Eräänä päivänä tässä Helsingin eräällä
metroasemalla ystävää odotellessani minua
lähestyi iäkäs, mutta energisen oloinen
naishenkilö ojentamalla minulle pientä
värikästä lappusta jossa erotin jo kauempaa
lukevan "Jeesus". Tämä havainto luonnollisesti
riitti siihen että totesin kohteliaasti ja
ystävällisesti hymyillen "ei kiitos". Siihenpä
sitten rouva totesi uhmakkaasti, että "vai ei
Jeesus kiinnosta?". Uumoilin, että naisen
asialla olisi todennäköisesti hyvin vähän
mitään todellista tekemistä Jeesuksen kanssa,
(tuon hassun ja yhden maailman hoetuimmista
nimistä lisäksi nimittäin), joten totesin
yksinomaan, mutta yhä ystävälliseen sävyyn
"ei kiinnosta". Taisipa rouvashenkilö tästä
sitten oivaltaa löytäneensä ilmeisesti
hakemansa tilaisuuden päästä hieman purkamaan
lauantai-illan turhautuneisuuttaan, ja johan
se helvettikin sieltä sanavaraston uumenista
sitten löytyi, eikä tarvinut varmaan kovin
syvältä penkoakaan. En ollut tippaakaan
innoissani rouvan kouhkaamisesta joten muutin
itseni välinpitämättömyyden perikuvaksi ja
käännyin lievästi toiseen suuntaan. Tätäkään
hienovaraista vihjettä ei huomioitu millään
tavalla, ja litania sen kun jatkui ja sylki
lensi. Olin kiitollinen vartijalle joka tuli
kohteliaasti pyytämään tätä vanhurskasta
vanhusta menemään lappujensa kanssa jonnekin
muualle. Pyyntö meni tosin kuuroille korville,
ja pian sai koko HKL:kin osansa Jumalan
Vihasta. "Jaahas! Pitää sitten varmaan rukoilla
hookooällänkin puolesta kun ette anna levittää
Jumalan sanaa täällä!"
Onneksi ystäväni saapuikin jo pian ja pääsimme
jatkamaan matkaa. Ajatuksia tosin tämäkin
tapahtuma herätti.
Disclaimer: Tämä EI OLE minkäänlainen hyökkäys
kristinuskoa vastaan, vaan lyhyt kertomus omista
kokemuksistani ja ajatuksistani koskien kyseistä
ilmiötä, joka toivon mukaan herättää edes
joissakuissa myönteisiin tekoihin johtavia
ajatuksia.
En ole kertaakaan elämässäni kohdannut
todella uskovaista kristittyä ihmistä joka
olisi tehnyt minuun erityistä vaikutusta
tai näyttänyt erityisen hyvää esimerkkiä.
Päinvastaisia esimerkkejä on tosin lukemattomia.
Sama ilmiö pätee kyllä maailmanhistoriaankin
kumma kyllä... en ole lukenut kovin monesta
hyvästä asiasta joka olisi kristinuskon
nimissä tapahtunut, mutta päinvastoin kylläkin.
Tapauskovaiset ovat asia erikseen, tunnen
moniakin ihmisiä jotka ovat omien sanojensa mukaan
kristittyjä, ja ovat todella asiallisia ja
jopa toisetkin ihmiset huomioon ottavia,
mutta heidän kristinuskonsa enimmäkseen rajoittuu
siihen että he kuuluvat kirkkoon ja joskus hädän
hetkellä ehkä lausuvat rukouksen asiaankuuluvan
standardin mukaisesti.
Kristinuskon funktio tuntuu olevan
nyky-yhteiskunnassa jossakin päänsärkylääkkeen
ja huumausaineen välillä tapauksesta riippuen.
Uskoontulleiden julkkisten, kuten nyt esim.
Halmeen, tapauksissa kyseessä tuntuu olevan
jonkinlainen burana neljäsatanen henkiseen
päänsärkyyn, kun ei huonoista tavoista muilla
tavoin päästä eroon. Nämä ovatkin sitten
mahdollisesti ensimmäiset askeleet sillä
tiellä jotka vievät aikamoiseen alamäkeen, jossa
alimpana nyhjöttävät kertomukseni tapaiset
fundamentalistit.
En osaa oikein päättää kumpia säälin enemmän,
Syrjäytyneitä ja kodittomia alkoholisteja
vaiko edellämainittuja. Kummatkin ovat
auttamattomasti narkomaaneja, vaikka addiktion
ulkoinen kohde onkin eri.
Siis, hyvät kristityt, jos haluatte tehdä
todella kunniaa uskonnollenne ja vakaumuksellenne
niin ehdottaisin, että uskonnon tyrkyttämisen
sijasta tutustuisitte syvällisemmin oman
uskontonne arvoihin, toteuttaisitte niitä omassa
elämässänne. Harva on varmasti eri mieltä siitä,
kun sanon että ihminen oppii aina parhaiten
esimerkin kautta. Usko on jokaisen henkilökohtainen
asia, ja jos joku lopulta löytää kristinuskon
sen arvojen kautta, ja kokee uskonnon omakseen
on hän varmasti sydämestään aidompi kristitty
kuin sellainen jonka usko riippuu pitkälti siitä
että uskooko joku toinenkin samaan asiaan (ja
sen parempi mitä useampi uskoo). Minusta on
nimittäin todella pöljää ajatella siten, että
mitä useamman saa käännytettyä, sitä paremmat
ovat mahikset lunastaa se taivaspaikka. (Ja pilke
silmäkulmassa voisin toki vielä tokaista, että
jos nämä kaikki fundamentalistit menevät
taivaaseen, niin toivon tosiaan ettei minun
tarvitse sinne mennä, eikä se toinen vaihtoehto
enää kuulostakaan niin pahalta.)
