Vai ovatko ne totta?
Kuinka vanhoja
ovat Kalevalan tarut?
15748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nehän olivat muuntuvaa kansan suusta suuhun kiertävää perinnettä, joka muuntuvuus loppui tarut ensi kertaa tultua muistiin kirjoitettua ja julkaistua.
Osa jutuista voi olla keksitty päivää ennen Lönnrotin käyntiä, osan juuret ovat tuhansien vuosien takaa.
Tarinat ovat tarinoita, ihan yhtä tosia ne ovat kuin seemiläisten kamelipaimenten tarinat Raamatussa, jos sitä "totuutta" tarkoitit. ;)
Karkeasti arvioitu, että vanhimmat osat on noin 4000 vuoden takaa ja nuorimmat osat noin 500 vuotta vanhoja.
Esim. Marjatan runo, on kristilliseltä ajalta, eli vuosien 1000 - 1500 väliltä, kun taas runo iso-vasikka, on vähintäänkin 500 luvulta, voi mennä jopa ajanlaskun alkuun.
Jos haluaa uskoa, niin Kaalin meteoriitti antaa jotain osviittaa. Tapaus on kytketty Kalevalaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaalijärvi
Siitäkin saa useita haarukoita: 3000-5000 vuotta sitten, 800-400 eaa.
Roope
saattaa olla 10.000-20.000 vuotta vanha. Samantyyppinen tarina tunnetaan laajalti Koillis-Euroopan havumetsäalueella.
tuntevat tarinan maailman syntymisestä vesilinnun munasta.
Marit on yksi Itämeren-suomalaisista kansoista.
Marit asuvat Volgan toisella puolella. He ovat Volgan suomalainen kansa, joka kärsii etnisestä vainosta Venäjällä.
Vanhin maininta Väinämöisestä ja Ilmarisesta löytyy Mikael Agricolan "Davidin Psaltarin" (1551) alkupuheesta: "Äinemöinen / virdhet tacoi / Ilmarinen / Rauhan ja ilman tei / ia Matkamiehet edhesvei."
Vuonna 1957 löydettiin Novgorodin kaupungin arkeologisissa kaivauksissa 1200-luvun alkupuolelta säilynyt tuohikäsikirjoitus, jossa on katkelma karjalankielistä salaman loitsua.
Siitä taaksepäin ollaan suullisen perinteen varassa. Ilmeisesti aika kauas mennään, kun on laulut raudan ja tulen synnystäkin mukana. Mukana on kansainvälisiäkin myyttejä, muiden muassa egyptiläistä esikuvaansa muistuttava Osiris-muunnelma, jossa Lemminkäinen on palasina joessa ja äiti tulee korjaamaan ehjäksi. Vai onko Lemminkäismyytti kulkenut egyptiin?
Osa taas on ihan Lönnrotin luomia, kuten Ainon tarina. Sen pohjana on pieni kansanruno itsensä hirttäneestä nuoresta tytöstä, joka ei uskaltanut mennä miehelään. Mutta Lönnrot teki oikean balladin siitä.
Muutenkin Kalevala syntyi oikeastaan Lönnrotin työpöydällä. Säkeitä on niin paljon. Hän olisi voinut tehdä vaikka seitsemän erilaista Kalevalaa. Mies on siis myös kirjailija, mutta hän halusi kansallisista syistä antaa käsistään ikään kuin suomalaisten palasiksi hajonneen "aarteen", jotta suomalaiset saisivat historian ja itsetuntoa. Hän häivytti itsensä taka-alalle kerääjäksi ja kokoajaksi.
Sellainen nöyryys ei ole tänä päivänä muotia.
Samanlaisia tarinoita on Virossakin. Suomeen tuli rauta-aikana paljon Suomenlahden yli porukkaa. Tuolla on aika hyvä synteesi maahanmuutosta ja kanta-asutuksesta. Blogin pitäjä on myös kirjoittanut Lönnrotista kirjan, joka on hyllyssäni:
http://kuukka.blogspot.com/2009/02/suomalaisten-alkupera.html
Paras kirja Kalevalan synnystä on Väinö Kaukosen "Lönnrot ja Kalevala".
Hauska ja helposti sulava tietopaketti on Kuukka et al: "Elias Lönnrot. Taitaja, tarkkailija, tiedemies".
nämä tarinat ovat syntyneet? Ei ainakaan Suomen.
on Viro ja sen kansalliseepos Kalevipoeg. Tarinat ovat samantyylisiä nimistöä myöten.Luonnollisesti lauluja on kehitelty myös Suomen alueella.Monessa on kansainvälinen teema.
Mitään erityistä historiallista pohjaa ei runoissa ole todettu olevan.Toisaalta kerrtoaan kyllä esimerkiksi kristinuskon tulosta.
On syytä muistaa, että Kalevala on pitkälti Lönnrotin luomus nimenomaan johdonmukaisena kokonaisuutena. Hän ei myöskään epäröinyt sepittää säkeistöjä itse.
Kyllä se pääosin on itämeren suomalaisten kansojen yhteistä perimää, sekä niiden kansojen joista nähä heimot polveutuu.
Lainauksia voi tietenkin olla muistakin kulttuureista, mutta se ei sinänsä todista muuta, kuin että yhteyksiä on ollut moneen suuntaan.
Kalevalassa on yksi erikoinen piirre, se on sanastoltaan sellainen, että siihen sisältyy paljon merenkulkuun liittyvää sanastoa, joten se tuskin on pelkästään eränkävijöiden lauluperinnettä.
Usein yhdistetään tarut sinne mistä ne on kerätty. Tosiasiassa niissä on juuri niinkuin Vaka totesi monia viitteitä muuallekin. Sanastossa on myös paljon varsinaissuomalaista eli onkin todettu, että myös siellä on ollut tuo perinne vaan jo 1800-luvulla pitkälle sammunut. Kalevala on siis kaikkien itämerensuomalaisten kulttuuria.
Kalevala on runoja ja laulua, eli musiikkia.
Kuten on ollut myöhemminkin, musiikki siirtyy hyvin nopeasti kulttuurialueelta toiselle, uusia ideoita ja suuntauksia omaksutaan herkästi.
Kalevala on kaikkien itämeren suomalaisten kansojen yhteistä perimää ja siinä on varmasti lainauksia myös muista lähteistä.
...monien Euraasian ja antiikin sivistyspiirin kansojen kanssa, mm. Osiris-tarun toistuminen Lemminkäisen kuolemassa, että niiden täytyy olla hyvin vanhoja.
Nyrkkisääntönä on, että mitä syrjemmässä jokin kansa asuu, sen vanhempia myyttejä heiltä saattaa löytyä, mikäli eivät ole tuhoutuneet lähetystyön tms. poliittisen sorron vaikutuksesta. Australian aboilla on ilmeisesti kaikista vanhimmat myytit, sillä he jäivät eristyksiin melko poan Australian asuttamisen jälkeen, mikä tapahtui n. 60 000 vuotta sitten.
Aussi-abot laulavat "uniajasta" ennen ihmisen tietoisuuden heräämistä, meillä suomalaisilla myyteissä elävät vain rautakauden sankarit ja kivikauden shamaanit. Kyllä se mulle riittää.
Kun asiaa oikein rupee tässä funtsimaan niin siitähän tulee tosi hyvälle tuulelle. Aika huippu juttu toi Kalevala.