Melko tavalla eri tavoin alkoi mediaväki toimia sen jälkeen, kun herätin heidät Ruususen unestaan. On ollut jo juttuja Suomen sodan todellisista käänteistä, kuten sanailin kaiketi ensimmäisenä julkisuudessa. Itse Napoleon oli avain valtiomme autonomiaan, kun hän pakotti Aleksanteri ensimmäisen hyökkäämään kohti mantujamme.
Olikohan tutkijoilla tietoa ja kirjaset lähes valmiiksi painettuina, kun Runebergia alkoivat arvostella meikäläisen kritiikin jälkeen. Heh! Tiedäpä noista veijareista!
Entäpä venäläisten maakaupoista - niistäkin oli pakko alkaa sanailla, koska Saimaalta kaikui korviini tietoutta, sillä yksi tuttuni kertoili niistä. Kuuleman mukaan ostavat sellaisia isoja alueita ikään kuin kolhooseiksi, joten eivät kaiketi rakenna yksittäisiä mökkejä. En ole tosin tutkinut asiaa millään tavoin, joten nyt olen kuulopuheiden varassa.
Entäpä nuo puristenesteet rehutorneista! Tai elintarvikeyritysten käyttämä liiallinen suola! Tutkijat kertovat asioita ympäripyöreästi siten, ettei kukaan muu kuin asiantuntija voinut ymmärtää heidän kertomuksiaan. Nostanpa taas kissanhäntääni, sillä jälleen availin solmuja.
Aikoinani kyselin Kärkölän kroolifenolista jo ennen kuin asia julkaistiin, vaan eihän asiassa tietoa jakanut kertonut siitäkään meikäläiselle ensimmäiseksi, vaikka olin kysellyt, miksi vedessä lilluu sellainen kalvo pinnalla. Silloin en kirjoittanut, koska en saanut tukea omille silmilleni.
Mutta silloinkin herätin päättäjiä tutkimaan asiaa, mikä oli hyvä asia. Kauheasti keljuttaa, että meillä on konsensus, joka ei anna äänestäjälle vaihtoehtoja lainkaan. Samat naamat voivat puhua ensin kehuen taloudellista tilannetta, vaan heti perään ihmetellä, kun suomalaisten rahat eivät riitä, jollei väki myy mantujaan venäläisille.
Rannikkoväki on ihan kivaa porukkaa, mutta liian ahnetta. Joutaisivat hekin talkoilla samoin kuin muutkin suomalaiset, mutta ehei - vaativat koko ajan ruotsin kieltä säilytettäväksi oppiaineena Suomen kouluissa, vaikka sen tulevaisuus on länsinaapurin kielenhuollossa. Äidinkielemme kituu, kun virkoja vähennetään, eikä tällaisten kielellisten lahjakkuuksien anneta edes sanailla julkisuudessa muualla kuin internetissä hörhöjen keskellä. Kaikkea sitä pitääkin kestää! Heh!
Olikohan tutkijoilla tietoa ja kirjaset lähes valmiiksi painettuina, kun Runebergia alkoivat arvostella meikäläisen kritiikin jälkeen. Heh! Tiedäpä noista veijareista!
Entäpä venäläisten maakaupoista - niistäkin oli pakko alkaa sanailla, koska Saimaalta kaikui korviini tietoutta, sillä yksi tuttuni kertoili niistä. Kuuleman mukaan ostavat sellaisia isoja alueita ikään kuin kolhooseiksi, joten eivät kaiketi rakenna yksittäisiä mökkejä. En ole tosin tutkinut asiaa millään tavoin, joten nyt olen kuulopuheiden varassa.
Entäpä nuo puristenesteet rehutorneista! Tai elintarvikeyritysten käyttämä liiallinen suola! Tutkijat kertovat asioita ympäripyöreästi siten, ettei kukaan muu kuin asiantuntija voinut ymmärtää heidän kertomuksiaan. Nostanpa taas kissanhäntääni, sillä jälleen availin solmuja.
Aikoinani kyselin Kärkölän kroolifenolista jo ennen kuin asia julkaistiin, vaan eihän asiassa tietoa jakanut kertonut siitäkään meikäläiselle ensimmäiseksi, vaikka olin kysellyt, miksi vedessä lilluu sellainen kalvo pinnalla. Silloin en kirjoittanut, koska en saanut tukea omille silmilleni.
Mutta silloinkin herätin päättäjiä tutkimaan asiaa, mikä oli hyvä asia. Kauheasti keljuttaa, että meillä on konsensus, joka ei anna äänestäjälle vaihtoehtoja lainkaan. Samat naamat voivat puhua ensin kehuen taloudellista tilannetta, vaan heti perään ihmetellä, kun suomalaisten rahat eivät riitä, jollei väki myy mantujaan venäläisille.