Väkisintuputtamisella saatte kyllä varmasti
"riveihinne" valtavasti sellaisia ihmisiä jotka
haluavat vaihtaa riippuvuuden toiseen, siitä
kuitenkaan joutumatta mihinkään etenemään. Nämä
eivät ole todellisuudessa kristittyjä, tai edes
uskovaisia. Vain narkomaaneja, joita pelottaa
kohdata itsensä. Pyydän anteeksi lievää yleistämistä,
mutta haluan vain tuoda pointtini
esille selkeästi. Tarkoitukseni ei, toistan,
ole hyökätä kristinuskoa kohtaan, vaan
yksinomaan herättää ajatuksia.
Olisiko siis aika vihdoinkin tehdä jotakin
sen eteen että kristinuskosta näkisi
todellisuudessakin jotakin sellaista mitä
sen kuulemma pitäisi olla?
- K
metroasemalla ystävää odotellessani minua
lähestyi iäkäs, mutta energisen oloinen
naishenkilö ojentamalla minulle pientä
värikästä lappusta jossa erotin jo kauempaa
lukevan "Jeesus". Tämä havainto luonnollisesti
riitti siihen että totesin kohteliaasti ja
ystävällisesti hymyillen "ei kiitos". Siihenpä
sitten rouva totesi uhmakkaasti, että "vai ei
Jeesus kiinnosta?". Uumoilin, että naisen
asialla olisi todennäköisesti hyvin vähän
mitään todellista tekemistä Jeesuksen kanssa,
(tuon hassun ja yhden maailman hoetuimmista
nimistä lisäksi nimittäin), joten totesin
yksinomaan, mutta yhä ystävälliseen sävyyn
"ei kiinnosta". Taisipa rouvashenkilö tästä
sitten oivaltaa löytäneensä ilmeisesti
hakemansa tilaisuuden päästä hieman purkamaan
lauantai-illan turhautuneisuuttaan, ja johan
se helvettikin sieltä sanavaraston uumenista
sitten löytyi, eikä tarvinut varmaan kovin
syvältä penkoakaan. En ollut tippaakaan
innoissani rouvan kouhkaamisesta joten muutin
itseni välinpitämättömyyden perikuvaksi ja
käännyin lievästi toiseen suuntaan. Tätäkään
hienovaraista vihjettä ei huomioitu millään
tavalla, ja litania sen kun jatkui ja sylki
lensi. Olin kiitollinen vartijalle joka tuli
kohteliaasti pyytämään tätä vanhurskasta
vanhusta menemään lappujensa kanssa jonnekin
muualle. Pyyntö meni tosin kuuroille korville,
ja pian sai koko HKL:kin osansa Jumalan
Vihasta. "Jaahas! Pitää sitten varmaan rukoilla
hookooällänkin puolesta kun ette anna levittää
Jumalan sanaa täällä!"
Onneksi ystäväni saapuikin jo pian ja pääsimme
jatkamaan matkaa. Ajatuksia tosin tämäkin
tapahtuma herätti.
Disclaimer: Tämä EI OLE minkäänlainen hyökkäys
kristinuskoa vastaan, vaan lyhyt kertomus omista
kokemuksistani ja ajatuksistani koskien kyseistä
ilmiötä, joka toivon mukaan herättää edes
joissakuissa myönteisiin tekoihin johtavia
ajatuksia.
En ole kertaakaan elämässäni kohdannut
todella uskovaista kristittyä ihmistä joka
olisi tehnyt minuun erityistä vaikutusta
tai näyttänyt erityisen hyvää esimerkkiä.
Päinvastaisia esimerkkejä on tosin lukemattomia.
Sama ilmiö pätee kyllä maailmanhistoriaankin
kumma kyllä... en ole lukenut kovin monesta
hyvästä asiasta joka olisi kristinuskon
nimissä tapahtunut, mutta päinvastoin kylläkin.
Tapauskovaiset ovat asia erikseen, tunnen
moniakin ihmisiä jotka ovat omien sanojensa mukaan
kristittyjä, ja ovat todella asiallisia ja
jopa toisetkin ihmiset huomioon ottavia,
mutta heidän kristinuskonsa enimmäkseen rajoittuu
siihen että he kuuluvat kirkkoon ja joskus hädän
hetkellä ehkä lausuvat rukouksen asiaankuuluvan
standardin mukaisesti.
Kristinuskon funktio tuntuu olevan
nyky-yhteiskunnassa jossakin päänsärkylääkkeen
ja huumausaineen välillä tapauksesta riippuen.
Uskoontulleiden julkkisten, kuten nyt esim.
Halmeen, tapauksissa kyseessä tuntuu olevan
jonkinlainen burana neljäsatanen henkiseen
päänsärkyyn, kun ei huonoista tavoista muilla
tavoin päästä eroon. Nämä ovatkin sitten
mahdollisesti ensimmäiset askeleet sillä
tiellä jotka vievät aikamoiseen alamäkeen, jossa
alimpana nyhjöttävät kertomukseni tapaiset
fundamentalistit.
En osaa oikein päättää kumpia säälin enemmän,
Syrjäytyneitä ja kodittomia alkoholisteja
vaiko edellämainittuja. Kummatkin ovat
auttamattomasti narkomaaneja, vaikka addiktion
ulkoinen kohde onkin eri.
Siis, hyvät kristityt, jos haluatte tehdä
todella kunniaa uskonnollenne ja vakaumuksellenne
niin ehdottaisin, että uskonnon tyrkyttämisen
sijasta tutustuisitte syvällisemmin oman
uskontonne arvoihin, toteuttaisitte niitä omassa
elämässänne. Harva on varmasti eri mieltä siitä,
kun sanon että ihminen oppii aina parhaiten
esimerkin kautta. Usko on jokaisen henkilökohtainen
asia, ja jos joku lopulta löytää kristinuskon
sen arvojen kautta, ja kokee uskonnon omakseen
on hän varmasti sydämestään aidompi kristitty
kuin sellainen jonka usko riippuu pitkälti siitä
että uskooko joku toinenkin samaan asiaan (ja
sen parempi mitä useampi uskoo). Minusta on
nimittäin todella pöljää ajatella siten, että
mitä useamman saa käännytettyä, sitä paremmat
ovat mahikset lunastaa se taivaspaikka. (Ja pilke
silmäkulmassa voisin toki vielä tokaista, että
jos nämä kaikki fundamentalistit menevät
taivaaseen, niin toivon tosiaan ettei minun
tarvitse sinne mennä, eikä se toinen vaihtoehto
enää kuulostakaan niin pahalta.)
