Harva uskovainen ymmärtää, että useimmat ateistit ovat sekulaareja humanisteja, joten ajattelin postittaa tällaisen hiukan esseistisen lyhyen katselmuksen aiheesta.
Humanismi on ihan mielenkiintoinen suuntaus, vaikka siitä jääkin hieman itsestäänselvyyksien (siis muutenkin kuin aikalaisen näkökulmasta, jolle humanismin hedelmät on näin vadilta tarjoiltu) ja sateenvarjotermin vaikutelma.
”Humanismi on demokraattinen ja eettinen elämänasenne, joka katsoo, että ihmisellä on oikeus ja velvollisuus antaa omalle elämälleen merkitys ja muoto. Se puolustaa inhimillisempää yhteiskuntaa etiikalla, joka perustuu inhimillisiin ja muihin luonnollisiin arvoihin käyttäen inhimillisiä kykyjä järjen ja vapaan tutkimuksen ilmapiirissä. Se ei ole teistinen, ja se ei hyväksy yliluonnollista käsitystä todellisuudesta.”
- (Aatteellista humanismia edustava, Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto IHEU)
"Filosofisen mietiskelyn varhaisimmista päivistä lähtien syvälliset ja terävä-älyiset ajattelijat niin idässä kuin lännessä ovat esittäneet yksinkertaisen väitteen, että inhimillisen elämän pääasiallinen tarkoitus on työskennellä ihmisen onnen hyväksi tässä maailmassa ja luonnon rajojen sisällä, joka luonto on hänen kotinsa. Tämä tässä luonnollisessa maailmassa tarjolla olevien yltäkylläisten aineellisten, kulttuuristen ja henkisten antimien nauttimisen, kehittämisen ja kaikkien ulottuville saattamisen filosofia on johtopäätöksissään syvällinen mutta helppo ymmärtää ja tervettä järkeä vastaava. Tämä ihmiskeskeinen elämisen teoria on saanut historian pitkien ajanjaksojen aikana suhteellisen vähän huomiota. Sillä on aikojen kuluessa ollut monta nimeä, mutta minun uskoakseni se on filosofia, jolle kaikkein täsmällisin nimitys on Humanismi."
- (Corliss Lamont)
Humanismin katsotaan syntyneen antiikin kreikassa, missä Protagoras opetti: "Ihminen on kaiken mitta". Tämä on säilynyt modernimmankin humanismin per(u)sajatuksena. Moderni humanismi sai alkunsa renessanssin ihmistä korottavassa ajattelussa ja sen perikuvaksi ja ihanteeksi muodostui uomo universale; kaikilla kulttuurin saroilla loistava yleisnero. Monet musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteista jne. korkeakulttuurista kiinnostuneet ihmiset pitävätkin itseään humanisteina. Sanana humanisti on humanismia vanhempi ja tarkoittaa humanismin kannattajaa, tai humanististen tieteiden tutkijaa tai opiskelijaa. Humanismiin kuuluukin myös kiinnostus tieteeseen ja sen menetelmiin.
Humanismin peruja olevan tasa-arvon ja vapauden aatteiden korostuksen ilmentyminä voi pitää monenlaista vallankumousajattelua ja itse vallankumouksia, esimerkiksi Ranskassa. Vapauden aatetta ei sikäli välttämättä näissäkään piireissä kovin dogmaattisesti seurattu - kuten eri ismien kannattajat harvoin todella tekevät - sikäli kun vaikkapa päänmitalla lyhentämisen ei pahemmin katsottu loukattavan tällaista tasa-arvoa. Hieman kysymysmerkiksi on jäänyt miten vastaavat vallankumoukset erityisesti erosivat muita sorrosta vapautumista tavoittelevista yrityksistä ja ajatuksista; liekö yhteiskunnalliset tilanteet olisivat ennemmin olleet siloittamassa tietä esimerkiksi aatelisvallan kaatamiselle, vapauden ja veljeyden ideologiat kun hyvin sopivat noiden aikojen uuden nousevan luokan, eli porvareiden kanssa yksiin.
Humanismissa myönnetään jokaisen ihmisen itseisarvo, jokaista yksityistä ihmistä pidetään arvokkaana. Humanismi sisältää myös positiivisen asenteen inhimilliseen potentiaaliin: kaikki ongelmat voidaan ratkaista ihmisjärjellä ja inhimillisistä lähtökohdista. Heitä voisi pitää siis myös rationalisteina.
