jo Kustaa Vaasan ajoista alkaen. Se meidän tuntemamme lopullinen muoto syntyi 1695.Itse asiassa ruotuarmeija
( nimenomaan ruotsalainen jalkaväki) selviytyi alkuun erittäin hyvin Suuressa Pohjan sodassa. Kaarle XII:n sotapäällikön kyvyt vain eivät riittäneet. Myöhemmissäkin sodissa suurin syy tappioihin oli surkea valtion- ja sodanjohto. Myös armeijan kehittäminen lyötiin laimin.
Tosiasia on, että Karoliinit oli Ruotsin armeijan runko, ei ruotuarmeija.
Kaarle XII hävisi yhden taistelun, jossa menetti tämän Karoliiniarmeijan, koska oli sairaana eikä itse johtanut taistelua, Kaarlen lähimmät miehet ei kyenneet johtamaan taistelua.
Ruotuväkiarmeija oli huono, esim. 1809 sodassa se hävisi kaksikolmasosan kaikista taisteluista, mitä se kävi.
Kaarle oli psykopaatti, taitava johtaja, mutta siitä huolimatta täysin psykopaatti ....
ruotuarmeija.Oli tosin joitain vapaaehtoisia aatelisyksiköitä mm. drabantit eli henkivartijat, mutta sinitakkiset ruotumiehet olivat näitä karoliineja.
Vaka Vanhan tietämättömyys loistaa taas kauneimmillaan.
olla miehistössä ja upseeristossa. Upseeristo kuten esim. Armfelt yms olivat saaneet sotilasoppinsa Ranskassa ja sitten sovelsivat oppia suomen olosuhteisiin. Yleneminen tapahtui pääasiassa syntyperän ja tottelevaisuuden perusteella, ei aloitekyvyn ja tarmokkuden perusteella.
Ruotuarmeijan miehistö puolestaan saatettiin värvätä alemmasta keskiluokasta, ja he olivat vuokraviljelijöitä joilla oli perhe. Jos ruotumies kaatui sodassa, joutui hänen perheensä pois ruotutilalta. Tuohon aikaan se tarkoitti usein perheen loppua myös. Tämän takia miehistö oli huonoa.
kolmas syys tappioihin oli ruotsalainen kansanluonne joka poikkeaa suomalaisesta. Ruotsalainen pakkaa olemaan apaattista porukkaa. Heitä tulee johtaa edestä. Kuninkaan tulee olla kova ja johtaa edestä.
1700 demokratian aikana tämä kuningas puuttui, ja epäpätevät kenraalit eivät ottaneet sitä roolia. Muodostui mm. Anjalan liiton kaltaisia upseeriliittoja.
oli yleensä heikosti koulutettua.Jotkut hankkivat koulutust aja sotakokemusta ulkomailta.Ylenemiseen tarvittiin rahaa ja tukijoita aina Tukholmaa myöten. Myöhemmin 1700-luvulla upseeristo ryhtyi innokkaaseen politikointiin.
Miehistö oli varsin hyvätasoista. Pääosa oli talojen renkejä tai poikia. Torppa ja "vakinainen virka" merkitsivät sosiaalista nousua useimmille.
Heikko koulutus ja armeijoiden vakinaistuminen Euroopan suurvalloisa ei ollut miehistön vika.
Sotilastorppa oli ruodun asettama ja rakentama, ei vuokratila, vaan palkka.
Ruotsalaiset rykmentit olivat yleensä suomalaisia tasokkaampia. Kaarle XII hyväksyi itse johtamaansa pääarmeijaan vain Hämeen-Uudenmaan Ratsurykmentin. Muut suomalaiset joukot palvelivat Baltiassa. Osa tuhoutui sitten aikanaan Pultavassa, jonne niitä tuli Lewenhauptin apujoukon mukana.Siellä tuhoutui mm. Hämeen-Uudenmaan ratsurykmentti.
Jätänkin tarkastelusta kaarle XII armeijan, joka perustui asevelvollisuuteen. Yksin ruotsista värvättiin ja kaatui 21 vuodessa 100000 miestä. Sitä ei ruotujoukoilla kokoon saada.
Mutta pikkuviha/hattujen sota, Kustaan sota ja Suomen sota menivät surkeasti. Sitä ei käy kiistäminen.
Ruotsalaisjoukot olivat suomalaisia tasokkaampia todennäköisesti kielimuurin takia, ei muista syistä. Upseerit eivät puhuneet suomea, joten johtaminen oli hankalaa. Varmasti Suomalaisille kansan luonteelle ominainen purnaus oli myös mahdollista, ja Kaarle kiinnitti siihen huomionsa.
