Mänttäläiset asiaa!

http://hommaforum.org/index.php?topic=2828.0

Kirjoittajana nimimerkki Petteri R:

   
Sosiaalityö, mamut ja romanit. Kokemuksia rintamalta.
« : 01.03.2009, 18:29:56 »
Haluan esittää sisareni kokemuksia maahanmuuttajia kohtaan suunnatusta sosiaalityöstä. Hänellä ei ole itsellään valitettavasti aikaa osallistua nettiforumeille, mutta hän on toivonut, että toisin esille näitä kokemuksia, jotta sosiaalityössä saaduista kokemuksista vaikeneminen ei jatkuisi loputtomiin vain vaitiolovelvollisuuden vuoksi. On vaikeaa saada julkisuuteen kokemusperäistä tietoa maahanmuuttajia koskevasta sosiaalityöstä, koska työntekijät itse joutuvat vaikenemaan, erityisesti kaikista ikävistä asioista. Toki näilläkään kokemuksilla ei ole mokukritiikille mitään virallista painoarvoa, koska työntekijöiden nimiä, tapahtumapaikkoja ja asiakastilanteiden yksityiskohtia ei voi omalla nimellään paljastaa, eikä siten edes todistaa. Sisareni ei enäää työskentele kunnallisessa sosiaalityössä, vaan itsenäisenä yrittäjänä. Hänellä on kokemusta mamuprojektityöntekijänä, romaniprojektityöntekijänä sekä työntekijänä lastenkodista ja nuorten huostaanottopaikasta Uudeltamaalla ja Hämeessä.

Sisareni työskenteli eräässä keskiuusimaalaisessa kunnassa pakolaissihteerin alaisuudessa projektityöntekijänä osallistuen maahanmuuttajien aktivoimiseen, nuorten leirien järjestämiseen ja ohjaamiseen, koulutusten järjestämiseen ja niihin kutsumiseen. Hänen kokemuksensa maahanmuuttajista muodostui pääasiassa muslimimaahanmuuttajista, sillä maahanmuuttajatyön projektit keskittyivät miltei pelkästään muslimeihin [miksiköhän?].

Kun hän ryhtyi tekemään valmistelutöitä mamunuorille tarkoitettua toimintaleiriä varten, hän törmäsi jo ensimmäisen kerran maahanmuuttajien ennakkoluuloihin ja jopa syrjiviin [tai rasistisiin] asenteisiin. Kun hän tiedusteli mamuperheiltä, haluaisiko heidän nuorensa osallistua leirille, somalialaiset halusivat tietää heti, tuleeko sinne myös venäläisiä. Jos tulisi, heidän lapsensa eivät osallistuisi. Venäläiset halusivat tietää samaa somalialaisista. No leirillä lopulta oli vain muslimeja. Siskoni kertoi, että leiri muuten meni hyvin, mutta naisohjaajien auktoriteettia nämä nuoret miehet [tyttöjähän ei tietenkään leireille päästetty] halusivat koko ajan vastustaa. Koska muuten länsimaista arvonsa ja arvottomuutensa ammentavat musliminuoret eivät voi tietenkään syödä sianlihaa, leirin työntekijät huijasivat nuoria, että makaronilaatikossa oli käytetty vain naudan jauhelihaa, vaikka todellisuudessa se oli sika-nautaa. Makaronilaatikko hävisi kuulemma hyvin nopeasti suihin, eikä kukaan kuollut.
Onneksi siskoni on äärimmäisen suorapuheinen ja projektiluonteisena työntekijänä hän on aina puhunut suunsa puhtaaksi, koska hänen ei ole tarvinnut suojella pysyvää työsuhdettaan. Hänen toimintatapansa ovat kauhistus viralliselle sosiaalitoimelle ja sen periaatteille, mutta hänen toimintatapansa ovat silti toimineet varmemmin kuin hampaaton virallinen linja. Hän sai somalinuorilta kunnioituksen, koska hän oli niin kova pala heille ja suorapuheinen ja koska hän ei osoittanut "heikkoutta". Herkkäsieluiset ja sosiaalialan oppikirjaa noudattavat kukkahatut olisi syöty elävältä. Mielenkiintoinen tilanne syntyi, kun joku oli pirstonut leirillä käytetyn veneen airot. Kukaan nuorista ei tunnustanut, eikä paljastanut rikkojan nimeä. Siinä missä kukkahattutäti olisi todennut, että ehkäpä meillä sen verran jäi leirin budjetista rahaa, että ne voidaan siitä maksaa, sisareni ilmoitti, että hän tulee pitämään huolen, että kukaan ei pääse leriripaikalta minnekään ennen kuin syyllinen tunnustaa. Vaihtoehdoksi rikkojan nimeämiselle, hän ilmoitti, että parin tunnin sisällä hänelle toimitetaan yhteisvastuullisesti summa, joka kattaa airon arvioidun hinnan. Ihmeellistä, mutta pojat olivat kaivaneet kuvettaan ja keränneet rahat ja pääsivät leiriltä pois.

