Eräs Suurmies palasi Kanarialta ruskettuneena ja kertoi nähneensä matkallaan sympaatin, joka oli varustettu baarilla. Jos paatin haltija olisi ollut barbaari, olisi kyseessä ollut ilmiselvä antipaatti. Syrjäytetyt tyytykööt selibaattiin.
Vaikka rakastan laivoja, en toivo kapteeniksi psykopaattia. Tunnelma lentokoneen ikkunasta katsottuna on kuin merellä. Kaikki samassa veneessä ja ristiaallokossa, jonka olemme yhdessä rakentaneet. EU on kuin Kolumbuksen laivasto tietämättä, purjehtiiko Nauru-saarille vaiko helvetin satamaan. Laivasto luulee tulleensa onnelaan, joka osoittautuu onnettomuudeksi kapteeninaan satusetä Andersson.
Elämä lienee niin kukkia kuin kyyneleitä, sekä päättäjien muisti historiasta hyvä mutta lyhyt. Valtamerilaivoja ja imperiumeja on ennenkin uponnut uskomusten ja huonon suunnistuksen johdosta, eikä harhaluulo ole tiedon väärti.
Muistelemme vanhoja aikoja ja harvat viisastuvat vanhetessaan. Muisti pätkii ja kukkienkin nimet unohtuvat, kuten vanhalla mummolla, joka meni ostamaan kukkakauppiaalta dementioita. – ”Ei meillä sellaisia kukkia ole”, totesi kauppias. Vanhus poistui ulko-ovelle tuumaten lähtiessään: ”En muista enää, kun minulla on tuo krysanteemia.” Olen huono vitsin kertoja, jo sellaisenaan naurettava tyyppi ilman vitsailuakin. Toiset nauravat vallanpitäjien tavoin ensin, mutta toiset parhaiten viimeiseksi.
Sellaista on elämä.
Vaikka rakastan laivoja, en toivo kapteeniksi psykopaattia. Tunnelma lentokoneen ikkunasta katsottuna on kuin merellä. Kaikki samassa veneessä ja ristiaallokossa, jonka olemme yhdessä rakentaneet. EU on kuin Kolumbuksen laivasto tietämättä, purjehtiiko Nauru-saarille vaiko helvetin satamaan. Laivasto luulee tulleensa onnelaan, joka osoittautuu onnettomuudeksi kapteeninaan satusetä Andersson.
Elämä lienee niin kukkia kuin kyyneleitä, sekä päättäjien muisti historiasta hyvä mutta lyhyt. Valtamerilaivoja ja imperiumeja on ennenkin uponnut uskomusten ja huonon suunnistuksen johdosta, eikä harhaluulo ole tiedon väärti.
Muistelemme vanhoja aikoja ja harvat viisastuvat vanhetessaan. Muisti pätkii ja kukkienkin nimet unohtuvat, kuten vanhalla mummolla, joka meni ostamaan kukkakauppiaalta dementioita. – ”Ei meillä sellaisia kukkia ole”, totesi kauppias. Vanhus poistui ulko-ovelle tuumaten lähtiessään: ”En muista enää, kun minulla on tuo krysanteemia.” Olen huono vitsin kertoja, jo sellaisenaan naurettava tyyppi ilman vitsailuakin. Toiset nauravat vallanpitäjien tavoin ensin, mutta toiset parhaiten viimeiseksi.
Sellaista on elämä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.