Väkisintuputtamisella saatte kyllä varmasti
"riveihinne" valtavasti sellaisia ihmisiä jotka
haluavat vaihtaa riippuvuuden toiseen, siitä
kuitenkaan joutumatta mihinkään etenemään. Nämä
eivät ole todellisuudessa kristittyjä, tai edes
uskovaisia. Vain narkomaaneja, joita pelottaa
kohdata itsensä. Pyydän anteeksi lievää yleistämistä,
mutta haluan vain tuoda pointtini
esille selkeästi. Tarkoitukseni ei, toistan,
ole hyökätä kristinuskoa kohtaan, vaan
yksinomaan herättää ajatuksia.
Olisiko siis aika vihdoinkin tehdä jotakin
sen eteen että kristinuskosta näkisi
todellisuudessakin jotakin sellaista mitä
sen kuulemma pitäisi olla?
- K
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoituksessa oli asiaa.
Tosiaan me kristityt voisimme enemmän saada aikaan "pelastettuja" sieluja omalla käyttäytymisellämme kuin "saarnalla" ja "pakkokäännyttämisellä".
Hirveän moni uskoon tullut vaan on käsittänyt, että nyt kun tämä pelastus on kohdannut häntä pitää hänen kertoa siitä eteenpäin ja jos näin ei tee eli julista evankeliumia ja kerro totuutta synnintunnoista ja kadotuksesta ei hän ole toteuttanut sanaa.
Jossain vaiheessa toivoisin kaikkien kristittyjen ymmärtävän, että jokaisella on oma tapansa toteuttaa uskoa ja viedä evankeliumia eteenpäin.
Jotkut toteuttavat sitä näin kun yllämainnittu esimerkki tuosta naisesta kertoi, jotkut ovat hiljaisia ja teoillaan osoittavat mitä Herraa palvelevat.
Herramme tahdon mukaista ei ole se, että kerromme joka kadunkulmassa omasta vakaumuksestamme ja saamme kohdata ynseitä katseita vaan Hän haluaa, että kunnioittamisemme myös sellaista joka ei ole löytänyt Jeesusta, emmekä tyrkyttäisi hänelle tätä oppiamme vaan antaisimme Jumalan rauhassa tehdä työtään kunkin ihmisen kohdalla.
Joillekin saattaa paras esimerkki kristityn elämästä olla ihminen, joka ei kerro vakaumustaan, mutta jonka olemuksesta säteilee "kummallinen" rauha ja varmuus elämää kohtaan. Kristuksen rakkaus näkyy ihmisestä ulospäin vaikkei hän sanoisi mitään.
Monesti koskettaa enemmän ihmisen katseesta paistava hyvyys ja kunnioitus muita kohtaan.Seesteisyys ja rauhallinen olemus.
Jonakin päivänä joku saattaa kysyä, mistä tuo olemuksesi rauha on peräisin ja silloin voimme sanoa, Jeesuksesta.
Kiitos iltatähti että valoitit meille reagtioitasi (sekä monien muiden suhtautumista) tuohon tuputtavaan evankelioimiseen.
Onnea tiellesi.;)
Kirjoitit hyvän ja asiallisen keskustelunavauksen!
Pienen huomautuksen sallinet alkuun: Jeesus ei käänny haudassaan, sillä hauta on tyhjä. Siihen tosiasiaan perustuu koko uskomme Vapahtajaamme, jonka kautta pelastumme ikuiseen elämään. Se tilaisuus on sinullekin annettu, ilmaiseksi, ansiotta, vain usko Jeesukseen riittää.
Muu osa kirjoituksestasi on valitettavasti totta liian usein. Kuvaamasi naishenkilön käytös osoittaa, ettei hän itse ole vastaanottanut aitoa Jeesuksen rakkautta. Pikemminkin katkeruuden juuret ovat päässeet kietomaan ko. rouvashenkilön.
Meille suomalaisille on vaikea kertoa evankeliumia tunkeutumatta toisen reviirille. Olemme tottuneet siihen, että jokaisen usko on yksityisasia - niinkuin se tietysti onkin - ja siitä puhuminenkin on jotenkin tabu.
Jeesus antoi meille uskoville lähetyskäskyn:
Luuk.24:46. Ja hän (Jeesus) sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, 47. ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. 48. Te olette tämän todistajat.
Tästä emme voi tinkiä, jos uskomme on aitoa. Eri asia sitten on miten evankeliumia viedään eteenpäin. Ilman rakkautta ja Pyhän Hengen vaikutusta se on turhaa ja vahingollistakin.
Ajatellaanpa tilannettasi vielä uudestaan, hiukan toisenlaisesta kulmasta. Olisiko sinulle ollut haittaa, jos olisit ottanut vastaan tuon naisen tarjoaman traktaatin, ihan vain kohteliaisuudesta? Olisit kertonut lukevasi sen sitten junassa tms. Jatko olisi saanut aivan erilaisen käänteen ja nainenkin olisi varmasti ollut ilahtunut illastaan!
Ystävyydellä siunausta toivottaen:)))
Tapsa
en ehkä muuten vastaisi kirjoitukseesi, jollei siinä olisi ollut muutama seikka, jotka kiinnittivät huomiota ja joista olen eri mieltä.
Ensiksi kohdistat sanasi kristityille ja kuitenkin kuvaat heitä sinua käännyttämään tulleen Siiloan (?) tms liikkeen esimerkin kautta. Kristinuskonäkemyksesi on varsin suppea ja fundamentalistinen. Se OLI hyökkäys kristinuskoa vastaan kun pejoratiivisesti teit kristinuskosta fundamentelismia ja nostit vähemmistön koko ilmiön edustajaksi. Vähemmistön, jonka intresseissä ei muu olekaan kuin sortaa ja valehdella.
