Tässä mä nyt sitten olen ja ihmettelen mitä pitäis tehdä? Olen täysin ilman tarkoitusta ja kaikilla meillähän joku tarkoitus pitää olla. Joku syy, miksi ollaan täällä maapallolla. Mitä mun pitäis tehdä?
Työttömänä ei ole kiva olla. Aamulla ei tee mieli nousta ylös, kun ahdistaa. Ei ole mitään tekemistä. Tietysti voihan sitä aina siivota, lukea, katsoa teeveetä tai näprätä jotain tyhmää. Ne ei vaan tee mun elämästä tärkeää. Tarjolla ei ole mitään kiinnostavaa, mulle sopivaa työtä. Tarkista sen joka päivä netistä. Ulos ei tee mieli mennä, kun siellä on jo viikon ollut sateinen paska ilma.
Mulla on periaatteessa nyt kaikki ovet auki. Mä voin lähteä tekemään ihan mitä mä haluan. Mutta mitä mä haluan? Mä haluan piirtää. Musta vois tulla kuvittaja tai kirjailija. Ne mua kiinnostaa, mutta en saa mitään aikaseksi. Olen ihan lukossa. Ja onko se sitten mun tarkoitus? Onko mun tarkoitus tehdä ihmisille jotain viihdyttävää, ettei niillä ois tylsää. Oiskohan se mun elämäntehtävä.
Mitä jos mä epäonnistun mun elämäntarkoituksessa. Se olis hirveää. Mutta kumpi on hirveämpää, se että epäonnistui vai se että ei edes uskaltanut kokeilla? Ehkä hirveintä on just tämä... ei tiedä mikä se on. Luulis että ois itsestäänselvää mikä se on. Luulis että siihen on niin kova tahdonkipinä, ettei se jäis ainakaan itselleen epäselväksi.
Mitä todella haluaa tehdä!
Miksi on täällä!
Elämäntarkoitus voi olla joku syvempikin asia, joka ei liity mitenkään siihen mitä tekee. Maailmankaikkeus kun on aika ihmeellinen paikka ja se ei helposti paljasta salaisuuksiaan. Mulle riittäis se kun tietäisin mikä on mun elämäntehtävä... mun tarkoitus.
Työttömänä ei ole kiva olla. Aamulla ei tee mieli nousta ylös, kun ahdistaa. Ei ole mitään tekemistä. Tietysti voihan sitä aina siivota, lukea, katsoa teeveetä tai näprätä jotain tyhmää. Ne ei vaan tee mun elämästä tärkeää. Tarjolla ei ole mitään kiinnostavaa, mulle sopivaa työtä. Tarkista sen joka päivä netistä. Ulos ei tee mieli mennä, kun siellä on jo viikon ollut sateinen paska ilma.
Mulla on periaatteessa nyt kaikki ovet auki. Mä voin lähteä tekemään ihan mitä mä haluan. Mutta mitä mä haluan? Mä haluan piirtää. Musta vois tulla kuvittaja tai kirjailija. Ne mua kiinnostaa, mutta en saa mitään aikaseksi. Olen ihan lukossa. Ja onko se sitten mun tarkoitus? Onko mun tarkoitus tehdä ihmisille jotain viihdyttävää, ettei niillä ois tylsää. Oiskohan se mun elämäntehtävä.
Mitä jos mä epäonnistun mun elämäntarkoituksessa. Se olis hirveää. Mutta kumpi on hirveämpää, se että epäonnistui vai se että ei edes uskaltanut kokeilla? Ehkä hirveintä on just tämä... ei tiedä mikä se on. Luulis että ois itsestäänselvää mikä se on. Luulis että siihen on niin kova tahdonkipinä, ettei se jäis ainakaan itselleen epäselväksi.
Mitä todella haluaa tehdä!
Miksi on täällä!
Elämäntarkoitus voi olla joku syvempikin asia, joka ei liity mitenkään siihen mitä tekee. Maailmankaikkeus kun on aika ihmeellinen paikka ja se ei helposti paljasta salaisuuksiaan. Mulle riittäis se kun tietäisin mikä on mun elämäntehtävä... mun tarkoitus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lohduttaakohan tämä...
Tietääkö monikaan elämäntehtäväänsä? Kyllähän suurin osa ihmisistä kulkee elämänsä aikana sen putken alusta loppuun aistimatta tai tuntematta sitä minkä voisi. Jotkut on niin yksinkertaisia, että ne saa silti maksiminautinnon, toiset taas eivät oivalla ikinä mitään oleellista elämästä, mutta ovat silti onnellisia, tiedostaen kuitenkin tilanteen.
Mikäkö minun tehtäväni olisi? Ei hajuakaan. Tällä hetkellä yritän kai tuottaa edes pientä iloa vanhemmilleni, ja ehkä niille muutamalle muulle läheiselle ihmiselle.
Eikö jokaisen kannata tehdä sitä, missä parhaiten onnistuisi? Jos olet lahjakas piirtäjä ja luova, niin jostain nyt sitä valohoitoa, potkuja perseelle ja luovuusvaihde päälle! Huilaa hetki, sitten nipistä itseäsi ja käynnisty!
Muuten, onko sillä loppujen lopuksi hirvittävästi merkitystä, jos yksittäinen ihminen ei nyt täydellisesti onnistukaan? Elämän tarkoitus on lopulta jotain hyvin yksinkertaista. Niinkuin yrittää elää mahdollisimman hyvin, omista voimavaroista ja kyvyistä riippuen.
Ja muista, että syksy masentaa muitakin!
Kiitos piristyksestä. :)
Minua hymyilyttää erityisesti lause:
Huilaa hetki, sitten nipistä itseäsi ja käynnisty!
taidan tehdä niin
.. kyl sä löydät vielä sen mikä sulle on tarkoitettu,ehket sitä vielä huomaa ,mut kyllä aikanaan kun vain jaksais tehdä aina sen et tekis toisille sen minkä sois itselleenkin tekevän niin elämäki alkaa maistuu hienommalta ja paremmalta,usko pois se muuten auttaa suaki =)olen kokenut sen omassa elämässäni ja huomannut,että sillä on vaikutuksensa joten OIKEIN PALJON TSEMII SULLE kaikessa mitä teet tai tuut tekemään =) vaikka vanha klisee.."kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaanki,näin kävi mullekki =)..ja elämä hymyilee, hymyile sä takas sille =)