Tähän liittyy myös ihmisen omaan järkevyyteen ja päätöksentekokykyyn uskominen. vapaan tahdon ja vapaan ajattelun käsitteet: jokaisen ihmisen tulisi tehdä valintansa itse. He eivät halua uskoa ymmärrystään minkään instituution haltuun. Humanistisina hyveinä tunnustetaan totuuden kunnioitusta, vastuullisuutta, huomaavaisuutta ja myötätuntoa, yhteiskunnallista valveutuneisuutta ja huolenpitoa ihmisistä ja luonnosta.
Joskus on innostuttu kuvaamaan humanistia vapaa-ajattelijan, sekularistin, materialistin, empiristin, utilitaristin ja epikurolaisen sekamelskaksi. Itse en ole varma, miten vaikkapa utilitarismi nyt sitten sopii välttämättä kaikkiin humanismin individualistisiin puoliin. Tai kuinka vapaa-ajattelu sopii kaikkiin ns. taikauskonkitkentäyrityksiin*; henkilöthän toisaalta heittäytyvät itse vaikuttaviksi auktoriteeteiksi, eivätkä lue minkäänlaista uskoa tai kokemusta korkeammista voimista lukeutuvaksi edes mahdollisesti ihmisen vapaan ymmärtämisen ja olemisen puhtaiksi kokemuksiksi.
(*Tiedän kyllä, että vapaa-ajattelu tarkoittaa vapautta uskonnollisista ajatuksista. Termi ymmärrettynä ns. kirjaimellisesti voinee kuitenkin olla tuolla tasolla myös hieman kyseenalainen)
Sekularismin puolesta taikauskon kitkeminen oli ainakin valistusajattelijoilla melkoinen ohjelmanjulistus ja tähän liittyi tieteis- ja järkiusko; ihmisen pitää ja hän myös pystyy elämään ja ratkaisemaan ongelmansa turvautumatta korkeampiin voimiin.
Toisaalta herää kysymys, miksei näitä voi myös nähdä osana ihmisyyttä ja inhimillistä olemista? Materialismi vaikuttaa erityisen oudolta käsitykseltä implikoida jokaiseen humanistiin, edes tieteen kautta nähtynä, sikäli kun tiede on täysin mahdollista pohjustaa myös vaikkapa neutraalille monismille, näkökanta jota Bertrand Russelkin, jota pidetään 1900- luvun alkupuolen suurimpana (?) humanistina, jonkin aikaa tunnusti. Suhteessa lähtökohtaan, jossa halutaan "ottaa selville, miten asiat ovat", on ristiriitaista päättää vastauksia etukäteen. Russel toimikin muuten yhteiskunnallisen valveutuneisuuden puolesta kansalaisaktivistina, kirjoitti tällaisten aiheiden puolesta, kampanjoi ydinaseriisunnan puolesta ja otti osaa mielenosoituksiin. (Joitakin humanistien tuntomerkkejä lukiessa voi saada helposti kuvan, että mielenosoitus ja kampanjointi omaavat jotain itseisarvoa riippumatta minkä puolesta niitä harjoitetaan =)).
Yleismaailmalliset ihmisoikeuksien julistukset on usein käsitetty erityisenä humanismin lapsena, vaikkei niissä humanismia sinänsä mainitakaan. Ihmisoikeuksien päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, jossa ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta, ja ne voidaan nähdä hyvin läheisinä monilta kanteilta humanisteille luettaviin eettisiin arvoihin. Tähän kuuluu esimerkiksi artikla 1. "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.".
Humanistien eettisiä katsantoja on seuraavalla tavalla julistettu:
1. Keskeiset arvot ovat yksilön arvokkuus ja autonomia. Humanistinen etiikka sitoutuu maksimoimaan valinnanvapauden – ajattelun- ja omantunnonvapauden, vapaan tutkimuksen, sekä yksilöiden oikeuden elää elämäänsä kuten sopivaksi näkevät, niin kauan kuin toisille ei koidu vahinkoa."
2. Puolustaessaan yksilöiden itsemääräämisoikeutta humanisti ei tarkoita, että kaikenlaista käyttäytymistä olisi suvaittava. Erilaisten elämäntyylien suvaitseminen ei välttämättä edellytä niiden arvostamista. Humanistit tiedostavat, että kaikki yksilöt elävät yhteisöissä, ja että jotkut teot ovat tuhoisia ja vääriä.
