Pappamanninen,sinä et omaa mitään Mannerheimin sankaruutta,etkä muutakaan,kuinn partisaanien ruuaksi.
Tässä on joukko listatsta,jotka ovat todellisia sankareita!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistisen_työn_sankari
Palstalla on omat sankarit,mutta porvarit eivät kuulu heihin,suhoin,ei edes tarvitse nimetä heitä,sillä hiedän tekstinsä ja kuvansa kertovan sankaruudesta!
suhoi-160
Tässä on joukko listatsta,jotka ovat todellisia sankareita!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialistisen_työn_sankari
Palstalla on omat sankarit,mutta porvarit eivät kuulu heihin,suhoin,ei edes tarvitse nimetä heitä,sillä hiedän tekstinsä ja kuvansa kertovan sankaruudesta!
suhoi-160
Vastaukset 7
Vanhimmat
Linkkiseppä Pena taas iski. Lisää!!!!!
p.s. En voi, en kykene, enkä missään olosuhteissa edes pyri saavuttamaan samaa sankaruutta kuin Mannerheim, mikäli se on uniasi häirinnyt niin tulkoon(HOH HOH HOH HOOOOOOOO) sekin korjatuksi!
korjaa niin saa konnalistan jossa ainakin osa sotasyyllisistä ja murhaajista.
Sinä laiska kansaneläkeläinen olet viimeinen, joka tulee toisten saavutuksia aliarvioimaan.
senttiäkään kansaneläkettä, äitimuori saa. Olen tienannut itselleni työeläkkeen ja hieman omaa eläkesäästöä.
Myönnän kyllä, etten esim. Stalinin kanssa pärjää saavutuskilpailuissa, koska vielä puuttuu ensimmäisenkin ihmisen tapattaminen tai tappaminen, eikä ole edes suunnitelmissa. Väitän kuitenkin urani aikana saaneeni aikaan vähintään sen mitä keskivertotyöläinen Suomessa. Ei siinä ole mielestäni häpeämistä eikä moittimista sinullakaan.
Noiden komumiesten saavutuksia en lähtisi kovasti kehumaan, jos ei toisten hävitystä aleta kovasti arvostaa positiivisena seikkana. Tosin ne nimet olivat suurimmaksi osaksi outoja mutta tuntemani olivat ihmisenä ala-arvoisia.
Mistä päättelet minut laiskaksi? Siitäkö, että jäin jo 63v eläkkeelle vai siitä, että olen viimeiset reilun 20 vuotta tehnyt töitä ilman vakinaista työaikaa aamusta joskus seuraavaan, omissa hommissa se on mahdollista.
Pitäisi hieman miettiä mitä kenestäkin sanoo, varsinkin jos ei tunne toisen taustoja lainkaan.
Laiska olet ainakin, tai sitten pelkuri.
Ainakin sen perusteella, että tuonne Itä-Europpa
osioon et ole vastanuut mitään, kun huomasit
että Viro ei olekaan kansandemokratia, kuten luulit
Eipä huoli paljon mieltä pinnistää muistaakseen mihin näiden sankareiden työn tulokset meni. Taisi sade huuhtoa paskan kalliolta. Voi toki olla niinkin, että sankareiden saavutukset on kätketty sellaisella sosialistisella tieteellisyydellä, ettei niitä mistään löydä.
Kjäh, kjäh.
Antikainen, Toivo, (syntyi 1898 Helsinki – kuoli lento-onnettomuudessa 4.10.1941 lähellä Arkangelia), juoksupoika, verhoilija, poliittinen toimihenkilö ja sotilas. Punaisten hallinnollisissa tehtävissä 1918, pakeni 1918 Venäjälle, osallistui SKP:n perustavaan kokoukseen 1918 Moskovassa, Pietarin kv. sotakoulusta upseeriksi 1919, johti revolveriopposition pidätyksiä, oli kukistamassa Kronstadtin kapinaa 1921, johti Kiimasjärven sotaretkeä 1922. Pääsi Moskovan sotakorkeakouluun, josta siirrettiin Kominternin sotilaslinjalle 1924. Maanalaisessa työssä Suomessa, jäi kiinni 1934, poliittinen oikeudenkäynti herätti kansainvälistä huomiota, sai KKO:sta elinkautisen, vapautettiin Moskovan rauhan jälkeen keväällä 1940 ja luovutettiin Adolf Taimin kanssa Neuvostoliittoon, jonka oloihin ei enää sopeutunut.
