Tietoyhteiskunnasta on keskusteltu viimeiset kolmekymmentä vuotta. Tämän mukaan teollistuneet maat olisivat siirtymässä vähitellen todelliseen tietoyhteiskuntaan. Tietoyhteiskunta perustuu tietotekniikan käyttöön, uuteen tietoon ja tiedon nopeaan siirtoon. On esitetty, että kun tietoyhteiskunta rikkoo kansalliset rajat, se hyödyttäisi ja onnellistaisi ennen pitkää koko ihmiskuntaa. Monikansalliset yritykset perustavatkin toimintansa nykyisin pitkälti uuden tietoteknologian käyttöön. Meillä Ahon hallituksen toimesta teetettiin tutkimus kansallisesta tietoyhteiskuntastrategiasta, jolla maamme olisi nostettavissa uuteen kukoistukseen. Mutta mitkä sitten ovat tällaisen toiminnan tähänastiset kokemukset?
1700-luvulla elänyt taloustieteilijä Adam Smith esitti: ”Työllä on alkuaan maailman koko varallisuus hankittu.” Myöhemmin 1800-luvulla Karl Marx esitti oman opillisen perustan, joka lähtee tuotannosta ja sen hallitsemasta porvarillisesta yksityisomistuksesta, jolla kapitalisti riistää työläisiä. Edelleen pääoman olemassaolon ja lisääntymisen edellytys on palkkatyö. Tosiasia onkin, että tuottava työ on kaiken hyvinvoinnin perusta. Mitään muuta keinoa ei ole tähän päivään mennessä keksitty. Kansantalouden kirjanpidossa bruttokansantuotteeseen luetaan mm. kaikki palvelut. Toisin sanoen aina, kun raha vaihtaa omistajaa, kansantuote kasvaa. Kuitenkin on huomattava, että suurin osa palveluista on kansantaloudellisesti tuottamatonta työtä, koska rahan määrä ei siinä prosessissa kasva kuten alkutuotannossa ja jalostuksessa, vaan siirtyy vain taskusta toiseen. Tässä onkin asian ydin ja se pätee myös ns. tietoyhteiskuntaan. Nouseeko kansalaisten elintaso sillä, kun he puhuvat kännykkään tai lukevat uusia tarpeettomia juttuja ja juoruja? Puhumalla, toisia palvelemalla ja kumartelemalla ei tosiaankaan kansantuloa kartuteta.
Asian toinen puoli liittyy vakavaan uuden tiedon etsintään, tietotekniikkaan, sen kehittämiseen ja käytännön soveltamiseen. Tässäkin tietoteknikkaa on kuitenkin käytetty paljon tuotannon automatisointiin ja työtehtävien rationalisointiin. Seuraukset ovat nähtävissä pysyvänä korkeana maailmanlaajuisena työttömyytenä ja lisääntyvänä kansalaisten ahdinkona. Suomessa hävitettiin noin 300 000 työpaikkaa 1990-luvulla ja sama kehitys jatkuu edelleen. Tietotekniikkaa käytetään myös mittavasti sotilasteknologiaan. Uuden tiedon käyttö ei näytä onnellistaneen ihmiskuntaa. Varallisuus on kerääntynyt yhä harvempiin käsiin köyhien joukon kasvaessa.
Puhe tietoyhteiskunnasta on riistokapitalismin viimeisin muoto, jolla voidaan rosvota kansalaisilta viimeisetkin lantit. Aikaisemmin terveen talouden ohjeena oli: ”Tee työtä ja säästä.” Nyt mottona on: ”Kuluta kaikki rahasi ja nauti.” Säästäminen ei nyt kannata, koska korko on painettu suurpääomaa ja kaikenlaisia keinottelijoita suosien mahdollisimman alas.
Elämme nykyisin maailmassa, jonka talouden rakennelmat perustuvat valheelle, petokselle ja häikäilemättömälle pörssikeinottelulle. Tämän on aikaansaanut uusliberalistinen yhteiskuntaoppi, jonka pääkannattajia ovat, paradoksaalista kyllä, poliittinen oikeisto ja vasemmisto. Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, että on vain ajan kysymys, milloin tällainen keinotekoinen rakennelma sortuu.
1700-luvulla elänyt taloustieteilijä Adam Smith esitti: ”Työllä on alkuaan maailman koko varallisuus hankittu.” Myöhemmin 1800-luvulla Karl Marx esitti oman opillisen perustan, joka lähtee tuotannosta ja sen hallitsemasta porvarillisesta yksityisomistuksesta, jolla kapitalisti riistää työläisiä. Edelleen pääoman olemassaolon ja lisääntymisen edellytys on palkkatyö. Tosiasia onkin, että tuottava työ on kaiken hyvinvoinnin perusta. Mitään muuta keinoa ei ole tähän päivään mennessä keksitty. Kansantalouden kirjanpidossa bruttokansantuotteeseen luetaan mm. kaikki palvelut. Toisin sanoen aina, kun raha vaihtaa omistajaa, kansantuote kasvaa. Kuitenkin on huomattava, että suurin osa palveluista on kansantaloudellisesti tuottamatonta työtä, koska rahan määrä ei siinä prosessissa kasva kuten alkutuotannossa ja jalostuksessa, vaan siirtyy vain taskusta toiseen. Tässä onkin asian ydin ja se pätee myös ns. tietoyhteiskuntaan. Nouseeko kansalaisten elintaso sillä, kun he puhuvat kännykkään tai lukevat uusia tarpeettomia juttuja ja juoruja? Puhumalla, toisia palvelemalla ja kumartelemalla ei tosiaankaan kansantuloa kartuteta.