Toiseksi kirjoitit: "Kristinuskon funktio tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa jossakin päänsärkylääkkeen ja huumausaineen välillä tapauksesta riippuen."
Mieleen tulee pari vuotta sitten näkemäni keskusteluohjelma. Aiheena oli joku henkinen / maailmankatsomuksellinen asia. Siinä tyyppi haukkui kristinuskoa raskaimman kautta, paitsi yhdessä asiassa. Kun tuli puhe läheisen kuolemasta. Tyypiltä oli kuollut pieni lapsi. Lapsen kuolema oli ollut suuri järkytys. Tyyppi silmät kosteana kiitti pappia joka oli auttanut, kuunnellut ja ollut tukemassa heitä vaikealla hetkellä sekä sitten siunannut pienen vainajan maan lepoon. Mihin kohtaan kristinuskon funktiokaavassasi kyseinen pappi sijoittuu? Lähemmäksi päänsärkylääkettä vai huumausainetta?
Kirjoitit myös: "En ole kertaakaan elämässäni kohdannut todella uskovaista kristittyä ihmistä joka olisi tehnyt minuun erityistä vaikutusta
tai näyttänyt erityisen hyvää esimerkkiä.
Päinvastaisia esimerkkejä on tosin lukemattomia.
Sama ilmiö pätee kyllä maailmanhistoriaankin
kumma kyllä... en ole lukenut kovin monesta
hyvästä asiasta joka olisi kristinuskon
nimissä tapahtunut, mutta päinvastoin kylläkin."
Sinä kuljet laput silmilläsi. Minä olen kohdannut monia krisittyjä, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen ja näin vaatineet ottamaan kantaa siihen mitä he edustavat. Samoin olen myös lukenut monista vastaavista kristityistä, joiden elämä on ollut tai on melkoisen puhuttelevaa. Millaisista kristityistä minä puhun? Puhun sellaisista, jotka laittavat elämänsä kirjaimmellisesti peliin ja joiden elämänolosuhteet ovat kaikkea muuta kuin helpot. He elävät sinua käännyttämään tulleiden uskovaisten uhreina, nämä kun eivät näet välitä yhtään mitään maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja siinä välinpitämättömyydessään ovat sortajien puolella. Puhun ja arvostan sellaisia kristittyjä jotka ottavat ja ovat ottaneet kantaa elämässä esiintyneisiin vääryyksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin oman henkensä uhalla. Sinä taas kusit juuri heidän haudoilleen väittämällä että oikeita kristittyjä ovat vain ne, jotka tulevat sinua käännyttämään metroasemilla ja jotka on helppo torjua, joita on helppo paheksua ja helppo halveksua, koska ovat päänsärkylääkkeiden ja huumausaineiden välimaastossa.
Luku ja kirjoitustaitoisena luulisi sinunkin olevan vähän enemmän perillä asioista, mutta ei. Aloitusviestisi kuvasi ennakkoluuloista ihmistä, joka kohteliaasti kieltäyten ja selkänsä kääntäen elää omissa harhakuvitelmissaan.
Hyvä "mooses pessi", sekä muut viestiini vastanneet, kiitokset teille asiallisista ja
ajatuksella kirjoitetuista vastauksistanne.
Arvasin toki, että joku vetää herneen tosissaan
nenään kirjoituksestani, mutta lievä provokaatio
on usein ainoa keino saada ihmiset oikeasti
vastaamaan ajatuksella. Pyysin tosin jo
alkuperäisessä viestissäni etukäteen anteeksi
yleistämisestä, joka ilmeisesti jäi joltakulta
huomaamatta.
Minun on aika vaikea suhtautua kristinuskoon
ennakkoluuloisesti vaikka yrittäisinkin, toisin
kuin "mooses pessi" ehdotti. Tätä uskontoa on
minulle opetettu jo ties kuinka pienestä pitäen
Totuutena, joten minulla on jo sitäkin kautta
ollut melkoisen hedelmällinen perspektiivi
uskontoon tutustumiseen myöhemmällä iällä
kun edes jonkinasteinen autonominen ajattelu
on käynyt mahdolliseksi.
Tahtoipa asian olevan miten hyvänsä, uskonnon
ilmeen määrää kyllä aika pitkälti sen harjoittajat, ja se että kristinusko-nimikkeen alle lukeutuu monenmoista vipeltäjää (niin
hyvässä kuin pahassa), ei kyllä tee mitenkään
kovin helpoksi kristinuskon aseman näkemistä
nyky-yhteiskunnassa olipa sitten kristitty
tai ei. Tämän vuoksi ehdottaisinkin laittamaan
vähän jäitä pyttyyn, sillä viha tunnetusti
sumentaa järjen, päättelykyvyn (sekä myös
kärsivällisyyden lukea ajatuksella näemmä.)
En siis suinkaan sanonut että fundamentalistit
ovat sen oikeampia kristittyjä kuin muutkaan,
vaan ehdotukseni oli pikemminkin päinvastainen.
Jatkan yhä täysin samalla linjalla sen kanssa,
ettei tarkoitukseni ole millään tavoin hyökätä
kristinuskoa vastaan. Tätä voisi kyllä täydentää
sillä että voin aivan hyvin "hyökätä" sen tiettyjä
ulkoisia ilmentymiä vastaan.
Omastani (ei-kristitty, oman polkuni kulkija)ja
muiden ei-kristittyjen näkökulmasta kristinuskon
suurimpia ongelmia on yleisestiottaen se, että
kristityt eivät voi koskaan tosissaan pitää
totena (tai kunnioittaa, paitsi ehkä ulkoisesti)
toisten vakaumuksia tai elämänkatsomuksia.
(Ja nyt sanon, ettei mene hernettä toiseenkin
sieraimeen, että arvostan kyllä toki yhtä
paljon kristittyjen tekemää hyväntekeväisyystyötä,
kuin muidenkin, vaikkakaan lähetystyötä en
pidä hyväntekeväisyystyönä.) Tämä ei tietenkään
ole pelkästään kristinuskoon liittyvä ongelma,
vaan ilmenee kyllä muissakin uskonnoissa
vaihtelevissa määrin.
