Hei,
Huolestunut lähimmäinen nuoren puolesta kyselee, että jääkö mielialalääkkeistä jonkinlainen merkintä henkilön tietoihin? Niin ja kuka sen tiedon voi saada käyttöönsä? Lääke on määrätty yksitysellä lääkäriasemalla. Kyseessä on cerotoniini-valmiste koulustressiin. Ammatti ei ole vielä selvillä.
Huolestunut lähimmäinen nuoren puolesta kyselee, että jääkö mielialalääkkeistä jonkinlainen merkintä henkilön tietoihin? Niin ja kuka sen tiedon voi saada käyttöönsä? Lääke on määrätty yksitysellä lääkäriasemalla. Kyseessä on cerotoniini-valmiste koulustressiin. Ammatti ei ole vielä selvillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja jää tietysti, potilastietoihin. Tietoa ei saa kukaan muu kuin lääkkeen määrännyt lääkäri ELLEI sitten anna joskus kirjallista lupaa potilastietojen luovuttamiseen, esim. jos hoito siirtyy yksityiseltä julkiselle ja haluaa toimittaa tiedot sinne uuteen hoitopaikkaan.
Täytyyhän merkintä jäädä, lääkäri sanelee kaikki tiedot ja puhtaaksikirjoittaja sitten ne kirjoittaa.
Mitä ihmeen väliä sillä on, siis sillä että jossain potilastiedoissa on maininta SSRI- tms. lääkkeestä??
Jää tietysti myös kelan mammuttietokone tiedostoihin, joita voidaan tarkastella vaikka 200v:n päästä.
Merkinnät jäävät ja tietoja siirtyy hoitopaikasta toiseen, kuten laki ja hyvä hoito edellyttävät. Mitä haittaa siitä voisi olla?
Erilaisia mieliala- ja unilääkkeitä popsitaan nykyisin paljon. Käyttö on yleistä, joten jos joku näitä jaksaa ihmetellä, suotakoon se hänelle. Ehkä terveydenhuollon piirissäkin on vielä neuvostoaikaisia änkyröitä, joiden mielestä mielialalääkitys tarkoittaa seinähulluutta. Nämä henkilöt elävät kuitenkin menneisyydessä, eikä sellaisilla enää arvovaltaa ole.
Omassa suvussani eräs hoitoalan täti veti komeat raivarit lääkärin määrättyä hänen iäkkäälle sukulaiselleen masennuslääkkeen. Vanhus oli ollut silmin nähden masentunut jo vuosia. Hoitajatädin mukaan diagnoosi olisi pitänyt muuttaa ja lääkitys poistaa, "koska sehän näkyy papereissa"! Tässäkin tapauksessa myös hoitaja itse tarvitsisi paitsi lääkettä, myös terapiaa. Kun vaiva pääse liian pitkälle, ei asianomaisella valitettavasti ole viisautta ottaa apua vastaan.
ANNA ITSE LUPAA=) Eli tämä aloittajan kirjoittama yksityissektorilla käynti EI tule ilmi siirryttäessä muuaalle, ellei potilas anna lupaa, kirjallista sellaista, tietojensa siirtoon.
aina.samoin jos paljon lääkkeitä popsii lääkärin on lain mukaan ilmoitettava jos sen mielestä vaikuttaa ajokorttiin ja ajamiseen sori vaan.Aseenkantolupaa ei saa nykyisin ellei poliisi saa kaikkia sairaustietoja hakijan joko omasta toimesta tai muuten.ei tule lupaa ollenkaan.
liiotellaan, ei alkup.kirjoittajan tarkoittamien masennuslääkkeiden käyttäminen aiheuta ajokieltoa.
Taitaisi olla puoli suomea, silloin ilman korttia.
Haettaessa lupaa aseelle, täytyy viedä lääkärin todistus poliisille.Tieto ei mene sinne itsestään, se viedään sinne, aivan samoin kuin haettaessa esim. ajokorttilupaa.