Pian leirin jälkeen samalle porukalle oli tarkoitus järjestää uimahallikortit ja siskoni antoi [koetellakseen] yhdelle pojista [jota pidettiin luottohenkilönä] rahat, jotta hän ostaisi kaikille uimahallikortit. No nuorukainen vetikin rahat liiviinsä, eikä ostanut niillä mitä piti, vaan rahoitti sillä ilmeisesti pilvikauppaansa [mikä tiedettiin sosiaalitoimessa]. Rangaistuksena luottamuksen rikkomisesta hänen huumeiden käyttönsä ja myyntinsä sekä hänen epärehellisyytenä saatettiin tiukkana tiedetyn pakolaissihteerin tietoon, joka hiillosti koko perheen pois kunnasta kaikin keinoin mitä hänellä oli. Poika yritti turhaan anella sossuja unohtamaan rötöksensä.
Joidenkin mielestä muutamasta rikkeestä muualle häätäminen tai yhteistyön lopettaminen perheen kanssa on liian rankkaa, mutta mielestäni tuo oli ainoa keino saada auktoriteettiongelmia poteva, syrjäytymässä oleva nuori käsittämään oma vastuunsa kotoutumisessa.

Somalitytöille sisareni järjesti pakolaisprojektin määrärahoin oman uimahallivuoron Jakomäen tyyliin, jotta he pääsisivät edes hetkeksi pois valvovan silmän alta nauttimaan yhdessäolosta ja liikunnasta ilman perheensä miesten kyttäystä. Muslimimiesten suostutteleminen päästämään tyttärensä uimaan oli tietenkin työlästä, koska Abdullahien mielissä kävi kaikenlaisia synnintekomahdollisuuksia, joidin heidän tyttärensä voisi valvotulla uimahallireissulla päästä. Kun suostuttelun jälkeen uimahalliin sitten saatiin joukko somalityttöjä, monta kertaa heidän isänsä tai veljensä olivat odottamassa jo uimahallin ulkopuolella kärsimättöminä vuoron loppumista. Siskoni kysyikin heiltä, että mitä he kuvittelevat tytöille tapahtuvan uimahallissa, jossa on tyttöjen lisäksi vain hän. Vastausta ei tullut.
Sisareni käytti uimahallireissulla tilaisuutta hyväkseen kysyäkseen, mitä he oikeasti ajattelivat [ilman valvovaa korvaa] Suomesta ja täkäläisistä tavoista. He sanoivat suoraan, että heidän mielestään täällä ei ole mitään kulttuuria ja että haluaisivat pois Suomesta, koska moraali täällä on niin rappeutunutta. En tiedä oliko heidän mielipiteensä pelkkää muslimipropagandan toistamista vai ajattelivatko he itsekin oikeasti niin, mutta konteksti huomioon ottaen mielipiteet olivat korneja [omalla uimahallivuorolla kunnan maksamana ja erikseen kutsumana, millaista kohtelua kukaan suomalainen ei saa].

Kunnassa olevien irakilaisten tilanne oli erittäin huono syrjäytymisen kannalta, sillä naiset oli tiukasti suljettu kotiin, josta he poistuivat vain miestensä kanssa. Tämän vuoksi irakilaisnaisille ja muille mamunaisille järjestettiin kielikurssi, johon käännätettiin projektin rahoilla kutsut monilla eri kielillä ja ne postitettiin mamutalouksiin. Juuri kukaan ei ilmoittautunut ja sisareni lähetettiin oville kutsumaan naisia kasvotuste. Mennessään erään irakilaisperheen ovelle hän sai kuulla irakilaismieheltä, ettei hänen vaimonsa voi tulla keskustelemaan ovelle. Siitä huolimatta siskoni puhui miehen ohi hänen takanaan asunnossa näkyneelle naiselle. Tästä mies kimpaantui ja tarttui siskoani
rinnuksista kiinni, haukkui huoraksi [punainen tukka on joissain maissa kiistaton todistus huoruudesta] ja uhkasi tappaa tämän. Siskoni tuntien rapussa on käyty melkoinen pitbullien taistelu, josta hän ei tarkemmin kertonut. Sisareni sai kuitenkin jossain välissä ilmoitettua uhkauksen pakolaisihteeriltä, että mikäli nainen ei ilmesty kielikurssille seuraavana maanantaina, kotoutumistuki ja myös jotkin muut tuet loppuvat. Irakilaismies katsoi ilmeisesti arvovaltatappionsa vähemmän arvokkaksi kuin rahan ja nainen ilmestyi kielikurssille.