3. Humanistiset moraalifilosofit ovat puolustaneet hyveellisyyden etiikkaa. Tässä kuvaamme tulevat mukaan sellaiset hyveet kuin kohtuus, maltillisuus, itsehillintä. Myös kyky autonomiseen valintaan, luovuus, esteettinen taju, motivaatiollinen kypsyys, rationaalisuus, sekä omien lahjakkuuksien toteuttaminen ovat hyveellisyyden mittapuita. Humanismi pyrkii tuomaan esiin parhaan ihmisessä, jotta ihminen voisi löytää sen elämässään.
4. Humanistit tunnustavat vastuumme ja velvollisuutemme toisillemme. Meidän ei pitäisi kohdella toisia ihmisiä vain omien halujemme tyydytyksen välineinä. Heidät tulee huomioida tasa-arvoisen, yhtäläisen kohtelun ansaitsevina persoonina. Jokaista yksilöä on kohdeltava humaanisti.
5. Humanistit uskovat, että empatian ja välittämisen hyveet ovat keskeisiä eettisessä toiminnassa.
6. Tärkeällä sijalla humanistien agendalla on lasten ja nuorten moraalinen kasvatus – hyveellisen luonteen kultivointi, moraaliseen kasvuun rohkaiseminen, moraaliajattelun kykyjen kehittäminen, sekä yleisiin moraalisääntöihin kasvattaminen.
7. Humanistit kehottavat järjen käyttöön eettisiä arvostelmia muotoiltaessa. Oikeutus inhimillisille arvoille ja moraalisille periaatteille löytyy rationaalisen harkinnan ja tutkimuksen avulla, ja erimielisyyksien esiin noustessa niistä on neuvoteltava – aina kun mahdollista – rationaalisessa dialogissa.
8. Humanistien mukaan meidän pitäisi olla valmiita muokkaamaan eettisiä periaatteitamme ja arvojamme tämän hetken realiteettien ja tulevaisuuden odotusten valossa. Meidän täytyy hyödyntää menneiden aikojen moraaliviisautta, mutta myös kehittää uusia ratkaisuja sekä vanhoihin että uusiin eettisiin ongelmiin.
9. Humanistien mukaan meidän pitäisi kunnioittaa periaatteiden etiikkaa. Tämä tarkoittaa etiikkaa, jonka mukaan päämäärä ei oikeuta keinoja. [=suhde utilitarismiin?]
Humanismi on ihan mielenkiintoinen suuntaus, vaikka siitä jääkin hieman itsestäänselvyyksien (siis muutenkin kuin aikalaisen näkökulmasta, jolle humanismin hedelmät on näin vadilta tarjoiltu) ja sateenvarjotermin vaikutelma.
”Humanismi on demokraattinen ja eettinen elämänasenne, joka katsoo, että ihmisellä on oikeus ja velvollisuus antaa omalle elämälleen merkitys ja muoto. Se puolustaa inhimillisempää yhteiskuntaa etiikalla, joka perustuu inhimillisiin ja muihin luonnollisiin arvoihin käyttäen inhimillisiä kykyjä järjen ja vapaan tutkimuksen ilmapiirissä. Se ei ole teistinen, ja se ei hyväksy yliluonnollista käsitystä todellisuudesta.”
- (Aatteellista humanismia edustava, Kansainvälinen humanistinen ja eettinen liitto IHEU)
"Filosofisen mietiskelyn varhaisimmista päivistä lähtien syvälliset ja terävä-älyiset ajattelijat niin idässä kuin lännessä ovat esittäneet yksinkertaisen väitteen, että inhimillisen elämän pääasiallinen tarkoitus on työskennellä ihmisen onnen hyväksi tässä maailmassa ja luonnon rajojen sisällä, joka luonto on hänen kotinsa. Tämä tässä luonnollisessa maailmassa tarjolla olevien yltäkylläisten aineellisten, kulttuuristen ja henkisten antimien nauttimisen, kehittämisen ja kaikkien ulottuville saattamisen filosofia on johtopäätöksissään syvällinen mutta helppo ymmärtää ja tervettä järkeä vastaava. Tämä ihmiskeskeinen elämisen teoria on saanut historian pitkien ajanjaksojen aikana suhteellisen vähän huomiota. Sillä on aikojen kuluessa ollut monta nimeä, mutta minun uskoakseni se on filosofia, jolle kaikkein täsmällisin nimitys on Humanismi."