Ja kristittyjen vinkkelistä ei tietenkään
ole kyse ongelmasta koska, kuten nimim. Tapsa
totesi, he eivät voi tinkiä sanan levittämisestä,
jos heidän uskonsa on aitoa. (Varmasti on
kristittyjä jotka ovat tästäkin asiasta
tosin eri mieltä.) Jokatapauksessa miksipä sitä
pitäisi sellaisen asian levittämistä hyvänä,
jonka itse kokee hyväksi? En siis syytäkään
kristittyjä sanan levittämisen vuoksi, vaan
sen vuoksi että siihen liittyy useimmiten
ylenkatse tai jopa halveksunta muiden uskoa tai
vakaumusta kohtaan.
Tämä on vain minun yritykseni olla
diplomaattinen, ja avarakatseinen. Minä
tiedän kyllä kuinka helppoa on olla todella
kärsimätön ja suvaitsematon kristittyjä kohtaan;
sitähän hekin ovat muita kohtaan ja siksi
hieman ihmettelen että miksi kristityt
yleensäkään hämmästelevät sitä että
heitä katsotaan kieroon niin usein.
Haen siis yhtälailla kärsivällisyyttä nyt
kristityiltä; oletteko koskaan edes harkinneet
hyväksyvänne sitä vaihtoehtoa että joku on
oikeasti saattanut löytää täyttymyksensä
jostakin muualta kuin kristinuskosta, ja
kunnioittaa häntä sen vuoksi?
- K
Maailma on täynnä uskontoja. Eivät kaikki ole kiinnostuneita Jeesuksesta. Jokaisella on vastuu elämästään kuin kuoleman jälkeisestä elämästä.
Sitä on vapaa tahto. Älköön kukaan pettäkö itseään. Kukaan ei voi synnyttää itsessään uskoa Jumalaan - uskomuksia kylläkin.
Kokeilin ateistina moniakin tunneuskoja.
Uskoontulo on parasta mitä minulle on tapahtunut. Jeesus on se elävä vesi, joka muutti - nyt näen synnin synniksi ja armon armoksi.
Kiitos kirjoituksestasi!
Tämä on pitkästä aikaa raikkain keskustelu näillä palstoilla. Kirjoitan vain ja ainoastaan omasta puolestani, en kaikkien "kristittyjen" suulla. "Kristitty" -sanan merkitys on kokenut suuren inflaation kuluneen 2000 vuoden aikana, enkä edes mielelläni käytä itsestäni sitä nimitystä. Olen mieluummin "Jeesuksen seuraaja", minkä nimityksen monet voivat tulkita ylenkatsomisena heitä itseään kohtaan, mutta tulkitkoon niin, ei se minua häiritse! Jumala näkee sydämen asenteemme ja motiivimme, ei minun tarvitse välittää ihmismielipiteistä tässä asiassa.
Jeesuksen (josta olen pikkuhiljaa oppinut käyttämään nimeä Jeshua tai Jashua) seuraaminen onnistuu minulta vaihtelevalla menestyksellä, usein kompuroiden, välillä vähän paremmin, eteenpäin kuitenkin mennen.
Kuten nimimerkki Witness omassa kirjoituksessaan kertoi, uudestisyntyminen Jeesuksen seuraajaksi on parasta minunkin elämässäni. Omassa "erinomaisuudessani" ajauduin vihan ja katkeruuden tilaan, josta en omin voimin päässyt vapaaksi. Tuossa tilassa sain kohdata Vapahtajan ja tuntea, miten Jeesuksen rakkaus paransi sydämeni, vapautti pahoista tunteista. Pyhän Hengen kosketus on niin valtava kokemus, ettei sitä pysty sanoiksi pukea. Järjellä sitä on vaikea tajuta, senpä vuoksi kai minuakin vähän "hihhulina" voi pitää!
Miksi sitten ne lieveilmiöt, joita toit kirjoituksessasi esille? Ihminen on raadollinen, ahne ja omistushaluinen, niin kauan kun hän täällä maailmassa on. Uskonnot ovat vallanhimoisten ja ahneitten ihmisten keino hallita toisia ja kerätä omaisuutta toisten kustannuksella. Uskontojen alkutarina kerrotaan jo 1.Mooseksen kirjassa (Baabelin torni). Sitä "projektia" johtaa Saatana, ja nykypäivänä, laittomuuden aikana se on levinnyt kaikkialle maailmaan (ekumenia).
On valtava ero Jeesuksen omalla esimerkillään antamalla mallilla ja nykykristillisyyden tarjoamalla maallistuneella mallilla. Ihmekös tuo, kun päällikkökin on eri lähteestä!
Jeesus rakasti kaikkia ihmisiä. Hän rakasti syntistä, ei syntiä. Jeesuksen rakkauden valtaamina mekin voimme oppia rakastamaan toinen toisiamme, auttamaan hädässä olevia, luopumaan omastamme, muuttua edes hitusen Jeesuksen kaltaiseksi.
Jeesus tuli heikkoja ja sairaita varten. Sama tilanne on tänään, Jeesus kulkee kujilla ja aitovierillä, heikkoja vahvistaen, sairaita parantaen, tuskia lievittäen. Hän asuu meidän uudestisyntyneiden ihmisten sydämissä, me olemme Pyhän Hengen temppeleitä, joita Jumala johdattaa apua tarvitsevien luokse:
Joh.3:8. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on laita jokaisen, joka on syntynyt Hengestä.
Miltäs ajatukseni kuulostivat?
Siunausterveisin Tapsa
Moni väitteesi kielii tietämättömyydestä.