Maahanmuuttajien tukemiseen ja aktivoimiseen tarkoitettuja rahoja oli tuona vuonna jäämässä yli, joten sosiaalitoimessa oli pelko, että määrärahat pienenevät seuraavana vuonna, jos rahoja ei käytetä. Rahoja oli käytetty myös toimeentulotuenomaisesti [en tiedä miten on mahdollista] mamuperheiden hankintoihin. Mamut itse olivat tietoisia, että heille kohdistettua tukirahaa oli vielä jakamatta, joten eräs lääkärinä työskentelevä mamu tuli vaatimaan perheellensä Hästensin sänkyä kustannettavaksi noista jäännösvaroista,mikä sitten [laillista tai ei] tehtiinkin. Edellistä lausetta ei kukaan ulkopuolinen uskoisi, vaan väittäisi sitä kaupunkilegendaksi, mutta legendatkin voivat joskus pohjautua tositarinoihin. Sisareni tiesi käytännössä kaikista päätöksistä, joita pienessä yksikössä tehtiin, vaikkei hän itse ollut niitä tekemässäkään. Mamumerkityistä rahoista hän oli täysin perillä. Tämän vuoksi minulla on täysi syy uskoa, että tarina sängyn ostamisesta on totta, eikä hänellä ole koskaan ollut syytä valehdella minulle työasioista keskustellessakaan. Hän ei tuolloin ollut mamukriittinen, mutta hänen todistamansa yhteiskunnan hyväuskoisuus ja naiivius etenkin muslimimaahanmuuttajien paapomisessa siitä seuraavine kiittämättömyyksineen on tehnyt hänestä sellaisen, että hänen mielipiteensä menevät äärioikeistostakin oikeammalle.

Hänen kokemuksensa esimerkiksi lastensuojeluyksiköstä, johon toimitettiin välittömästi kaikki huostaanotetut lapset, olivat kammottavia niissä työskentelevien kannalta. Tuossa yksikössä ei haasteellisinta olleet valtaväestöltä huostaanotetut lapset vaan afrikkalaiset [muita kuin somaleita] nuoret, joita oli otettu huostaan useita. He terrorisoivat muita nuoria, hakkasivat, sylkivät ja herjasivat työntekijöitä, jotka olivat lainsäädännön ja työohjeiden vuoksi täysin hampaattomia noiden nuorten raivolle ja väkivallalle. Miltei jokainen työntekijä oli hakattu ja heidän vaihtuvuutensa oli suurta. Yhdeltä oli lyöty leukaluu tohjoksi, toiselta polvi. Työntekijät olivat sairauslomilla jatkuvasti väkivallan vuoksi.
Yksi bodarin kokoinen työntekijä napsi Diapameja naamaansa työvuorossa, jotta hillitsisi itsensä eikä pieksisi nuoria hengiltä. Televisiossa, radiossa ja sanomalehdissä ei tietenkään ole voinut kertoa työntekijöiden kokemasta väkivallasta, koska asioista täytyy nykyisen politiikan mukaisesti olla vaiti ja nuoria täytyy suojella.