Kuitenkin ainoa kunnon voitto pohjansodan jälkeen saatiin kustaan sodassa savossa suomalaisin joukoin. Porrassalmen taistelun kirja oli kuitenkin varsin ohut kirja ruotsin armeijan voitoista tuona aikana.
Saattoi olla että tuon ajan sodan käynti ei suosinut suomalaisten luonnetta. Karoliinien käyttämä kylminasein tehty rynnäkkö sopi paremmin kuin rivissä seisominen ja yhteislaukaukset. Se saattaa olla tappioden perimmäinen syykyvyttömien upseereiden sijasta.
Ainoa pätevä upseeri tuona aikana oli yrjö maunu sprengtporten ja hänkin loikkasi venäjän armeijaan. Hänen suunnitelmansa johdolla venäjä viimein valtasi Suomen 1809.
Kylla Kaarle XII:n armeija oli ruotujakoinen, niin kuin Ruotsin armeijat jo 1600-luvun alkupuolelta aina 1800-luvun loppuun.
Miehen kaaduttua oli ruodun asetettava uusi. Lisäksi ruotuarmeija kaksinkertaistettiin jo v. 1700 ns. kaksikas- ja kolmikaksmiehillä.
Et näy tuntevan asiaa lainkaan.
Siis alunperin ruotumies viljeli peltoaan ja lähti sotaan. Mutta Pohjansodassa ruotumiehen kaaduttua otettiin uusi mies heti tilalle. Tämä uusi mies silloin ehtinyt ruotuaan vilejelmään. Kyllä se asevelvollisuus puolelle jo meni. Joukkoihin alettiin nyt ottaa talon omia poikia ruotumiesten sijasta. Suomessakin oli alueita joilta lopulta olivat kaikki miehet cviety sotaan. Kyllä se oli enemmän asevelvollisuutta kuin ruotumiehis käytäntöä sanon minä...
ruotuväki oli. Vastuu oli kuitenkin yhteisöllä eli ruodulla, eikä jokaisella miehellä. Se oli siis valikoivaa asevelvollisuutta.
Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi menetti käytännössä yhden miespolven. Suomi kärsi emämaata enemmän, koska oli köyhempi, joutui sotatantereeksi ja lopulta 1714-1721 miehitetyksi kokonaan.
Eihän ruotu mitään viljelypalstaa tarkoita. Useampi talo muodosti ruodun, ja kukin ruotu varusti sotamiehen. Ruotusotamiehellä oli tietenkin asumus, esim. sotilastorppa.
Hiukan samanlainen ruotujako oli joskus käytössä myös köyhäinhoidossa. Muutaman talon vastuulla oli joku "vaivainen" tai vanhus, ruotiukko tai -mummo, joka saattoi asustella vuorotellen jokaisessa ruotuun kuuluvassa talossa.
navetta, lato,aitta,peltoa 0,2 hehtaaria, heinäniitty ja kaalimaa.Ruodun tli antaa työvaatteet. Kruunu antoi univormun, muut varusteet ja aseet sekä kuuden hopeataalerin vuosipalkan.
Ruotusotamies oli usein kyläyhteisön arvostettu jäsen.
mutta se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että ruotuarmeijan kuri ei ollut paras mahdollinen 1700 luvulla.
Narvassa marraskuussa 1700 Kaarle XII oli onnea. Ruotsalaiset (10500 sotilasta, joista 4500 oli suomalaisia) pääsivät voimakkaan lumipyryn turvin hyökkäämään yllättäen kolme kertaa runsaslukuisempaan venäläiseen rivistöön. Taistelu käytiin lähinnä teräasein. Venäläisten rivistö murtui yhdestä kohdasta. Muu venäläisten linjasto joutui pakokauhuun.
Pultavassa Kaarle XII pyrki hyödyntämään Narvan kokemuksia. Määräsi hyökkäyksen alkamaan 28.6.1709 aamuvarhaisella. Ajatus oli, että ruotsalaisetyksiköt (suomalaiset olivat jo kuluneet niin vähiin, että yhden yhtä kokonaista suomalaista jalkaväen yksikköä ei enää ollut olemassa) pimeyden turvin hiipisivät lähelle venäläisten leiriä ja suorittaisivat ylläkön aamun juuri sarastaessa.
Ratsuväki eksyi, jalkaväen odottaessa heitä hyökkäys viivästyi. Nousevan aamuauringon säteet heijastuivat nelimetristen peitsien kärjistä. Venäläiset ehtivät suorittaa hälytyksen. Järjestäytyivät taistelurivistöön. Ruotsalaisia oli noin 2-3 kertaa vähemmän. Olivat jättäneet tykistörykmentin pois (Kaarle XII yllätyshyökkäysajatuksessa se oli ollut vain ollut hidaste). Heillä oli mukanaan vain 4 tykkiä.