Anttila, Akseli, (1897 Ruovesi – 1953 Moskova), punakaartilainen, antautui Pispalassa 6.4.1918, sai 10 vuoden kuritushuonetuomion, karkasi ja pakeni Venäjälle 1918. Taisteli Puna-armeijassa Judenitsia vastaan 1919, oli kukistamassa Kronstadtin kapinaa 1921, haavoittui Toivo Antikaisen johtamalla Kiimasjärven sotaretkellä 1922. Frunzen sota-akatemia 1933, Espanjan sisällissodassa Madridin rintaman esikunnassa. Terijoen hallituksen puolustusministeri, komensi Finskaja Narodnaja Armijaa (FNA). Leninin kunniamerkki kahdesti; ensimmäisen kerran 1938 osallistumisesta Espanjan sisällissotaan puna-armeijan upseerina sekä 1945 osallistumisesta Berliinin valloitukseen ja kaupungin jakoon miehitysvyöhykkeiksi.
Berg, Axel, (1893 Oranienbaum, Inkerinmaa - 1979 Moskova), Neuvostoliiton varapuolustusministeri 1953-1957, insinööriamiraali, akateemikko 1946. Isoisä A. K. Berg oli viipurilainen apteekkari, isä oli kenraali, aatelinen Johann Berg. Ensimmäisen maailmansodan aikana johti sukellusvenetoimintaa Venäjän laivastossa, liittyi punaisten puolelle, myöhemmin radiotekniikan tutkijana ja opettajana, johti tutkimusryhmää joka kehitti Neuvostolaivastolle tutkan. Vankileirillä Stalinin vainoissa 1937-1939. Leninin kunniamerkki myönnettiin Bergille kolme kertaa, viimeisin vuonna 1963, jolloin sai Sosialistisen työn sankarin arvon.
Gröndahl, Vladimir, ven Grendal, (1884 Helsinki – menehtyi syöpään syksyllä 1940 Moskovassa), kenraali. Isä tsaarin armeijan kenraali. Mihailovin tykistöakatemia 1911. Yleni ensimmäisen maailmansodan aikana tsaarin armeijan everstiksi, Venäjän vallankumouksen jälkeen liittyi puna-armeijaan. Tykistön kehittäjä. Taisteli talvisodassa tykistön ylimpänä upseerina Kannaksella ja ylennettiin vielä sodan aikana 13.Armeijan komentajaksi. Poikansa Boris Gröndahl taisteli talvisodassa Suomen armeijassa. Stalinin tentissä huhtikuussa 1940 armeijankomentaja Vladimir Grendahl totesi: - ”Yksi automaattiaseella varustautunut suomalainen sotilas taistelee kuin kokonainen meikäläinen ryhmä”. Leninin kunniamerkki 1940.
Hall, Gus, vuoteen 1935 asti Arvo Kustaa Halberg, (1910 Iron, Minnesota – 2000 New York, USA) suomalaiset sukujuuret omaava USA:n kommunistisen puolueen pääsihteeri vuodesta 1959 ja nelinkertainen presidenttiehdokas 1972-1984, kahdella viime kerralla yhdessä Angela Davisin kanssa, mutta ei kertaakaan saavuttanut edes 1 % ääniosuutta. Liittyi vapaaehtoisena 1942 USA:n laivastoon ja palveli Guamilla. Kärsi kahdeksan ja puoli vuotta vankeustuomioita USA:ssa. Gus Hall ylläpiti tiiviitä suhteita Neuvostoliittoon; opiskeli Moskovan Lenin-koulussa 1931-1933, vieraili Moskovassa ja pääsi kerran vappuparaatiin Punaisen torin isäntäkorokkeelle, ihaili Brezhneviä, vastusti Gorbatshovia. Izvestija kertoi 1992, että Neuvostoliitto oli avustanut USA:n kommunistipuoluetta 1971-1990 yhteensä 40.000.000 USD:lla. Hall puhui suomea, mutta ei käynyt Suomessa. Leninin kunniamerkki 1977.