On erittäin mielenkiintoista, että romaniprojektissa ja lastenkodissa romanien lapsia kohdatessaan siskoni joutui kohtaamaan aivan samanlaisia vaikeuksia kuin maahanmuuttajien kanssa toimiessaan. Romanien ongelmat valtaväestöön sopeutumisessa osoittavat mielestäni selkeästi vääriksi sellaiset höpinät, että maahanmuuttajien kotiutuminen ja syrjäytyminen ei johdu heidän kulttuuristaan, vaan yhteiskunnastamme. Kyse on samasta, omissa kulttuurisissa ja uskonnollisissa säännöissä tiukasti pidättymistä, joka lopulta johtaa syrjäytymiseen ja eriytymiseen yhteiskunnasta. Tästä aiheesta onkin miellyttävän avoimesti puhuneet mm. Kiba Lumberg ja Rainer Friman. Nykyisillä romaneilla ei ole piinaavia kokemuksia sodasta, kidutuksesta tai pakolaisuudesta, mutta silti heistä valitettavan moni on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Kouluissa, joissa jo puolet lapsista ovat maahanmuuttajaperheistä, romanilapset eivät enää olisi mikään väriläiskä, eikä heitä varmasti etnisyyden vuoksi kiusattaisi enempää kuin muitakaan. Miksi romanit ovat silti huonosti koulussa pysyvää ja työelämään siirtyvää joukkoa? Olisiko kysymys tapakulttuurista, jonka tavat ja käytänöt ovat jatkuvassa ristiriidassa yhteiskunnan enemmistön arvojen kanssa? Omilta vanhemmilta perityistä malleista, joihin kuuluu uhrin ja syrjityn asemassa oleminen ja sillä perusteella erivapauksien kalastaminen, mikä vain ylläpitää omaa eristettyä asemaa? Haluavatko romanit edes, että heidän lapsensa olisivat esim. mamulasten joukossa samoine velvollisuuksineen ja oikeuksineen ilman jalustalleasettamísta? Tästä voitaneen vetää uhkakuvia myös joidenkin maahanmuuttajaryhmien tulevaisuuteen Suomessa. Mikäli he asettavat itsensä jalustalle kuten romanit ja haluavat vain poimia yhteiskunnasta ja laeista sen, mikä heille itselleen sopii, omista tavoista tinkimättä, tulee heistäkin sopeutumattomia hamaan tulevaisuuteen.
Edelleen, jos romanien tai vaikkapa somalialaisten asema johtuu valtaväestön väärästä asenteesta ja ennakkoluuloisuudesta etnisyyttä kohtaan, niin miksi julkisuudessa ei leimata esimerkiksi Chilestä tai Vietnamista tulleita "venepakolaisia" rikollisiksi ja sosiaalituilla loisiviksi. Johtuisiko tämä sittenkin siitä, että kyseiset ryhmät ovat antaneet siihen vähemmän aihetta?

Sisareni työskenteli hetken lastenkodissa, jossa romaninarkomaaneilta huostaanotettuja lapsia. Lastenkotia pyöritettiin romanien ehdoilla, joten henkilökunnan auktoriteetti oli todella koetuksella kasvattamattomien lasten kanssa. Lapsille olivat omat vanhemmat iskostaneet, että te syötte sitten vain kalliita leikkeleitä leivän päällä ja lihan on oltava sisäfilettä [ulkofileen syöminen on ilmeisesti verrannollinen muslimin saastumiseen sianlihasta].
Tuossa paikassa ainoa varteenotettava keino saada lasten kunnioitus oli suoruus ja sosiaalialan pehmoiluohjeille käänteinen toiminta. Lapsille ja heidän vanhemmilleen tuli laittaa jauhot suuhun. Henkilökunta vaihtui koko ajan ja pelkäsi turvallisuutensa puolesta, koska narkkarivanhemmat soittelivat jatkuvia tappouhkauksia työntekijöille, koska olivat huostaanotoista katkeria.
Yhdenkin jatkuvasti uhkailevan narkkari-isän 4-vuotias [!] poika sanoi sisarelleni ohimennen, että hänen isänsä tulee ampumaan tämän. Siskoni sanoi narkille: "Lopeta se uhkailu ja ala tulla sieltä jo tappamaan!Voin luvata, että sun vatsasi on auki ennen kuin ehdit kynnyksen yli!". Narkki kauhistui ja sanoi, ettei sisareni saisi työntekijänä noin sanoa. Uhkailut loppuivat siihen kertaan. Eli suora, käsikirjoista poikkeava toiminta auttoi.

Edellä käsitellyt kokemukset osoittavat, että tämä yhteiskunta on tarjonnut mamuile ja romanivähemmistölle mahdollisuuksia, enemmän kuin moni valtaväestöön kuuluva tulee koskaan saamaaan.
Monessa muussa maassa vähemmistöille ei tarjota mitään. Valmiiksi hankittua työpaikkaa lukuunottamatta mamut ja romanit ovat saaneet ainakin kertomukseni kunnissa kaiken, mitä yhteiskunta on voinut heille resursseillaan tarjota. Loppu on kiinni siitä, haluaako kohteena oleva henkilö tarttua tilaisuuteen ja antaa itseään autettavan, vai jääkö hän poteroihinsa syrjäytymään. Tahtoa ei voi yhteiskuntamme syöttää päähän ulkoapäin, sen on tultava sisältäpäin.
« Viimeksi muokattu: 01.03.2009, 21:29:22 kirjoittanut Petteri R »   

Asia jo maanantain hallituksen kokouksessa.

http://www.ruovesi.fi/ilmoitukset/pdf/maaliskuu09/kh20090309.pdf

Nämä lapset(nuoret miehet) tuo maksetut kuriirit suomeen ja perheet saavat tulla perässä elämään suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Kunnat osallistuvat tähän kyseenalaiseen liiketoimintaan myös ansaitakseen ei auttaakseen, kuin kaikki muutkin osapuolet lapsien lähettäjiä myöten.

Ei ole ihme jos Suomen huoltosuhde heikkenee, kun ulkomailta tuodaan elätettäviä lisää.