- (Corliss Lamont)
Humanismin katsotaan syntyneen antiikin kreikassa, missä Protagoras opetti: "Ihminen on kaiken mitta". Tämä on säilynyt modernimmankin humanismin per(u)sajatuksena. Moderni humanismi sai alkunsa renessanssin ihmistä korottavassa ajattelussa ja sen perikuvaksi ja ihanteeksi muodostui uomo universale; kaikilla kulttuurin saroilla loistava yleisnero. Monet musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteista jne. korkeakulttuurista kiinnostuneet ihmiset pitävätkin itseään humanisteina. Sanana humanisti on humanismia vanhempi ja tarkoittaa humanismin kannattajaa, tai humanististen tieteiden tutkijaa tai opiskelijaa. Humanismiin kuuluukin myös kiinnostus tieteeseen ja sen menetelmiin.
Humanismin peruja olevan tasa-arvon ja vapauden aatteiden korostuksen ilmentyminä voi pitää monenlaista vallankumousajattelua ja itse vallankumouksia, esimerkiksi Ranskassa. Vapauden aatetta ei sikäli välttämättä näissäkään piireissä kovin dogmaattisesti seurattu - kuten eri ismien kannattajat harvoin todella tekevät - sikäli kun vaikkapa päänmitalla lyhentämisen ei pahemmin katsottu loukattavan tällaista tasa-arvoa. Hieman kysymysmerkiksi on jäänyt miten vastaavat vallankumoukset erityisesti erosivat muita sorrosta vapautumista tavoittelevista yrityksistä ja ajatuksista; liekö yhteiskunnalliset tilanteet olisivat ennemmin olleet siloittamassa tietä esimerkiksi aatelisvallan kaatamiselle, vapauden ja veljeyden ideologiat kun hyvin sopivat noiden aikojen uuden nousevan luokan, eli porvareiden kanssa yksiin.
Humanismissa myönnetään jokaisen ihmisen itseisarvo, jokaista yksityistä ihmistä pidetään arvokkaana. Humanismi sisältää myös positiivisen asenteen inhimilliseen potentiaaliin: kaikki ongelmat voidaan ratkaista ihmisjärjellä ja inhimillisistä lähtökohdista. Heitä voisi pitää siis myös rationalisteina.
Tähän liittyy myös ihmisen omaan järkevyyteen ja päätöksentekokykyyn uskominen. vapaan tahdon ja vapaan ajattelun käsitteet: jokaisen ihmisen tulisi tehdä valintansa itse. He eivät halua uskoa ymmärrystään minkään instituution haltuun. Humanistisina hyveinä tunnustetaan totuuden kunnioitusta, vastuullisuutta, huomaavaisuutta ja myötätuntoa, yhteiskunnallista valveutuneisuutta ja huolenpitoa ihmisistä ja luonnosta.
Joskus on innostuttu kuvaamaan humanistia vapaa-ajattelijan, sekularistin, materialistin, empiristin, utilitaristin ja epikurolaisen sekamelskaksi. Itse en ole varma, miten vaikkapa utilitarismi nyt sitten sopii välttämättä kaikkiin humanismin individualistisiin puoliin. Tai kuinka vapaa-ajattelu sopii kaikkiin ns. taikauskonkitkentäyrityksiin*; henkilöthän toisaalta heittäytyvät itse vaikuttaviksi auktoriteeteiksi, eivätkä lue minkäänlaista uskoa tai kokemusta korkeammista voimista lukeutuvaksi edes mahdollisesti ihmisen vapaan ymmärtämisen ja olemisen puhtaiksi kokemuksiksi.
(*Tiedän kyllä, että vapaa-ajattelu tarkoittaa vapautta uskonnollisista ajatuksista. Termi ymmärrettynä ns. kirjaimellisesti voinee kuitenkin olla tuolla tasolla myös hieman kyseenalainen)
Sekularismin puolesta taikauskon kitkeminen oli ainakin valistusajattelijoilla melkoinen ohjelmanjulistus ja tähän liittyi tieteis- ja järkiusko; ihmisen pitää ja hän myös pystyy elämään ja ratkaisemaan ongelmansa turvautumatta korkeampiin voimiin.