Rannikkoväki on ihan kivaa porukkaa, mutta liian ahnetta. Joutaisivat hekin talkoilla samoin kuin muutkin suomalaiset, mutta ehei - vaativat koko ajan ruotsin kieltä säilytettäväksi oppiaineena Suomen kouluissa, vaikka sen tulevaisuus on länsinaapurin kielenhuollossa. Äidinkielemme kituu, kun virkoja vähennetään, eikä tällaisten kielellisten lahjakkuuksien anneta edes sanailla julkisuudessa muualla kuin internetissä hörhöjen keskellä. Kaikkea sitä pitääkin kestää! Heh!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
Ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
Ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
Mer älskad än vår bygd i nord,
Än våra fäders jord.
Vårt land är fattig, skall så bli
För den, som guld begär.
En främling far oss stolt förbi:
Men detta landet älska vi,
För oss med moar, fjäll och skär
Ett guldland dock det är.
Vi älska våra strömmars brus
Och våra bäckars språng.
Den mörka skogens dystra sus,
Vår stjärnenatt, vårt sommarlju.
Allt, allt, vad här som syn, som sång
Vårt hjärta rört en gång.
Här striddes våra fäders strid
Med tanke, svärd och plog.
Här, här, i klar som mulen tid.
Med lycka hård, med lycka blid.
Det finska folkets hjärta slog.
Här bars vad det fördrog.
Vem täljde väl de striders tal.
Som detta folk bestod.
Då kriget röt från dal till dal.
Då frosten kom med hungers kval.
Vem mätte allt dess spillda blod
Och allt dess tålamod?
Och det var här det blodet flöt,
Ja, här för oss det var,
Och det var här sin fröjd det njöt,
Och det var här sin suck det göt.
Det folk som våra bördor bar
Långt före våra dar.
Här är oss ljuvt, här är oss gott,
Här är oss allt beskärt;
Hur ödet kastar än vår lott.
Ett land, ett fosterland vi fått,
Vad finns på jorden mera värt
Att hållas dyrt och kärt?
Och här och här är detta land.
Vårt öga ser det här,
Vi kunna sträcka ut vår hand
Och visa glatt på sjö och strand
Och säga: se det landet där.
Vårt fosterland det är.
Och fördes vi att bo i glans
Bland guldmoln i det blå,
Och blev vårt liv en stjärnedans.
Där tår ej göts, där suck ej fanns.
Till detta arma land ändå
Vår längtan skulle stå.
O land, du tusen sjöars land,
Där sång och trohet byggt,
Där livets hav oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land.
Var för din fattigdom ej skyggt.
Var fritt, var glatt, var tryggt.
Din blomning , sluten än i knopp,
Skall mogna ur sitt tvång;
Se, ur vår kärlek skall gå opp
Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp.
Och högre klinga skall en gång
Vår fosterländska sång.
J.L Runeberg
Ruotsikkojen sortamina olemme köyhiä ikuisesti, vaan yrittäkäämme eroon kaikesta sellaisesta, mikä ei ole supisisukasta. (Mikä ihana sana: supisisukas) Kertoo, että tällä kamaralla asuu sisukkaita ja supisisukkaita ihmisiä. Sabmet ovat supersisukkaita, koska pärjäävät sellaisissa korkeuksissa, missä porokin.
Runeberg oli kieltämättä ihminen, joka osasi saada väen hurmoksiin. Etteivät vain toiset ruotsikot käyttäneet väkivaltaisia otteita juuri hänen tekstiensä yllyttämänä autonomiamme loppuvaiheissa? Kunpa ymmärtäisimme Sibeliuksen tärkeyden, sillä hänen soinnuissaan on jotain erinomaisen ylevää. Sopii brändätä valtiotamme hänen avullaan, sillä hymninsä sanat osoittavat sen, kuinka on näytettävä maailmalle oma tahto, jos muut alkavat sortaa. Itsekin yritän sanailijana tehdä samoin.
Oikeasti Runeberg oli tietysti runoilija, eikä historioitsija, vaan muut ovat käyttäneet hänen tekstejään lietsoessaan verihurmosta venäläisiä kohtaan. Ja itänaapuri auttoi, koska kirjoitteli saksalaisten kanssa salaisia sopimuksia, joiden mukaan kamaramme kuului bolshevikeille. Toivonpa totisesti myytin murtuvan, sillä turha meidän on yhdelle kantaa kaunaa, kun syyllisiä on monta.
Maanmyynnin ulkomaalaisille saisivat kieltää ensi tilassa. Adressi netissä tätä varten
http://www.adressit.com/eitonttikaupoille