Kertoisitteko paaston merkityksestä

Ruuan saanti oli vaikeata.
Ihmisen elimistö puhdistettiin paaston avulla.
Sielu puhdistettiin rukouksin.
Hyviä tekoja pitäisi tehdä muulloinkin kuin paaston aikaan.
Mitä mystistä on luvussa 40 raamatullisesti.

Paastolla voi olla myönteisiä vaikutuksia. Mutta sen toteuttamiseen ei ole pakkoa. Uskoon se ei niinkään liity, vaan tiettyihin tapoihin joita jotkut uskonnolliset yhteisöt pitävät itselleen tärkeinä. Siis, sen kun paastoat tai olet sitä tekemättä! Et siinä ehkä voita etkä ehkä häviä laisinkaan. Paitsi, ehkä voitat vain itsesi sekä ylität jonkun riman henkisen kasvun alueella.

"Suomalaiseen - luterilaiseen kristillisyyteen yleensäkin - tänä päivänä kuuluu hyvin vähän paastoa. Toisin on edelleen roomalais-katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa on vuosittain noin 200 paastopäivää, joka viikon keskiviikko ja perjantai ovat paastopäiviä (juutalaisuudessa viikottaiset paastopäivät olivat maanantai ja torstai: päivät, jolloin Mooses nousi ja laskeutui Siinain vuorella saamaan Jumalalta kymmenen käskyn lakia, vertaa Luuk 18:12).

Meidänkin kristillinen kalenterimme tuntee paaston adventtiaikana ja ennen pääsiäistä, mutta taitaa olla niin, ettei juuri näy muussa kuin jumalanpalveluksen hieman ”riisutummassa” muodossa.

Jeesuksen opetuslapset eivät paastonneet Jeesuksen julkisen toiminnan aikana, kuten esimerkiksi Johannes Kastajan opetuslapset tekivät (Matt 9:14), mutta jo tuossa yhteydessä Jeesus sanoi, että hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen hänenkin opetuslapsensa tulevat paastoamaan (Matt 9:15). Näin näemme tapahtuneen jo alkukirkon aikana (Apt.13:2 ja 14:23).

Vanha testamentti määräsi vain yhden vuosittaisen paastopäivän, suuren sovituspäivän (3 Moos 16, erityisesti jakeet 29-31), mutta lainopettajien opetus vaati kahta viikottaista paastopäivää.

Jeesus opettaa oikeanlaisesta paastoamisesta Matteuksen evankeliumissa luku 6 jakeet 16-18 näin: "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut."

Jae 16 muistuttaa meitä siitä, ketä varten paastoamme: toisia ihmisiä, itseä vai Jumalaa varten. Toisten ihmisten huomion saamiseksi paastoaminen on väärin, sen sijaan itselle ja omalle hengellisyydelle paastoamisesta on hyötyä, auttaahan se keskittymään oleelliseen. Paaston pitäisi lähentää meitä Jumalaan.

Paasto oli katumuksen ilmentymä, siksi ihmisillä oli kiusaus näyttää toisillekin, kuinka ankarasti minä nyt kadun syntejäni, kuinka hurskas ihminen minä olenkaan (jae 16). Mutta oleellista ei ole ihmisten arviointi, vaan Jumalan arvio (jae 17). Siksi oikea paastoaja voi voidella päänsä öljyllä, joka oli iloisen tapahtuman merkki.

Jesajan kirjassa 58 Jumala puhuu oikeasta paastosta: Siihen kuului lähimmäisestä huolehtiminen, ei hänen riistämisensä, kuten Jesajan aikana usein tapahtui. "Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi."

Paasto edelsi usein myös tärkeitä ratkaisuja (Ester 4:16, Matteuksen evankeliumi 4:1-2, Apostolien teot 13:1-3, 14:23)

Ruoantarve on perustarpeemme, mutta valitettavasti yksi (perus)syntimme - on ahneus. Paasto opettaa meille oikeaa itsensähillitsemistä (vertaa 1 Kor 9:24-27).

Eräs ystäväni sanoi kerran: ”Kun olin lapsi, meille ei koskaan ostettu mitään, mitä tarvittiin, vaan vain sellaista, mitä ilman ei tultu toimeen!” Oikea paasto johtaa meitä samaan: näkemään, mikä on meille välttämätöntä elämässä. Monesta voimme luopua, mutta emme Jumalan armosta."