On selvää, että jos joku ei pysty turvallisesti autoa ajamaan, lääkäri voi niin todetessaan, potilaan kanssa keskusteltuaan, ilmoittaa poliisille ajokunnon heikkenemisestä. Siihen voi olla monia syitä, sairaus, vahvojen lääkkeiden käyttö, alkoholiongelmat, vanhuuden tuomat kankeudet/viat tai muuta vastaavaa.
Nyt puhutaan lievistä masennuslääkkeistä, siis aivan eri asioista.
Hoitoa ei kannata jättää väliin siksi, että pelkää leimautuvansa, sairaus kannattaa aina hoitaa ja valita vaikka sitten se "ammatti" edellytyksien mukaan. Asian salaaminen voi olla rikos, joissakin tilanteissa, jos niitä esim. sisäänpääsykokeissa kysytään. Itsestään ei tiedot kuitenkaan leviä.
on väliä, monet eri ammattiryhmien työntekijät käyttävät mielialalääkeitä joskus. Jos ei parane koulustressistä, tai se pahenee, ei ehkä saa koskaan minkäänlaista ammattia. Hyvä, että asiaan kiinnitettiin huomiota aikaisessa vaiheessa.
Taitaa äiti nyt murehtia turhaan...
Jos oma lapseni hylättäisiin jostain koulutuksesta, syystä, että hän olisi joskus käyttänyt mielialalääkkeitä, en suosittelisi hänelle sellaista ammattia, se varmaankin olisi väärä ja ehkä stressaava ala hänelle silloin.
Eri koulutuksia on satoja muita, joista valita.
Olen kuullut, että alaikäiset tytöt jo syövät e-pillereitä! Pitäisi lailla kieltää sellainen nuorten kannustaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen ennen kun on vastuullinen perustamaan perhettä! Eli että lääkkeitä käytetään nykyään hyvin yleisesti.
Käsittääkseni ei pitäisi tehdä suurta huutoa siitä, kumman pään hoitamiseen nappuloita syödään. Koululääkäri kirjoittaa minulle usein rauhoittavan reseptin, koska minua ahdistaa joskus koulussakin. Tiedän että monilla ei ole tarvetta sellaisiin lääkkeisiin, koska heillä on elämässään jotain oikeaa sisältöä, kuten rakkautta ja lämpöä.
Mielialalääkkeitä käytetään nykyään paljon, koska yhteiskuntamme on muuttunut niin vaativaksi paikaksi. On tavallista, että jo nyt joissakin maissa serotoniinin määriä lisääviä troppeja syödään työtehon ylläpitämiseksi. Uskon että Suomessakin siinä kohta ollaan.
Parin vuoden ajan minäkin olen syönyt serotoniini- ja noradrenaliini-pitoisuuksia lisääviä antidepressiivejä. Minusta on alkanut tuntua, että minähän olen pikku hiljaa melkein työkykyinen ja sosiaaliseen työympäristöön soveltuva yksilö. Kyllä sinä nyt nuoren omaisena olet tulkinnut mielialalääkkeet liian pelottaviksi. Ei siis hätää, minäkin lohduttaudun sillä, että vähintään 10-20 % kaupungilla vastaantulevista on ainakin jossakin elämänsä vaiheessa ollut näillä onnellisuuspillereillä kiihdytettynä.
Kuulin kerran radiosta, että hoitoalalla työskentelevät syövät huomattavassa määrin mielialalääkkeitä. Ehkä seuraavan kerran oma lääkärikin osaa suositella jotakin tiettyä mielialalääkettä oman kokemuksensa perusteella :).
Samaa on kuullut minäkin, että hoitoalan ihmiset käyttää paljon mielialalääkkeitä ja rauhoittavia. Turha sitten hoitohenkilökunnan napista niiden käytöstä tavallisille ihmisille varsinkin jos niiden käyttö on kohtuullista. Apteekkihenkilöstökin tuntuu katsovan ihmetellen ja kuin jotain roskasakkia kun ostaa lääkkeet.
Täytyisi olla enemmän psykologian koulutusta näille poloisille.