Venäläisillä oli 102 tykkiä, joilla paahtoiva, kun t ruotsalaisten linja läheni. Nytkin karoliinit pääsivät yhdestä kohdasta kiinni venäläisten linjaan. Hyökkääjiä oli kuitenkin liian vähän. Venäläiset ympäröivät linjaan murtautuneet karoliinit ja nuijivat heidät maahan. Ruotsin muu linjasto joutui pakokauhuun.
Vuoden 1808-1809 sodassa Englanti lähetti Ruotsille avuksi 10000 sotilasta toukokuussa 1808. Ruotsilla oli sillä hetkellä 15000 sotilasta Skoonessa, 12500 sotilasta Norjan rajalla, 30000 miehen nostoväkireservi sekä 19000 sotilasta taistelemassa Österlandetissa (Suomessa) 24000 venäläistä vastaan.
Ruotsin kuningas Gustav IV Adolf ei tiennyt, mitä brittisotilaiden kanssa olisi tehnyt. Joukot palasivat Englantiin.
Ruotsissa olleet 57500 sotilasta eivät kärsineet Suomen Sodan aikaan yhden yhtäkään tappiota. Österlandetissa (Suomessa) olleet sotilaat kärsivät kaksi tappiota yhtä voittoa kohden. Voidaan kuitenkin väittää, että joukot taistelivat urhoollisesti. Huonoutta pitää lähteä etsimään kokonaan toiselta taholta.
Niin kuin ruotsalaiset itse asiassa pian Suomen Sodan ratkettua tekivätkin.
Peter Englund toteaa kirjassaan Pultava, että ironista kyllä tämä taistelu oli ensimmäinen, jossa Ruosti-Suomen armeijan selkärankaa eivät muodostaneet suomalaiset, vaan päävastuun kantoivat riikinruotsalaiset yksiköt. Tästä tappiosta alkoi myös valtakunnan vääjäämätön alamäki.
missä kohdassa kirjaa... jos kehtaisit kertoa. Suomalaisia ei ollut ainuttakaan mukana mm. Fraudstadtissa jos Rehnskiöld löy kolme kertaa suuremmat joukot.
http://home.golden.net/~ksharman/gnw/Frau-OB.html
Fraustadtin taistelun kokoonpanoa. Yhtään Suomalaista ei kaatunut taistelussa.
Narva, Jēkabpils, Malatitze, Fraustadt and Holowczyn Taistelut menivät ruotsalaisten merkeissä. Vain Narvassa ja Jēkabpils suomalaisilla oli jonkin verran merkitystä.
Pohjansota johti suomen miehitykseen muttei se tuhonnut kansakuntaamme. Sen sijaan ns. iso viha kohdistui eteläiseen naapuriimme viroon, jonka väkiluku laski 1700 330000 asukkaasta 150000 1721. Suomen väkiluku siis ohitti lopullisesti Viron väkiluvun tuon sodan seurauksena.
Englundin toteamus liittyy siihen, että Pultavan taistelun tappiot koskettivat ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen lähes tulkoon pelkästään Ruotsia. Ja sielläkin vielä maan vauraimpia alueita eli maan eteläosaa. Englundin mielestä Pultava mursi Ruotsin sotilaallisen selkärangan kun tappiot osuivat yhteiskunnan kannalta keskeiseen väestöryhmään. Ruotsin armeija oli kyllä kärsinyt tappioita aiemminkin, mutta tappiot olivat jakautuneet tasaisemmin yli koko valtakunnan ja myös pitemmälle ajalle.
Pultava merkitsi suuria tappioita myös suomalaisille yksiköille kun noin 6.000 miestä kaatui heidän perääntyessään takaisin Baltiaan. Kaarle XII kun aloitti taistelun siitä huolimata että vahvistukset olivat vasta matkalla. Tappiot aiheutti pääasiassa talonpoikaisväestö, joka Pultavan tuloksen innoittamana kosti aiemmat kärsimyksensä käsiinsä saamille Ruotsin armeijan sotilaille eli tässä tapauksessa suomalaisille.
Suomenkielisen laitoksen loppusanoissa Englund kyllä toteaa Pultavan taistelun seurauksena suomalaiset saivat ottaa roolin Venäjän naapurina ja ovat saaneet siitä maksaa kovan hinnan.