QUOTE: ”Minun on aika vaikea suhtautua kristinuskoon ennakkoluuloisesti vaikka yrittäisinkin, toisin kuin "mooses pessi" ehdotti. Tätä uskontoa on minulle opetettu jo ties kuinka pienestä pitäen Totuutena, joten minulla on jo sitäkin kautta ollut melkoisen hedelmällinen perspektiivi uskontoon tutustumiseen myöhemmällä iällä kun edes jonkinasteinen autonominen ajattelu on käynyt mahdolliseksi. QUOTE
En tiedä ennakkoluuloisuudestasi tai sen puutteesta, mutta kritiikittömästi kuitenkin kritisoit joitakin ajatuksia, jotka itse itseään uskovaisina pitävät pitävät oikeina. Vaikka et suoraan sitä sanonutkaan, että fundamentalistit ovat sen oikeampia kristittyjä, niin käyttämäsi diskurssi (termit yms.) kertoi ja viittasi siihen suuntaan, että niin kuitenkin ajattelit. Ole sitten niiden suhteen tarkempi!
QUOTE: Omastani (ei-kristitty, oman polkuni kulkija)ja muiden ei-kristittyjen näkökulmasta kristinuskon
suurimpia ongelmia on yleisestiottaen se, että kristityt eivät voi koskaan tosissaan pitää totena (tai kunnioittaa, paitsi ehkä ulkoisesti) toisten vakaumuksia tai elämänkatsomuksia.
Tämä yllä oleva siteeraus todistaa väitteeni sinun diskursiivisesta nyrjähdyksestä ja tietämättömyydestäsi. ”Kristinuskon suurimpia ongelmia...” Oletko koskaan kuullut ”anonyymeistä kristityistä”? Entä Maailmaneetos –projektista? Suurelle osalle kristityistä toisten vakaumuksen huomioonottaminen ei ole ongelma. Uskovaisina itseään pitäville tuo taas ei ole muuta kuin ongelma. On kristittyjä, jotka suorastaan kritisoivat vahvasti lähetystyötä, kaikenlaisia missioita yms. sekä etenkin uskovaisina itseään pitävien kiimaa käännyttää maahanmuuttajia. Minulle kristinusko on tärkeä. En tunnista kirjoituksistasi omaani, siksi sinua kritisoin.
QUOTE: (Ja nyt sanon, ettei mene hernettä toiseenkin sieraimeen, että arvostan kyllä toki yhtä
paljon kristittyjen tekemää hyväntekeväisyystyötä, kuin muidenkin, vaikkakaan lähetystyötä en
pidä hyväntekeväisyystyönä.)
Minä taas suhtaudun kriittisesti kristittyjen tekemään hyväntekeväisyystyöhön. Se kun tukee status quota eli pitää yllä jakoa köyhät vastaan rikkaat ja lisää kurjuutta. Lähetystyö taas on aivan muuta kuin mitä sinä annat ymmärtää. Se on sitä, että ihmisissä heräisi tietoisuus omista lähtökohdistaan ja mahdollisuuksistaan sekä sortavista rakenteista. Lähetystyö ei ole käännyttämistä. Käännytystyötä tekevät lähetysjärjestöt (Kylväjä, Kansanlähetys, SLEY, helluntailaiset, vapaakirkolliset etc.) ovat imperialistisia ja sortavia. Ne pyrkivät oman itsensä korostamisen kautta alistamaan muut heidän taustojaan kyselemättä. Nuo lähetysjärjestöt tulisi saattaa edesvastuuseen rasismista ja ihmisten kulttuurishokin häikäilemättömästä hyväksikäytöstä. Kristillinen vakaumus voi ja tulee viedä lähetystyöhön, jossa Toiseus pysyy itsessään omilla ehdoilla kunnioitettuna entiteettinä. Kristillinen lähetystyö on olemukseltaan synnin osoittamista. Oli se sitten rakenteellista (köyhien sortoa) tai asenteellista (Toinen ei ole mitään). Hyväntekeväisyystyö on kaikessa puolueettomuudessa tappajien ja sortajien puolella eikä taistele.
QUOTE: Tämä ei tietenkään ole pelkästään kristinuskoon liittyvä ongelma, vaan ilmenee kyllä muissakin uskonnoissa vaihtelevissa määrin. Ja kristittyjen vinkkelistä ei tietenkään ole kyse ongelmasta koska, kuten nimim. Tapsa totesi, he eivät voi tinkiä sanan levittämisestä, jos heidän uskonsa on aitoa. (Varmasti on kristittyjä jotka ovat tästäkin asiasta tosin eri mieltä.) Jokatapauksessa miksipä sitä pitäisi sellaisen asian levittämistä hyvänä, jonka itse kokee hyväksi? En siis syytäkään kristittyjä sanan levittämisen vuoksi, vaan sen vuoksi että siihen liittyy useimmiten ylenkatse tai jopa halveksunta muiden uskoa tai vakaumusta kohtaan. Tämä on vain minun yritykseni olla diplomaattinen, ja avarakatseinen. Minä tiedän kyllä kuinka helppoa on olla todella kärsimätön ja suvaitsematon kristittyjä kohtaan; sitähän hekin ovat muita kohtaan ja siksi hieman ihmettelen että miksi kristityt yleensäkään hämmästelevät sitä että heitä katsotaan kieroon niin usein. QUOTE
Tässäkin kirjoitat vain fundamentalismista nousevan kysymyksenasettelun kannalta. Sanan levittäminen eli lähetystyö on sinun diskurssisi mukaan saarnaamista ja hyväntekeväisyystyötä, kun itse asiassa sen syvemmät ja oleellisemmat ulottuvuudet löytyvät muualta. Oikeaan lähetystyöhön ei kuulu muiden vakaumuksen halveksinta tai ylenkatse. On olemassa ns. uskontodiplomatiaa, jossa toisen vakaumuksen kuuntelu ja kunnioitus on keskeisessä asemassa. Sinä voit olla aivan vapaasti suvaitsematon itseään uskovaisina pitäviä kohtaan, mutta älä yleistä. Maailmassa löytyy riittävästi suvaitsevia kristittyjä, jotka jo pelkällä olemassaolollaan vittuilevat sinulle ja kaltaisillesi sekä ennen kaikkea kaikille niille jotka katsovat omistavansa totuuden sekä oikeuden määritellä ketkä muut voivat siitä olla osallisia.