Toisaalta herää kysymys, miksei näitä voi myös nähdä osana ihmisyyttä ja inhimillistä olemista? Materialismi vaikuttaa erityisen oudolta käsitykseltä implikoida jokaiseen humanistiin, edes tieteen kautta nähtynä, sikäli kun tiede on täysin mahdollista pohjustaa myös vaikkapa neutraalille monismille, näkökanta jota Bertrand Russelkin, jota pidetään 1900- luvun alkupuolen suurimpana (?) humanistina, jonkin aikaa tunnusti. Suhteessa lähtökohtaan, jossa halutaan "ottaa selville, miten asiat ovat", on ristiriitaista päättää vastauksia etukäteen. Russel toimikin muuten yhteiskunnallisen valveutuneisuuden puolesta kansalaisaktivistina, kirjoitti tällaisten aiheiden puolesta, kampanjoi ydinaseriisunnan puolesta ja otti osaa mielenosoituksiin. (Joitakin humanistien tuntomerkkejä lukiessa voi saada helposti kuvan, että mielenosoitus ja kampanjointi omaavat jotain itseisarvoa riippumatta minkä puolesta niitä harjoitetaan =)).
Yleismaailmalliset ihmisoikeuksien julistukset on usein käsitetty erityisenä humanismin lapsena, vaikkei niissä humanismia sinänsä mainitakaan. Ihmisoikeuksien päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, jossa ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta, ja ne voidaan nähdä hyvin läheisinä monilta kanteilta humanisteille luettaviin eettisiin arvoihin. Tähän kuuluu esimerkiksi artikla 1. "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.".
Humanistien eettisiä katsantoja on seuraavalla tavalla julistettu:
1. Keskeiset arvot ovat yksilön arvokkuus ja autonomia. Humanistinen etiikka sitoutuu maksimoimaan valinnanvapauden – ajattelun- ja omantunnonvapauden, vapaan tutkimuksen, sekä yksilöiden oikeuden elää elämäänsä kuten sopivaksi näkevät, niin kauan kuin toisille ei koidu vahinkoa."
2. Puolustaessaan yksilöiden itsemääräämisoikeutta humanisti ei tarkoita, että kaikenlaista käyttäytymistä olisi suvaittava. Erilaisten elämäntyylien suvaitseminen ei välttämättä edellytä niiden arvostamista. Humanistit tiedostavat, että kaikki yksilöt elävät yhteisöissä, ja että jotkut teot ovat tuhoisia ja vääriä.
3. Humanistiset moraalifilosofit ovat puolustaneet hyveellisyyden etiikkaa. Tässä kuvaamme tulevat mukaan sellaiset hyveet kuin kohtuus, maltillisuus, itsehillintä. Myös kyky autonomiseen valintaan, luovuus, esteettinen taju, motivaatiollinen kypsyys, rationaalisuus, sekä omien lahjakkuuksien toteuttaminen ovat hyveellisyyden mittapuita. Humanismi pyrkii tuomaan esiin parhaan ihmisessä, jotta ihminen voisi löytää sen elämässään.
4. Humanistit tunnustavat vastuumme ja velvollisuutemme toisillemme. Meidän ei pitäisi kohdella toisia ihmisiä vain omien halujemme tyydytyksen välineinä. Heidät tulee huomioida tasa-arvoisen, yhtäläisen kohtelun ansaitsevina persoonina. Jokaista yksilöä on kohdeltava humaanisti.
5. Humanistit uskovat, että empatian ja välittämisen hyveet ovat keskeisiä eettisessä toiminnassa.
6. Tärkeällä sijalla humanistien agendalla on lasten ja nuorten moraalinen kasvatus – hyveellisen luonteen kultivointi, moraaliseen kasvuun rohkaiseminen, moraaliajattelun kykyjen kehittäminen, sekä yleisiin moraalisääntöihin kasvattaminen.
7. Humanistit kehottavat järjen käyttöön eettisiä arvostelmia muotoiltaessa. Oikeutus inhimillisille arvoille ja moraalisille periaatteille löytyy rationaalisen harkinnan ja tutkimuksen avulla, ja erimielisyyksien esiin noustessa niistä on neuvoteltava – aina kun mahdollista – rationaalisessa dialogissa.
8. Humanistien mukaan meidän pitäisi olla valmiita muokkaamaan eettisiä periaatteitamme ja arvojamme tämän hetken realiteettien ja tulevaisuuden odotusten valossa. Meidän täytyy hyödyntää menneiden aikojen moraaliviisautta, mutta myös kehittää uusia ratkaisuja sekä vanhoihin että uusiin eettisiin ongelmiin.
9. Humanistien mukaan meidän pitäisi kunnioittaa periaatteiden etiikkaa. Tämä tarkoittaa etiikkaa, jonka mukaan päämäärä ei oikeuta keinoja. [=suhde utilitarismiin?]
Vastaukset 1
Vanhimmat
BRAVO!