Miten voisi nauttia elämästä?

Millaiset pienetkin asiat painavat mieltäsi?

Sinulla on arvo ihmisenä yhtä lailla kuin muillakin.

Missä haluaisit onnistua? Onko ollut sinun syy, ettet ole jossain asiassa onnistunut, vai voisitko ajatella, ettet aiemmin ole osannut jotain ja sinun on tavallaan täytynyt epäonnistua oppiaksesi uutta?

Minä yritän ajatella elämää niin, että olen sattumalta, tahtomattani vain syntynyt tänne. Elämäni on tilaisuus, mahdollisuus kokea se juuri minuna. Miksei siis vain ottaisi kaikkea iloa irti siitä...?

Pohdiskele asioita ja lepäile, niin minä teen. Kirjoita nettiin, niin ajatuksesi selkiävät. Minä kirjoitan lähinnä itselleni, vaikka autan muita ongelmissaan. Auttamalla toisia autan myös itseäni.

Paras neuvo, jonka voin antaa elämänilon menettäneelle ihmiselle on se, että täytyy oppia olemaan ajattelematta vallitsevien yhteiskunnallisten olojen ehdoilla. Kun sinulle rummutetaan televisiomainoksissa ja virastoissa, että ihmisen on oltava nykyään tätä ja tuota, osattava näitä ja noita asioita, niin ajattele asiaa laajemmassa, omaa elämääsi ja aikaasi yleisemmässä kontekstissa. Opi muistamaan, että tämä ympärilläsi levittäytyvä kulttuurinen ja sosiaalinen todellisuus ei ole ainoa mahdollinen. Joskus on ollut ja on vieläkin olemassa toisenlaisia tapoja suhtautua elämään, toisenlaisia tapoja olla olemassa; tämä nykyinen ei ole ainoa oikea, se ei ole ollut olemassa kuin hetken aikaa, eikä se tule edes säilymään kovin pitkään. On hyvä suhtautua tyynen uhmakkaasti nurinkuriselta vaikuttavaan maailmaan. Täytyy ajatella: no niin, nyt on näin, mutta minä en anna sen lannistaa itseäni, sillä kukat tuoksuvat kukilta vielä huomennakin.

Samanlaisiin tuntemuksiin. Paljon hiljaista askartelua ja hiljentymistä on mua neuvottu.

Lopettamalla lääkityksen.

En ole kauhean hyvä tässä aiheessa, mutta koitan jos saisin tunteita herätettyä ja keskustelua aikaiseksi. Olen ahdistunut nuori. Nyt olen opiskelussani siinä vaiheessa, että asiat painavat päälle, enkä masennukseni takia jaksa lukea mitään, mutta yritän. Lomalla jaksoin lukea paljon, kun ei ollut paineita.

Tässä on ongelmani: Lomat ovat mukavia, näen muutamia ystäviäni, luen kiinnostavaa kirjallisuutta, katson tv:tä ja nautin siitä mitä minulle on annettu. Taasen loman jälkeen on ensin kauhea vitutus: kaikki mukavuus on nyt ohi. Osaan siis kyllä nauttia näistä elämän iloista, mutta jälkeen päin salakavalasti nouseva ahdistus on kuin tikkua silmään, kipu ei pahimman jälkeen ole ohi. Kyllä, minulla on diagnosoitu ahdistushäiriö.

Minulla on kaikki ulkopuolinen tuki ja hoito (paitsi perheeni..), joten siitä ei tarvitse huolehtia. Lisäksi filosofiani on juuri tämä: Elämä on lahja, josta pitää nauttia niin hyvin kuin ikinä pystyy. Toisinaan teenkin jännittäviä juttuja. Välillä en tiedä miksi, mutta löydä sisältäni sen itsevarman pojan, joka nähdessään kirjastossa kauniin tytön lirkuttelee tälle ja toisaalta käyttää myös huumoria arjen pitkäveteisissä tilanteissa.

Joku viisas sanoi, että seuraa ajatuksiasi, niin tajuat, että suurimman osan ajastasi et ole ahdistunut. Tämä oli totta, mutta nyt huomaan jatkuvasti olevani ahdistunut, tarvitsen ystäviä, tarvitsen lomaa. Mutta ennen kaikkea tarvitsen ne keinot, jolla selviän arjesta aamusta iltaan ylläni "kaunis mukavuuden sädekehä". Luen Anthony Robbinssin kirjaa tällä hetkellä minkä kiireiltäni ehdin ja luulen, että olen häneltä paljon oppinut, mutta asioiden käytäntöön paneminen on vaikeampaa. Jos joku tuntee samoja tunteita ja/tai osaa mahdollisesti auttaa minua, niin kiitän sydämeni pohjasta.