Kaarle XII, Naboleon ja Hitler törmäsivät kaikki talveen. Ihme ettei esim. Naboleon yhtään huomioinut edeltäjäänsä.
Suomalaiset menivät Jaakko De La gardien johdolla sekaanumaan Venäjän valtapeliin. Talvinen marssi kohti Moskovaan johti joukko kieltäytymiseen, mikä luultavasti pelasti tuon armeijan tuholta.
Lewenhaupin mukana tuhoutui kuitenkin Suomen armeija Kaarlen sotaretkellä.
siinå, että Venäjä on niin laaja ettei yksikään valloittaja ole vielä keksinyt järkevää ehtoa sille milloin Venäjä on voitettu.
Napoleonin armeija tuhoutui Venäjällä lähinnä tauteihin jo kauan ennen kuin perääntyminen Moskovasta alkoi. Ihmisten mieliin jäivät kuitenkin kuvat (piirrokset ja maalaukset) jäätävissä oloissa raahustavista sotilaista.
Kaarle XII taas on sikäli kummallinen tapaus, että venäläiset liittävät hänet samaan ryhmään Napoleonin ja Hitlerin kanssa. Pietari kuitenkin julisti sodan Ruotsille ja hyökkäsi yhdessä Tanskan, Puolan ja Preussin kanssa maan kimppuun. Kaarle kävi selkeästi puolustussotaa vaikka siirsikin sotatoimet vihollistensa alueelle kun siihen tuli mahdollisuus. Kaarle tuskin myöskään haaveili Venäjän valloittamisesta tai edes sen hallinnon kumoamisesta. Tavoite oli Venäjän pakottaminen rauhaan joka olisi turvannut Ruotsin sotaa edeltäneen aseman.
Napoleonin+armeija+oli+Moskovassa+noin+kuukauden,+syyskuun+puolivälistä+lokakuun+20.+päivään.+Se+oli+sieltä+lähtiessään+erittäin+taistelukykyinen+kokonaisuus.+Varsinkaan+taudit+eivät+vaivanneet.
Jotain voisi löytyä täältäkin:
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/Perinnejoukot.htm
http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm
AINA on Ruotsalaiset taistelleet viimeiseen SUOMALAISEEN ASTI.Ei muuta Kiitos.
ei lainkaan pidä paikkaansa.
Esimerkiksi 30-vuotisessa sodassa suomalaiset palvelivat enimmäkseen varuskunnissa Baltiassa ja Pohjois-Saksassa.Taso oli liina heikko vaativiin taistelutehtäviin.
No, entäs se Prahan ryöstö, mistä vieläkin on Kansallismuseon kirkkosali täynnä sieltä ryöstettyjä alttaritauluja. Eiköhän siellä silloin suomalaiset olleet?
ainakin uusmaalaisia, sattoi olla muitakin. En sanonutkaan, etteivätkö suomalaiset olisi palvelleet myös kenttäarmeijoissa, mutta vain vähemmässä määrin.Itärajaa oli koko ajan vartioitava, samoin Baltiaa ja ylipäänsä valloitettuja alueita.
Pelotellaan elleenkin suomalaisilla,jos ovat oleet tuhmia.Sama kun täällä mustalaisilla joskus.
armeijassa ainakin Uudenmaan ja Turun ratsumiehiä eversti Eerik Slangin johdolla oli mukana sotatoimissa 1639 alkaen nykyisen Tsekin alueella Böömissä.Tuonkin ajan käsitteistön mukaan käytiin "armotonta huoltosotaa" mikä tarkoittaa, että armeija nyhti toimeentulonsa jo ennestään tyhjiin ryösteyltä alueelta. Kyllä siitä on kauhujuttuja syntynyt. Armeija ei saanut kahteen vuoteen lainkaan palkkojaan.Siviiliväestö sai sen tuntea nahoissaan.
Ryöstelyhän oli osa sotilaiden palkkausta tuohon aikaan, siinä ei sinällään ollut mitään poikkeuksellista.
No, eikö se ryöstösaalis, joka on siellä Kansallismuseossa tänäkin päivänä, pitäisi palauttaa oikeille omistajilleen?
Okei, mutta jos tälläiseen palauttamiseen lähdetään, niin koskisiko se siiten kaikkia maita ???
Eli pitäisikö myös muiden palauttaa meiltä viedyt aarteet, esim. pitäisikö Ruotsin palauttaa esineistö joka on Suomesta kotoisin.
Kun Suomi vallattiin 1808-1809 ja jäi osaksi Venäjää, niin Ruotsi vei vetäytyessään paljon esineistöä, aarteita ja asiakirjoja, pitäisikö ne palauttaa Suomelle.