------------------------------------------
Yllä oleva on ote täällä olevasta Pasi Hujasen tekstistä: http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Matteus/Matt06ph.htm

Tämän verran lisään vielä, kun ei selvinnyt
tuosta avauksestasi mahdollisia vaikuttumia.
Paasto kuuluu juutalaisuuden peruskäsitteisiin jolla kyllä tarkoitetaan nälkiintymistä, elikkä ns. nälännäkemistä, toisin sanoen nälän kokemista pitkällä aikajaksolla. Ruokapulaa näin suomeksi
sanottuna. Eikä paasto sinänsä siis kuulu edes olennaisena osana ihmisen hengellisyyteen tai kristillisyyteen. Raamatussa VT:een puolella on kyllä monta kohtaa jossa käsitellään paastoa ikään kuin yhtenä kansanjuhlan osana. Jota se voikin olla, sillä nälän tunteen kokeminen on hyväksi kyllä ihmismielelle ja pitkäkestoinen nälkiintyminen voi olla hyväksi jopa keholle.

Kristus mainitsi asiasta muutamin sanakääntein
ja lähinnä tarkoitti että kun ihminen on kokenut
pitkään nälkiintymistä, niin siitä ei saa tehdä kärsimyksennaamiota kasvoille eikä naamioasua
vartalolle. Vaan ihmisen on siitä huolimatta siistittävä asunsa ja pestävä itsensä jokapäivä
niin kauan kuin se yleensäkin on mahdollista.

Oikea paasto ei siis päiviä kysele eikä tuntien
vuoksi ihmistä lähene.

Jos todella olet sillä tavalla uskonasioista kiinnostunut, että haluaisit itse henkilökohtaisesti päästä kerran sisälle taivaan puolelle, niin kirjoittele vaikka suoraan tai keskustele täällä sellaisen henkilön kanssa, joka on päässyt läpi ahtaasta portista ja nähnyt Jeesuksen henk.kohtaisesti. Tarkoitan Teuvo Sunia.

Suosittelen.

ei merkitse mitään.Oikea paasto on kokonaisvaltaista jättäytymistä Herran Jeesuksen johdatettavaksi,kuuliaisuutta Hänelle.

Olen huomannut,että kun oikein olen syvässä Hengen yhteydessä,en kertakaikkiaan muista syödä!
Huomaan silloin monesti esim.illalla,etten ole juuri mitään laittanut suuhuni,mutta jaksan erinomaisesti,ja nälkä ei ole vaivannut lainkaan!Olen sanut silloin "enkelten leipää"sananmukaisesti!
Kun ensin etsii Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa,kaikki muu hoituu ohessa.Tosin,kyllähän sitä "tavallistakin ruokaa"täytyy välillä saada,eipä silti,ihan niin "henkistynyt"en ole:)

Jos ruokavaliosta tehdään "uskonkysymys",pelastuskysymys,ollaan hakoteillä pahasti.

Joskus kuuluin nuorena ja tietämättömänä erääseen ruokavaliota liikaa korottavaan yhteisöön,ja se oli tosi ahdistavaa aikaa.
Perusteellisena ihmisenä otin kaiken kuolemanvakavasti,joten lopussa koin kauheita morkkiksia,jos söin jotain "epäpuhdasta".Onneksi sain jättää,kiitas Herralle,koko yhteisöt ja olen itsenäinen ruokavalionikin suhteen.Kukaan ei määräile,mitä saa syödä.

Tosin Herra tahtoo,että elämme terveellisesti,mutta ruoka ei saa täyttää koko ajatusmaailmaa,eikä tulla elämän tärkeimmäksi asiaksi.Ruoka on minulle nykyään lähinnä "välttämätön paha",en juurikaan mieti sitä,kunhan nyt jostain vitamiinit sun muut saan.Eikä ole tarvetta myöskään "mässäilyyn".

Joskus paastosin ystäväni kanssa päivän.Sovimme muka,että rukoilemme erään tärkeän asian vuoksi,mutta ystäväni oli tyystin unohtanut koko paaston,sekä rukouksen mitä ilmeisimmin.Olin näreissäni,kun soittelin hänelle illalla,kiduttuani koko päivän nälissäni!Nyt nauran koko hullutukselle.

En siis paastoa "varta vasten",vaan kun Pyhä Henki oikein puhuu,tulee paasto siinä ohessa.Näin Herra siunaa kaiken!Ilomieltä samaan,paastoon Herrassa,hänen puhuttelussaan elämässäsi!