Kekkonen, Urho, presidentti. Leninin kunniamerkki luovutettiin 22.12.1964. Pitkäaikainen yhteistyökumppani Nikita Hrustsov oli syrjäytetty NKP:n ensimmäisen sihteerin paikalta 14.10.1964. Uudet vallanpitäjät halusivat muistaa.
Urho Kekkonen lausui 22.12.1964 Helsingissä, Tehtaankadulla vastaanottaessaan Leninin kunniamerkin:
”Kun sain tiedon, että [Neuvostoliiton] korkeimman neuvoston puhemiehistö on suonut minulle Leninin kunniamerkin, täytti tämä tieto luonnollisestikin mieleni suurella ilolla, mutta käsitin hyvin ja käsitän hyvin, että tämä merkittävä ja harvinainen kunnianosoitus ei kohdistu suinkaan minuun henkilökohtaisesti niinkään kuin siihen ulkopolitiikkaan, jota minulla on ollut kunnia edustaa, ja siihen maahan, jonka kansalainen olen. - - -
Kun Leninin kunniamerkki annetaan suomalaiselle miehelle, on sillä hyvin suuri symbolinen merkitys juuri sillä tavalla, kuin Te, Herra Puheenjohtaja (Mikojan) äskeisessä puheessanne mainitsitte. Me tiedämme, että Leninin merkitys suomen itsenäisyyden tunnustamisessa on ratkaiseva, me tulemme aina sen kiitollisina säilyttämään mielessämme, ja silloin kun Leninin nimellä varustettu kunnianosoitus kohdistetaan meihin suomalaisiin, me annamme sille aivan poikkeuksellisen arvon. - - -”.
Kiiskinen, Aura, (1878 Kuopion mlk - 1968 Petroskoi), palvelijatar, ompelija, poliittinen toimihenkilö. Kansanedustaja Suomessa 1908-1911 ja 1914-1918. Työväen pääneuvoston jäsen 1918, pakeni Venäjälle 1918, osallistui SKP:n perustavaan kokoukseen 1918 Moskovassa. Sotien jälkeen Neuvosto-Karjalan korkeimman neuvoston ja sen puheenjohtajiston jäsen.
Koivisto, Mauno, presidentti.
Kuusinen, Otto Wille, (4.10.1881 Laukaa – 1964 Moskova) poliittinen toimihenkilö. Leninin kunniamerkki myönnetty kolme kertaa. Kuusinen sai Leninin kunniamerkin vuonna 1940 sekä 4.10.1951 täyttäessään 70 vuotta sekä 5.10.1961 täyttäessään 80 vuotta. Viimeksi mainitussa yhteydessä hänet palkittiin Sosialistisen työn Sankarin arvolla, johon siis aina liittyi myös Leninin kunniamerkki. Kolmannen Leninin kunniamerkin myöntöpäivämäärä ajoittuu aikaan ennen näitä.
Paasikivi, J. K., presidentti. ”…tapaamisen päätteeksi suurlähettiläs Lebedev pyysi tiedustelemaan presidentti Paasikiveltä, suostuisiko hän ottamaan vastaan Leninin kunniamerkin. Paasikivi suostui, edellyttäen että kyseessä oli todella Neuvostoliiton korkein kunniamerkki. Päätös julkistettiin välirauhansopimuksen kymmenvuotispäivän [19.9.1954] aattona; Moskovassa Suomen lähetystön juhlapäivällisillä Paasikiveä ylisti varaulkoministeri Gramyko, jonka nootti oli aikoinaan horjuttanut saman miehen uudelleenvalintamahdollisuuksia [1950]. Työkansan Sanomat tervehti presidentille myönnettyä kunnianosoitusta mainitsemalla, että samaa merkkiä oli jaettu suomalaisille jo neljä kappaletta: saajat olivat Terijoen hallituksen päämies O.V. Kuusinen, hänen puolustusministerinsä Akseli Anttila ja talvisodan jälkeen Suomen vankiloista Neuvostoliittoon päästetyt Toivo Antikainen ja Adolf Taimi. Tieto ilahdutti suuresti Paasikiven vastustajia. – Leninin kunniamerkki oli aito tunnustus Paasikiven panokselle välirauhansopimuksen toteuttajana, mutta siitä ajateltiin periä myös ajankohtainen hinta.; Kimmo Rentola: Niin kylmää että polttaa, 1997.