Että suomalaiset oli keskimäärin vaativimmissa tehtävissä kuin ruotsalaiset. Esim.oli eliittiosasto hakkapeliitat.
Ja se ruotsalainen kuningas mikäs sen nimi oli säilyi hengissä kun taisteli suomalaisten kanssa mutta sitten kun kavereiksi tuli ruotsalaiset niin pian pääsi hengestään.
suomalaiset söivät rautaa ja paskantivat kettinkiä. Vaan toista se on tämä nykynuoriso...
Suomalainen jalkaväki toimi enimmäkseen varuskuntajuokkoina Baltiassa ja Saksassa. Sitä pidettiin liian heikkotasoisena esimerkiksi vaativiin piiritystehtäviin.
Hakkapeliitat olivat poikkeus.Saman tasoisia olivat monet ruotsalaiset ratsurykmentit Tietysti myös jalkaväki osallistui jonkin verran kenttätaisteluihin.
Ruotsin armeijan ytimen muodostivat enimmäkseen skottilaiset ja saksalaiset palkkajoukot.Tykistö oli ruotsalaista ja hyvin tärkeässä roolissa.
http://www.youtube.com/watch?v=M65mswPJN80
Vasa-sukuisten soturikuninkaiden suku sammui, onnettomuudeksi uudeksi kuninkaaksi valittiin homoseksuaalia sukuperimää kantanut ranskalainen hovimarsalkka.
Marsalkka Jean Bernadotte oli tunnettu naissankari ja erittäin menestynyt sotapäällikkö. Hovissa hän ei ollut koskaan palvellut. Kylläkin toimi mm. Ranskan sotaministerinä.
Vasa-kuninkaat loppuivat itse asiassa jo Kustaa II Aadolfiin. Karle X Kustaa oli jo täysin saksalainen.
Ruotsin sotamenestys loppui naapurien erityisesti Venäjän vahvistumiseen. Ruotsi oli resursseiltaan pikkuvaltio. Sotaa voitiin käydä vain Ranskan tai Englannin rahoituksella.
Jean Bernadotten keskeinen luonteenpiirre oli pohjaton kateus Napoleonia kohtaan. Tammikuussa 1812 Napoleon valloitti Ruotsin Pommerin, koska se oli rikkonut Napoleonin Englannille julistamaa kauppasaartoa. Sen jälkeen Napoleon ehdotti Ruotsille sotilasliittoa Venäjää vastaan. Tarjosi Ruotsille Suomea ja helpotuksia kauppaan. Ruotsi kieltäytyi. Sen jälkeen Napoleon tarjoutui palauttamaan Pommerin. Ruotsi kieltäytyi uudestaan.
Bernadotte otti yhteyttä Venäjään. Hän tapasi elokuussa 1812 Aleksanteri I:n Turussa. Viha ja kateus Napoleonia kohtaan yhdisti. Hallitsijoilla niin sanotusti synkkasi. Aleksanteri I lupasi tukea Ruotsia Norjan valtaamisessa ja Bernadottea Ranskan kuninkaaksi Napoleonin jälkeen. Ruotsi ja Venäjä solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen. Aleksanteri veti joukkonsa (30000 – 35000 sotilasta) Suomesta Napoleonia vastaan.
Ruotsin sotamenestys jatkui Norjan valloituksella.
Krimin sodan aikaan Englannin pääministeri Palmerston tarjosi Ruotsille sotilasliittoa Venäjää vastaan. Lupasi Ruotsille Suomen palkinnoksi. Ruotsi kieltäytyi vedoten 1812 Venäjän kanssa solmimaansa hyökkäämättömyyssopimukseen.
Voidaan todeta, että Napoleon toiminnoillaan vahvisti Suomen Sodan 1808-1809 muodostamat rajat. Turvasi Suomelle ennätyksellisen pitkän 109 vuotta kestäneen rauhanajan.
"Suvun sammuminen" tarkoittaa tässä tapauksessa miespuolisen polveutumisen jatkumon katkeamista. Kun otetaan myös naispuoliset jälkeläiset huomioon, niin tänään Kustaa Vaasalla on elossa yli 4000 jälkeläistä, mukaan luettuna myös nykyinen Ruotsin kuninkaallinen perhe (Silviaa ja Danielia lukuun ottamatta).
Fraustadtin taisteluun helmikuussa 1706 osallistui Uudenmaan ratsuväkirykmentti. Ruotsin armeijassa suomalaiset olivat aina etulinjassa. Jos heille sattuivat saksilaisia vastaan, niin on mahdollista, että yhtäkään suomalaista ei kaatunut. Saksilaiset pääasiassa karttoivat taistelua. Ja kiireellä: Jättivät jälkeensä kivääritkin, joilla eivät olleet ehtineet ampua laukaustakaan.