QUOTE: Haen siis yhtälailla kärsivällisyyttä nyt kristityiltä; oletteko koskaan edes harkinneet
hyväksyvänne sitä vaihtoehtoa että joku on oikeasti saattanut löytää täyttymyksensä jostakin muualta kuin kristinuskosta, ja kunnioittaa häntä sen vuoksi? QUOTE
Olen useasti harkinnut, ja minulle ei tuota mitään vaikeuksia hyväksyä sitä vaihtoehtoa, että toisella tavalla ajatteleva ja kokeva voi olla enemmän oikeassa kuin minä. Ja entä sitten, vaikka olisikin löytänyt täyttymyksensä muualta kuin kristinuskosta, ei se tee kenestäkään vähemmän ihmistä. Mutta minulle tuottaa vaikeuksia hyväksyä sinun tapaasi kirjoittaa ja heittää yleistäviä väitteitäsi sekä käyttää uskovaisten valehtelevaa diskurssia aseenasi.
Hyviä vastauksia taas, kiitokset kaikille.
Erityistä kommentoitavaa löydän nyt ainoastaan
mooses pessin purkauksesta. Vastaan nyt
vielä silläkin uhalla, että vedät herneen
henkitorveesi kun molemmat sieraimesi jo
selvästi saivat omansa.
Tilanne näyttää olevan selkeästi se, että
olet vakaasti päättänyt asettaa minut vihollisen
asemaan joka hyökkää kristinuskoa, ja kaikkea
mitä se edustaa, kohtaan, ja itsesi puolustavaan
päähän. No, en edes oikeastaan tiedä miksi
vaivaudun vielä kolmannen kerran selvittämään,
että aikeeni ja kiinnostukseni ovat täysin
toisaalla, kuin sinä haluat uskoa. Olet
valinnut puolustusmuuriksesi minun
tietämättömyyteni sekä suvaitsemattomuuteni(!),
joiden läpi tiiraat kaikkea mitä kirjoitan,
lauserakennetta myöten, löytäen mitä
eriskummallisimpia piiloviestejä rivien
välistä, joita en kyllä sinne itse ainakaan
ole tarkoittanut. (Piruko asialla?).
Tämän tilanteen todenmukaisuutta puoltaa
myös se seikka, että näytät olevan ainoa
vastanneista joka näitä olemattomia tarkoitus-
periä on viesteistäni löytänyt.
Tietämättömyyteni myönnän. Jos tietäisin
kaiken, niin hittojako minä tänne edes
mitään kirjoittelisin? En siis oikein ymmärrä
syitä aggressiivisuudellesi, muuten kuin
alussa esittämäni tilannearvion pohjalta.
Käytin disclaimereita edellisissä viesteissäni
juuri sen vuoksi että vältyttäisiin turhalta
tunteiden kuumenemiselta, erityisesti juuri
sen vuoksi että käytin ns. yleistäviä väitteitä.
En kuitenkaan käyttänyt niitä vittuillakseni,
vaan keskustelua ja ajatuksia herättääkseni.
Kuten itsekin ehkä huomaat, termi kristitty
on aika kattava, ja itseasiassa sinä olet
ensimmäinen kohtaamani henkilö joka tekee
pesäeron kristityn ja uskovaisen ("itseään
uskovaisena pitävän") välille. Tämä siis
esimerkkinä siitä miten helppoa olisi tulkita
aivan mielivaltaisesti (kuten itse teit) toisen
lauseita, ja ampua niitä alas kuin sorsia
lennosta (puhumattakaan siitä yleistämisestä,
josta jo minua olet ehtinyt muutamaan otteeseen
syyttämään. Noh, pata kattilaa...). Suosittelen
pyrkimystä hieman objektiivisempaan
lähestymistapaan (joka siis tarkoittaa myös
toisen lähtökohtien huomioonottamista ainakin
siinä määrin kuin tilanteessa on mahdollista,
ja etenkin olla muodostamatta mielessään
sellaisia lähtökohtia toiselle, joita hänellä
vain itse kuvittelee olevan.) Tämä auttaa
huomattavasti pitämään pään kylmempänä ja
verenpaineen matalampana, josta puolestaan
kumpuaa huomattavasti sivistyneempää
keskustelua. :-)
Itse kyllä pyrin yleistämään vastaisuudessa
hieman hallitummin välttääkseni väärinkäsityksiä.
Kristinusko vain on niin laajalle levinnyt ja
niin monia asioita alleen haalinut asia, että
siitä on aika vaikea puhua lainkaan yleistämättä.
Olen kyllä monesta siihen, kuten moneen muuhunkin
liittyvästä seikasta tietämätön, mutta tässähän
sitä on hyvä tilaisuus paikkailla aukkoja
tiedoissa. Kiukunpurkaukset tosin sisältävät
harvoin kovin vähän hyödyllistä informaatiota.
*vinkvink*
quote
"Maailmassa löytyy riittävästi suvaitsevia kristittyjä, jotka jo pelkällä olemassaolollaan vittuilevat sinulle ja kaltaisillesi sekä ennen kaikkea kaikille niille jotka katsovat omistavansa totuuden sekä oikeuden määritellä ketkä muut voivat siitä olla osallisia."
---
:-) No sinä et mitä ilmeisemmin ole sitten
yksi heistä, vaikka ei se mitään; en oikeastaan
ole kovin huolissani siitä että suvaitseeko
joku minut vai ei. Tuon lauseen nyrjähdyttävä
paradoksaalisuus on kyllä silti niin
hykerryttävää, että sen voisi oikein kehystää
ja laittaa seinälle. :-)
- K
Voisit käyttää sitten johdonmukaisemmin ja kurinalaisemmin esimerkiksi kristitty -termiä.
Minä teen eron uskovaisina itseänsä pitävien ja kristittyjen välillä. Miksi? Kyse on kahdesta eri ilmiöstä ja eri ihmistyypistä. Uskovaisina itseänsä pitävään törmäsit siellä metroasemalla. Yleistit siitä sitten kristityn yleistyypin. En vetänyt hernettä nenääni, ylipäänsä ei ole tapanani vetää ketään tai mitään nenään.