Pentikäinen, Vilho, (1903 Antrea – kuollut, luultavasti 1990-luvulla Neuvostoliitossa tai sen vaikutuspiirissä) yleisesikunnan luutnantti 1933, vakoilija, loikkari ja tiedustelu-upseeri Neuvostoliitossa. Punakaartilainen Viipurin taisteluissa 1918, vanki 1918, työmies. Armeijan palveluksessa. Suomen historian menestyksellisin vakoilija, luovutti strategisesti tärkeitä tietoja Neuvostoliitolle, loikkasi 1933 Neuvostoliittoon, Moskovan Lenin koulussa, Espanjan sisällissodassa everstin arvoisena, talvisodan aikana palveli Terijoen kansanarmeijassa, jatkosodan aikana koulutti Moskovassa suomalaisia desantteja, everstiluutnantti. Avoliitto O.V. Kuusisen tyttären Riikka Kuusisen kanssa. Sotien jälkeen GRU:n ulkomaantiedustelussa läntisen Euroopan maissa. Uran ja aseman perusteella todennäköisesti saanut kenties useampiakin Leninin kunniamerkkejä.
Taimi, Adolf, (1881 Pietari – 1955 Petroskoi, Neuvostoliitto) piirrottaja, työläinen, poliittinen toimihenkilö, kansanvaltuuskunnan jäsen 1918, SKP:n toimitsija, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jäsen. SKP:n maanalaisissa tehtävissä Suomessa 1922-1923 ja 1927-1928, jolloin paloi ja oli vangittuna vuoteen 1940, jolloin Neuvostoliiton vaatimuksesta luovutettiin Antikaisen tavoin Neuvostoliittoon. Leninin palkinto Antikaisen tapaan 1940.
Toikka, Emil, (1901 Simola – 1983 Moskova) rautatieläinen, punakaartilainen 1918, Venäjälle 1918, Pietarin sotakoulu 1925, kukistamassa Kronstadtin kapinaa 1921, Kiimasjärven sotaretkellä 1922, Frunzen sota-akatemia 1936, Madridin rintaman tykistökomentaja 1936-1937, Kuusisen kansanarmeijan tykistökomentaja 1939, taisteli 1943-1945 Kaukoidässä Japania vastaan. Puna-armeijan kenraalimajuri. Leninin kunniamerkki kaksi kertaa.
Tommola, Toivo, (1905 Muolaa – 1986 Ivanovo, Neuvostoliitto) meni Venäjälle 1918, liittyi Puna-armeijaan, Puolan rintamalla 1920, Kiimasjärven sotaretki 1922, Punaupseerikoulu 1925, Frunzen sota-akatemia 1936, Emil Toikan tapaan taisteli Espanjan sisällissodassa 1936-1937. Talvisodan aikana Kuusisen kansanarmeijassa. Leninin kunniamerkki.
Vähä, Toivo, puoluenimi 1925-1939 Ivan Mihailovits Petrov (1901 Iitti – 1984 Petroskoi), lautapoika, suutarinoppilas, Venäjälle 1916, suuren asejunan mukana tammi-helmikuussa 1918 Suomeen, osallistui Vilppulan taisteluun, osallistui revolveriopposition pidätyksiin Pietarissa 1920, Kronstadtin kapinan kukistamiseen 1921, Kiimasjärven sotaretkellä 1922, Pietarin sotakoulu 1923, menestyi tiedustelutehtävissä. Vangittiin puhdistuksissa helmikuussa 1938 ja vapautettiin marraskuussa 1939 ehdolla että meni Kuusisen kansanarmeijaan. Leninin kunniamerkki.
http://veikkohuuska.blogit.fi/leninin-kunniamerkki-sen-suomalaiset-saajat/