Taisteluun osallistui myös noin 10 pataljoonaa venäläisiä. Pietari Suuren tukea Saksille. Venäläiset taistelivat, aiheuttivat suuren osan ruotsalaisten tappioista.
Taistelun jälkeen Rehnsköld vapautti saksilaiset ja muista Euroopan maista olleet sotavangit. Venäläiset vangit (n. 500) hän teloitutti. Myös Holowzcynissä ruotsalaiset tappoivat kaikki antautuneet venäläiset.
Näillä tapahtumilla oli vaikutusta Pohjan sodan tapahtumiin. Venäläisten sodankäynti raaistui. Sotavankien osalta ei kuitenkaan aivan Ruotsin harjoittamalle tasolle. Ruotsalaisten sotavankien kohtalona oli osallistua pakkotyöläisinä Pietarin rakentamiseen.
Ruotsalaiset hyödynsivät valtakunnan väestöpohjaa ennennäkemättömän tehokkaasti sotaväen väenotossa, mutta lopulta tämäkään ei riittänyt.
Ruotsi hävisi Suuren Pohjansodan, koska armeija ja sen vaatimat reservit kulutettiin yksinkertaisesti loppuun.
Osansa on tietenkin Kaarle XII: n kostonhalulla, ja halulla uusille valloituksille, huolimatta edullisista rauhantarjouksista.
Pietari Suurella oli suhteita Englantiin, mistä hän sai vinkkejä ballistiikkaan ja ammuksen nopeuteen liittyvissä laskelmissa eräältä matemaatikolta. Tämä matemaatikko antoi panoksensa kuitenkin Preussin tykistölle, joka pieksi pahoin Ruotsin 7 vuotisessa sodassa. Sodan rahoittamiseksi Ruotsi joutui painamaan lisää seteleitä ja ottamaan laittomia lainoja valtakunnan pankilta.
"Koko 1600-luvun Ruotsi aloitti hyökkäyksillään sodat Tanskaa ja Venäjää vastaan"
Tarkastellaanpa siis näitä sotia:
Puolan sota (tai sodat) 1600-29 alkoi Puolan hyökkäyksellä Ruotsiin.
Inkerin sodassa 1609-17 Ruotsi tuki Venäjän sisällissodan toista osapuolta Puolan tukiessa toista.
Torstenssonin sodassa 1643-45 Ruotsi hyökkäsi Tanskaan.
Pohjan sota 1655-61 alkoi Venäjän hyökkäyksellä Puolaan. Ruotsi seurasi esimerkkiä hiukan myöhemmin. Vuotta myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ruotsiin, jonka jälkeen myös Tanska hyökkäsi Ruotsiin.
Skoonen sota 1675-79 alkoi Tanskan hyökätessä Ruotsiin.
Eli "koko 1600-luvun" tarkoittaa siis kahden vuoden sotaa 1643-45.
Avaajalle tiedoksi, että Ruotsi on voittanut taisteluja ja sotia myös vuoden 1709 jälkeen.
Mitään sotia ei Ruotsi ole voittanut, ainoastaan Tanskan pystyi valtaamaan Venäjän tukemana.
Ruotsi voitti kuudennen liittokunnan sodan keväällä 1814 ja Norjan valtaussodan saman vuoden kesällä. Seitsemännessä liittokunnassa 1815 Ruotsi oli mukana, mutta ei ehtinyt osallistua sotatoimiin.
Ruotsin panoksella ei Kuudennen Liittokunnan sodassa ollut kuin marginaalinen merkitys, ja kuten todettu, niin Norjan pystyi valtaamaan ainoastaan Venäjän tuella.
Vähän kuin väittäisi, että Eisenhowerin panoksella toiseen maailmansotaan oli vain marginaalinen merkitys.
Norjan valtaus oli maasotaa ruotsalaisten ja norjalaisten joukkojen välillä. Britannian alukset tukivat Ruotsin laivastoa Norjan saarrossa (Ruotsin laivasto tosin oli muutenkin selvästi norjalaista voimakkaampi), mutta mikä ihme olikaan venäläisten osuus tuossa sodassa?
"Vähän kuin väittäisi, että Eisenhowerin panoksella toiseen maailmansotaan oli vain marginaalinen merkitys."
Hahaha, no johan vitsin murjaisit:)
Ruotsin osuutta Kuudennen Liittokunnan sodassa voi hyvin verrata Costa Rican merkitykseen toisessa maailmansodassa.