En aseta sinua vihollisen asemaan. Kritiikkiäni ei olisi tarvinnut ottaa noin henkilökohtaisesti. Mutta sinun holtittomuutesi joidenkin termien käytössä johti minut miettimään käyttämääsi diskurssia. Sinä annoit väärän kuvan kristinuskosta. Kuvan, jossa sinua vievät uskovaisina itsään pitävät ihmiset. Kirjoittelusi oli siksi yksipuolinen, siitä puuttui kokonaan vakava pohdiskelu. Teit kristinuskosta vähän niinkuin uskovaisen paketin: sellaisen, jonka voi helposti hylätä tai ottaa omakseen, mutta joka ei haasta ei älyllisesti, ei henkisesti eikä eksistentiaalisesti.
Mitä suvaitsevaisuuteen tulee, niin siitäkin meillä on vähän erilaiset näkemykset. Sinulle suvaitsevaisuus on toisaalta vieraiden uskontojen ja vakaumusten suvaitsemista - johon kristityt (mitä heillä tarkoitatkaan) eivät pysty - ja toisaalta taas sitä, että hyväksyy sinun mielipiteesi ja pejoratiivisen kirjoittelusi - johon minä taas en pysty. Kumpi meistä on siis suvaitsevaisempi? Minä hyväksyn Toiseuden - tai ainakin yritän. Sinä taas kiellät minulta kristittynä tuon. Sitten suositelet objektiivisempaa lähestymistapaa ja toisen lähtökohtien huomioonottamista, samalla kuitenkin kiellät Toista olemasta kristitty määrittelemällä/leimaamalla Toisen samanlaiseksi kuin itseään uskovaisena pitävät.
Vaikka tämä alkaakin mennä jo kolmannen
kerran jankkaamisen puolelle, niin
vastaanpa nyt vielä yhden kerran.
Miten käyttää johdonmukaisesti ja
kurinalaisesti kristitty termiä?
Sinä tuomitsit minut suvaitsemattomuudesta
ja tuomitsit kaikki jotka väittävät tietävänsä
yhden ja ainoan Totuuden, vaikka sinulla
itselläsi on selkeästi oma Totuutesi
kristinuskosta, ja siitä mitä sen todella
pitää olla jotta sillä on oikeus käyttää
kristinusko nimikettä, johon ei mahdu muiden
mielipiteet ja kokemukset olivatpa ne sitten
kuinka hyvänsä rehellisiä hyvänsä. Tämän
osoitat itse esitämissäsi erittäin karkeissa
yleistyksissä, jo useammassa viestissäsi.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta lähteä
kilvoittelemaan kenenkään kanssa siitä kuka
on suvaitsevaisin. Totesit aivan osuvasti
tavallasi, että suvaitsevaisuus on
subjektiivinen käsite.
Minä kyllä suvaitsen sinun mielipiteesi,
enkä ota niitä henkilökohtaisesti. Jos tapanani
olisi ottaa toisten mielipiteitä
henkilökohtaisesti, etenkään anonyymillä
palstalla, niin en taatusti olisi lähtenyt
ns. sohimaan muurahaispesää kepillä. (Joka
kyllä osoittautui ihan muuksi kuin
muurahaispesäksi, lukuunottamatta yhtä
kusiaista. (Joo, se oli mautonta, mutta
se sopi niin hyvin että oli pakko sanoa.)
Sen verran voin tosin sanoa, että en pidä
jatkuvasta tavastasi laittaa sanoja suuhuni.
Lisäksi pelkkien jännien sivistyssanojen
taitaminen ei tee sinusta sen
vakavamminotettavaa, vaikka niiden ehkä
toivotkin tekevän johonkuhun vaikutuksen,
sillä turhan voimakkaat emootiot ja niiden
aiheuttamat motiivit paistavat silti
kirkkaasti läpi. Jos olisit keskittynyt minun
alentamiseni sijasta oikeaan asiaan olisi
omakin mielenkiintoni saattanut pysyä yllä.
Jokatapauksessa,
Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille!
- K
Hyvä Tapsa,
Kiitos rehellisestä vastauksestasi. Minä
kunnioitan kaikkia jotka elävät rehellisinä
omalle sydämelleen, ja kunnioittavat elämää
ja uskaltavat todella kokea sen itse kaikkine
mysteereineen olipa heitä johdattamassa sitten
mikä hyvänsä usko. Vaikka henkilökohtaiset
kokemukseni kristityistä ovat erittäin
suureksi osaksi negatiivisia, en kohdista
tuota syrjäkatsetta itse uskontoon
tai sen lähtökohtiin, saatikaan sitten niihin
jotka osoittavat olevansa arvostuksen paremmalla
puolella. Olen täysin yhtämieltä kanssasi siitä,
mitä sanoit uskonnoista. Sinänsä
mielenkiintoista, että en ole koskaan
kuullut, tai uskonut kuulevani moista
sellaisen suusta joka sanoo olevansa kristitty
(siinäkin määrin kuin itse totesit olevasi).
Koen siis oppineeni jotakin uutta sen johdosta
että alunperin kirjoitin tänne, kiitos siitä.
- K
Minäkin arvostan rehellisyyttäsi ja suoruuttasi. Kiitos, että olen saanut jakaa ajatuksiani kanssasi. Opimme jokainen toinen toisiltamme koko elämämme ajan, jos asenne on avoin ja "utelias".
Vaikket ehkä tällä hetkellä voikaan uskoa Jumalaan ja poikaansa Jeshuaan, älä kuitenkaan unohda tätä keskusteluamme, jos joudut elämässäsi ahdistukseen. Silloin voit rukoilla, kuten moni muukin on tehnyt vastaavassa tilanteessa: "Jumala, jos olet olemassa, kuule minua!" Olen 100% varma, että Hän kuulee ja sen jälkeen sinunkaan ei tarvitse käyttää "jos" -sanaa.
Sinua siunata tahdon!
Tapsa