Asian toinen puoli liittyy vakavaan uuden tiedon etsintään, tietotekniikkaan, sen kehittämiseen ja käytännön soveltamiseen. Tässäkin tietoteknikkaa on kuitenkin käytetty paljon tuotannon automatisointiin ja työtehtävien rationalisointiin. Seuraukset ovat nähtävissä pysyvänä korkeana maailmanlaajuisena työttömyytenä ja lisääntyvänä kansalaisten ahdinkona. Suomessa hävitettiin noin 300 000 työpaikkaa 1990-luvulla ja sama kehitys jatkuu edelleen. Tietotekniikkaa käytetään myös mittavasti sotilasteknologiaan. Uuden tiedon käyttö ei näytä onnellistaneen ihmiskuntaa. Varallisuus on kerääntynyt yhä harvempiin käsiin köyhien joukon kasvaessa.
Puhe tietoyhteiskunnasta on riistokapitalismin viimeisin muoto, jolla voidaan rosvota kansalaisilta viimeisetkin lantit. Aikaisemmin terveen talouden ohjeena oli: ”Tee työtä ja säästä.” Nyt mottona on: ”Kuluta kaikki rahasi ja nauti.” Säästäminen ei nyt kannata, koska korko on painettu suurpääomaa ja kaikenlaisia keinottelijoita suosien mahdollisimman alas.
Elämme nykyisin maailmassa, jonka talouden rakennelmat perustuvat valheelle, petokselle ja häikäilemättömälle pörssikeinottelulle. Tämän on aikaansaanut uusliberalistinen yhteiskuntaoppi, jonka pääkannattajia ovat, paradoksaalista kyllä, poliittinen oikeisto ja vasemmisto. Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, että on vain ajan kysymys, milloin tällainen keinotekoinen rakennelma sortuu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
monitahoisesta asiasta. Meitä sumutetaan aika raskaasti. Sanotaan, että Internet lisää ihmisten demokraattisia osallistumismahdollisuuksia, mutta minulla on ainakin pitkään ollut tunne, että mitä enemmän tietoa saan netin välityksellä sitä selvemmäksi käy kuinka epädemokraattisessa ja mielivaltaisessa yhteiskunnassa elämme.
Moni on sitä mieltä että nykymeno on ihan perseestä mutta minkä sille mahtaa? Kyllä eliitti saa aiheutettua semmoiset "äänestys" tulokset ettei meno muutu miksikään millään "demokraattisella" keinolla...
mainitut ovat päättäneet rahastaa asialla;) Eli "tetoyhteiskunta" muutetaan maksuyhteiskunnaksi, enter näppäin muuttuu "pay" näppäimeksi...
http://www.effi.org/yksityisyys/tcpa-palladium-faq-fi.html
Nouskaa barrikadeille Stalinin puolesta! Punausko on kuin tauti, joka ei irtoa millään.
haluat muuttaa?
www.korea-dpr.com
Jotkut ovat vain joutuneet kulutuksen orjiksi.Josta pääsee irti.
kyse ole pelkästään kulutuksesta.
"Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, että on vain ajan kysymys, milloin tällainen keinotekoinen rakennelma sortuu. "
Nii-in...tämä hommahan pelaa aivan samalla tavalla kuin pyramidihuijaus yms. Eli verkostoon aikaisemmin liittyneet ansaitsevat uusien jäsenten avulla. Aikaisemmin liittyneille uhreille maksetaan uusien jäsenten rahoilla. Ja homman pyörittäjät laittavat vähän omaankin taskuun. Homma toimii niin kauan kuin verkosto kasvaa. Aivan kuten talouselämä. Markkinataloudessahan jo pelkkä kasvun hidastuminen on katastrofi, lama. "Oikeaan" varallisuuteen perustuvassa taloudessahan kasvun pysähtyminenn ei olisi vaarallista, silloinhan tilanne vain pysyisi ennallaan, kaikilla olisi sama elintaso jne. kuin ennenkin. En tosin tiedä, onko sellaista ollut koskaan olemassakaan, ehkä joskus muinaisaikoina. Markkinataloudessa kasvun pysähtyminen on lopun alkua, sillä koko rakennelma uhkaa sortua.
asia tekstiä... http://koti.mbnet.fi/mantynen/ukk.htm#mahdollisuudet
Näkee kyllä, mitä kouluttamaton mieli saa aikaan pohtiessaan monimutkaisia asioita. Virhepäätelmiä ei juuri muuta.
Laitahan vasta-argumentteja, älä heti mene henkilökohtaisuuksiin.
Tämä on totta. Voistaishan muuten perustaa rinki
jossa jokainen vuorollaan pyyhkii toisten perseet ja saa siitä maksun jne. ja kaikille olisi aina silti vaan sama määrä rahaa mutta BKT ei kun kasvaa.
Esim. poliitikot ei tuota taloudelle mitään, vaan
kansa maksaa heidän huippupalkkansa. Samoin ei valtion eikä kunnankaan henkilöstä, toisaalta toisten heistä työ on kyllä veromarkkojen arvoistakin esim. terveydenhoito, opetus yms.