Venäjä oli Ruotsin liittolainen, ja takasi avun Ruotsille, sitä ei tosin edes tarvittu Norjalaisten antautuessa.
Ihanko totta? Kerropa siis sen liittoutuneiden armeijaryhmän numero, jossa costaricalaisten osuus oli merkittävä ja jonka komentaja oli costaricalainen upseeri.
Eli Venäjällä ei ollut mitään osuutta Norjan valloituksessa, johon sen sotilaat eivät osallistuneet millään tavalla. Sitähän minäkin.
Eikä Norja myöskään antautunut, vaan allekirjoitti Mossin sopimuksen personaaliunionista, jolla se tunnusti Ruotsin kuninkaan hallitsijakseen.
Suurvallan+aikana+Skånesta+,+Hallandista+,+Blekingestä+,+Bohuslänistä+,+Gotlannista+,+Härjedalenista+ja+Jämtlandista+tuli+osa+Ruotsia.+Suurvallan+aikakausi+ei+tarkoittanut+pelkästään+alueellista+laajentumista,+vaan+myös+pitkän+taloudellisen+kasvun+aikaa+[Vuosina+1600–1700+elintaso+kaksinkertaistui+asukasta+kohden+laskettuna+.+Suurvallan+aikakautta+seurasi+pidempi+talouden+kutistuminen.+]Kesti+1870-luvulle+saakka,+ennen+kuin+Ruotsi+saavutti+saman+BKT+asukasta+kohti+kuin+vuonna+1700.+
Yhtä+älykästä+(=+typerää)+olisi+todeta,+että+Hyvinkäältä+pohjoiseen+olevat+maakunnat+eivät+paljon+hyödy+Suomen+taloudellisesta+kehityksestä,+koska+BKT+asukasta+kohden+on+30+%+alhaisempi+kuin+Uudellamaalla.
Kyllä Suomi kärsi kovasta verotuksesta siinä kuin varsinaisen Ruotsin puolikin.
Ruotsin valtio oli rahapulassaan varsinainen himoverottaja, vaikka esimerkiksi Ranska lainoitti pääosan linnoitusten rakentamisesta.
Toisaalta esimerkiksi juuri linnoitusten rakentaminen toi Suomeen rahaa ja työtä.
Silti+BKT+Uudellamaalla+on+30%+suurempi+kuin+maassa+keskimäärin.+Kauhea+vääryys!
Lisäksi iso osa vakituisesti asutusta Suomesta oli lahjoitettu läänityksinä aatelisille, aateliset keräsivät veroa talonpojilta minkä tuotto meni Ruotsissa asuneiden aateliston oman talouden käyttöön.
Tämä aiheutti valtion verotulojen pienenemisen, minkä seurauksena toteuttiin reduktio, missä aateliston läänityksiä palautettiin Kruunulle.
Hölynpölyä.
Kyse ei ollut lahjoituksista, vaan virkamiesten ja upseereiden palkkatuloista,jotka kerättiin veroina siihen määrätyiltä tiloilta. Pääosa aatelisista asui Suomessa omilla tiloillaan.
Aikanaan tämä vaikutti liiaksi valtion verotukseen,joten rälssituloja ryhdyttiin peruuttamaan.
"Hölynpölyä"
Jaaha, halusit valehdella, luepas tuosta, niin näet, että suurin osa läänityksiä Suomessa hallinneista aatelisista asui Ruotsissa.
Kruunun myöntämissä kreivi- ja vapaaherrakunnissa läänityksen haltijoilla oli veronkanto-oikeuden lisäksi myös laajat hallinto-oikeudet
Kreivi- ja vapaaherrakunnat olivat Ruotsi-Suomessa läänitysalueita, joita hallitsija antoi kreivin tai vapaaherran arvon saaneille aatelisille.
Lähes kaikki Suomessa jaetuista kreivi- ja vapaaherrakunnista läänitettiin kuningatar Kristiinan hallintokaudella (1632—1654). Kristiinan ollessa alaikäinen, vallassa oleva holhoojahallitus ei jakanut lainkaan läänitysmaita, mutta Kristiinan valtaanastumisen jälkeen vuonna 1644, läänitysmaiden määrä kasvoi valtavasti[1]. Kaikki vapaaherrat eivät kuitenkaan saaneet vapaaherrakuntaa, vaan vapaaherran arvonimeen sai liittää perintötilan nimen. Kruunun myöntämissä kreivi- ja vapaaherrakunnissa läänityksen haltijoilla oli veronkanto-oikeuden lisäksi myös laajat hallinto-oikeudet. Kreivi- ja vapaaherrakunnat peruutettiin vuoden 1680 reduktiossa.[2]
Norrköpingin päätöksen tilat (ruots. Norrköpings besluts gods) on eräs Norrköpingissä 1604 pidetyillä valtiopäivillä säädetty laji läänityksiä.[3]
Sisällysluettelo
Kruunun myöntämät läänitykset Muokkaa
Turun ja Porin lääni Muokkaa
Kemiön vapaaherrakunta 1614–1680 (läänitetty Axel Oxenstiernalle)
Vaasaporin kreivikunta 1646–1680 (läänitetty kuningas Kustaa II Aadolfin aviottomalle pojalle, valtaneuvos Gustaf Gustafssonille)
Korppoon vapaaherrakunta[4] 1649–1680 (läänitetty Nils Bielkelle)
Porin kreivikunta 1651–1680 (läänitetty sotamarsalkka Gustaf Hornille)
Loimaan vapaaherrakunta[4] 1651–1680 (läänitetty valtaneuvos Arvid Wittenbergille)
Uudenmaan ja Hämeen lääni Muokkaa
Raaseporin kreivikunta 1569–1668 (läänitetty Ebba Leijonhufvudille)
Viikin vapaaherrakunta[4] 1570–1597 (läänitetty valtaneuvos Klaus Flemingille)
Pohjanmaan lääni Muokkaa
Kajaanin vapaaherrakunta 1650–1680 (läänitetty drotsi Pietari Brahelle)
Kokkolan vapaaherrakunta 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Peder Gustafsson Banérin lapsille)
Korsholman ja Vaasan kreivikunta[4] 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Gabriel Pentinpoika Oxenstiernalle)
Laihian vapaaherrakunta[4] 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Carl Philipsson Bondelle)
Oulun vapaaherrakunta[4] 1651–1675 (läänitetty valtaneuvos Erik Karlsson Gyllenstiernalle)
Vöyrin vapaaherrakunta[4] 1651–1675 (läänitetty Göran Paijkullille)
Kaarleporin kreivikunta 1652–1674 (läänitetty Klaus Åkenpoika Tottille)
Hailuodon vapaaherrakunta[4] 1652–1675 (läänitetty ratsupalvelujoukkojen everstille Berndt Taubelle)
Iin vapaaherrakunta[4] 1652–1675 (läänitetty valtaneuvos Åke Axelsson Natt och Dagille)
Ikalaporin vapaaherrakunta[4] 1652–1675 (läänitetty valtaneuvos Schering Rosenhanelle)
Limingan vapaaherrakunta[4] 1652–1675 (läänitetty valtaneuvos Mattias Soopille)
Pyhäjoen vapaaherrakunta[4] 1652–1655 (läänitetty valtaneuvos Claes Bielkenstiernalle)
Käkisalmen lääni Muokkaa
Kiteen vapaaherrakunta 1650–1681 (läänitetty valtaneuvos Axel Lillielle)
Salmin kreivikunta[5] 1651–1668 (läänitetty sotapäällikkö Carl Gustaf Wrangelille)
Pyhäjärven vapaaherrakunta 1650–1680 (läänitetty eversti Otto Uexkullille)
Kruunuporin kreivikunta 1651–1680 (läänitetty valtaneuvos Gustaf Gabrielsson Oxenstiernalle)
Sortavalan kreivikunta 1651–1680 (läänitetty Gustaf Adam Banérille)
Liperin vapaaherrakunta 1651–1680 (läänitetty valtaneuvos Herman Klasson Flemingille)
Tohmajärven vapaaherrakunta 1651–1680 (läänitetty valtaneuvos Lars Kaggille)
Örneholmin vapaaherrakunta 1651–1680 (läänitetty Edmund Gripenhielmille)
Nyyporin kreivikunta 1652–1680 (läänitetty valtaneuvos Arvid Wittenbergille)
Aateliston perintötiloista muodostetut läänitykset Muokkaa
Uudenmaan ja Hämeen lääni Muokkaa
Lempäälän vapaaherrakunta[6] 1650–1681 (läänitetty valtaneuvos Jöns Kurjelle)
Pohjanmaan lääni Muokkaa
Närpiön vapaaherrakunta[4] 1652–1680 (läänitetty Jakob Lilliehöökille)
Viipurin ja Savonlinnan lääni Muokkaa
Elimäen vapaaherrakunta[4] 1608–1680 (läänitetty ratsumestari Henrik Wreden lapsille)
Koiviston vapaaherrakunta 1649–1680 (läänitetty Hans Wachtmeisterille)